Tää on ihan kauheeta

["huokaus"]

kun on niin silmittömästi rakastunut, ettei voi ajatella mitään muuta kuin sitä ihanaa miestä yöt ja päivät. Ruoka ei maistu, eikä elämällä tunnu olevan mitään muuta annettavaa kuin odottaa haaveillen niitä hetkiä kun taas nähdään..
Ja mä haluaisin niin pohtia tätä ja analysoida miehen käytöstä ja sitä onko sekin rakastunut muhun vai ei, mutta kun en viitsi enää kavereitani tällä rasittaa. Ei niitä kiinnosta, enää.
Mutta kun mulla ei ole mitään muuta mietittävää, kuin tää elämää suurempi kysymys: tykkääkö sekin musta?

Lobotomia ois armollinen vaihtoehto tälle kaikelle..

 

[kysy]

Kysy suoraan niin eipä tartte sitten enää päiväkausia asioita vatuloida. Joko tykkää tai sitten ei ja se on sillä selevä sitten.

 

[Non compos mentis]

Minusta tämä olotila vastaa kemiallista lobotomiaa. Keskustele miehen kanssa, sillähän se selviää.

[video=youtube;ZgVHFa4YIvo]http://www.youtube.com/watch?v=ZgVHFa4YIvo[/video]

 

["Huokaus"]

Kysy suoraan niin eipä tartte sitten enää päiväkausia asioita vatuloida. Joko tykkää tai sitten ei ja se on sillä selevä sitten.

En mä uskalla kysyä. Siis sen mä uskaltaisin että "tykkäätkö sä musta?". Mutta mä tiiän että sen vastaus on joo. Siksi mun pitäis kysyä että "rakastatko sä mua?" ja siihen mun pokkani ei riitä.

 

[Non compos mentis]

[QUOTE="Huokaus";22793827]En mä uskalla kysyä. Siis sen mä uskaltaisin että "tykkäätkö sä musta?". Mutta mä tiiän että sen vastaus on joo. Siksi mun pitäis kysyä että "rakastatko sä mua?" ja siihen mun pokkani ei riitä.[/QUOTE]

Eikö sitten vois vaan hengailla yhdessä ja katsoa mihin se johtaa? Kaksi ihmistä, jotka tykkäävät toisistaan, ei kai sen rakkaudentunnustuksen tarvitse edeltää seurustelua?