Tää on jo noloa, mutta pakko kertoa edes jollekin...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "minä"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"minä"

Vieras
Meillä on rahallisesti aika tiukkaa. Olen tässä kuukauden aikana hakenut mm. 100 euron edestä diakonilta osto-osoituksia kauppaan.
Lähinnä joulun takia tosin. Saimme diakonilta myös ruokakassin ja lapsille lahjat.
Minä en yleensäkään anna joululahjoja kellekään, saati nyt niillekään vähille. Yksi ja ainoa jolle annan on äitini. Yleensä leivon jotain. Kuten tänäkin vuonna sitten lopulta leivoin piirakkaa ja kuivakakun. Paketoin nätisti ja vein jouluviemiset hänelle. Hän oli vaan, että kiitos kiitos ja kun sitten jäin vähän odottelemaan jotain pakettia meidän perheelle... niin ei hänellä sitten ollutkaan meille mitään :( Ei kenellekään yhtään mitään :( Jotenkin tuli paha mieli. Paha mieli siitä, että kun ei oltu haluttu millään muista... minä en todellakaan ole tavaran perään enkä sinänsä tykkää että edes mitään ostellaan, mutta se, että ajattelee toista ja haluaa jotenkin muistaa toista...se puuttui :( Mulle hyvä joulumieli olisi tullut ihan vaikka konvehtirasiasta joka oli nimenomaan osoitettu meidän perheelle.

Kun sitten rupesin miettimään muuta sukuani/miehen sukua niin joo... anopilta tullut joulukortti viimeksi 4-vuotta sitten, appiukolta ei koskaan. Lahjoja emme ole saaneet koskaan. Minä itse lähetän anopille joka joulu kortin johon laitan lasten kuvan (näämme harvoin!) ja ehkä jotain pientä mukaan kuten suklaata...

Tuli jotenkin paha mieli siitä että meillä ei ole ketään kuka haluaisi meitä nimenomaan millään muistaa. Itsellä lahjojen ja muistamisten antaminen on ilo ja saan siitä itse suurta iloa kun annan toiselle, mutta en voi mitään, että minulle tuli erittäin paha mieli eilen kun nämä tapahtuman läpi kävin ja tämän totesin...

Itkin salaa koko bussimatkan (30min) äitini luota kotia. Oli niin paha mieli :(
 
Onpa kurjaa :(. Ja aika outoa, ettei isovanhemmat mitenkään edes lapsia muista! Vaikka tekisi rahasta tiukkaa, niin kyllä pienilläkin pennosilla voi jotain muistamista keksiä, jos vaan viitsii. Ei tosiaan se lahjan suuruus, vaan että edes jotenkin muistetaan. Tosi ikävää, etenkin lasten kannalta :(.
 
[QUOTE="minä";22726963]
Minä en yleensäkään anna joululahjoja kellekään, saati nyt niillekään vähille.
[/QUOTE]

Itsellä lahjojen ja muistamisten antaminen on ilo ja saan siitä itse suurta iloa kun annan toiselle,

Jos lahjojen antaminen on ilo, niin miksi et anna niitä kenellekään?
 
siis ymmärrän kyllä että harmittaa jäädä ilman jos jotakin odotit. mutta tuossa tekstissäsi sä kirjoitit, ettet yleensäkään osta joululahjoja kellekään. miksi sitten odotat niitä muilta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja jäin miettimään;22727039:
siis ymmärrän kyllä että harmittaa jäädä ilman jos jotakin odotit. mutta tuossa tekstissäsi sä kirjoitit, ettet yleensäkään osta joululahjoja kellekään. miksi sitten odotat niitä muilta?

Yleensä en siis osta kuin perheelleni (kolme lasta + ehkä joskus miehelleni) mutta äidilleni yleensä olen leiponut jotakin ja se on käynyt minusta hänelle lahjana. Lahjana sen hänelle annan. Anopille lähetän ehkä joulumakeisia... (tänä vuonna vain tosin suklaalevy).
 
[QUOTE="vieras";22727104]Aapee on ahne ruikuttava ämmä, joka kuitenkaan itse ei anna muille mitään.[/QUOTE]

Sovitaan näin sitten.
En minä odota joululahjoja kuin äidiltäni.
Anopilta odotan joulukorttia.
Joulukortteja itse lähetin 20kpl. Yleensä saadaan n. 3kpl joulukortteja itse.
 
Ap, muistathan sitten ensi äitienpäivänä ilmoittaa äidillesi, että valitettavasti sinulla ei nyt ole hänelle korttia tai lahjaa, mutta hyvää äitienpäivää kuitenkin... Kyllä minuakin harmittaisi tuollainen ja jotenkin tosi noloa käytöstä äidiltäsi. Miksi hän ei edes lapsia muista lahjoilla, edes jollain pienellä? Onpa tosi kiva isoäiti tuollainen... Ymmärrän kyllä jos hänellä on jokin liikuntavamma tai vakava sairaus, mutta jos terve ihminen, sitten ei kyllä tipu ymmärrystä.
 
Ymmärrän pahan mielesi TÄYSIN! Todella harmillista, että jotkut on vaan niin ajattelemattomia. :(

Vielä kun joku ahneeksi sanoi...
Edelleen mä en odota muistamisia kuin lähinnä äidiltäni jolle yleensä jouluna vien ison kortin leivonnaisia. Mulle olis riittänyt vaikka suklaarasia, tai vaikka joulukukka...
Kortti olis anopilta kiva saada, edes mieheni puolesta jo, sillä hän sitä korttia odottaa, mutta ei ole näkynyt...
 
Kannattaa jatkossa miettiä, että saatko itse tarpeeksi iloa jouluna toisten muistamisesta vai onko mahdollista että pahoitat mielesi jos et vasta "lahjaa" saa. Ymmärrän kyllä ettei ole kiva, varsinkaan kun oma äiti ei muista, itselläni sama juttu, silti tänä vuonna vien herkkukorin...
 
:hug: :hug:

Niin pateettiselta kuin se kuulostaakin, mä olen tähän ikään mennessä todennut, että paha saa palkkansa ja itse kannattaa tehdä hyvää, jos siltä tuntuu. Kyllä se joskus ja jossain muodossa tulee takaisin.

Voimia ja hyvää joulua sulle ja perheellesi ap! Äläkä välitä palstalaisten ilkeistä puheista.
 
:hug: :hug:

Niin pateettiselta kuin se kuulostaakin, mä olen tähän ikään mennessä todennut, että paha saa palkkansa ja itse kannattaa tehdä hyvää, jos siltä tuntuu. Kyllä se joskus ja jossain muodossa tulee takaisin.

Voimia ja hyvää joulua sulle ja perheellesi ap! Äläkä välitä palstalaisten ilkeistä puheista.

Itseasiassa mulla on jo ihan hyvä mieli tästä huolimatta :)
Eilen, minä aikuinen ihminen, nyyhkin matkalla kotia äidiltäni. Kuvitelkaa! Mutta matkalla kotia päätin, että nyt haetaan parvekkeelta se kuusi sisään ja koristellaan se! vaikka olen lapsille hokenut, että sitten kun ollaan siivottu...ei kuusi haettiin ja se koristeltiin!
 

Yhteistyössä