M
"minä"
Vieras
Meillä on rahallisesti aika tiukkaa. Olen tässä kuukauden aikana hakenut mm. 100 euron edestä diakonilta osto-osoituksia kauppaan.
Lähinnä joulun takia tosin. Saimme diakonilta myös ruokakassin ja lapsille lahjat.
Minä en yleensäkään anna joululahjoja kellekään, saati nyt niillekään vähille. Yksi ja ainoa jolle annan on äitini. Yleensä leivon jotain. Kuten tänäkin vuonna sitten lopulta leivoin piirakkaa ja kuivakakun. Paketoin nätisti ja vein jouluviemiset hänelle. Hän oli vaan, että kiitos kiitos ja kun sitten jäin vähän odottelemaan jotain pakettia meidän perheelle... niin ei hänellä sitten ollutkaan meille mitään
Ei kenellekään yhtään mitään
Jotenkin tuli paha mieli. Paha mieli siitä, että kun ei oltu haluttu millään muista... minä en todellakaan ole tavaran perään enkä sinänsä tykkää että edes mitään ostellaan, mutta se, että ajattelee toista ja haluaa jotenkin muistaa toista...se puuttui
Mulle hyvä joulumieli olisi tullut ihan vaikka konvehtirasiasta joka oli nimenomaan osoitettu meidän perheelle.
Kun sitten rupesin miettimään muuta sukuani/miehen sukua niin joo... anopilta tullut joulukortti viimeksi 4-vuotta sitten, appiukolta ei koskaan. Lahjoja emme ole saaneet koskaan. Minä itse lähetän anopille joka joulu kortin johon laitan lasten kuvan (näämme harvoin!) ja ehkä jotain pientä mukaan kuten suklaata...
Tuli jotenkin paha mieli siitä että meillä ei ole ketään kuka haluaisi meitä nimenomaan millään muistaa. Itsellä lahjojen ja muistamisten antaminen on ilo ja saan siitä itse suurta iloa kun annan toiselle, mutta en voi mitään, että minulle tuli erittäin paha mieli eilen kun nämä tapahtuman läpi kävin ja tämän totesin...
Itkin salaa koko bussimatkan (30min) äitini luota kotia. Oli niin paha mieli
Lähinnä joulun takia tosin. Saimme diakonilta myös ruokakassin ja lapsille lahjat.
Minä en yleensäkään anna joululahjoja kellekään, saati nyt niillekään vähille. Yksi ja ainoa jolle annan on äitini. Yleensä leivon jotain. Kuten tänäkin vuonna sitten lopulta leivoin piirakkaa ja kuivakakun. Paketoin nätisti ja vein jouluviemiset hänelle. Hän oli vaan, että kiitos kiitos ja kun sitten jäin vähän odottelemaan jotain pakettia meidän perheelle... niin ei hänellä sitten ollutkaan meille mitään
Kun sitten rupesin miettimään muuta sukuani/miehen sukua niin joo... anopilta tullut joulukortti viimeksi 4-vuotta sitten, appiukolta ei koskaan. Lahjoja emme ole saaneet koskaan. Minä itse lähetän anopille joka joulu kortin johon laitan lasten kuvan (näämme harvoin!) ja ehkä jotain pientä mukaan kuten suklaata...
Tuli jotenkin paha mieli siitä että meillä ei ole ketään kuka haluaisi meitä nimenomaan millään muistaa. Itsellä lahjojen ja muistamisten antaminen on ilo ja saan siitä itse suurta iloa kun annan toiselle, mutta en voi mitään, että minulle tuli erittäin paha mieli eilen kun nämä tapahtuman läpi kävin ja tämän totesin...
Itkin salaa koko bussimatkan (30min) äitini luota kotia. Oli niin paha mieli