S
"Squeeze"
Vieras
Tilanne siis se, että mieheni vakavasti aivosairas. Sairaus etenee rajusti, vielä asuu kanssamme kotona, teidä sitten kuinka kauan. Ajoittain tietää kuka minä olen, välillä luulee siskokseen, hoitajakseen... Eli kuten arvaatte, mitään avioliittoon liittyvää (edes mitään läheisyyttä) ei ole ollut kuukausiin. Enkä nyt tarkoita seksiä tms, vaan ihan naisen huomioimista, sanallista esim. Rakastan miestäni todellakin, mutta tuollainen sairaus muuttaa ihmisen persoonallisuutta rajusti, eli hän ei ole enää edes perusluonteeltaan sama mies. Tätä on siis jatkunut kokonaisuudessaan vuoden, rajumpaa tilaa puolisen vuotta.
Nyt eilen sitten "löysin" itseni chatista, chattailemästä miesten kanssa. En siis missään seuran haku palstalla, vaan ihan yleisesti. Tiedän hakevani sieltä vain juttu kaveria, en edes live sellaista, vaan sitä mitä kukin nainen edes joskus kaipaa, huomiota. Teen asian myös selväksi chattaileville miehille. Mutta siis onko tämä väärin? Mieheni ei tiedä asiasta ja vaikka tietäisi, ei ymmärtäisi. Hän siis on todella vähän enää tässä tilanteessa mukana, eli elää muussa maailmassa, esim. telkkarin ohjelmien maailmassa jne. Mutta onko tämä väärin?
Rakastan miestäni, eikä mieleeni tulisi edes ajatella että en hänestä huolehtisi, niin kauan kun siihen itse kykenen, laitoshoitokin odottaa "oven takana". Tämä on todella rankkaa, viime päivinä olen sen tajunnut että mies ei todellakaan ole sama, enää lainkaan. Mutta silti, minä rakastan sitä miestä joka siellä jossain sisällä on piilossa ja pelkään sen menetystä. Mutta silti, kaipaan huomiota.
Nyt eilen sitten "löysin" itseni chatista, chattailemästä miesten kanssa. En siis missään seuran haku palstalla, vaan ihan yleisesti. Tiedän hakevani sieltä vain juttu kaveria, en edes live sellaista, vaan sitä mitä kukin nainen edes joskus kaipaa, huomiota. Teen asian myös selväksi chattaileville miehille. Mutta siis onko tämä väärin? Mieheni ei tiedä asiasta ja vaikka tietäisi, ei ymmärtäisi. Hän siis on todella vähän enää tässä tilanteessa mukana, eli elää muussa maailmassa, esim. telkkarin ohjelmien maailmassa jne. Mutta onko tämä väärin?
Rakastan miestäni, eikä mieleeni tulisi edes ajatella että en hänestä huolehtisi, niin kauan kun siihen itse kykenen, laitoshoitokin odottaa "oven takana". Tämä on todella rankkaa, viime päivinä olen sen tajunnut että mies ei todellakaan ole sama, enää lainkaan. Mutta silti, minä rakastan sitä miestä joka siellä jossain sisällä on piilossa ja pelkään sen menetystä. Mutta silti, kaipaan huomiota.