R
Rimpsessa
Vieras
Kun meillä on ihan mahdotonta tämä touhu nykyisin. Poika lopettelee kakkosta nyt, ja koko toinen luokka on mennyt niin, että poitsu on joka viikko joku päivä (parhaimpina kaksikin) laiskalla koulussa.
Kyse EI ole siitä, ettemmekö seuraisi ja tarkastaisi läksyjä, vaan että pojalta on jäänyt kirja kouluun tai hän väittää ettei tullut muuta yms.
Tarkastamme aina läksyt ja nyt olen alkanut käydä myös kirjoja läpi, jotta löytäisin merkintöjä. Siitä huolimatta sama on jatkunut. Opettajan mukaan poika on selitellyt , että on pitänyt lähteä kauppaan tms. Vaikka todellisuudessa kauppareissut eivät iltapäiviin kuulu. Tuntuu, että hänellä on niin hirveä kiire kavereiden luo, ettei malta tai halua läksyjä tehdä. Kun sitten olen kysynyt syytä, poika vastaa, ettei huvittanut tehdä.
Nyt sitten koulussa on suoritettu lukudiplomeja jotka piti "tenttiä" opelle. Poika luki 5 kirjaa ja jokaisen jälkeen kysyimme, oliko ope kysellyt kirjasta. Hän väitti että oli. (Tosin siihenkin meni viikkotolkulla aikaa, että hän sai kerrottua opelle lukeneensa kirjan) Nyt kuitenkin selvisi, ettei hän ollut kertonut opelle kuin kahdesta kirjasta. Opettaja pyytää kirjoja kouluun ja poikaa kertomaan, mutta eihän meillä nyt enää ole niitä kirjaston kirjoja!! Mä olen aivan kypsä tähän tilanteeseen, enkä tiedä millä pitäisi mennä eteenpäin.
Tunnen syyllisyyttä tilanteesta, mutten tiedä, mitä enää voin tehdä. Enhän voi koulussa istua vieressä ja olla joka tilanteessa kuulemassa opettajan sanomisia. Opettaja tuntuu jossain määrin ymmrätävän, mutta jotenkin uskoo nyt noita pojan juttuja vähän liikaa.
Opettaja on mukavantuntuinen, ja kokenut työssään. Pitäisikö meidän palaveerata yhdessä lapsen kanssa vai mikä kumma auttaisi? Onko kellään tällaisesta kokemusta?
Kyse EI ole siitä, ettemmekö seuraisi ja tarkastaisi läksyjä, vaan että pojalta on jäänyt kirja kouluun tai hän väittää ettei tullut muuta yms.
Tarkastamme aina läksyt ja nyt olen alkanut käydä myös kirjoja läpi, jotta löytäisin merkintöjä. Siitä huolimatta sama on jatkunut. Opettajan mukaan poika on selitellyt , että on pitänyt lähteä kauppaan tms. Vaikka todellisuudessa kauppareissut eivät iltapäiviin kuulu. Tuntuu, että hänellä on niin hirveä kiire kavereiden luo, ettei malta tai halua läksyjä tehdä. Kun sitten olen kysynyt syytä, poika vastaa, ettei huvittanut tehdä.
Nyt sitten koulussa on suoritettu lukudiplomeja jotka piti "tenttiä" opelle. Poika luki 5 kirjaa ja jokaisen jälkeen kysyimme, oliko ope kysellyt kirjasta. Hän väitti että oli. (Tosin siihenkin meni viikkotolkulla aikaa, että hän sai kerrottua opelle lukeneensa kirjan) Nyt kuitenkin selvisi, ettei hän ollut kertonut opelle kuin kahdesta kirjasta. Opettaja pyytää kirjoja kouluun ja poikaa kertomaan, mutta eihän meillä nyt enää ole niitä kirjaston kirjoja!! Mä olen aivan kypsä tähän tilanteeseen, enkä tiedä millä pitäisi mennä eteenpäin.
Tunnen syyllisyyttä tilanteesta, mutten tiedä, mitä enää voin tehdä. Enhän voi koulussa istua vieressä ja olla joka tilanteessa kuulemassa opettajan sanomisia. Opettaja tuntuu jossain määrin ymmrätävän, mutta jotenkin uskoo nyt noita pojan juttuja vähän liikaa.
Opettaja on mukavantuntuinen, ja kokenut työssään. Pitäisikö meidän palaveerata yhdessä lapsen kanssa vai mikä kumma auttaisi? Onko kellään tällaisesta kokemusta?