Toggle sidebar

Taas tuli itku

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Korkeasti koulutettu tuttava ilmoitti facebookissa uuteen työtehtävään siirtymisestä. Taas tuli itku. Itse olen keski-ikäinen, niin pahoista oppimisvaikeuksista kärsivä, etten ole saanut edes ammattikoulua suoritettua. Olen yrittänyt myös erityisammattikoulua ja tuetusti eli yrityksen puutteesta ei ole kyse. Elämäni on vuosikymmenestä toiseen kotona olo pienillä tuloilla. Saako olla katkera?
 
  • Surullinen
Reactions: Echo
Vähän sama tilanne tai no on minulla yksi turha tutkinto mutta en ole tehnyt päivääkään työtä ja ensi viikolla olen menossa työhaastatteluun. Ihmettelin ihan että no oikei olin varmaan ainoa hakija siihen paikkaan niin ne ajatteli kutsua minut käymään haastattelussa. Vaikka cv:ni on tyhjä ja nolo. Vähän jännittää enkä usko että saan sitä paikkaa, miksi saisin, mutta päätin huvikseni kokeilla kun alkaa hävettää tämä ikuinen kotiäiteily kun lapset kasvaa. Hain siis sitä työpaikkaa vähän vitsillä mutta se on sellainen mitä tykkäisin tehdä jos saisin sen. No joka tapauksessa, en varmaan saa sitä mutta... En kehdannut sanoa edes lapsille että menen työhaastatteluun sillä pitäisi selitellä niille miksen mene sitten kohta töihin. No sen takia kun tuskin saan sitä paikkaa. Miehelle sanoin ja se vähän hymähteli.
T. Nolo kotiäiti
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Vähän sama tilanne tai no on minulla yksi turha tutkinto mutta en ole tehnyt päivääkään työtä ja ensi viikolla olen menossa työhaastatteluun. Ihmettelin ihan että no oikei olin varmaan ainoa hakija siihen paikkaan niin ne ajatteli kutsua minut käymään haastattelussa. Vaikka cv:ni on tyhjä ja nolo. Vähän jännittää enkä usko että saan sitä paikkaa, miksi saisin, mutta päätin huvikseni kokeilla kun alkaa hävettää tämä ikuinen kotiäiteily kun lapset kasvaa. Hain siis sitä työpaikkaa vähän vitsillä mutta se on sellainen mitä tykkäisin tehdä jos saisin sen. No joka tapauksessa, en varmaan saa sitä mutta... En kehdannut sanoa edes lapsille että menen työhaastatteluun sillä pitäisi selitellä niille miksen mene sitten kohta töihin. No sen takia kun tuskin saan sitä paikkaa. Miehelle sanoin ja se vähän hymähteli.
T. Nolo kotiäiti
Click to expand...
Tsemppiä! Mun lapseni ovat tosiaan jo 26v ja 14v. Vanhin on muuttanut jo pois kotoa. ap
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Vähän sama tilanne tai no on minulla yksi turha tutkinto mutta en ole tehnyt päivääkään työtä ja ensi viikolla olen menossa työhaastatteluun. Ihmettelin ihan että no oikei olin varmaan ainoa hakija siihen paikkaan niin ne ajatteli kutsua minut käymään haastattelussa. Vaikka cv:ni on tyhjä ja nolo. Vähän jännittää enkä usko että saan sitä paikkaa, miksi saisin, mutta päätin huvikseni kokeilla kun alkaa hävettää tämä ikuinen kotiäiteily kun lapset kasvaa. Hain siis sitä työpaikkaa vähän vitsillä mutta se on sellainen mitä tykkäisin tehdä jos saisin sen. No joka tapauksessa, en varmaan saa sitä mutta... En kehdannut sanoa edes lapsille että menen työhaastatteluun sillä pitäisi selitellä niille miksen mene sitten kohta töihin. No sen takia kun tuskin saan sitä paikkaa. Miehelle sanoin ja se vähän hymähteli.
T. Nolo kotiäiti
Click to expand...

Tuolla asenteella et varmasti saakaan! Menet sinne työhaastatteluun sillä asenteella, että haluat sen paikan, etkä jo valmiiksi anteeksi pyydellen!
 
Hienoa, että pääsit haastatteluun! Tärkeintä on tutustua yritykseen. Yleensä kysytään jotain jolla voit "todistaa" tutustuneesi yritykseen ja haluavasi nimenomaan sinne. Kannattaa miettiä kysymyksiä ja vastauksia etukäteen. "Miksi hait tätä paikkaa?" "koska työtehtävät vaikuttivat mielenkiintoiselta" ei ole hyvä vastaus. Kannattaa miettiä pidempiä kuin yhden lauseen vastauksia. (koska teette tärkeää työtä ihmisten hyväksi, kannatan arvojanne, teidät on valittu vuoden x työantajaksi, koska olen kuullut teistä pelkkää hyvää esim. Xx, haluan olla osana tätä organisaatiota tukemassa työtä, ihmisten, lasten, eläinten, ympäristön hyväksi, haluan olla vaikuttamassa asioihin, haluan oppia uutta tästä alasta ja teidän yrityksenne vaikuttaa.. , haluan olla eturivin paikalla yrityksessänne vaikuttamssa tähän x asiaan.. ) Kannatta miettiä haastattelukysymyksiä ja vastauksia etukäteen. Mieti vahvuuksiasi. Ei tarvitse korostaa sitä että on ollut pitkään poissa työelämästä. Sanoo, että "on nopea oppimaan" ja "Viime vuodet kanssa ovat opettaneet minulle multitaskingia, suunnitelmallisuutta ja joustavuutta." Kovasti tsemppiä haastatteluun! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Vähän sama tilanne tai no on minulla yksi turha tutkinto mutta en ole tehnyt päivääkään työtä ja ensi viikolla olen menossa työhaastatteluun. Ihmettelin ihan että no oikei olin varmaan ainoa hakija siihen paikkaan niin ne ajatteli kutsua minut käymään haastattelussa. Vaikka cv:ni on tyhjä ja nolo. Vähän jännittää enkä usko että saan sitä paikkaa, miksi saisin, mutta päätin huvikseni kokeilla kun alkaa hävettää tämä ikuinen kotiäiteily kun lapset kasvaa. Hain siis sitä työpaikkaa vähän vitsillä mutta se on sellainen mitä tykkäisin tehdä jos saisin sen. No joka tapauksessa, en varmaan saa sitä mutta... En kehdannut sanoa edes lapsille että menen työhaastatteluun sillä pitäisi selitellä niille miksen mene sitten kohta töihin. No sen takia kun tuskin saan sitä paikkaa. Miehelle sanoin ja se vähän hymähteli.
T. Nolo kotiäiti
Click to expand...
Tärkeintä ei ole cv, vaan reipas asenne. Älä häpeä itseäsi, ja sä oot tehny arvokasta hommaa lastes eteen. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Korkeasti koulutettu tuttava ilmoitti facebookissa uuteen työtehtävään siirtymisestä. Taas tuli itku. Itse olen keski-ikäinen, niin pahoista oppimisvaikeuksista kärsivä, etten ole saanut edes ammattikoulua suoritettua. Olen yrittänyt myös erityisammattikoulua ja tuetusti eli yrityksen puutteesta ei ole kyse. Elämäni on vuosikymmenestä toiseen kotona olo pienillä tuloilla. Saako olla katkera?
Click to expand...
Halaus. ❤ Mutta muista että monilla korkeasti koulutetuilla on myös kovat paineet, monet on heistä burn outin partaalla. Työelämä huipulla voi nykyisin olla kovaa.

Sit osa tippuu heistä pois ja pistää jonkun kahvilan tai putiikin pystyyn tai rupeaa riistanvartijoiksi tms. Haluavat pois oravanpyörästä, kohti yksinkertaisempaa elämää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Echo:
Halaus. Mutta muista että monilla korkeasti koulutetuilla on myös kovat paineet, monet on heistä burn outin partaalla. Työelämä huipulla voi nykyisin olla kovaa.

Sit osa tippuu heistä pois ja pistää jonkun kahvilan tai putiikin pystyyn tai rupeaa riistanvartijoiksi tms. Haluavat pois oravanpyörästä, kohti yksinkertaisempaa elämää.
Click to expand...
No, eipä se näin tyhmänäkään elämä ole helppoa. Mies suunnilleen määrää kaikesta, tietenkin kun hän edes jotain tienaa. Ei ole isopalkkainen. Ehkä mä vielä repäisen ja lähden, kun nuorin on täysi-ikäinen. Vanhuus yksin olisi ihanaa. ap
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
No, eipä se näin tyhmänäkään elämä ole helppoa. Mies suunnilleen määrää kaikesta, tietenkin kun hän edes jotain tienaa. Ei ole isopalkkainen. Ehkä mä vielä repäisen ja lähden, kun nuorin on täysi-ikäinen. Vanhuus yksin olisi ihanaa. ap
Click to expand...
Osallistuuko mies yhtään perheen menojen kustantamiseen, ees puoliks (ja mielellään vähän ylikin, kun on kovatuloisempi)?
 
Nyt se eka työhaastatteluni on ohi. Jännitin aika paljon ja oven ulkopuolella odotellessani mietin jo että mitä jos vain hiipisin pois... Kuulin oven läpi miten siellä haastateltiin jotain toista, en saanut sanoista selvää. Minun aikanani oli kello 9:50 mutta vasta kello 10:00 tämä haastateltava tuli ulos ja minut pyydettiin sisään. Olisin halunnut kääntyä kannoiltani jos olisin vain kehdannut, siellä oli VIISI ihmistä odottamassa. He esittelivät itsensä ja alkoivat pommittaa minua kysymyksillä. Yritin vastailla oikein näppärästi ja hymyilin mutta oli sellaisiakin kysymyksiä kuten "onko sinulla työkokemasta tästä työstä?" Niin eihän minulla ole. Jo siinä ilmoituksassa luki että ei tarvitse olla alalle kouluttunut jne ja se luki cv:ssä ja kaikissa papereissa että en ole siltä alalta mutta se oli äärimmäisen noloa ja nöyryyttävää sanoa että ei ole vielä siitä työkokemusta. Jos olisin sillä hetkellä tajunnut niin olisin sanonut että ei mutta tässähän minä olen sillä haluaisin sitä työkokemusta. Sitä kesti ehkä 20 min ja sitten he kysyivät vain että saako minuun yhdeyden e-maililla ja sanoin että milloin vain. Palkkatoivettakin ne kysyi enkä minä osannut sanoa kuin se tavallinen alan palkka. Jotenkin oli masentunut ja nöyryytetty olo tuon jälkeen ja olisi tehnyt mieli itkeä kun olin autossa. Mutta menin kauppaan ja tein ruokaostokset ja laitoin ruokaa. Sitä samaa kotiäidin arkea. Nyt haluan unohtaa tuon ekan työhaastatteluni, oli kyllä sen verran kauhea kokemus vaikka ne olivat ihan ystävällisiä eikä töykeitä mutta minua hävettää kun ei ole sitä työkokemusta millä kehuskella :(
T. Se ikuisesti kotiäitinä oleskeleva
 
Niin minun jälkeen sinne meni ainakin yksi hakija vielä, ehkä meitä oli todella monta ja nyt se kenellä on kokemusta saa paikan. Se en ole varmasti minä.
T. Ikuinen kotiäiti
 

Similar threads

Y
Lasteni suusta kuultua.
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V
Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
3
Luettu
4K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa