E
eräs
Vieras
Kun eksyin tälle palstalle n. 5-6vuotta sitten, tämä vei minut kokonaan.
Samaistuin tähän porukkaan ihan täysin ja elin ihan tässä maailmassa.
Aikaa tähän upposi hullunlailla.
Jotenkin uskoin täysin, että te olette oikeastikin juuri sellaisia, minkä kuvan teistä täällä saa jne. Teistähän suurin osa esittää hyvinkin täydellistä, on sexyä ja kivaa mammaa, joilla kaikki asiat elämässä on täydellisesti tai ainakin lähes täydellisesti...ahkeruudella ei ole mitään rajaa, hoidatte lapsenne ja lemmikkinne täydellisesti, kaikkien suositusten mukaisesti ja olette suorastaan yli-ihmisiä!
Tähän samastuin ja kun tämä kaikki vei mukanansa, siinä samalla tunsin itseni päivä päivältä kummallisemmaksi, huonommaksi, laiskemmaksi, kelvottomammaksi...koska en tehnyt suinkaan samoja täydellisyyksiä kuin te. Vajosin hyvin syvälle. Luulin, että tämä täällä on normaalia.
Ihmettelin, miksi olen niin epänormaali ja miksi minun on niin paha olla.
Jätin tämän kaiken n.pari vuotta sitten ja aloin pikku hiljaa saada taas kiinni Oikeasta elämästä...opin pikkuhiljaa tajuamaan, mitä se NORMAALI elämä on ja mitä PASKAA tämä täällä on!
Nyt olen päivä päivältä enemmän sinut oman itseni ja elämäni kanssa ja nautin joka hetkestä, elän TAVALLISTA elämää ja tämä on ihanaa.
Perseeni pyyhin tämän palstan jutuilla ja koko nettimaailmalla.
Kaikkea hyvää teille! (Käyn täällä satunnaisesti kurkkaamassa.)
Samaistuin tähän porukkaan ihan täysin ja elin ihan tässä maailmassa.
Aikaa tähän upposi hullunlailla.
Jotenkin uskoin täysin, että te olette oikeastikin juuri sellaisia, minkä kuvan teistä täällä saa jne. Teistähän suurin osa esittää hyvinkin täydellistä, on sexyä ja kivaa mammaa, joilla kaikki asiat elämässä on täydellisesti tai ainakin lähes täydellisesti...ahkeruudella ei ole mitään rajaa, hoidatte lapsenne ja lemmikkinne täydellisesti, kaikkien suositusten mukaisesti ja olette suorastaan yli-ihmisiä!
Tähän samastuin ja kun tämä kaikki vei mukanansa, siinä samalla tunsin itseni päivä päivältä kummallisemmaksi, huonommaksi, laiskemmaksi, kelvottomammaksi...koska en tehnyt suinkaan samoja täydellisyyksiä kuin te. Vajosin hyvin syvälle. Luulin, että tämä täällä on normaalia.
Ihmettelin, miksi olen niin epänormaali ja miksi minun on niin paha olla.
Jätin tämän kaiken n.pari vuotta sitten ja aloin pikku hiljaa saada taas kiinni Oikeasta elämästä...opin pikkuhiljaa tajuamaan, mitä se NORMAALI elämä on ja mitä PASKAA tämä täällä on!
Nyt olen päivä päivältä enemmän sinut oman itseni ja elämäni kanssa ja nautin joka hetkestä, elän TAVALLISTA elämää ja tämä on ihanaa.
Perseeni pyyhin tämän palstan jutuilla ja koko nettimaailmalla.
Kaikkea hyvää teille! (Käyn täällä satunnaisesti kurkkaamassa.)