Taaperosta vauvaksi

[Kaksi]

Tämä ei liity varsinaisesti vauvan hoitoon (kaipaan tänne taapero-palstaa!) mutta meillä on 8kk ikäinen vauva ja kohta kolmevuotias lapsi. Isosisarus on suhtautunut vauvaan kivasti, hoitaa ja hellii. Välillä tietenkin suuttuu kun vauva sotkee leikin, mutta mitään suurempaa mustasukkaisuus-draamaa ei ole ollut.

Nyt on alkanut kovasti matkimaan vauvaa, haluaa että housut laitetaan jalkaan niinkuin vauvalle, haluaa että syötetään yms. En oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua, netistä en löytänyt oikein mitään. Ollaan tähän mennessä otettu huumorilla ja kehuttu että on jo iso ja taitava. Mutta "taantuminen" jatkuu vaan. Vauva on ollut koko ikänsä kovin itkuinen ja on vaatinut paljon huomiotamme. Mutta olemme silti pyrkineet järjestämän esikoiselle paljon sekä kahdenkeskistä aikaa että yhdessä touhuamista.

Kokemuksia, tietoa??

 

[leena]

Eiköhän se ole ihan normaalia, että isompi sisarus taantuu kun perheeseen tulee uusi vauva. Luulee varmaankin saavansa yhtä paljon huomiota olemalla yhtä avuton kuin pikkuinen. Voi olla reipas ja sopeutuvainen, mutta oikeasti hätääntynyt jakamattoman huomion ja perheen pikkuisen aseman menetyksestä. Kyllä se varmasti ohi menee ajan kanssa. Viimeistään sitten kun kuopus alkaa oppia asioita, eikä esikoinen voi missään nimessä jäädä taidoissaan huonommaksi

 

[tiinaliisa]

On ihan normaalia. Toiset sanoo että pitäis antaa isommankin olla välillä vauva jos tahtoo, toiset taas että pitäis pyrkiä kannustamaan tekemään asiat oman ikätason mukaan. Itse olen ainakin yrittänyt jossain sinä välillä seilata, omasta jaksamisesta riippuen. Meille kolmas tulossa ja esikoinen (4v.) on jo etukäteen heittäytynyt vauvaksi, ei osaa enää millään itse pukea vaan häntä pitäisi pukea hoitopöydälle jne. 2-v kuopus (kohta keskimmäinen) ei ole vielä hoksannut alkaa taantumaan, vaan on tosi omatoiminen, mutta eiköhän hänkin vauvan synnyttyä aloita saman... aargh, mä ennustan että hermot menee parikin kertaa jos ja kun on kolme "vauvaa" talossa. No, kaipa siitä selvitään.

 

[ijdncjx]

Monesti olen lukenut ja myös kotona testattu että antamalla isomman olla "vauvana" ja pukea ja leperrellä niin menee ohi. Meillä vastaava tilanne, vauva kohta 6kk ja isosisko 3,5, eikä isompi kauaa jaksa olla vauvana. Olen vielä vähän korostanut tilannetta kun on "vauvailun" jälkeen halunnut tehdä jotain isompien juttua, vaikka leikata saksillaan niin "kiellän vauvamaisesti" vähän niinkun pieniä neuvotaan että "ei voi tehdä sitä kun voi tulla paha pipi, on isompien juttu" jne. Olipas hankalasti selitetty, mutta jokatapauksessa reipastuu välittömästi...

Yksi mukava asiakin tilanteesta on seurannut eli isompi joka ei kävelemään opittuaan ole halunnut sylissä ja halittavana kamalasti olla, haluaa aina että "pusuta mua niinku siskoa"

 

[Kokemusta on siitäkin]

On ihan normaalia. Toiset sanoo että pitäis antaa isommankin olla välillä vauva jos tahtoo, toiset taas että pitäis pyrkiä kannustamaan tekemään asiat oman ikätason mukaan. Itse olen ainakin yrittänyt jossain sinä välillä seilata, omasta jaksamisesta riippuen. Meille kolmas tulossa ja esikoinen (4v.) on jo etukäteen heittäytynyt vauvaksi, ei osaa enää millään itse pukea vaan häntä pitäisi pukea hoitopöydälle jne. 2-v kuopus (kohta keskimmäinen) ei ole vielä hoksannut alkaa taantumaan, vaan on tosi omatoiminen, mutta eiköhän hänkin vauvan synnyttyä aloita saman... aargh, mä ennustan että hermot menee parikin kertaa jos ja kun on kolme "vauvaa" talossa. No, kaipa siitä selvitään.

Muista, että kolmannen tulo voi olla esikoiselle tosi kova paikka! Hänhän on jo kerran menettänyt ainoan lapsen asemansa ja nyt siihen tulee vielä yksi lisää jakamaan vanhempien huomiota.

Olin itse aivan ihmeissäni, kun meilllä 6-v. esikoinen alkoi esim. yökastelun. Neuvolassa kerrotiin juuri tuosta aseman menettämisestä toistamiseen ja kehoitettiin antamaan jakamatonta huomiota esikoiselle aina kun mahdollista. Muutaman kerran toistin kuinka tärkeä hän meille on ja kuinka paljon rakastamme ja että hän on aina erityisasemassa, koska on ensimmäisenä meille syntynyt. Yökastelu loppui sen jälkeen lyhyeen.

 

[tiinaliisa]

Muista, että kolmannen tulo voi olla esikoiselle tosi kova paikka! Hänhän on jo kerran menettänyt ainoan lapsen asemansa ja nyt siihen tulee vielä yksi lisää jakamaan vanhempien huomiota.

Olin itse aivan ihmeissäni, kun meilllä 6-v. esikoinen alkoi esim. yökastelun. Neuvolassa kerrotiin juuri tuosta aseman menettämisestä toistamiseen ja kehoitettiin antamaan jakamatonta huomiota esikoiselle aina kun mahdollista. Muutaman kerran toistin kuinka tärkeä hän meille on ja kuinka paljon rakastamme ja että hän on aina erityisasemassa, koska on ensimmäisenä meille syntynyt. Yökastelu loppui sen jälkeen lyhyeen.

Joo, pitäis muistaa kyllä toi pitää mielessä. Esikoiselta tulee niin helposti vaadittua liikaa tyylin "kyllähän sä nyt jo ymmärrät kun olet noin iso" vaikka kuinka yrittää sitä välttää. Pieni se 4-vuotiaskin vielä on, varmaan kuopusta saman ikäisenä pitää ihan vauvana vielä...

 

[Kaksi]

Kiitokset viesteistä! Täytyykin muistuttaa itselle että esikoinen on yhä pikkuinen vaikka onkin jo taitava. Jos vauvaa ei olisi, niin hänhän olisi yhä se meidän vauva Esikoinen kaipaa varmaan samanlaisia hellyydenosoituksia kuin vauvalle annetaan, eli paljon syliä, lellittelyä ja suukkoja. <3