Taapero yökylässä

Aika räiskähteleviä kommentteja täällä saa ne, jotka ovat lomalle lähdössä ja vievät lapsensa ihan omalle mummolle hoitoon.
Mitenkäs epänormaalia on, kun tyttäreni on ollut 1v5kk:n iästä lähtien kerran kuussa mummoloissa yökylässä, n. vrk:n kerrallaan? Ja vain siksi, että olemme halunneet miehen kanssa viettää kahdenkeskistä aikaa ja nukkua pidempään kuin kuuteen tai seitsemään.
Ja mielellään on mummojen luokse jäänyt, itkien en häntä sinne jättäisi.

 

Juuri noin mekin miehemme olemme tehneet ja aivan samasta syystä. Meillä heräillään nykyään klo 5-6 oli sitten arki tai viikonloppu ja kyllä on luksusta kun saa joskus nukkua ihan rauhassa aamulla ja herätä oman kullan kainalossa ihan rauhassa. En minäkään lastani isovanhemmille yökylään jättäisi jos hiukankin itkisi, mutta kun yleensä kun sanon että mennäänkö mummilaan niin alkaa vetää kenkiä jalkaansa. Ja joku nyt sitten varmaan tuomitsee tuon että jaahas, sitten on jotain pielessä kun noin mielellään mummilaan lähtee. Voisikohan vaan olla kyse siitä että menee mummilaan mielellään välillä leikkimään mummin ja papan kanssa?

 

eihän siinä mitään pahaa ole vaikka vanhemmat onkin välillä ihan kahestaan jos vaan joku joka hoitaa lasta sen aikaa.tekee vanhemmillekin hyvää viettää välillä ns.laatuaikaa.itellä ei ole yhtään lastehoitajaa ja voi jesus että kaipaisin välillä kahenkeskistä aikaa, joten ottakaa ilo irti jos vaan lapsenvahti on.minä ainakin ottaisin ja ankarasti.

 

Mitäs pahaa tuossa nyt on? Meillä tyttö ollu parin kuukauden ikäisestä alkaen säännöllisen epäsäännöllisesti mummilassa niin päivä- kuin yökylässä, ja aina on viihtyny tooosi hyvin! Useimmiten minä ja mies ollaan ihan vaan kaksistaan kotosalla neidin ollessa yökylässä, mutta kyllä sekin virkistää, itse asiassa paremmin kuin kunnon juhlinnat Jos lapsi viihtyy ja hoitaja hoitaa mielellään, niin mikäs siinä! On hienoa, että lapsella on muitakin tärkeitä ja rakkaita ihmisiä kuin äiti, isi ja mahdolliset sisarukset :heart:

 

kyllä viesin minäkin innolla hoitoon jos tyttö olis siellä mielellään.nyt aletaan viemään pikkuhiljaa kun tyttö lähenee 1.5 vuoden ikää.pakko saada olla välillä rauhassa miehen kanssa.

 

Eihän siinä mitään pahaa ole. Meillä ei ole tuota mahdollisuutta joten olkaa onnellisia te kenen lapset saavat viettää laatuaikaa usein myös isovanhempien kanssa. Se on hieno juttu!

 

\

Mitäs pahaa tuossa nyt on? Meillä tyttö ollu parin kuukauden ikäisestä alkaen säännöllisen epäsäännöllisesti mummilassa niin päivä- kuin yökylässä, ja aina on viihtyny tooosi hyvin! Useimmiten minä ja mies ollaan ihan vaan kaksistaan kotosalla neidin ollessa yökylässä, mutta kyllä sekin virkistää, itse asiassa paremmin kuin kunnon juhlinnat Jos lapsi viihtyy ja hoitaja hoitaa mielellään, niin mikäs siinä! On hienoa, että lapsella on muitakin tärkeitä ja rakkaita ihmisiä kuin äiti, isi ja mahdolliset sisarukset :heart:

Miksi hommaatte lapsia, kun ette jaksa edes yhtä lasta itse hoitaa? Ovatko isovanhemmat palkattomia lastenvahteja? Tiputetaanko lapsi mummolaan aina kun vanhemmat haluavat virkistyä?

2 kk ikäinen vauva ei halua yökylään. Vanhemmat haluavat eroon lapsesta. Vain todella itsekkäät vanhemmat vievät näin pienen lapsen yöksi hoitoon! Mistä muuten tiedät, viihtyykö vauva mummolassa ja ikävöikö siellä vanhempiaan? Yökyläilyt ovat isompien lasten, koululaisten juttuja. Vauvat ja leikki-ikäiset eivät yökyläilyjä tarvitse.

 

No tulihan se ensimmäinen mollausviesti lopulta.

Meilläkin tyttö 1 v 3 kk on ollut muutaman kerran mummolassa yötä, ja saa mennä toistekin sillä kaikki on mennyt vallan mainiosti. Isovanhemmat ovat myös nukuttaneet tytön kotonamme, jos ollaan oltu syömässä tms.

Kyllä minä JAKSAN lasta hoitaa mutta kun isovanhemmat ovat niin mielettömän innokkaita hoitajia että välttämättä haluavat lapsen kylään ja vielä pariksi yöksi jos mahdollista... Varsinkin nyt kun toinen lapsi syntyy syksyllä, hyödynnetään "lapsiparkkia" mahdollisuuksien mukaan, sillä kahta pientä ei välttämättä ollakaan niin innokkaasti hakemassa kylään.

Olen kyllä kärsinyt omatunnon tuskista asian johdosta, se myönnettäköön, ja tuntuu että aika jolloin tyttö on hoidossa TÄYTYY käyttää mahdollisimman tehokkaasti, opiskellen, ravintolassa syöden, nukkuen, siivoen jne. On kuitenkin ihan tervettä tuntea riipivää kaipuuta välillä, kun arkisin on kädet täynnä toheloivan taaperon kanssa.

 

\

\

Mitäs pahaa tuossa nyt on? Meillä tyttö ollu parin kuukauden ikäisestä alkaen säännöllisen epäsäännöllisesti mummilassa niin päivä- kuin yökylässä, ja aina on viihtyny tooosi hyvin! Useimmiten minä ja mies ollaan ihan vaan kaksistaan kotosalla neidin ollessa yökylässä, mutta kyllä sekin virkistää, itse asiassa paremmin kuin kunnon juhlinnat Jos lapsi viihtyy ja hoitaja hoitaa mielellään, niin mikäs siinä! On hienoa, että lapsella on muitakin tärkeitä ja rakkaita ihmisiä kuin äiti, isi ja mahdolliset sisarukset :heart:

Miksi hommaatte lapsia, kun ette jaksa edes yhtä lasta itse hoitaa? Ovatko isovanhemmat palkattomia lastenvahteja? Tiputetaanko lapsi mummolaan aina kun vanhemmat haluavat virkistyä?

2 kk ikäinen vauva ei halua yökylään. Vanhemmat haluavat eroon lapsesta. Vain todella itsekkäät vanhemmat vievät näin pienen lapsen yöksi hoitoon! Mistä muuten tiedät, viihtyykö vauva mummolassa ja ikävöikö siellä vanhempiaan? Yökyläilyt ovat isompien lasten, koululaisten juttuja. Vauvat ja leikki-ikäiset eivät yökyläilyjä tarvitse.

juu-u... tiedän eräänkin tapauksen joka luokkaretkellä itki vanhempien perään kun ei ollut ikinä ollut missään muualla kuin äidin helmoissa. Ja kyseessä oli päiväretki Jos isovanhemmat haluavat viettää aikaa lastenlasten kanssa niin onko siinä jotain väärää?? mä oon ainakin tyytyväinen että meidän poika jaksaa kiinnostaa mun porukoita. Isovanhempien oma vika jos ottavat vasten tahtoaan lasta hoitoon. Meillä ainakin sanotaan puolin ja toisin suoraan asiat. Mutta yleensä heidän ei tarvitse kieltäytyä yökyläilyistä, koska itse ehdottavat sitä.

Ja kyse ei ole pelkästään siitä että vanhemmat haluaisivat virkistäytyä. Itse ainakin olisin halunnut läheisemmän suhteen mummoihini ja pappoihini, mutta heitä ei kiinnostanut asia. Haluan tarjota lapselleni paljon läheisiä suhteita aikuisiin ihmisiin. Onneksi näin on tehty vauvasta alkaen, nyt poika on sosiaalinen tapaus joka ei turhia kainostele ja pelkoa vingu.

 

Meillä ovat olleet kanssa aika pienestä jo yökylässä silloin tällöin yhden yön, mutta muutama vuosi sitten oltiin Pariisissa sellainen pitkä viikonloppu to-su ja lapset mummilassa.
Lapset pärjäs hienosti, oli vähän ikävä ollut mutta ei pahempaa, meillä meni miehen kanssa huonommin kauhea ikävä ja huomattiin että puhuttiin tosi paljon viikonlopun aikana lapsista

 

En tuomitse yöhoitoon vieviä, mutta meillä on periaatteena että yöhoitoon viedään sitten kun lapsi osaa itse sanoa haluaako sinne vai ei ja kun tajuaa jo jotain siitä hommasta. Yhden kerran on ollut (oli silloin 1v) ja toista kertaa en vie, sillä lapsi oli huutanut lähes koko yön vaikka päivä olikin mennyt kivasti. Kotona on aina nukkunut yöt hyvin joten mistä muustakaan yöhuudot sillion johtuivat kuin ikävästä ja/tai oudosta nukkumapaikasta. Pienille lapsille tutut rutiinit ja paikat on erittäin tärkeitä eikä pidä aliarvioida lapsen kykyä ymmärtää asioita ja ikävöidä. Vauvakin osaa ikävöidä, mutta ei ehkä osaa sitä ilmaista niin että vanhemmat sen huomaisivat. Tiedän, että kukaan lapsi ei kuole jos yhden yön ikävöi ja huutaa, mutta pystynkö minä silloin nauttimaan omasta ajasta? En. Eikä siinä ole mitään hienoa, että lapsesta tulee rohkea ja pelkäämätön kun pienestä pitäen totutetaan muuhunkin kun kotiin. Itse asiassa asia on juuri päinvastoin, vaikka vanhemmat haluavatkin nähdä sen niin. Jokainen tekee tavallaan, mutta meillä näin. Ja kyllä meillä päiväksi hoitoon viedään noin kerran kuussa ja pakon edessä myös yöksi (jos äiti joutuu esim. sairaalaan) Lapsi 1.5v.

 

\

En tuomitse yöhoitoon vieviä, mutta meillä on periaatteena että yöhoitoon viedään sitten kun lapsi osaa itse sanoa haluaako sinne vai ei ja kun tajuaa jo jotain siitä hommasta. Yhden kerran on ollut (oli silloin 1v) ja toista kertaa en vie, sillä lapsi oli huutanut lähes koko yön vaikka päivä olikin mennyt kivasti. Kotona on aina nukkunut yöt hyvin joten mistä muustakaan yöhuudot sillion johtuivat kuin ikävästä ja/tai oudosta nukkumapaikasta. Pienille lapsille tutut rutiinit ja paikat on erittäin tärkeitä eikä pidä aliarvioida lapsen kykyä ymmärtää asioita ja ikävöidä. Vauvakin osaa ikävöidä, mutta ei ehkä osaa sitä ilmaista niin että vanhemmat sen huomaisivat. Tiedän, että kukaan lapsi ei kuole jos yhden yön ikävöi ja huutaa, mutta pystynkö minä silloin nauttimaan omasta ajasta? En. Eikä siinä ole mitään hienoa, että lapsesta tulee rohkea ja pelkäämätön kun pienestä pitäen totutetaan muuhunkin kun kotiin. Itse asiassa asia on juuri päinvastoin, vaikka vanhemmat haluavatkin nähdä sen niin. Jokainen tekee tavallaan, mutta meillä näin. Ja kyllä meillä päiväksi hoitoon viedään noin kerran kuussa ja pakon edessä myös yöksi (jos äiti joutuu esim. sairaalaan) Lapsi 1.5v.

Voi naurettavuus taas... :headwall: Varsinkin tuo tummentamani lause on täysin älytön. Yhden lapsen kokemuksella hän siellä puhuu, no juu... .

 

\

Eikä siinä ole mitään hienoa, että lapsesta tulee rohkea ja pelkäämätön kun pienestä pitäen totutetaan muuhunkin kun kotiin.

onko se sitten negatiivinen asia kun lapsi tottuu muuhunkin kuin kotielämään? Onko se pahasta, jos lapsi tykkää muistakin ihmisistä kuin äidistä?

Jos itselläsi on yksi kokemus yökyläilystä, niin en valitettavasti pysty ottamaan tosissani mielipiteitäsi.

 

\

\

Eikä siinä ole mitään hienoa, että lapsesta tulee rohkea ja pelkäämätön kun pienestä pitäen totutetaan muuhunkin kun kotiin.

onko se sitten negatiivinen asia kun lapsi tottuu muuhunkin kuin kotielämään? Onko se pahasta, jos lapsi tykkää muistakin ihmisistä kuin äidistä?

Jos itselläsi on yksi kokemus yökyläilystä, niin en valitettavasti pysty ottamaan tosissani mielipiteitäsi.

Lapsensa mummoilla hoidattava teiniäiti Hay-D on taas vauhdissa! Olen lukenut mielipiteitäsi Äidit alle 20-v. palstalta ja IRC-pinosta. Ettei vaan olisi oma lehmäsi ojassa? Tunnut kannattavan äitien bilettämistä ja lasten mummolahoitoa lämpimästi....

Oletko miettinyt, että kaikki äidit eivät ole samanlaisia kuin sinä? Osa meistä äideistä jopa viihtyy kotona lastensa kanssa, toisin kuin sinä. Osa äideistä jopa ikävöi lapsiaan niin kovasti, ettei halua heitä yökylään antaa! Ja lastenlasten hoito ei isovanhemmille kuulu!

Kaikki lapset eivät halua mennä yökylään. Jos lapsi ikävöi, ei lasta saa painostaa yökyläilyihin. Joillakin yökyläpaikat ovat liian kaukana tai hoitajat ovat syystä tai toisesta epäluotettavia ja huonoja.

Joten keskity sinä vaan mummolaralliin. Ja anna meidän tosiäitien nauttia kotona lapsistamme!

 

Täytyy sanoa että joskus on ihan parempikin viedä lapsi yöhoitoon...siis tarkoitan esim. tilannetta että itse olin kipea ja mies töissä niin parempi mummulassa kun kuumetokkuraisen äidin kanssa. Itse en myöskään ymmärrä että joka vkl hoidossa, mutta aina silloin tällöin ok.

 

Itse en näe ongelmaa siinä jos jotkut vanhemmat antaa säännöölisesti lapsen hoitoon, jotta saa itselleen ja toisilleen aikaa. Kun vanhimmat lapseni olivat pieni niin olivat paljon mummolassa hoidossa ja koska itse olin silloin nuori koin se apuna ja näin jälkeen päinkin ajateltuna siitä sai paljon voimavaroja,olin kumminkin vain 18v kun vanhimman sain.

Nyt nuoremman kanssa ei sitten yökyläilyä ole harrastettu, johtuneen varmaan siitä ett mummola on 100km päässä ja tuo pikku-neiti on aika kiinni minussa, huuto alkas jos jättäsin. Ikääkin on tullut 15v lisää, joten lastenhoitokin on erilaista. Itku tulis varmaan mullekin jos neiti olisi pois, niin tottunut olen sen olemiseen.
Vaikka kohta olisikin kiva ett saisi pienemmän hoitoon hetkeksi kun vanhimmalla on rippijuhla ja pitäs saada siivota oikein perusteellisesti. Kahdesta vanhimmasta lapsesta ei ole apua (niille jotka heti sanovat ett onhan sulla jo niin vanhat vanhimmat lapset) koska eivät ole hoitavaa sorttia, tuppaavat unohtamaan seurata kun tulee jotain mielenkiintosempaa.Mutt luultavasti muutama äiti kaveri tulee käymään ja vien pikku-neidin omaan pihaan leikkimään niin saa minä rauhassa siivota edes hetken.

Mutt siis pointti oli se ett ei siinä yökylään viemisessä mitään pahaa ole jos isovanhemmatkin haluaa hoitaa. kyllä vanhemmatkin joskus tarvitsee omaan aikaa, ehkä minäkin jonain päivänä

Hyvää kesän jatkoa kaikille ja nauttikaa siitä kukin omalla tavallaan :wave:

 

\

\

\

Eikä siinä ole mitään hienoa, että lapsesta tulee rohkea ja pelkäämätön kun pienestä pitäen totutetaan muuhunkin kun kotiin.

onko se sitten negatiivinen asia kun lapsi tottuu muuhunkin kuin kotielämään? Onko se pahasta, jos lapsi tykkää muistakin ihmisistä kuin äidistä?

Jos itselläsi on yksi kokemus yökyläilystä, niin en valitettavasti pysty ottamaan tosissani mielipiteitäsi.

Lapsensa mummoilla hoidattava teiniäiti Hay-D on taas vauhdissa! Olen lukenut mielipiteitäsi Äidit alle 20-v. palstalta ja IRC-pinosta. Ettei vaan olisi oma lehmäsi ojassa? Tunnut kannattavan äitien bilettämistä ja lasten mummolahoitoa lämpimästi....

Oletko miettinyt, että kaikki äidit eivät ole samanlaisia kuin sinä? Osa meistä äideistä jopa viihtyy kotona lastensa kanssa, toisin kuin sinä. Osa äideistä jopa ikävöi lapsiaan niin kovasti, ettei halua heitä yökylään antaa! Ja lastenlasten hoito ei isovanhemmille kuulu!

Kaikki lapset eivät halua mennä yökylään. Jos lapsi ikävöi, ei lasta saa painostaa yökyläilyihin. Joillakin yökyläpaikat ovat liian kaukana tai hoitajat ovat syystä tai toisesta epäluotettavia ja huonoja.

Joten keskity sinä vaan mummolaralliin. Ja anna meidän tosiäitien nauttia kotona lapsistamme!

voi hellanlettas. Jos tunnet minut niin hyvin, niin tiedät varmaan, että poikamme on ollut mummolassa yökylässä tasan kolme kertaa koko elämänsä aikana. Itselläni kyllä menojalka on aika levoton, mutta poikaamme se ei vaikuta mitenkään. Nukutan pojan omaan sänkyynsä, mies tai pojan tädit jäävät vahdiksi ja lähden käymään kaupungilla AUTOLLA! Että tällanen mummolaralli meillä..... Jos oma äitisi on niin kalkkis että ei jaksa kiinnostua lastenlapsistaan niin valita sille eläkä täällä ulise.

 

Minusta on kyllä hienoa että lapset voivat olla myös isovanhempiensa luona yötä, meillä se ei vanhempieni työn vuoksi kovin usein onnistu. Poika 1v11k on ollu ehkä 5 kertaa yökylässä ja nauttii täysin rinnoin siitä en näe siinä mitään kamalaa että poikani tykkää olla myös isovanhempiensa seurassa.. Ja pari kertaa on sattunut sellanen tilanne että on ollu (meidän kuopuksen sairastelut) että esikko on ollu pakko saada päiväksi ja yöksi hoitoon. Ja mielestäni todella hyvä oli että poika oli ollut sitä ennenki siellä hoidossa, pystyin jättämään huoletta ja me mieheni kanssa saimme olla vauvan kanssa sairaalassa. Ei tarvinnut pientä taaperoa raahata teholle mukaan.
Itse en nyt oikeen haluamalla halua lapsistani eroon yöksi mutta kyllä se vaan virkistää joskus. =)

 

onko se sitten negatiivinen asia kun lapsi tottuu muuhunkin kuin kotielämään? Onko se pahasta, jos lapsi tykkää muistakin ihmisistä kuin äidistä?

Jos itselläsi on yksi kokemus yökyläilystä, niin en valitettavasti pysty ottamaan tosissani mielipiteitäsi.

Ei ole lainaakaan paha asia, johan minä sanoin että kyllä minunkin lapsi on silloin tällöin hoidossa päivisin ja on hienoa että lapsella menee silloin hyvin. Kun viihtyy tutussa paikassa päivisin, voi lapsi myöhemmin haluta sinne yökyläänkin ja jos minulle sattuisi jotain niin helpommin veisin yöksi hoitoon paikkaan, jossa on ollut myös päivisin.

Pointti vaan oli se, että mielestäni myös lasta täytyy kuunnella eikä ajatella että pieni lapsi, joka ei osaa puhua, ei mitään myöskään ymmärrä. Oletko kuullut esim. eroahdistusvaiheista? Niitä tulee vauvalla ja taaperollakin silloin tällöin, vuoden molemmin puolin ja on täysin normaalia eikä mitään "ainakotonahoidettujen oireita". Jos olet lukenut vähääkään kehityspsykologiaa niin tiedät kuinka varhainen kiintymyssuhde muodostuu. Se muodostuu jo silloin kun äiti kantaa lasta kohdussa. Kun lapsi saa rauhassa kiintyä vanhempaansa, tulee hänestä luottavainen lapsi ja myöhemmin aikuinen, joka ei todellakaan roiku äidin lahkeessa kiinni vaan pystyy elämään itsenäisesti ja luottavaisesti ja toimimaan yhdessä toisten ihmisten kanssa. En usko pätkääkään, että lapsi joka ei ole ollut paljoa hoidossa, itkisi koulun luokkaretkellä ikävää tai että hänellä olisi vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa. Kyllä silloin ongelmat on jossain ihan muualla kuin siinä onko ollut yökylässä vai ei!

Lukekaa ihmiset psykologiaa älkääkä ylistäkö varhaista eroon saattamista äidistä! Juu, minulla ei ole kuin yhden pienen lapsen kokemus, mutta olen ammatiltani kätilö-sairaanhoitaja ja opiskelen tällä hetkellä kasvatustieteitä joten koen että tiedän mitä puhun.

 

Joku aikaisemmin sanoi,että lapsen voi viedä yökylään vasta sitten,kun lapsi osaa sitä itse pyytää.Varmasti totta tämäkin,mutta mun mielestä tämä pätee enemmänkin kaveri-yökyläilyssä kuin isovanhempien tai muiden läheisten aikuisten kohdalla.Ei esim. 2-vuotias osaa pyytää päästä mummolaan yökylään,koska hän kokee olevansa äidistään täysin eriytynyt yksilö ja valmis olemaan erossa vanhemmistaan.Useat,kenties useimmat parivuotiaat ovat kuitenkin olleet yön erossa vanhemmistaan,eikä minkäänlaisia oireita ole ilmennyt.

Tulee kuitenkin mieleeni tilanne,jossa esim. alle vuoden ikäisen vauvan vanhemmat ovat eronneet.Lapsi elää arkea äitinsä kanssa ja isä vierailee viikoittain.Jokapäiväisille vierailuille ei ole haluja,koska erohan on kuitenkin tapahtunut.Lapselle isä-suhde on loppupeleissä aivan yhtä tärkeä kuin äitisuhdekin.Miten tällaisissa tilanteissa pitäisi toimia?Äiti on aina yksin,24/7 kiinni lapsessaan,vailla hetkenkään hengähdystaukoa.Isä on lapselle käytännössä vieras,koska arki eletään kahdestaan äidin kanssa.Pitääkö tällaisen äidinkin kieltäytyä edes yhden erosta lapsestaan,koska lapsi saa hyven suurella tod.näköisyydellä vakavia traumoja.Sen ymmärrän hyvin,että lasta ei hoitoon viedä,kun on rintaruokinnalla.Mutta hyvin suuri osa ei 6kk:n jälkeen rintaa enää syö.Tällöinhän myös isällä olisi oiva tilaisuus solmia erittäin läheinen suhde lapseen.Voisiko tällaisessa tapauksessa lapsen antaa viettää yön isänsä luona?Kun kyseessä on kuitenkin lapsen isä.

Joku tietysti voi ajatella,että mitäs ovat eronneet,oma valinta.Entäpä,jos ero on lapsen tulevaisuuden kannalta paras mahdollinen teko?Voiko lapsi siis mennä oman isänsä luokse yökylään vasta,kun osaa pyytää.Voiko lapsen antaa itse päättää näin suurista asioista?Totuus on kuitenkin se,että todella läheiseen suhteeseen vaaditaan pidempiaikaista yhdessäoloa ja yhteisen arjen elämistä.Monesti viikonloppu riittää alkuun pääsemiseen.Tämän tiedän itse kokemuksesta.En tiedä,eikä kiinnosta pätkän vertaa,mitä kirjat sanovat.Entäpä,jos isällä on uusi perhe,johon lapsi toivotetaan tervetulleeksi?Pitääkö tästäkin kieltäytyä,koska lapsi ei osaa itse pyytää päästä viettämään aikaa mahd. sisarustensa kanssa?Moniko äiti oikeasti kannustaa lämpimään sisarussuhteeseen isän ja uuden puolison lasten kanssa?Mutta arvaatkaapa,kuinka paljon lapsi voi näistä sisarrussuhteista saada?Paljon.

Esimerkki on fiktiivinen,mutta varmasti vastaavia tilanteita on elävästä elämästä.Voiko tällaisessa tilanteessa joustaa?Ja jos voi,mikä tekee näiden lasten yökyläily-traumoista epätodennäköisemmän tai vähempiarvoisen?Ja vaikka kyseessä on lapsen oma isä,lapsi on poissa kotoaan.Myöhemmin lapsi voi tuntea isänsä kodin omakseen,mutta taaperona oma koti on se paikka,jossa pääsääntöisesti asutaan.Eikö juuri tällaisissa tilanteissa pitäisi kannustaa enemmän lapsen ja muualla asuvan vanhemman väliseen vuorovaikutussuhteeseen,koska näissä tapauksissa se ei tule siinä sivussa,arjen keskellä.

Minulla ei ole omakohtaista kokemusta em. tilanteesta.Itse olen naimisissa ja yhden lapsen äiti.Olisi kuitenkin hyvä muistaa,että kaikki eivät elä tänä päivänä ydinperheessä ja maailmassa on miljoona muutakin tapaa toimia kuin vain se oma.Olisi joskus hyvä pysähtyä ja pohtia,voiko erilailla toiminta sittenkin olla yhtä hyvä,vaikka onkin erilainen.

Yhtä kaikki.Tärkeintä lienee se,että lapsi tuntee olevansa rakastettu ja arvostettu.Rakastaa ja arvostaa voi muutkin kuin äiti.Tai isä.

 

Voi hah hah... Tähänkö tää taas meni. Psykologiaan jonkin verran perehtyneenä voisin sanoa, että mikäli varhainen vuorovaikutus on ollut (ja on edelleen) kunnossa, ei yökyläily tutussa mummolassa vaikuta lapsen perusturvallisuuteen p..kaakaan. Tämä kätilölle tiedoksi. Kesän jatkoja ja hyviä mummolaviikonloppuja vaan toivottelee psykologi.

 

eiköhän se perusluottamus ja kiintymys vanhempien ja lapsen välille muodostu siitä arkielämästä. Jos lapsi on satunnaisesti yökylässä, hän tuskin kokee vanhempiaan vieraiksi.

Ja todellakin se pien-piiri-pyörii voi aiheuttaa lapselle ongelmia tulevaisuudessa. Onhan näitä nähty.. Lapsi käynyt vain kerhossa (että tottuisi toisiin lapsiin), mutta kun paikkana on ollut aina se sama, niin eipä ole tevavat oppineet leikkimään muissa ympäristöissä. Ainahan ei toki näin käy, mutta itse sosiaalisena ihmisenä haluan tarjota pojalle samat sosiaalisen elämän etuoikeudet. Kun kerta huomattu on että poikaa kiinnostaa muukin kuin äidin pärstä ja oman pihan keinu.

 

Meillä poika (1v7kk) muutaman kerran kuukaudessa yökylässä. Näin ollut kohta vuoden. Yleensä yökylään menon syynä on työt. Toisinaan halutaan vapaailta miehen kanssa. Ja joskus syynä vain se että isovanhemmat haluavat pojan hoitoon ilman erillistä syytä.

Silloin kun ei ole työt syynä, niin kyllä se on ihanaa saada joskus nukkua. Meillä poika on nukkunut kohta vasta kuukauden yöt kokonaan. Ja kyllä sitä tarvitsi kunnon lepoa kun poika sairasteli 8 kk ajan 3-4 viikon välein. Onneksi on isovanhemmat jotka haluavat auttaa ja hoitaa.

 

\

\

Mitäs pahaa tuossa nyt on? Meillä tyttö ollu parin kuukauden ikäisestä alkaen säännöllisen epäsäännöllisesti mummilassa niin päivä- kuin yökylässä, ja aina on viihtyny tooosi hyvin! Useimmiten minä ja mies ollaan ihan vaan kaksistaan kotosalla neidin ollessa yökylässä, mutta kyllä sekin virkistää, itse asiassa paremmin kuin kunnon juhlinnat Jos lapsi viihtyy ja hoitaja hoitaa mielellään, niin mikäs siinä! On hienoa, että lapsella on muitakin tärkeitä ja rakkaita ihmisiä kuin äiti, isi ja mahdolliset sisarukset :heart:

Miksi hommaatte lapsia, kun ette jaksa edes yhtä lasta itse hoitaa? Ovatko isovanhemmat palkattomia lastenvahteja? Tiputetaanko lapsi mummolaan aina kun vanhemmat haluavat virkistyä?

2 kk ikäinen vauva ei halua yökylään. Vanhemmat haluavat eroon lapsesta. Vain todella itsekkäät vanhemmat vievät näin pienen lapsen yöksi hoitoon! Mistä muuten tiedät, viihtyykö vauva mummolassa ja ikävöikö siellä vanhempiaan? Yökyläilyt ovat isompien lasten, koululaisten juttuja. Vauvat ja leikki-ikäiset eivät yökyläilyjä tarvitse.

Ja missäköhän mun ekassa viestissä mahtoi lukea, että me ei jaksettaisi hoitaa tätä ainokaista lastamme?! Mä oon tasan tarkkaan kaks kertaa pyytäny, että jos mummi/mamma vois hoitaa tyttöä, kun oli miehen kanssa menoa.....loput yökyläilyistä on ollu sellasia, että isovanhemmat on itse toivoneet saada neidin hoidettavakseen! Enpä oo kamalan paljoa halunnu estellä, kun tyttö viihtyy oikeasti erittäin hyvin isovanhempien luona, sekä ilman vanhempia että vanhempien kanssa.

Tuosta palkatta hoitamisesta.......miksi isovanhemmille pitäisi maksaa palkkaa, varsinkin jos he itse haluavat lapsenlastaan hoitaa ja tekevät sen mielellään! Eikö se olisi väärin pientä lastakin kohtaan, jos hän olisi isovanhempien kanssa vain maksua vastaan.....mä ainakin toivon, että jos tyttäreni saa joskus lapsen/lapsia, saisin hoitaa heitä pelkästä rakkaudesta ja siitä syystä, että niin iloinen asia on minullekin suotu, että voin nauttia lapseni onnesta. Minä ainakin loukkaantuisin, jos minulle tarjottaisiin rahaa kyseisestä etuoikeudesta!

Tiputetaanko lapsi yökylään, kun vanhemmat haluavat virkistyä.....No ei todellakaan!! Voi olla, että sulla on sellainen tapa, mutta meillä ei. Meillä on aikaa lapselle ja jos hän ei joskus halua yökylään jäädä, niin pakko ei todellakaan ole ja jos isovanhemmille ei sovi niin sitten ei, mitä järkeä siinä nyt olisi? Jos me viemme neidin mummilaan, niin ei me sieltä heti lähdetä pois eikä ainakaan huomaamatta. Asioista puhutaan ja tytöllekin kerrotaan, mitä tapahtuu, näin on alusta asti tehty. Lopussa aina halitaan ja pusutellaan ja vilkutetaan....kaikkea normaalia, mitä siihen tilanteeseen nyt liittyykään.

2 kk ikäinen vauva ei halua yökylään. Vanhemmat haluavat eroon lapsesta. Vain todella itsekkäät vanhemmat vievät näin pienen lapsen yöksi hoitoon! Tuohon nyt voisi sanoa vaikka niin, että eihän muutaman kuukauden ikäinen vauva osaa kiinteitäkään (perunaa, hedelmiä jne) pyytää, me itsekkäät vanhemmat vain annamme niitä hänelle....kärjistettyä, mutta ehkä pointti tulee esiin! Ja eroon lapsesta me ei ainakaan olla koskaan haluttu! Kyllä mulle ainakin tuli itku, kun mummi lähti neidin kanssa, mutta mä luulen, että enemmän kyläilystä murehti äiti kuin lapsi. Itsekkäiksi en itseäni tai lapsen isää tunne, pikemminkin päinvastoin, me haluamme, että lapsi saa pienestä pitäen kokea sen ilon ja erilaisen tunnelman, mitä isovanhemmat voivat hänelle antaa. Me ainakin toivomme, että isovanhempien rakkaus tytärtämme kohtaan tukee meidän vanhempien tehtävää lapsen hyväksi :heart: En tällä edellisellä tarkoita, etteikö niillä, joilla lapset ei pienestä pitäen ole isovanhemmilla yökylässä, voisi olla läheisiä ja omata hyvät suhteet toisiinsa, mutta tehdään kukin tyylillämme, lapsen ehdoilla ja lasta kuunnellen =)

 

En jaksanut koko ketjua lukea läpi, mutta pakko kuitenkin sanoa oma mielipide.

Ensinnäkin, lapset kasvatetaan maailmalle! Ei ne ikuisesti tule olemaan äitien helmoissa vaikka kuinka haluaisi. Ja mitä aiemmin opettaa pärjäämään muidenkin ihmisten kanssa, sen parempi. Mitäs jos sattuu itselle joku tapaturma ja joutuu viikoiksi sairaalaan? Eikö olis mukavampi tietää, että lapsi varmasti pärjää siellä mummon luona ihan reippasti?

Toisekseen, paras lahja minkä lapselle voi antaa on iloinen ja onnellinen vanhempi. Se edellyttää useissa tapauksissa sitä, että vanhemmilla synkkaa keskenään. Se synkkaaminen ei pysy vireessä, jos parisuhdetta ei hoida ja parisuhdetta on kaikkein paras hoitaa kahdestaan.

Johtopäätös -> Aion viedä taaperoni mummon luo yökylään (kun vierastamisestakin päästiin jo), jotta pääsen KUNNOLLA hoitamaan parisuhdettani. Keskusteluista ei viime aikoina ole oikein tullut mitään kun pieni neiti näpsä haluaa osallistua keskusteluun.

Vielä: en todellakaan halua lapsestani eroon, päin vastoin. Haluan pitää yhden yön silloin tällöin "vapaata", että voin keskittyä siihen muuhunkin elämään. Lapsi on tärkein osa elämääni, mutta sitä muutakaan ei saa lapsen takia unohtaa! Lisäksi annan lahjan myös mummolle, kun saa tyydyttää paijaushaluaan ihan rauhassa.