Taapero hakkaa lemmikkieläimiä, mitä mä teen??

Ei tietenkään tarkoita. Ja mielestäni pystyn antamaan hyvän elämän näille lemmikeille, poislukien sen, että varsinkin kissaa saa olla suojelemassa tuolta taaperolta. Koira ei välitä lapsen kiusaamisesta mitään, mutta en siltikään anna lapsen kiusata koiraa.

Ja en mä nyt näe että tässä sentään kenenkään turvallisuudesta olisi huoli. Kissa pääsee halutessaan karkuun, ja koira ei ole moksiskaan, ongelma on se ettei lapsi ymmärrä tekojensa olevan väärin.

Katso sitten vähän tarkemmin.

Lapsi kiusaa jatkuvasti kissaa ja pyrkii vahingoittamaan sitä = koti ei ole turvallinen kissalle.

 

[QUOTE="vieras";24845481]Katso sitten vähän tarkemmin.

Lapsi kiusaa jatkuvasti kissaa ja pyrkii vahingoittamaan sitä = koti ei ole turvallinen kissalle.[/QUOTE]

Sä nyt selkeästi haluat ajatella että mä olen vastuuton eläimiä ja lapsia laiminlyövä idiootti, joten mä en jaksa vääntää sun kanssa tästä asiasta vaan painelen nukkumaan. Toivottavasti aamulla on fiksumpaa ja sisälukutaitoisempaa porukkaa paikalla. =)

 

Sä nyt selkeästi haluat ajatella että mä olen vastuuton eläimiä ja lapsia laiminlyövä idiootti, joten mä en jaksa vääntää sun kanssa tästä asiasta vaan painelen nukkumaan. Toivottavasti aamulla on fiksumpaa ja sisälukutaitoisempaa porukkaa paikalla. =)

Jospa sitten aamulla selität miten koti, jossa lapsi jatkuvasti kiusaa ja pyrkii vahingoittamaan kissaa, on turvallinen koti tälle kissalle? Juuri kun olet tässä ketjussa myöntänyt, että et ehdi aina väliin.

 

ongelma on se ettei lapsi ymmärrä tekojensa olevan väärin.

Aivan ja hän on normaali lapsi. Lapsi. Miten paljon sinä mahdoit osata taaperona? Kysy äidiltäsi. Luitko kirjoja jo 4-vuotiaana tai mitä erityisesti älykkyyttä vaativaa puuhasit pikkulapsena. Jos ei äidiltä heru tietoa, kysele muilta. Pikkulapsi ei osaa kohdella eläimiä samalla ymmärryksellä kuin aikuinen. Se on fakta. Muutenhan voisit laittaa lapsesi yliopistoon.

 

Mitä sä ap nyt tasan tarkalleen haluat? Että joku hieraisee kristallipalloaan ja katsoo, miten juuri sun pitäisi toimia sun lapsesi ja sun lemmikkiesi kanssa? Et näemmä halua, että kukaan pureutuisi ongelmaan tarkemmin vaan haluat ilmeisesti helpon ja sinua miellyttävän ratkaisun. Anna sitten lapsen ja eläinten olla keskenään. Jossain vaiheessa joku hermostuu. Mun 25 v tytöllä on edelleen arpi naamassa, kun kissa hermostui tytön ollessa 2 v. Vastuullinen siihen arpeen olen kuitenkin minä eikä tyttö tai kissa.

Sä olet vaikeassa tilanteessa, mutta tuohon tilanteeseen ei ole helppoa ratkaisua. Valitettavasti.

 

Mitä sä ap nyt tasan tarkalleen haluat? Että joku hieraisee kristallipalloaan ja katsoo, miten juuri sun pitäisi toimia sun lapsesi ja sun lemmikkiesi kanssa? Et näemmä halua, että kukaan pureutuisi ongelmaan tarkemmin vaan haluat ilmeisesti helpon ja sinua miellyttävän ratkaisun. Anna sitten lapsen ja eläinten olla keskenään. Jossain vaiheessa joku hermostuu. Mun 25 v tytöllä on edelleen arpi naamassa, kun kissa hermostui tytön ollessa 2 v. Vastuullinen siihen arpeen olen kuitenkin minä eikä tyttö tai kissa.

Sä olet vaikeassa tilanteessa, mutta tuohon tilanteeseen ei ole helppoa ratkaisua. Valitettavasti.

Kuten jo olen muistaakseni ainakin kaksi kertaa sanonut tässä ketjussa, haluaisin kokemuksia ja vertaistukea, ja mielipiteitä onko tuollainen käytös normaalia. Mä en halua vittuilua siitä miten meidän koti on turvaton paikka, mä en osaa kasvattaa lastani enkä saa sitä kuriin, enkä typeriä neuvoja siitä miten mun tulisi luopua kaikista lemmikeistäni lapsen ohimenevän vaiheen takia.

Eikä mun tarvitse odottaa aamuun että mä selitän että minä itse en välttämättä ehdi aina väliin, mutta kissa osaa halutessaan paeta ja sillä on monta paikkaa jokaisessa huoneessa, johon se pääsee lasta karkuun.

Ja koska kysessä on ensimmäinen lapseni, minulla ei ole kokemusta siitä miten ja missä iässä lapsen ymmärrys/älykkyys/empatiakyky/jne kehittyy.

 

[QUOTE="mä";24845497]Aivan ja hän on normaali lapsi. Lapsi. Miten paljon sinä mahdoit osata taaperona? Kysy äidiltäsi. Luitko kirjoja jo 4-vuotiaana tai mitä erityisesti älykkyyttä vaativaa puuhasit pikkulapsena. Jos ei äidiltä heru tietoa, kysele muilta. Pikkulapsi ei osaa kohdella eläimiä samalla ymmärryksellä kuin aikuinen. Se on fakta. Muutenhan voisit laittaa lapsesi yliopistoon.[/QUOTE]

Välikommentti.
Kyllä mä ainakin osasin kohdella eläimiä hyvin jo tosi pienenä.
Mun lapsetkin on osanneet. Meillä on koiria, niitä ei kiusata. Ja hiiriä, pienen hiirenkin voi ihan hyvin antaa 3- vuotiaan käteen. Pitää siinä nätisti, ei tosiaan vahingoita millään lailla.

 

Kuten jo olen muistaakseni ainakin kaksi kertaa sanonut tässä ketjussa, haluaisin kokemuksia ja vertaistukea, ja mielipiteitä onko tuollainen käytös normaalia. Mä en halua vittuilua siitä miten meidän koti on turvaton paikka, mä en osaa kasvattaa lastani enkä saa sitä kuriin, enkä typeriä neuvoja siitä miten mun tulisi luopua kaikista lemmikeistäni lapsen ohimenevän vaiheen takia.

Eikä mun tarvitse odottaa aamuun että mä selitän että minä itse en välttämättä ehdi aina väliin, mutta kissa osaa halutessaan paeta ja sillä on monta paikkaa jokaisessa huoneessa, johon se pääsee lasta karkuun.

Ja koska kysessä on ensimmäinen lapseni, minulla ei ole kokemusta siitä miten ja missä iässä lapsen ymmärrys/älykkyys/empatiakyky/jne kehittyy.

Eli sä et edelleenkää halua kuulla, mitä mulla olisi kenties sanottavaa ja kerrottavaa. Sitä vertaistukeakin. Sulla on herne liian syvällä nenässä, jotta mun kannattaisi enää kolmatta kertaa yrittää. Mutta ei se mitään, toivon, että saat avun joltain toiselta tai keksit itse ratkaisun ongelmaan. Mun sydämeni on sun lemmikkiesi luona.

 

Eli sä et edelleenkää halua kuulla, mitä mulla olisi kenties sanottavaa ja kerrottavaa. Sitä vertaistukeakin. Sulla on herne liian syvällä nenässä, jotta mun kannattaisi enää kolmatta kertaa yrittää. Mutta ei se mitään, toivon, että saat avun joltain toiselta tai keksit itse ratkaisun ongelmaan. Mun sydämeni on sun lemmikkiesi luona.

Siis pitääkö mun erikseen pyytää sua kertomaan? No kerro, hyvä ihminen!

 

Eli sä et edelleenkää halua kuulla, mitä mulla olisi kenties sanottavaa ja kerrottavaa. Sitä vertaistukeakin. Sulla on herne liian syvällä nenässä, jotta mun kannattaisi enää kolmatta kertaa yrittää. Mutta ei se mitään, toivon, että saat avun joltain toiselta tai keksit itse ratkaisun ongelmaan. Mun sydämeni on sun lemmikkiesi luona.

Mulla ei ollut hernettä nenässä, mutta kohta imasen, kun tuo sun tyyli on muutamien muiden tähän ketjuun vastanneiden ohella tollainen jeesusteleva ja moralisoiva. Sinäkin vedit omat johtopäöätöksesi mun tilanteesta kyselemättä yhtään lisätietoja ja tai taustoja. Mutta ei siinä mitään, oma oli vikani kun höyrypäissäni palstalle purkauduin ja jätin aloitusviestissä ilmeisesti jotain oleellisia asioita kertomatta.

 

Siis pitääkö mun erikseen pyytää sua kertomaan? No kerro, hyvä ihminen!

Ei tarvitse. Lue ensin ajatuksella, mitä tähän asti olen sulle kirjoittanut. Ja jos multa sen jälkeen haluat jotain vinkkejä, niin lakkaa syyttämästä mua siitä, mitä joku muu on tässä ketjussa sulle kommentoinut. Ja suhtaudu vähemmän aggressiivisesti. Mä olen oikeasti aika kiva ja monin tavoin auttavainen ihminen - jotkut palstalaiset ovat sen ihan omakohtaisesti kokeneet - mutta mä en ala auttamaan, jos mun silmille hypitään jonkun toisen ihmisen kirjoitusten vuoksi. Tai ollaan heti naama norsunvitulla, jos yritän selvitellä taustoja ja tilannetta vähän tarkemmin. Mä olen tarjonnut apuani niiden tietojen varassa, mitä mulla kulloisellakin hetkellä on ollut. Mutta sä olet kimpaantunut jokaisesta avuntarjouksestani. Valitettavasti mä en ole meedio enkä tunne sua, sun lastasi tai perhettäsi millään tavalla, joten ongelman ytimeen en pääse kyselemättä. Ja sä et halua antaa vastauksia vaan pillastut siitä, että mä kyselen. En mä voi sua auttaa ennenkuin rauhoitut ja muutat hieman asennettasi. Jos sen joskus teet, niin ilmoita. Olen valmis palaamaan aiheeseen myöhemminkin. Mutta en mä nyt viitsi haaskata aikaani tähän, koska olet jo valmiiksi niskakarvat pystyssä.

 

Se on yks hailee onko lapsi ensimmäinen tai viides, jokainen lapsi on oma yksilö ja kehittyy yksilöllisesti.

Kissa pääsee karkuun joo, mutta miksi sen pitää joutua pakenemaan?

Mikäli eläinten tilalla olis toisia lapsia ja paikkana vaikkapa se leikkikentän hiekkalaatikko, jossa lapsesi alkaisi heitellä muita lapsia leluilla ja jahdata heitä siten, että muut lapset juoksisivat itkien karkuun. Pureutuisitko sillon tilanteeseen erilailla ja miettisit olisiko sinun kuitenkin voitava katsoa lapsen perään vieläkin enemmän jotta ehdit puuttua näihin epäkohtiin. mikäli tuollainen käytös jatkuisi siellä hiekkiksellä on aivan varmaa että muiden lasten vanhemmista joku puuttuisi tilanteeseen ja lapsesi käyttäytymiseen. En myöskään sulkis sitä vaihtoehtoa pois että lapsesi alkaa käyttäytyä muita lapsia kohtaan myös samoin miten nyt käyttäytyy eläimiänne kohtaan. Mun mielikuva on että lapsesi pitää koko showta leikkinä myös sitä sylitystä

 

Mulla ei ollut hernettä nenässä, mutta kohta imasen, kun tuo sun tyyli on muutamien muiden tähän ketjuun vastanneiden ohella tollainen jeesusteleva ja moralisoiva. Sinäkin vedit omat johtopäöätöksesi mun tilanteesta kyselemättä yhtään lisätietoja ja tai taustoja. Mutta ei siinä mitään, oma oli vikani kun höyrypäissäni palstalle purkauduin ja jätin aloitusviestissä ilmeisesti jotain oleellisia asioita kertomatta.

Otsikossakin jo pyydät selkeästi apua mitä sinä voit tehdä kun taapero hakkaa lemmikkieläimiä. Siinä vaiheessa kun itse huomasit että olis kannattanut antaa enemmän lisätietoja ja taustoja, miksi ne pitää antaa niin pieninä muruina ettei kukaan pysty arvaamaan niitä. On oikeasti hankalaa edes arvata mitkä keinot teille enää voi sopia kun ne kaikki tiedonmurut pitää kerätä viideltä sivulta ja arvata vielä mitkä olivat sarkasmia ja mitkä eivät.

Anteeksi nyt että ainakin itse koen että otit kissan lapsen kehityksen kannalta huonolla hetkellä. Asiaa nyt vain ei enää voi muuttaa miksikään, nyt sinun pitää vain keksiä keinot miten estät lasta juoksemasta kissan perässä. Se on jo paljon että kissa pääsee ylemmäs karkuun, mutta ei se kissastakaan pidemmän päälle kivaa ole että lapsi aina lähtee juoksemaan perässä jos kissa kävelee ohi.

Ilmeisesti teillä on joku portti tsm. koska koira saa jossain nukkua päivällä rauhassa. Vähän kyllä kuulostaisi että teillä tarvittaisiin useampia portteja. Ihan sillä että lapsi pysyy vaikka keittiössä kun teette ruokaa, kissa nyt tulee helposti portin läpi, mutta pääsee pakoonkin ilman että lapsi pääsee juoksemaan kovin pitkästi perässä. Ellet sitten halua kehittää muita keinoja rajoittaa lastasi silloin kun sinä et kykene 100% valvomaan hänen käytöstään lemmikkejä kohtaan jos ne paikalle eksyvät.

Mielestäni eläinrakaskin ihminen voi miettiä koska on hyvä aika ottaa lemmikki ja koska sitä lemmikin ottamista olisi hyvä siirtää myöhemmälle. Etenkin kun perheessä on jo lemmikkejä, joten sellaisen täydellisestä uupumisestakaan ei ole ollut kyse.

 

nyt kun kaikki on hyökänneet tätä aloittajaa vastaan, mä annan kommenttini seurattuani riittävästi ketjua...
ei lapsi opi olemaan eläinten kanssa, jos niitä eläimiä ei ole pienestä saakka... ihan turha haukkua tai arvostella aloittajaa eläinten pidosta..
Lapsi on ihan normaali ton ikäinen. se pitää hauskana leikkinä tuota mätkimistä mikä ei tietenkään ole eläimestä hauskaa.
koira saa olla portin takana, se on hyvä. kissat taas osaa mennä karkuun, ne on muutenkin paljon itsekkäämpiä otuksia koiriin verrattuina. minkä ikäinen tää kissa on, en tiedä oliko siitä aiemmin?

ite oon tehnyt niin että kun taapero on koiran tai kissan lähellä, pidän lapsen kädestä esim kiinni ja "silitän" ja paijaan ja sanon miten kivaa on ja ai kun koira tykkää, ja rauhallisesti.
ei-sanat pois ja kääntää huomion muutoin oikein toimimiseen. ei alle 2v ymmärrä että esim jos se lyö eläintä tai vetää hännästä, että se sattuu.

mä olen kasvanut lemmikkien keskellä, mun lapset myös. lapset oppii ja eläimet oppii. naarmujakin voi tulla, mutta sellaista elämä on...

jos lapsi ei millään lopeta tuota niin, sit vois pitää koiraa pari päivääkin vaan portin takana, ja kissaa myös kaukana. että lapsi voisi oppia vaikka niin, että kun osaa olla nätisti, eläinten kanssa saa olla. ja jos ei ole nätisti, eläimet on poissa.

kyllä se siitä tää palsta on vaan täynnä narsisteja, itseriittoisia, itseään täynnä ja kaiken tietäviä, toisia heti mollaavia ihmisiä...
heti jos jonkun jutun aloitat niin takuuvarmana on haukkumiset ja solvaamiset, teit sitten miten päin tahansa.
kaikki ei kuitenkaan ole tällaisia

 

jo ymmärtää, että lyöminen sattuu... Tosin tuttavarpiirissä on muutama poikkeus. Meillä on käynyt paljon lapsivieraita ja lähes kaikki lapset ovat kiinnostuneita meidän kissoista ja koirista ja osaavat käsitellä niitä nätisti. Pieniä tulee toki opettaa, miten vaikkapa kissaa silitietään, jos kotona ei lemmikkejä ole. Mutta sitten nämä pari poikkkeusta saattavat potkaista eläintä tai kiskoa hännästä ym. Nämä lapset ovat väkivaltaisia myös toisia lapsia kohtaan ja nyt isommaksi kasvettuaan sosiaaliset taidot eivät selvästikään ole samalla viivalla muiden kanssa. Eli kyllä se väkivaltaisuus eläimiä kohtaan on jo pienestä kertonut siitä, että lyseessä ei ole ihan samanlainen lapsi kuin muut.

Ja mitä ap sinun lapseesi tulee, ottaisin selvästi tiukemmat keinot käyttöön. Lapsen kiinnostusta tuskin saat laantumaan. Tässä elämänvaiheessa sinun tehtäväsi on suojella lemmikkejä! Samat haasteet on meillä muillakin ollut kun on ihan pienestä lapsesta kyse.

 

ite oon tehnyt niin että kun taapero on koiran tai kissan lähellä, pidän lapsen kädestä esim kiinni ja "silitän" ja paijaan ja sanon miten kivaa on ja ai kun koira tykkää, ja rauhallisesti.
ei-sanat pois ja kääntää huomion muutoin oikein toimimiseen. ei alle 2v ymmärrä että esim jos se lyö eläintä tai vetää hännästä, että se sattuu.


Näin minäkin teen meidän 1v. 4kk tytön kanssa. Meillä on kissoja ja vielä jokin aika sitten tyttö harrasti tota samaa lyömistä. Mä menin heti väliin ja näytin kuinka kissaa kuuluu silittää. Nyt osaa jo nätisti silittää. Toki joskus menee vielä yli kissan kohtelu, mutta silloin siihen menee aikuinen väliin. Ei lapsi opi kohtelemaan eläimiä kunnolla, jos ei opeta. Vanhemmat kissat meillä ei edes välitä tuosta pienestä, mutta pienempi tulee jalkoihin pyörimään ja heillä on omat leikkinsäkin jo. Tyttö heittää lelua ja kissa juoksee perässä.
Myös se on opetettu, että, kun kissa syö niin siihen ei mennä häiritsemään, eikä tyttö mene.

 

Jotkut nyt vaan on ilkeitä jo liki syntymästään.

 

[QUOTE="vieras";24846350]Jotkut nyt vaan on ilkeitä jo liki syntymästään.[/QUOTE]

Jeps, psykopaatit ovat melkein poikkeuksetta jo lapsena osoittaneet empatiakyvyttömyyttä esim. rääkkäämällä eläimiä omaksi huvikseen.

 

Mun mielikuva on että lapsesi pitää koko showta leikkinä myös sitä sylitystä

Ihan samalta musta tuntuu, ja tuolla pelillä sille lapselle ei kyllä mene perille että eläintä ei saa satuttaa.

Itte hommaisin leikkikehän ja lapsi välittömästi ja joka kerta sinne kun kiusaa eläimiä, ettei pääse niihin käsiksi. Tuollapa vältettäis sekin, ettei ole silmiä selässä.

Tai sit pitäis keksiä joku muu tapa reagoida, joka lapsesta tuntuu ikävältä, eikä hauskalta leikiltä. Tuosta sylittelystä tulee vaan mieleen, että lasta innostaa entistä enemmän kun saa vanhemmatkin mukaan tähän kivaan leikkiin, mikä vaan yllyttää entisestään.

 

No olipa taas ketju :/
Ap sai tuutin täydeltä, mun mielestä kyllä varsin aiheettomastikin. Ymmärsin ap:n aloitusviestistä, että hän kyseli kauanko mahdollisesti kestää tuon lapsen käytösvaiheen mennä ohi ja halusi vinkkejä tilanteeseen.
Hänhän nimenomaan sanoi puuttuvansa tiukalla otteella eläinten kiusaamiseen, eikä sitä hyväksy, mutta lapseen ei saa otetta tässä asiassa.

Mä itse en keksi muuta ohjetta, jos puhe ei tehoa nätisti eikä kovasti,
kuin sen, että hommaat leikkikehän, jonne lapsi joka kerta kun eläimiä kiusaa.

 

[QUOTE="vieras";24846527]Jeps, psykopaatit ovat melkein poikkeuksetta jo lapsena osoittaneet empatiakyvyttömyyttä esim. rääkkäämällä eläimiä omaksi huvikseen.[/QUOTE]

Siinä vasta älyn riemuvoitto opcorn:

 

eipä tarvii ihmetellä miksi toisista koirista vaikkapa tulee niin lapsipelkoisia että oppivat käyttämään hampaitaan puolustuksena. kyllä teidän täytyy keinolla millä hyvänsä saada tuo loppumaan. ei ole eläimen vika että se on teille otettu lapsen hakattavaksi. todella surullista miten vaikka tuota koiran uskollisuutta ja kilteyttä käytetään hyväksi.

 

Ja jos multa sen jälkeen haluat jotain vinkkejä, niin lakkaa syyttämästä mua siitä, mitä joku muu on tässä ketjussa sulle kommentoinut. Ja suhtaudu vähemmän aggressiivisesti.... mutta mä en ala auttamaan, jos mun silmille hypitään jonkun toisen ihmisen kirjoitusten vuoksi. .

Tulee takuulla monelle aloittajalle yllätykseksi tämän palstan 'ystävällisyys', niin menee puurot ja vellit sekaisin.

 

Meillä on tehty hyvinkin selväksi se, että koiria ei kiusata, niiden annetaan olla ihan rauhassa, ainoa mitä on saanut tehdä on antaa valvotusti jotakin herkkua koirille.

Meillä on pyydetty myös koiralta anteeksi jos on tehty jotakin mikä on ollut kiellettyä.

Ei siihen kauaa mennyt kun muksut oppi, että okei ton pitää antaa olla rauhassa, oli se sitten missä tahansa.

 

No olipa taas ketju :/
Ap sai tuutin täydeltä, mun mielestä kyllä varsin aiheettomastikin. Ymmärsin ap:n aloitusviestistä, että hän kyseli kauanko mahdollisesti kestää tuon lapsen käytösvaiheen mennä ohi ja halusi vinkkejä tilanteeseen.
Hänhän nimenomaan sanoi puuttuvansa tiukalla otteella eläinten kiusaamiseen, eikä sitä hyväksy, mutta lapseen ei saa otetta tässä asiassa.

Mä itse en keksi muuta ohjetta, jos puhe ei tehoa nätisti eikä kovasti,
kuin sen, että hommaat leikkikehän, jonne lapsi joka kerta kun eläimiä kiusaa.

Eihän tässä kukaan ole ap:tä haukkunutkaan, neuvojahan tässä on annettu. Jos neuvot eivät miellytä, sille ei voi mitään.