Hei KLP,
etsiydyin tänne viestipalstalle, kun iloni osoittautui ennenaikaiseksi ja olen taas itsekin kipeästi neuvojen tarpeessa. Kuulostaa, että olet kokeillut kutakuinkin kaikki samat jutut mitkä minäkin ja ilmeisesti jotain enenmmänkin.
Lääkehoitoja olen yrittänyt käyttää mahdollisimman vähän, kun niistä kovasti varoitellaan. Diflucania ja Flukonatzolia (ilm. sama aine) olen syönyt ajoittain; käsikauppatuotteista mulla on auttanut parhaiten Gyno-Daktarin. Olen vähän päätynyt siihen, että ilmeisesti elimistössäni on aina ollut tavallista enemmän hiivaa, koska jo kaksikymppisenä ulkomailla papan yhteydessä mulle annettiin hiivakuuri, vaikka en ollut mitään oireita itse tajunnut enkä asiasta silloin koskaan kuullutkaan (nyt olen 33). Olen välillä käynyt labrassa suht oireettomankin vaiheen aikana, ja vaikka tuolloin alkuperäinen testi näytti negatiivista (=ei tulehdusta?),tuli viljelyn tuloksena huippulukemat hiivaa. Lisäkis äidilläni on kuulemma ollut ikäisenäni ihan vastaava vaiva; selkeää ratkaisua ei ollut löytynyt, mutta ilmeisesti jossain vaiheessa ajan kanssa mennyt itsestään ohi. Turhauttavinta on se, että lääkärit eivät ota asiaa vakavissaan, kommentit on luokkaa "ehkä se sitten kesällä bikinikeleillä helpottuu". Ainoat asiat, mistä selkeästi olen huomannut haittaa, on öljyn käyttäminen liukasteena ja liian kireät farkut. en ole siirtynyt kestosuojiin, koska en ole koskaan huomannut hiivan pahenvan kuukautisten aikana, melkein pikemminkin päinvastoin. Nyt kokeillaan ACOn maittohappoa sisältävää liukastetta, joka siis happamuutensa vuoksi voisi ennaltaehkäistä, mutta eipähän sitäkään ole juuri päässyt kokeilemaan..
Jotta toivo ei aivan pääsisi hiipumaan googletin taas aihetta. Eräässä ketjussa (hakusanat "hiivasta lopullisesti eroon"), jonne en aiemmin ole löytänyt, puhuttiin siitä, että hiivalääkettä pitäisi syödä tiheässä jaksossa,vaikka oireita ei olisikaan. Ilmeisesti hiiva sienilajina lisääntyy itiöitä tuottamalla, eikä lääke pure itiöihin, vaan hiiva ryöpsähtää uudestaan, kun itiöt kehittyvät. samalla itiöt ovat pystyneet jo kehittämään vastustuskykyä kyseiselle lääkeaineelle. Kirjoittajan mukaan sitkeän hiivan tavallinen katkaisukuuri on flukonatsol 150 mg viikon välein neljän viikon ajan. Näin ilmeisesti aina uudestaan kasvava hiiva pystytään tuhoamaan, ennen kuin ehtii tuottaa isoja määriä uusia itiöitä. Vasta tämän jälkeen kannattaa miettiä estolääkitystä. JOs tämä on tavallinen hoitotapa, miksi ihmeessä en ole kuullut siitä keneltäkään lääkäriltä? Vastaavanlaisia näkemyksiä hiivan toiminnasta ja hoidosta oli jonkun T. Rantalan sivustolla, jos haluat lukea aiheesta. tosin ei vaikuttanut kovin tieteelliseltä tai yleisesti hyväksytyiltä ajatuksilta, mutta sehän on jo nähty, ettei niistä ole apua saatukaan. Nyt varasin aikaa Femedan gynekologille, kun en uskalla omin nokkineni aloittaa tuota kuuria, vaikka lääkkeitä olisikin. Ystäväni suositteli sieltä erittäin luottavaisena omaa gyneään (Fredrika Pekonen), jonka ajat menivät kuitenkin sen verran kauas, että varasin ajan toiselle.
Tuo t. Rantala tuntui olevan sitä mieltä, että dieetillä hiivasta pääseminen on lähes mahdotonta, koska se pystyy pysymään hengissä jopa puhtaassa vedessä. Lisäksi kirjoitti, että ahtaalle joutuessaan hiiva ryhtyy varta vasten kasvattamaan itiöitä eliinjäämisensä takaamiseksi. Niinpä ollen dieetti vaatisi sen ikuista jatkamista. siihen en osaa sanoa; en ole itse missään vaiheessa jaksanut noudattaa kunnollista dieettiä, vaikkakin olen yrittänyt välttää ylimääräistä sokeria ja vaalea viljaa. Jossain vaiheessa join sokeroimatonta sitruunamehua (tiivistepullosta veden sekaan) aamuisin tyhjään vatsaan ja olen jäänyt miettimään, oliko niin että tästä kuitenkin oli apua. Joku on myös näillä palstoilla kertonut hyötyneensä siitä, vaikka tätä ei virallisissa ohjeissa ilmeisesti usein mainita.
Kiva jos jaksat kommentoida, jos sulla on mitään kokemuksia näistä aiheista.