Mulla oli esikoinen perätilassa (2004), enää en tarkkaan muista missä kohtaa hikka tuntui, mutta luulisin että alempana ennemmin kuin ylhäällä. Pään kyllä tunsi mielestäni todella helposti, se painoi pahasti ylhäällä kykiluiden välissä. Päätä saattoi suorastaan silittää vatsanahan läpi, niin selvästi se oli tunnettavissa. Tämä esikoistyttöni oli ollut perätilassa ainakin viikosta 27, jolloin sitä ensimmäisen kerran tsekattiin. Käännösyritystä oli viikolla 37, mutta ei mitään mahdollisuuttakaan kääntää. Sektiolla syntyi viikolla 39+0, mitat 3290/48cm, py 37cm. Alkuun yrittivät Tyksin äitiyspolilla ylipuhua synnyttämään alateitse, epäröin kovin, vaikka pelvimetriassa todettiin tilaakin olevan. Viikkoa ennen sektiota lääkärin mielipide kuitenkin muuttui, kun vauvan pää tuntui vartaloon nähden olevan suurehko. Kun ensin syntyy pieni ja kapoinen peppu, ja lopuksi pitäisi sitten vielä synnyttää se kova ja suurehko pää, niin jumiin jääminen olisi kuulemma voinut olla edessä.
Sektio meni hyvin, toivuinkin ihan mukavan nopeasti, vaikka yksi tikeistä pääsi hiukan repeämään kun liukkaalla jäällä kaaduin viikko synnytyksen jälkeen. Toinen lapseni syntyi normaalisti alateitse, ja oli aina tsekattaessa raivotarjonnassa. Molemmat lapseni ovat tyttöjä. Nyt on menossa 3. raskauteni, mutta vielä sen verran vähän viikkoja, että pyörii ja hyörii vielä joka suuntaan (15+5), synnytys ei pelota ollenkaan, jos tämä tulokas olisi perätilassa, synnyttäisin taas sektiolla, ja jos raivotarjonnassa niin alateitse. Molemmat hyviksi tavoiksi todettu.
Mulla muuten on ollut molemmissa raskauksissa ihan samalla tavoin myös liitoskipuja, ja muitakin kolotuksia, mutta tukalampi olo oli kyllä perätilaraskaudessa. Pää painoi niin kovin ylös, että toisinaan oli jopa vaikea hengittää. Olen tosin aika pienikokoinen (161 cm), joten saattaa johtua siitäkin. Liikkeitä tunsin ihan alhaallakin myös perätilassa, ja luulen, että vauva saattoi toisinaan työntää jalkojaan sinne pepun alle. Tai sitten nyrkkejään...