Taaperon omaehtoisuus (erit. autismissa)?

Hei!

Löysin vasta nyt tämän palstan eli en ole seurannut, palstaileeko täällä mahdollisesti autistilasten vanhempia (tietty muutkin saa kommentoida ), mutta kyselläänpä kuitenkin:

mitä tarkoittaa usein autismiin (siis toki vain yhtenä piirteenä) liitetty omaehtoisuus? Miten se ilmenee autistisilla lapsilla esim. noin vuoden-puolentoista iässä vai ilmeneekö mitenkään? Ihan konkreettiset esimerkitkin auttaisivat.

Meillä on reilun vuoden ikäinen poika, ja neuvolassa ollaan juteltu pojan kehityksestä, joka ei kaikissa asioissa ole aivan iänmukaista. Ollaan edelleen ihan odottelukannalla, mutta asia tietty mietityttää. Lääkäri mainitsi just tuon poikani omaehtoisuuden. Itse en oikein ymmärrä mihin se viittaa, tosin poju on meidän ensimmäisemme eikä lapsista ole juuri kokemusta, joten ehkä hän sitten tosiaan on "omaehtoinen". Mutta mitä se siis tarkkaan ottaen on?

 

meillä on diagnoosina mm. lapsuusiän autismi ja pienestä pitäen on ollut omaehtoinen. Se on mm sitä,että meillä poika ei tee mitä ei halua tehdä.Pitää mennä pojan mukaan ja saada pikku hiljaa siirtymään johonkin asiaan mitä pitää tehä. Aina ei se hiljakseen siirtyminenkään auta. Lääkäreissä kun ollaan käyty ja on pitänyt tehä esim. palapeliä mikä ei kiinnosta yhtään niin sitä ei tehdä silloin. Toivottavasti ei tullut sekavaa vastausta... =) mutta sen siitä saa,kun väsyneenä vastaa =)

 

Sanoisin, että toisilla yksilöillä tämä omaehtoisuus on paljon perimää ja omaa luonnetta.

Toiset kokeilevat vanhempia enemmän ja toiset vähemmän.
Toiset ovat ns. helppoja ja toiset vaikeita lapsia.
Suurin osa ihmisistä on aikuisenakin vielä ns. jääräpäistä väkeä

Onko lapsellasi heijaamista?
Tiettyjä rituaaleja, toistoja, erikoisia mielenkiinnon kohteita?
Onko hän epäsosiaalinen, lukkiutunut omaa maailmaansa?
Vältteleekö kosketusta? Pitääkö erityisesti heiluvista, keinuvista, väkkyvistä yms. esineistä ja asioista? Leikkiikö eritteillä, onko ylisiisti?

Oli autismia tai ei niin, rakastakaa lapsianne sellaisina kuin he ovat

Ai niin etsi aina faktaa mieltä pohdituttavista asioista
Onnea teille.

 

Hei!

Kiitos teille vastauksista!

Omaehtoisuus selkisi, ja kyllä poika siis taitaa sitten olla "omaehtoinen". Olen ajatellut jääräpäisyyden ja uhmakkuuden olevan ihan vaan luonteenpiirre (mistä toki voikin olla kyse), mutta ehkä siinä sitten onkin taustalla jotain muuta.

Noita jälkimmäisessä viestissä lueteltuja juttuja ei kyllä oikeastaan ole. Pääasialliset jutut, joihin me vanhemmat olemme kiinnittäneet huomiota, ovat kielellisiä (siis poika ei sano vielä yhtään sanaa, ei matki eläimiä tms. eikä ylipäänsä käytä mitään äänteitä, jotka tarkoittaisivat jotain - ymmärtää kyllä hyvin puhetta ja höpöttelee omiaan), ei vilkuta eikä taputa (muita eleitä on kyllä, esim. sormella osoittelu), ei ole kovin kiinnostunut muista lapsista ja voi välillä leikkiä pitkään itsekseen (mutta vaikuttaa kyllä ihan ilahtuneelta kun menee luokse).

Lääkäri mainitsi ihan "sivulauseessa" autismin, ja minä tietty tartuin siihen... Tämä odottelu on tosi raastavaa. Joka toinen päivä olen varma ettei mitään ole vialla ja sitten taas toisena päivänä olen vakuuttunut autismista :/ Ei se maailmanloppu toki olisi, mutta tässä vaiheessa asia pyörii mielessä koko ajan.

 

vuoden ikäisillä kuvailemasi asiat ovat normaaleja. älä ole huolissasi mutta seuraa kuitenkin tilannetta ja NAUTI LAPSESTASI!

 

http://www.autismiliitto.fi/index.phtml?s=45


Tuolta löytyy sellainen varhainen seulontalomake. Siis jos haluat jotain konkreettista. Muutenkin googlettamalla löytyy paljon tietoa ja hyviä juttuja autismista. Keskustelupalstoilta löytyy paljon vertaitukea.

Onnea matkaan teille, ja toivotaan että kyse on muusta kun autimista. Vaikkei se autismikaan mikään maailmanloppu ole.

 

Heissan! Voi kuulostaa vähän tyhmältä, eikä ehkä mitenkään rohkaisevaltakaan... mutta itse olin onnellinen, kun saatiin pari vuotta takaperin dg: lapsuusiän autismi (poika oli silloin kuukautta vaille 6 v.).
Siihen asti olin yrittänyt useamman vuoden tolkuttaa tk:ssa, että lapseni(syntynyt keskosena 33+ 1300g aivoverenvuodot yms.) ei ole ihan niinkuin muut ikäisensä, ja saanut "hohohoo, katsotaan nyt" myhäilyjä lääkäriltä.
Helpotus se oli jokalailla =) ! Saatii hoitotuet yms ja apua ihan käytännön asioissa. Vuosi takaperin dg muuttui Laaja-alainen kehityshäiriö ja autistiset piirteet, ja tokihan asia niin on, että ei se dg auta tässä jokapäiväisessä selviytymisessä, ja toisekseen, autistisia lapsia taitaa olla laadultaan yhtäpäljon kun määrältäänkin, että mitään yleispätevää ohjetta tai kaavaa ei kellekkään ole =) .
Ikävää vaan,että sana autismi kalskahtaa korvaan pelottavasti, sillä ainakin oma ipanani on kaikkine ongelmineenkin tosi ihana, sosiaalinen ja erityisen erikoinen yksilö =) ! ... huonomminkin vois mennä :/ ja alun ongelmien jälkeen, pahemmatkin ongelmat vois olla mahdollisia, saati, että oli hiuskarvan varassa, että poika edes selvisi hengissä... !
Tsemppiä kuitenkin teille tutkimustaipaleelle! Ei sen diagnoosin lopulta niin väliä oo, lapsi omine piirteineen sen tärkeintä on =) !