poika 2v on isillä jokatoisen viikonlopun ja kerta toisensa jälkeen tää arkeen paluu on vaan vaikeempaa ja vaikeempaa. pojalla on selkee uhma ja nää isinjälkeiset maanantait ja tiistait on yhtä tappelua ja huutoo. pojalla on hirveet univelat ja ruokaa et saa sille alas missään muodossa,kaikki on ei ja hirveetä raivoitkua. kysyn pojalta tuutko syliin,se karjuu ei ja on kädet ojossa tulossa kuitenkin ja mä otan syliin,niin se rimpuilee ja sätkii ja potkii ja mä laitan sen lattialle ja taas se pyrkii syliin. mulla on konstit ihan loppu. se tuli kotiin eilen 18 aikaan ja söi illalla 3rkl muroja ja sen jälkeen ei mitään. koko aamun se on huutanu,riehunu ja karjunu. mä en halua lähtee sen kaa ulos,koska tollasena nälkäsenä ja väsyneenä siit ei tuu mitään,mut jos sen nyt laitan nukkuu,niin rytmit menee päin p*rsettä.
mitä mä teen???? miten toimin,miten suhtaudun???? pidänkö väkisin sylissä,oonko niinkun en huomaiskaan?? vai mitä? millä mä saan sen syömään? mun päässä kiehuu ihan täysiä,mut haluan korostaa,et en oo ääntäni pojalle korottanu tms,oon yrittäny olla kärsivällinen ja määrätietoinen,onneks on tää palsta minne saa tulla puhiseen ja purnaan... :ashamed:
mitä mä teen???? miten toimin,miten suhtaudun???? pidänkö väkisin sylissä,oonko niinkun en huomaiskaan?? vai mitä? millä mä saan sen syömään? mun päässä kiehuu ihan täysiä,mut haluan korostaa,et en oo ääntäni pojalle korottanu tms,oon yrittäny olla kärsivällinen ja määrätietoinen,onneks on tää palsta minne saa tulla puhiseen ja purnaan... :ashamed: