Täällä ollaan ihan kusessa, auttakaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Apua
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Onko lapsella jokin lelu tms. josta pitää kovasti. Voisit "uhkailla" sillä.... Esim. sanot että otat lelun pois jos tuo huono käytös ei lopu. Jos jatkaa kiusaamista ja muuta niin näytät pojalle että tässä tämä lelu nyt on ja se menee jäähylle kun et osannut olla kunnolla. Yleensä lapsi "säikähtää" ehkä itkee lelunsa perään. Selität että kun pyytää anteeksi ja käyttäytyy kunnolla saa lelun takaisin.

Pitäisi saada ymmärtämään että huonosta käytöksestä rangaistaan ja hyvästä palkitaan. voit vaikka palkita karkilla tms. vielä samassa tilanteessa, kun lapsi saa lelunsa takaisin hyvän käytöksen seurauksena. Sanot vielä että sai karkin kun oli niin kiltisti.
 
ai kyseessä ei ollutkaan sinun oma lapsi....

Voipi olla hankalampaa "kouluttaa" toisen lasta.... :)

Mahdollisesti oppii mitkä säännöt on sinun luonasi, mutta eri säännöt sitten kotona ja jatkaa samaan mallliin.
 
Ei tämä lapsi aina ole sellanen, saa vaan semmosia kohtauksi ja hyvin herkästi ja pienestä on satuttamassa.
Ja onhan hän vielä aika pienikin, ei hän samalla tavalla varmasti puhetta edes tajua kuin vanhempi. Olisi vaan hyvä saada nuo agressiot kuriin jo pienellä
iällä.
 
mullakin tuli kyllä ekana mieleen, että kohta saadaan taas porukalla lytätä se koira, kun puree lasta. ei sekään määräänsä enempää siedä tuollaista, vaikka kuinka kiltti olisi ja lapsiystävällinen. ja sitä suuremmalla syyllä puree sitten varmasti aika lujaa, jos sen aika tulee että hermostuu.

ja no, enpä osaa sanoa muuta kuin että luulisi nyt että keneltä tahansa ihan maalaisjärjellä löytyy joku keino hillitä tuollaista käytöstä pikkulapselta, jos ei mitään häiriökäytöstä tms. diagnosoitua ole todettu. en oikein ymmärrä näitä 'mitä teen kun lapsi ei tottele' -aloituksia.. kivittäkää vaan, lapseton täällä äänessä =)
 
Otappa selvää saako siellä teillä päin haettua varhaista tukea tai sitten soitat sossuun ja kysyt mitä tehdä. Apua se perhe tarvitsee ja äiti neuvoja ja lapsi rajoja.

 
hirveä kakara! :O pakkohan tuolle jotain on tehä jos se noin on "epänormaalin ilkeä"! neuvolaan nyt ensimmäisenä sen lapsen kanssa, eihän tuosta mitään hyvää seuraa muuten. Se koira voi olla ensimmäinen jolla naksahtaa...
 
jankuttaminen on tehokkain kasvatuskeino. Uudestaan ja uudestaan estät kielletyn toiminnan ja sanot napakasti ei. Tutkitusti on todettu että lapselle pitää sanoa sama asia 5tuhatta kertaa ennenku menee perille lopullisesti. Joten lykkyä tykö.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja AP:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meidän lapsilta jäi moinen käytös (pureminen, läpsiminen jne. ) pois, kun joka kerran otin lasta tiukasti käsivarsista kiinni, katsoin silmiin ja sanoin painokkaasti EI. Kerran lapsi meinasi nappasta silmälasit nenältäni, tarrasin lapsen ranteeseen ja sanoin EI. Säikähdin itsekin, että nyt meni uudet lasit. Lapsi näki kyllä ilmeestäni, että olin tosissani, joten ei tehnyt sitä enää.

Koiran päältä menisin hakemaan lapsen pois joka kerran, kun hän sinne yrittäisi mennä. Ja kieltäisin. Kyllä se lapsi uskoo, jos on ns. normaaliälyinen.

Kenen lapsesta tässä oikein on kyse? Jos ei äiti itse halua lastaan komentaa, niin eipä sivulliset voi paljoakaan tehdä.

Ei tepsi tähän lapseen, kokeiltu on jo monesti.
Minun kummipojasta kyse. Ja kyllä lapsen äitikin kieltää, ei vaan sitä uniaikaa kyll koiralle rauhoita, eikä se lapsi koko ajan sen koiran kimpussa ole. Mutta silloin kun on niin ei usko sanomista, eikä usko missään muussakaan asiassa. Kyllä lapsen äiti yrittää..

siinä tarttee olla johdonmukainen ja tiukka. joskus esim. äidit väsyy ja sitten kattovat läpi sormien kun ei jaksa komentaa tm.. menettää tehonsa

no mä oon ollut aina johdonmukainen ja puuttunut hyvin tiukasti joka kerran siihen jos lapsi on satuttanut muita, silti jatkaa sitä vielä nykyäänkin melkein 6vuotiaana.

toimintaterapeutti totesi keskustellessa että saan varmaan usein törmätä siihen että syytetään huonosta kasvatuksesta,vaan kyse kun ei ole siitä. aina siis ei tuota tulosta johdonmukaisuuskaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pom:
Onko lapsella jokin lelu tms. josta pitää kovasti. Voisit "uhkailla" sillä.... Esim. sanot että otat lelun pois jos tuo huono käytös ei lopu. Jos jatkaa kiusaamista ja muuta niin näytät pojalle että tässä tämä lelu nyt on ja se menee jäähylle kun et osannut olla kunnolla. Yleensä lapsi "säikähtää" ehkä itkee lelunsa perään. Selität että kun pyytää anteeksi ja käyttäytyy kunnolla saa lelun takaisin.

Pitäisi saada ymmärtämään että huonosta käytöksestä rangaistaan ja hyvästä palkitaan. voit vaikka palkita karkilla tms. vielä samassa tilanteessa, kun lapsi saa lelunsa takaisin hyvän käytöksen seurauksena. Sanot vielä että sai karkin kun oli niin kiltisti.

karkilla??? noin pienen ei kuulu edes syödä karkkia!! eikä noin pieni vielä osaa hillitä itseään. toistoa vaan
 
Eihän sitä tosiaan tiedä mistä kiikastaa. Vinkkinä voisin tarjoat sellaista mieluisan lelun jäähylle laittoa. Jos lyö sinua tai koiraa menee aina mieluisa lelu korkealle hyllylle jäähylle. Kun kivat leulut katoaa lapsi alkaa tajuat,e ttä lyöminen ei kannata. Kun käyttäytyy hyvin pakitaan jollakin makupalalla lapsi ja koira :D. jos siis ei ole kyse muusta kuin ihan tavallisesta kiukuttelusta. Meillä ainakin taapero käsitti jo tuon ikäisenä lelujen jäähyn. Lasta itseään ei jäähylle kannata laittaa. Lapseen kannattaa korostetusti kiinnittää huomiota kun käyttäytyy hyvin ja lelujen jäähyjä lukuunottamatta huonoa käytöstä ei tule huomioida niin paljon. Lapsi voi oppia, että saa enemmän huomiota kun käyttäytyy huonosti ja parempi huono huomio kuin ei huomiota ollenkaan.
Kokeile ainakin.
 
Sekin voi olla että lapsi on yksinkertaisesti vielä niin pieni ettei ihan täysin käsitä
tekevänsä vahinkoa koiralle. Se nauraminen tarkoittaa sitä että lapsen mielestä
kaikki on vaan hauskaa.
Monet pienet huvittelee ja leikkii eläinten kanssa, ymmärrystä tulee sitten myöhemmin.
Joku muu juttu pitäis nyt keksiä lapselle mihin suuntaa huomionsa ja energiansa.
Menkää ulos ja vaikka metsään retkelle!
 
alkutekstistä sai huonomman käsityksen tilanteesta kuin se onkaan, eli lapsi ei tahallaan satuta koiraa, vaan menee päälle halimaan tai sitten yrittää koiran kautta kiivetä sohvalle tms, toki joskus läpsäsee tai vastaavaa mutta kaikesta kyllä kielletään. ja poika käy myös silittelemässä koiraa eikä millään tavalla koiraa vihaa. myöskään puremiset, lyömiset ja muut eivät tule jatkuvalla syötöllä, usein jos hermo menee niin läpsäsee, eli pinna on lyhyt ja serkkujaan kiusaa useammin, kuten nekin pienempää, mutta se on kyll ongelma että silloin kun väärin tekee niin useammin reagoi nauramalla että tilanne on hauska kuin että saisi ymmärtämään että tekee väärin. muuten on kiltti, nauravainen ja sosiaalinen lapsi, ei ujostele ja on kova "naistenmies" jo tuolla iällä. Äidiltä vain tuntuu auktoriteetti puuttuvan, isä tottelee kyll.
 
mua oksettaa tommoi et lapsi saa häiritä eläintä nukkuessa ym ja sit todennäköisesti jos koira joku kerta tekee jotain takaisin niin sille karjutaan ja muksitaan sitä. Jos lapsi ei usko niin sitten jäähylle toiseen huoneeseen eikä mitään viihdykettä niin että uskoo että on tehnyt nyt todellakin väärin.
 
Edelleen korjausta, lapsi EI saa tehdä koiralle pahaa, heti kun se huomataan haetaan lapsi pois ja kielletään kyllä tiukasti ja koiraa rapsutetaan, koiralle ei myöskään KOSKAAN HUUDETA koska se ei koiran vika ole eikä koira ole väärin tehnyt. apuja kaivattiin siihen että millä sen lapsen saisi uskomaan että koiraa ei saa häiritä jos se nukkuu, eikä muutenkaa ole lapsella tapana koiraa tahallaan kiusata vaan nimenomaan koiran kautta yrittää sohvalle kiivetä tms joka ei ole tietnkään oikein ja kielletään muttei myöskään lapsen puolelta tahallista satuttamista.
 
Lapsille tarvii sanoa kiertelemättä mitä EI saa tehdä! Jos hän on saanut riittävästi huomiota ja hellyyttä mutta silti käyttäytyy noin, niin suosittelen neuvolaa minäkin. Pienikään lapsi ei saa jatkuvasti lyödä ja raadella vanhempiaan.
 
Neuvolassa käyty, totesivat että tavallista voimakkaampi uhma pojalla. ja tosiaan suurin osa kohdistuu äitiin, ei siis koiraan tai muihin, ja äidinkanssa eniten on. poika on myös erittäin rakastava iloinen lämminhenkinen ja sylissä viihtyvä, ei päivät yhtä raatelua ole mutta silloin kun pinna palaa niin silloin myös läpsitään tai vaihtoehtoisesti puree.
 

Yhteistyössä