taas miehen eksästä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja saima
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

saima

Vieras
Hei.

Kirjoitan nyt tänne, koska tämä palsta tuntuu olevan suosituin, vaikka tämä kävisi muuallekin.

Olen 26 vuotias nainen. Miesystäväni on 41 vuotias. Olemme virallisesti seurustelleet vajaan vuoden, mutta tapailimme ennen sitä reilun vuoden. Ikäerosta johtuva ympäristön paino ja muutenkin elämäntilanteet vaivasivat ja meni aikaa, ennenkuin uskaltauduimme oikeaan suhteeseen. Olen valmistunut yliopistosta tämän vuoden alussa ja olen ollut todella onnekas saadessani loistavan työpaikan. Raha-asiat ovat kunnossa, samoin kuin asunto, ym. Olen hyvin onnellinen tästä. Asumme mieheni kanssa virallisesti erillään.

Miehelläni on 5 vuotias lapsi. Ja ongelma on tämän lapsen äiti. Hänelle minun hyväksymisensä (ikäni takia?) on hurjan vaikeaa. Ensin olin joku nuori hupakko, joka tulee elämään hänen ex-miehen siivellä. (Miesystävälläni on oma yritys, hyvä toimeentulo ym..) Sitten kun hän kuuli koulutuksestani ja työpaikasta, niin loppuen lopuksi mentiin jopa siihen, että minulla ei ole mihinkään muuhun aikaan kuin työntekoon. Minulla on koira. Naapurini lapset tulevat välillä sitä hoitamaan ja olen asiasta todella iloinen, sillä koirani pitää heistä ja kun itse olen 8tuntia päivässä töissä, niin homma palvelee kaikkia. Noh, miesystäväni exän mielestä suosin muita lapsia ja en ajattele yhtään heidän lastaan, koska muut lapset käyvät hakemassa koiraani ulos. (En edes tiedä, mistä hän on asiasta kuullut tai miten se liittyy mihinkään..)

Tulen todella hyvin mieheni pojan kanssa toimeen. Olen hyvin tyytyväinen, sillä jännitin asiaa aluksi hurjasti. Poika on hänellä ainakin puolet joka toisesta viikosta, tarpeen vaatiessa enemmänkin. Kun vietämme yhdessä arkea, se on mukavaa ja poika pitää valtavasti koirastani, jotka luonnollisesti ovat mukanani, jos menen miesystävälleni. Poika ymmärtää, että minulla on oma asunto, olen välillä poissa ja että olen myös hänen isällään. Asumme lähekkäin. Kaikki todella hyvin siltä osin.

Nyt kuitenkin on menty siihen, että kun en ole pojan äidin mielestäni kelvollinen mihinkään, niin poika ei ehkä voisikaan olla isällään yhtä paljon kuin on nyt. Mentäisiin takaisin siihen viralliseen joka toiseen vkloppuun. Todella epäreilua. Viimeinen asia, jota haluan, on se, että olen haitaksi heidän suhteelleen. Saan vaikka minkälaista lokaa äidiltä niskaan (oli jopa kerran soittanut kesken työpäivän eksälleen, että "siellä kaupungilla se nyt menee miesten kanssa, k-o-r-k-k-a-r-i-t jalassa". Meillä oli joku firman koulutus keskustassa, jossa olin luonnollisesti työkavereideni kesken..Normaali vaatetukseni työssäni on mustat suorat housut tai musta kapea hame ja korkkarit siistin paidan kanssa).

Muutenkin liikun paljon, varsinkin yhdessä mieheni kanssa, käyn kampaajalla 2-3kk välein (koska mulla kertakaikkiaan on siihen varaa tällä hetkellä :) ) ja pidän huolta itsestäni. Tästäkin olen saanut kuulla, arvaatte varmaan mitä. Miehen eksä on piirun verran alle 40vuotias, ollut kotona pitkään lastensa kanssa. (Hänellä on uuden miehensä kanssa 2 ja puoli vuotias lapsi). He erosivat huonoissa merkeissä miesystäväni kanssa pian lapsensa syntymän jälkeen.

Meilä suhde toimii miehen kanssa ja muutenkin olen nauttinut uudesta vaiheesta, työpaikasta ym. En ikinä olisi uskonut, että riesaksi tulee aikuinen ihminen. Aluksi nauratti kaikki exän puolelta tulevat uskomattomat jutut, mutta nyt ne todella alkavat tulla taakaksi elämään. Mieheni kihisee raivosta eksälleen, sillä jotkin tapaukset ovat todella asiattomia. Olemme samassa veneessä toistemme tukena, mutta muutakin apua tässä alkaa kohta tarvisemaan eksän taltuttamiseksi. En ymmärrä, miten tilanne on mennyt tähän. Selvä linja puoleltamme on se, että asiaa ei oteta esille eksän kanssa lapsen läsnäollessa. Voitte varmasti kuvitella, että en ole yrittämässä viedä hänen paikkaansa pojan äitinä, vaan suhteeni poikaan on kuin aikuisen ja lapsen. Puhelimessa hänen kanssan on turha jutella asiasta. Kerran olen hänelle sanonut, että meidän ei tarvitse olla ystäviä, kunhan tullaan toimeen, mutta jos hänen mielestään tavassani olla hänen poikansa kanssa on jotain vikaa, haluan kuulla siitä, että voin korjata sen. Asiallinen keskustelu hänen kanssaan kasvotusten, kun sain tilaisuuden. Naisella ei ollut mitään sanottavaa, mutta illalla tuli puhelinsoitto, että "mikä oikeus mulla on tulla häntä neuvomaan..?"

Voi luoja, olen niin väsynyt. Millä tuon naisen päähän takoisi asian, että olen suhteessa hänen eksänsä kanssa ja että olen silti aikuinen, vaikka häntä nuorempi ja meidän yhdistävä tekijä on hänen poikansa, jonka etua kummatkin ajamme takaa?

Asiaa tuli paljon ja sekavasti, mutta olisiko kellään kokemuksia ja neuvoja?
 
Neuvoni on, älä ole yhteydessä tähän naiseen. Anna miehen hoitaa yhteydenpito. Jos oikeita asiattomuuksia tulee, niin sano naiselle, että tämä kerta menee varoituksella, seuraavasta nostat kunnianloukkaussyytteen. Säilyttäkää mahdolliset s-postit ja viestit, jos esim tulee lapsen tapaamis -tai huoltajuuskiistoja (äiti yrittää evätä isän tapaamiset).

Meillä yksi naurettavimmista (=säälittävin) juttu oli, kun leivoin miehen lasten kanssa. Seuraavan päivänä oli nainen sanonut pojalleen (pojat 7 ja 10 vuotiaita silloin), että minä olen huono äiti ja inhoan omaa lastani ja yritän vain mielistellä mieheni poikia tekemällä juttuja heidän kanssaan. Muitakin loan heittoja oli ja nimenomaan sellaisia jotka välitettiin lasten kautta. "Paras" juttu tässä kaikessa oli se, että heidän ero tuli naisen uskottomuuden ja siitä syntyneen lapsen takia. Nainen edelleenkin ystävilleen puhuu mitä puhuu, mutta ei sen kummemmin uskalla aukoa päätänsä etenkään lapsille. Minun päättäväinen (olin tosi raivoissani) puheeni hänelle tehosi.
 
Mieskö kertoo mitä entinen vaimo satuilee, olisi mieheltä parempi ettei joka asiaa kerro mitä ex sanoo. Sinulle kasataan nyt aikamoiset paineet.
Miehen pitää itse selvittää huoltajuus ym. selviksi.
Sinun kannattaisi olla kommentoimatta ja kertooko mies edelleen exälleen mitä sanoit ja ei kannata olla yhteydessä ex vaimoon. Vaimo oikein odottaa, että saa sinut hermostumaan..vettä myllyyn.
15v ikäero ei ole suuri..serkullani ja hänen miehellään on sama ikäero ja hyvin menee.
 
Kateus teidän hyvästä elämästänne ja hänen oma tilanteensa laittaa exän purkamaan itseään. Koska ex on epäonnistunut jo toisen kerran, hänen olotilansa on surkea. Kostamalla ympäristölle, hän kuvittelee sen tuovan helpotusta tuskaan. Uskon, jotta kun aikaa kuluu, hän rauhoittuu ja alkaa toimia järkevämmin. Yrittäkää te tasapainoisina kestää tämä vaihe. Olet helpoin kohde. Usko pois, ympäristö tajuaa kyllä, mistä kenkä puristaa eikä usko juttuja.

Nyt ei kannata ryhtyä kilpalaulantaan, joten toimiminen itse asiallisesti ja rauhallisesti tuottaa ajan kanssa parhaan tuloksen. Olette ja elätte omaa elämäänne kuten tähänkin asti.

Jos todella äiti jatkaa temppuilua pojan kustannuksella, isä voi käydä juttelemassa sos.toimessa, jossa lasten etuja valvotaan. Voitte te mennä sinne yhdessäkin. Lapsen etu on kuitenkin tärkein ja kunnollinen, turvallinen isäsuhde korvaamaton.

Teinä en edes miettisi ikäeroa, sillä ei ole mitään merkitystä teidän tapauksessanne!!
 
Sitä minäkin ihmettelen, että miksi te otatte huomioon jonkun ex:n juttuja. Miksi?
Onko mies jotenkin kiinni ex:ssä, kun siitä edes juttelette. Tietysti hän on pojan äiti, mutta siihen se sitten jääkin. Hän voi alkaa kiristämään pojan tapaamisoikeudella, mutta tapaamisia hän ei pysty estämään. Todennäköisesti tilanteeseen on johtanut se, että poika viihtyy luonanne hyvin ja se ei oikein sovi ex:n itsetunnolle.

Jos ex rajoittaa tapaamiset joka toiseen viikonloppuun, niin sille ette voi mitään. Silloin kun poika tulee luoksenne, niin pitäkää silloin laatuaikaa. Kun poika täyttää 12v , niin hän saa itse päättää missä asuu ja silloinkaan ei ole myöhäistä ottaa häntä kokonaan luoksenne. Keskittykää nyt vain toisiinne ja älkää vastatko ex:n puheluihin.
 
Sitä minäkin ihmettelen, että miksi te otatte huomioon jonkun ex:n juttuja. Miksi?
Onko mies jotenkin kiinni ex:ssä, kun siitä edes juttelette. Tietysti hän on pojan äiti, mutta siihen se sitten jääkin. Hän voi alkaa kiristämään pojan tapaamisoikeudella, mutta tapaamisia hän ei pysty estämään. Todennäköisesti tilanteeseen on johtanut se, että poika viihtyy luonanne hyvin ja se ei oikein sovi ex:n itsetunnolle.

Jos ex rajoittaa tapaamiset joka toiseen viikonloppuun, niin sille ette voi mitään. Silloin kun poika tulee luoksenne, niin pitäkää silloin laatuaikaa. Kun poika täyttää 12v , niin hän saa itse päättää missä asuu ja silloinkaan ei ole myöhäistä ottaa häntä kokonaan luoksenne. Keskittykää nyt vain toisiinne ja älkää vastatko ex:n puheluihin.

Kunpa se oliskin niin helppoa! Huomaan, että kirjoittajalla ei ole tämän tapaisia kokemuksia. Meillä on ollut aika pitkälle ap:n tilanne viimeiset kymmenen vuotta, aina vain pahemmaksi ja pahemmaksi mennen. Nyt onneksi lapset alkavat olla aikuisia, ja exä sitä myöten TOIVOTTAVASTI alkaa hellittää jatkuvan kiusantekonsa. Vaikeita aikoja on takana, mutta onneksi suhteemme on kestänyt. Lapsillekin on pikku hiljaa alkanut totuus valjeta, ja ehkä exä saa vielä joskus kokea kalikan kalahtavan omaan nilkkaansa.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos neuvoista. "Mukava" kuulla, että muutkin ovat painivat samojen asioiden kanssa ja ovat niistä selvinneet.

Minun virhe on kai ollut se, että olin aluksi niin naiivi, että kuvittelin, että voisimme tulla toimeen. Mieheni ei eksäänsä kovin korkealle arvosta, heidän eronsa ja siihen johtaneiden syiden vuoksi. Ovat tekemisissä, mitä on pakko. Heillä on kuitenkin samaa tuttavapiiriä ja muutenkin tuntuu välillä asiat tulevan liian helposti vastaan. Mutta tosiaan, mun typeryys oli se, että kuvittelin, että olisin voinut tulla naisen kanssa toimeen. Jossain vaiheessa vaihdoimme jopa numerot erään käytännön asian vuoksi, lapseen liittyen. Nyt tosin on selvä peli sen puolesta, että minä en naisen kanssa tekemissä ole, mieheni ja eksä hoitavat tarvittavat asiat keskenään.

Tuntui hyvältä kuulla muiden mielipiteitä. Kellään ystävälläni ei ole tälläistä tilannetta, joten sieltä on vaikeaa saada neuvoja, joten kiva saada täällä vähän perspektiiviä. Huvittaa, että aluksi epäröin suhdetta ikäeron takia, se on olematon huoli yhden..hullun naisen rinnalla. Mä haluaisin kiljua onnesta, elämäni on kaikilta muilta osin uskomatonta ja siitä olisi mukava nauttia nyt. Ja neuvojanne kuunnellen, täytyy vaan kertakaikkiaan olla välittämättä eksän touhuista ja muistaa, mikä on tärkeintä.
 

Yhteistyössä