Hohhoijaa, näitä Mitäs nyt -palstan (nuorten äitien) blogeihin kohdistuvia keskusteluja on kyllä aina yhtä hauska lukea. Myös omaa blogiani on täällä "viisaampien" kynsissä ruodittu ja sanon heti aloitusviestissä keskustelun kohteeksi joutuneelle Idalle, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos
Miksi sitten vaivautusin taas kerran kirjoittamaan tänne myös oman mielipiteeni, vaikka arvostan näitä keskusteluja yhtä paljon kuin läjää sitä itseään? No, koska tauti nimeltä yleistys on täällä jälleen kukassaan: 19-vuotiaat teiniäidit eroavat aina, nuorten liitto ei kestä, nuoren äidit eivät rakasta kuin vauvaansa, isällä ei niin väliä ole. En käsitä, miksi joidenkin arvon palstatätien silmissä bloggaava nuori nainen, vaikka sitten 19- tai 20-vuotias, ei voi olla hyvä ihminen tai ainakaan hyvä äiti, jonka parisuhde kestää ja vauva tulee hoidettua. Oletteko ikinä miettineet sitä tosiseikkaa, että suhteellisesti aika suuri osa MINKÄ VAIN IKÄISTEN parisuhteista kokee vaikeimmat aikansa ja mahdollisesti jopa eron ensimmäisen vauvavuoden aikana? Moniko joskus vauva-ajan ongelmat läpikäynyt voi sanoa, ettei se vaikuttanut parisuhteeseen missään vaiheessa? En minä ainakaan. Tämä ongelma ei ole vain meidän nuorten äitien keskuudessa, vaan ihan kaikkien. Oletpa sitten se 20-vuotias tai 40-vuotias.
Ja vielä toiseksi, niitä "vuoden jälkeen vauvan tehneitä" pariskuntia löytyy ihan taatusti myös muista ikäryhmistä kuin nuorista pareista.
Pienessä mielessänne ei varmaankaan käynyt myöskään sellainen fakta, että joskus ero saattaa lapsenkin kannalta olla huomattavasti parempi vaihtoehto kuin yhdessä jatkaminen.
Harmittaa, että kun käytät päivästä ja kuukaudesta toiseen aikaa kirjoittamalla blogia elämästäsi viihdyttääksesi muita, on välillä ainut palkka siitä ilkeät kirjoitukset juurikin täällä Kaksplussan foorumilla - nimimerkittömiltä kirjoittajilta. Onneksi varmasti jokainen meistä bloggaajista, joka muille elämäänsä netissä kertoo, on oppinut ottamaan käyttöön jonkinlaisen suodattimen näitä nettikommentoijia kohtaan. Iso käsi teille, jotka kerrotte mielipiteenne täysin nimettöminä ja kasvottomina, kun me sentään kirjoitamme juttumme yleensä nimen ja jopa kuvan kera. Kritiikki on aina tervetullutta ja hyödyllistä jokaiselle kirjoittajalle, mutta säälittävien anonyymien palstatätien tylsyyksissään luomat keskustelut siitä, kuinka p*skoja äitejä olemme on kaukana siitä.
Omaa blogiani en viitsi edes linkittää (joku saattaa minut tunnistaakin), vaikka olemmekin tilastollinen ihmepariskunta, kun ikää 20, vauva ja vielä yhdessäkin. Kohta on jopa tuo teidän luomanne maaginen 2 vuoden yhdessäolon rajapyykkikin saavutettu, voila!
Lämpimät halit Idalle vaikean elämänvaiheen tiimoilta ja iso hatunnosto meille kaikille bloggaajille, jotka jaksamme näistä hippasen masentavista (mutta onneksi ei-niin-varteenotettavista) nettikeskusteluista huolimatta jatkaa kirjoittamista niiden kivojen ja ihanien lukijoiden tähden
