D
"dahlia"
Vieras
Hei, haluaisin vähän "vertaistukea". Minulla on 2,5-vuotias, jonkinmoista uhmaikää jo läpikäyvä taapero. Välillä tulee kiukuttelukohtauksia ja äkäilyjä, suurimman osan päivästä on kuitenkin hyväntuulinen ja kaikki sujuu mallikkaasti.
Olen kuitenkin huomannut itsessäni sellaisen kurjan muutoksen, että hermostun todella herkästi lapselle! Esim. korotan ääntäni hyvin herkästi, jos vaikka ruokailu ei meinaa sujua. Välillä aivan menee huutamiseksi asti
Ulkoillessa menetän hermoni, kun joka lätäkköä ja kiveä pitää jäädä tutkimaan, vaikka tiedän että tuollainen tutkiminen on tavallista. Minua inhottaa kun hermostun niin herkästi! Sitten se johtaa esim ulkona siihen, että nappaan lapsen syliin reilusti ja kiukusta pihisten kävelen eteenpäin.
Suuttumisteni aikana minulla ikäänkuin "pimenee" päässä, jotenkin napsahdan täysin. JÄlkeenpäin pyytelen anteeksi ja halailen lasta kovasti ja tunnen syyllisyyttä :'(
Onko kellään muulla samanlaista?!
Olen kuitenkin huomannut itsessäni sellaisen kurjan muutoksen, että hermostun todella herkästi lapselle! Esim. korotan ääntäni hyvin herkästi, jos vaikka ruokailu ei meinaa sujua. Välillä aivan menee huutamiseksi asti
Ulkoillessa menetän hermoni, kun joka lätäkköä ja kiveä pitää jäädä tutkimaan, vaikka tiedän että tuollainen tutkiminen on tavallista. Minua inhottaa kun hermostun niin herkästi! Sitten se johtaa esim ulkona siihen, että nappaan lapsen syliin reilusti ja kiukusta pihisten kävelen eteenpäin.
Suuttumisteni aikana minulla ikäänkuin "pimenee" päässä, jotenkin napsahdan täysin. JÄlkeenpäin pyytelen anteeksi ja halailen lasta kovasti ja tunnen syyllisyyttä :'(
Onko kellään muulla samanlaista?!