Taas se iski

NeitiPikkuInkkuli

Aktiivinen jäsen
13.02.2008
7 768
0
36
Levottomuus.

Miks mä oon tällänen? Päässä soi biisi: mun koti ei oo täällä. Mä ihastun niin helpostui taloihin, asuntoihin, paikkakuntiin, mutta noin vuoden päästä mulle tulee pakkomielle päästä eteenpäin tai saada vaihtelua... Kaikki oli niin kauan hyvin kun opiskelin...oli jotain tavoitteita, tekemistä... Nyt kun keväästä asti ollut kotona niin alkaa hiipiä ahdistus. Seinät kaatuu päälle. Mä haluun muutosta. :ashamed:
 
Hiukan samaa täällä... Haaveilen paikkakunnan muutoksesta, voisi lähteä vaikka pois suomesta. Mutta ei auta, täällä olen ja tänne jään:/

Kai tää tästä taas menee ohi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiTakkutukka Raitasukka:
Alkuperäinen kirjoittaja tuutilulla:
Uusi mielenkiintoinen harrastus?

No kun ei täällä voi mitään harrastaakkaan....vaikka vois niin se kumminkin maksais niin paljon :ashamed:

Mulla on oikein hyvä idea tarjota:nukkekoti! Näppäränä käsistäsi rakennat semmosen ja voit hyödyntää kaikkea osaamistasi kun väännät sinne huonekaluja urakalla. Myyt vaikka sen jälkeen sen suurella voitolla :D
 
..tiedän kyllä tunteesi niin vallan mainiosti.. Tuo tavotteiden puuttuminen on ihan vihonviimonen honma..

Onko sulla mitään tietoa "seuraavasta etapista"? ..siis tähtäätkö vaan siihen, että alotat koulun ens syksynä..?
 
Alkuperäinen kirjoittaja tuutilulla:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiTakkutukka Raitasukka:
Alkuperäinen kirjoittaja tuutilulla:
Uusi mielenkiintoinen harrastus?

No kun ei täällä voi mitään harrastaakkaan....vaikka vois niin se kumminkin maksais niin paljon :ashamed:

Mulla on oikein hyvä idea tarjota:nukkekoti! Näppäränä käsistäsi rakennat semmosen ja voit hyödyntää kaikkea osaamistasi kun väännät sinne huonekaluja urakalla. Myyt vaikka sen jälkeen sen suurella voitolla :D

:hug: voishan tuota kokeillakkin.......mut jotenkin vaan on.....
d040.gif
 
Mä olen aina ollut vähän samanlainen.

Nyt en tiedä, tässä on kohta 2 vuotta hujahtanut ihan huomaamatta. Jotain pinetä uutta on kuitenkin ollut koko ajan.

Mutta ei sitä samanlaista siirtymisen pakkoa ole vielä tullut, kuin aina ennen. Olen kai jotenkin juurtunut tänne syrjäkylille, hevonkuusen viimeiselle pellonkulmalle.
Satunnaiseen haaveilen isommasta paikasta, paremmasta paikasta, mutta sitten se taas unohtuu...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vippis:
..tiedän kyllä tunteesi niin vallan mainiosti.. Tuo tavotteiden puuttuminen on ihan vihonviimonen honma..

Onko sulla mitään tietoa "seuraavasta etapista"? ..siis tähtäätkö vaan siihen, että alotat koulun ens syksynä..?

Ei oo etappia....ei oo mitään....pieniä suunnitelmia joihin liittyy suurta epävarmuutta :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiTakkutukka Raitasukka:
Alkuperäinen kirjoittaja tuutilulla:
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiTakkutukka Raitasukka:
Alkuperäinen kirjoittaja tuutilulla:
Uusi mielenkiintoinen harrastus?

No kun ei täällä voi mitään harrastaakkaan....vaikka vois niin se kumminkin maksais niin paljon :ashamed:

Mulla on oikein hyvä idea tarjota:nukkekoti! Näppäränä käsistäsi rakennat semmosen ja voit hyödyntää kaikkea osaamistasi kun väännät sinne huonekaluja urakalla. Myyt vaikka sen jälkeen sen suurella voitolla :D

:hug: voishan tuota kokeillakkin.......mut jotenkin vaan on.....
d040.gif

mutta nyt kun aloitat niin ehdit ihan oikeesti joulumyyntiin tekemään :)

:hug: se on tää pimeä syksy joka vetää äkkiä mielen matalaksi ja olon turhauttavaksi
 
Alkuperäinen kirjoittaja NeitiTakkutukka Raitasukka:
Alkuperäinen kirjoittaja vippis:
..tiedän kyllä tunteesi niin vallan mainiosti.. Tuo tavotteiden puuttuminen on ihan vihonviimonen honma..

Onko sulla mitään tietoa "seuraavasta etapista"? ..siis tähtäätkö vaan siihen, että alotat koulun ens syksynä..?

Ei oo etappia....ei oo mitään....pieniä suunnitelmia joihin liittyy suurta epävarmuutta :ashamed:

Auts. No sitten en ihmettele viiliksiäs. Ja mulla aina tää syksy teki sen, että kun kaikki muut alotteli uusia opintoja, töitä, yms.. niin korostu se, että mitäs määää..?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ephemera:
Kauhee kun oli surullinen biisi toi Mun koti ei oo täällä. Kaunis ja herkkä. Pitää ettiä se jostakin.

http://www.youtube.com/watch?v=Jq45cR5cgAA

Kauas se vie..
Tuo ruusuinen tie..

Kauas se vie
Tuo ruusuinen tie
Joka yhdessä maahan muurattiin

Teimme tien päähän talon niin sievän
Joka yhdessä yössä maalattiin
Johon yritin tehdä kotini

refren':
Anna mun mennä
(Anna mun mennä)
Mä oven avaan
En henkeä saa
Anna mun mennä
(Anna mun mennä)
En tänne kuulukaan
Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä

Ymmärrän jos
En anteeksi saa
Mut en tässä voi olla kauempaa

Meidän ruusuinen tie
Ei kauemmas vie
Liikaa sen piikit pistelee
Nyt luovuttaisin avaimen

refren'
(Mun koti ei oo täällä
Mun koti ei oo täällä)

Kadun mä ehkä tätä joku päivä
Tien varresta itseni löydän
Kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä
Mut kulta mun täytyy vaan mennä
Mun koti ei oo täällä
(Mun koti ei oo täällä)

refren'

Mun koti ei oo täällä (5x)
 
Mulla taas toi biisi muistuttaa aina kuopuksen syntymästä..

Suunnittelin, että nyt kun tän kolmannen pukkaan maailmaan, niin teen sellasen oikein suunnitellun, rauhallisen, ihanan synnytyksen.. ja siis että varaan mukaani kaikkea tunnelmajuttua. Erityisesti siis juuri musiikki - se kun on meidän perheelle melko tärkeä elementti..

Saliin mennessäni oli kyllä mukana kassillinen cd-levyjä. Miäs kysy jossain välissä, että laitetaanko nyt jotain musiikkia. Mä sanoin, että anna vaan vielä olla ton Novan (siis radiokanava). Että käväsen tässä eka vessassa, niin sit voitas ihan kuunnella jotain.

Sit ku tulin vessasta, ni alko ponnistuttaa niin kauhiasti, että ei tullu enää levyt mieleen. Sit ku selevin sängylle asti, ja tajusin, että nyt tää kyllä oikiasti syntyy, niin radiosta kuulu justii toi kauhia "kirkuna": Mmmmuuuuun kooooooti ei ooooooo täääääällläääääääää.. Niin tuli mieleen, että nonni, taas jäi ne hyvät levyt kuuntelemati.

 
Hain syksyllä erääseen koulutukseen, ja pääsinkin. Ja se on sellainen mitä mä olen toivonut ja unelmoinut. Mutta voi jeesus sentään, kun levottomuus vaan pahenee, nyt olen epämääräisen levoton koko ajan, kun olen vuoroin innoissani ja vuoroin kauhuissani, ja ailahtelen sen välillä että olenko lahjakas vai täysin paska.

Jotkut vaan on sellaisia, levottomia.
 

Yhteistyössä