taas siirsin omaa huolta lapselle ,niin väärin,niin väärin..tiedän..

[Nipsukka]

http://vanhemmat.mll.fi/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen/lapsi_syo_huonosti.php?dir=/tukea_ja_taitoa_tilanteesta_toiseen

 

[endie]

Meillä kyllä esikoinen syö hyvin. Saattaa olla ennakkoluulonen, mutta sitten yleensä "oot syöny ennenkin" vakuuttelu riittää. Ja syöminen helpottu kun mummokin saatiin uskomaan ettei tarvi syöttää (!! )
Mutta toi vaateasia... Voi apua! Siis meil on varsinki nyt talvella kun on monta kerrosta vaatetta niin tuo uloslähteminen piiiiiiitkä operaatio kun aina on jossain joku ryppy tai joku juttu vähän vinossa tms. Välillä on tullu vaatteita joita on kieltäytyny pitämästä, koska "ne tuntuu huonolta". Niissä ei siis o todellakaan ollu mitään ihmeellistä, mutta jostain syystä vaan ei o kelvanneet. Pukemisessa on kyl helpottanu ihan se, että ollaan vaan pakolla puettu kun on kuitenkin päästävä lähtemään, eikä voi oottaa, että joku säätää puol tuntia sukkien kanssa... Ollaan kerrottu, että hän tottuu siihen miltä vaatteet tuntuu ja se unohtuu ulkona. Monesti itsekin on jo todennut, että "ei enää tunnu" tai "mä oon tottunu".
Pukeeko teillä lapsi itse?

no kyllä pukee itse - on siis jo 6,5 -vuotias mutta aina on ollut toi vaatejuttukin kuvioissa.
syksyllä tapellaan ku pitäs luopuu kesävaatteista ja keväällä sitte tapellaan ku pitää luopuu talivvaatteista jne :headwall:
me ei olla pakolla puettu vaan esim lauantaina mies kantoi muksun ulos puolipukeisena kun ei lapsi edistynyt vaan kaikki oli taas väärin.
tuli sitten kiltisti takas pukee.
mutta usein noi lähtemiset on sellasii et ei oo oikeen mihkää kiva lähtee,ku ollaan kaikki "melskattu pää punasena ja pinna kireellä" eteisessä :/ tuntuu et kaikki mehut on jo mennyt siinä vaiheessa :/

 

[:B]

Meillä on melkein samanlainen tilanne, lapsi täyttää kohta 5 v.
Ei melkein ikinä sano itse että ois nälkä, sitten kun laitetaan ruokaa niin saattaa tunninkin istua syömässä normaalikokoista annosta! Ja siis tekee sitä silloin kun on sen mielestä hyvää ruokaa, jos on 'pahaa' ruokaa niin istuu kauemminkin, haaveilee ja imeskelee lusikkaa ym.. :/ Monesta ruuasta sanoo 'hyi pahaa' ja rupeaa itkemään jos sille sanoo, että maista edes.. Ihme säätämistä aina toi syöminen!!

 

[Ninniliina]

Joo, on meilläkin käyty ulkona toteamassa, että on ne vaattet ny vaan laitettava päälle. Ja poika menee yleensä tosi paljon ennen muita alottaan sitä pukemista. Mun on pakko vaan välillä pukea sit pakolla kun on noi kaks pienempääkin tossa.

 

[endie]

Meillä on melkein samanlainen tilanne, lapsi täyttää kohta 5 v.
Ei melkein ikinä sano itse että ois nälkä, sitten kun laitetaan ruokaa niin saattaa tunninkin istua syömässä normaalikokoista annosta! Ja siis tekee sitä silloin kun on sen mielestä hyvää ruokaa, jos on 'pahaa' ruokaa niin istuu kauemminkin, haaveilee ja imeskelee lusikkaa ym.. :/ Monesta ruuasta sanoo 'hyi pahaa' ja rupeaa itkemään jos sille sanoo, että maista edes.. Ihme säätämistä aina toi syöminen!!

oi ,kuule juuri tuota meilläkin se on ollut!!
enää en vaan anna pojan istu tuntia vaan sanon että jos ei maistu, niin poistukoon. vaikka se on vaikeeta sekin sanoa!
ja nälkää tuolla lapsella ei ole ollut vissiin oikein ikinä koko ikänsä aikana. tai sitten nälkä on tunti ruoka-ajan jälkeen, jolloin taas ei tipu mitään - mutta seuraavalla ruualla ei sitten taas kuiteska maistu ku linnunannos ja sit "olen täynnä".

 

[vieras]

Minulla tuli myös mieleen autismin kirjoon kuulvat piirteet. Etenkin tuo vaatteiden kanssa "pelaaminen", niin tuttua. Keväällä ei haluttaisi luopua talvitakista/lakista ja syksyllä kuljettaisiin melkein väkisin shortseissa.
Oletko ap huomannut että onko vuodenajoilla merkitystä lapsen käytöksessä?

 

[endie]

Minulla tuli myös mieleen autismin kirjoon kuulvat piirteet. Etenkin tuo vaatteiden kanssa "pelaaminen", niin tuttua. Keväällä ei haluttaisi luopua talvitakista/lakista ja syksyllä kuljettaisiin melkein väkisin shortseissa.
Oletko ap huomannut että onko vuodenajoilla merkitystä lapsen käytöksessä?

en ole huomannut eroa , enkä löydä yhteyttä vuodenaikoihin muistelemallakaan. kesät talvet samanmoinen juntturapää tuo on ollut.
joskus on aikoja kun ruokakin ( ja vaatteet ) menee ihan ok, mutta tuntuu et näitä huonoja vaiheita on useammin.
lapsella oli muutama viikko sitten oksennustauti ja olen miettinyt jäikö siitäkin jotenkin hälle kammo syömiseen ( ei ole ikinä ennen ollut oksutaudissa ) - lapsi itse ei osaa sanoa pelkäiskö moista ( olen kysynyt,juu :ashamed: )

 

[:B]

oi ,kuule juuri tuota meilläkin se on ollut!!
enää en vaan anna pojan istu tuntia vaan sanon että jos ei maistu, niin poistukoon. vaikka se on vaikeeta sekin sanoa!
ja nälkää tuolla lapsella ei ole ollut vissiin oikein ikinä koko ikänsä aikana. tai sitten nälkä on tunti ruoka-ajan jälkeen, jolloin taas ei tipu mitään - mutta seuraavalla ruualla ei sitten taas kuiteska maistu ku linnunannos ja sit "olen täynnä".

Mekin ollaan nyt ruvettu tekemään niin, ettei se 'syö' kovin paljon kauempaa kuin muutkaan, loppuruoka lautaselta sit pistetään jääkaappiin että syö ne sit myöhemmin. Kyllä ärsyttää tuollainen pelleily, olisi niin kiva kun kerrankin söisi kunnolla! Tietäs vaan mikä siihen on syynä

 

[iu-]

En jaksanut kaikkea edelläolevaa lukea, mutta ihan lyhyesti tuohon "muutama lusikallinen ja jo vatsa täynnä": Olisko mahdollista, että lapsella on vain pienikokoinen vatsalaukku? Meidän esikolla on sellainen (ja ihan isänsä peruja - mies on samanlainen minisyöjä ). Ja se vatsa tosiaan täyttyy varsin pienistä ruokamääristä. Sitten jonkin ajan päästää syö taas vähän jne. Iän kanssa on jonkin verran helpottanut kyllä. (Molemmilla )

 

[Cassyput]

Mä voisin kirjoittaa aiheesta vaikka romaanin, vaikka lapseni on vasta 2v6kk. :|

Meillä kans kaikki vaikeudet mitä luettelit, mimmi ollut just tollainen ihan ekoista kiinteiden maisteluista asti. Se olis varmaan ihan mielellään edelleen täysimetyksellä. Ruokaa syö TODELLA vähän ja aina pitää enemmän tai vähemmän pakottaa. Puuro menee onneksi alas. Sille maistuu myös jogurtti, raejuusto, hedelmät, vihannekset ja kaikki mahdolliset sokeriset ja rasvaset herkut. Mutta ruoka on EI, liha varsinkin. Jos sille panee lautaselle useampaa sorttia, niin syö ehkä yhden eikä sitäkään kaikkea. Eli meillä hieman epätyypillisesti ruoka pitäis olla yhtenäistä mössöä mennäkseen alas.

Mimmi on kanssa kauhean hidas, ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat temput pitää kokeilla vielä viivyttääkseen syömistä lisää. Ja kylmää ruokaa nyt ei sitten ainakaan syödä. Neuroottinen on myös, banaanissa ei saa olla täpliä, eikä jogurtissa paloja jne. Monesti se alkaa ihan innoissaan syömään jotain, mutta sitten hiipuu into ja tulee "ei haula syödä". Mitään ei syö paljoa. Just ruuan lämpötilakin on hirveän tarkkaa, aina on liian kuumaa tai liian jotaki.

Mekin ollaan tehty kaikki mahdolliset virheet asian kanssa, jee jee.

Sitten se imeskelee yhäkin tuota nokkamukia. Tavallista lasia ei suostu edes koittamaan, alkaa itkemään heti kun tarjotaan vaikka sitä ei olla koskaan pakotettu!?

Nyt tuo vaatejuttu on uusi. Pienikin ryppy tai vastaava niin alkaa huuto 'tuo meni hassustiiiii'. En oo kyllä koskaan osannut yhdistää sitä tuohon syömiseen. Ihan viime aikoina se haluais koko ajan pestä käsiään. Lisäksi heti jos käsi vähänkin kolahtaa johonkin, niin huudetaan pipiä ja äitin pitää sekä puhaltaa että pussata.

Nyt uusin keino välttää syöminen on OKSENTAMINEN. Voi luojan tähden sanon minä... Että näin meillä. Alan olla kyllä ihan finaalissa tän homman kanssa.

 

[:)]

Äidit, älkää stressatko.

Näyttäisi tässäkin ketjussa suunnilleen joka toisella olevan kotona yksi tai useampi samanlainen lapsi. Eikö se jo kerro, että aivan normaalia elämää elätte

Meilläkin on pikkuneiti, 3v., joka syö miten syö. Joskus kuin hevonen, joskus ei maista juuri mitään. Uusien ruokien opettelu aivan onnetonta ja osaa myös tarpeen tullen oksentaa ruuat pois, jos siltä tuntuu. Sama tyttö on äärimmäisen tarkka vaatteista, hiuksia ei juurikaan voi harjata kun muka sattuu. Että on kuulkaa aistiyliherkkyyttä, vaatekriisiä, syömälakkoilua ja niin edelleen.

Meillä aikuisilla on valta valita, stressaammeko joka helkutin asiasta vai hyväksymmekö lapsemme sellaisenaan ja iloitsemme pienistä askelista parempaan päin.