tää menee ihan mahdottomaks :(

[kuha]

poika 2v on isillä jokatoisen viikonlopun ja kerta toisensa jälkeen tää arkeen paluu on vaan vaikeempaa ja vaikeempaa. pojalla on selkee uhma ja nää isinjälkeiset maanantait ja tiistait on yhtä tappelua ja huutoo. pojalla on hirveet univelat ja ruokaa et saa sille alas missään muodossa,kaikki on ei ja hirveetä raivoitkua. kysyn pojalta tuutko syliin,se karjuu ei ja on kädet ojossa tulossa kuitenkin ja mä otan syliin,niin se rimpuilee ja sätkii ja potkii ja mä laitan sen lattialle ja taas se pyrkii syliin. mulla on konstit ihan loppu. se tuli kotiin eilen 18 aikaan ja söi illalla 3rkl muroja ja sen jälkeen ei mitään. koko aamun se on huutanu,riehunu ja karjunu. mä en halua lähtee sen kaa ulos,koska tollasena nälkäsenä ja väsyneenä siit ei tuu mitään,mut jos sen nyt laitan nukkuu,niin rytmit menee päin p*rsettä.
mitä mä teen???? miten toimin,miten suhtaudun???? pidänkö väkisin sylissä,oonko niinkun en huomaiskaan?? vai mitä? millä mä saan sen syömään? mun päässä kiehuu ihan täysiä,mut haluan korostaa,et en oo ääntäni pojalle korottanu tms,oon yrittäny olla kärsivällinen ja määrätietoinen,onneks on tää palsta minne saa tulla puhiseen ja purnaan... :ashamed:

 

[mami]

Ootsä jutllu pojan isän kanssa noista päivärytmeistä? Tosi tärkeää olis et ootte samoilla linjoilla. Helpottais sua kovasti jos isäkin pitää rutiineista kiinni...

 

[Jiijii]

Näinhän se on. Isit ovat liian lepsuja, eikä siellä ole juurikaan kuria. Äidin luona on paljon tiukempi kuri, eikä saa mitään herkutteluja. :/

 

[taustalla]

Mun mielestä pojallasi on ollut sua ikävä, ja purkaa sitä noin. Söisköhän poika jotain oikein hyvää? Joskus sain kiukuttelevan syömään puuroa kun sai syödä kattilasta suoraan.

Ei varmaan kannata kauheasti kiinnittää huomiota, olet vaan pojan kanssa lähekkäin ja teette jotain kivaa. Seuraavan kerran kun tulee, houkuttele heti syömään ja sitten nukkumaan.

Mulla lapset kulkeneet jo seitsemän vuotta kahden kodin väliä, ja vieläkin kiukuttelevat sunnuntai-iltaisin. Tsemppiä! :heart:

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Yhteisrintama kasaan! sopikaa yhdessä perussäännöt, jotka ovat samat molemmilla. Ja toivo, että isä myös pysyy niissä.

 

[maiusammakko harmaa]

\

Näinhän se on. Isit ovat liian lepsuja, eikä siellä ole juurikaan kuria. Äidin luona on paljon tiukempi kuri, eikä saa mitään herkutteluja. :/

Tää on nyt taas vähän kärjistetty... :/

 

[shedevil]

Voimia sulle paljon.... :hug: Meillä vajaa 3 vuotias ja se on ollu isällään vuoden ikäisestä lähtien.Välillä on kyllä tehny mieli jo luovuttaa.Meillä menee kans noin 2 päivää aina toipumiseen.Väsynyt ja janoinen,nälkäinen..... :headwall:

 

[Villi viisikko]

Tsemppiä!

Poika vain testaa sinua, on tilanteesta hämillään eikä ehkä osaa vielä toimia toisin.

Ruuan ääreen ei kai Suomessa ole kukaan nälkään kuollut, poika syö sitten kun on nälkä.

Univelkakin pistää pienet ja isot sekaisin.

Meillä on edelleen ja varmaan ikuisesti maanantai-ilta ja vielä tiistai aamukin yhtä kaaosta, kiukkua ja rätinää kun pojat ovat olleet isällään, iät jo 12v ja 14v.
Ihan vain univelkaa ja sitä että enhän minä vain ehtinyt heitä viikonlopun aikana unohtaa :saint:

 

[kuha]

pojan isän kanssa ollaan väleissä ja ollaan sovittu pelisäännöt,mutta hän valehtelee mulle. "poika söi toooosi hyvin ja nukku toooosi paljon jne" ja kuulen jälkeenpäin esim.hänen äidiltään,et eivät ole saaneet poikaa syömään/nukkuun,mut eivät voi myöntää sitä. tää on asia mistä on puhuttu,mut mikä ei vaan muutu :/
tää on hurjan raskasta,kun kello tulis vaan pian 12 niin voiskin jo laittaa pojan nukkumaan... ei se halua mua edes lähelleen,yritän lukea sen kanssa kirjaa tai rakentaa legoilla,niin se vaan huutaa ja raivoo ja huutaa et pois ja sit kun meen,niin se juoksee perään raivoamaan,tää on ihan kamalaa :ashamed:

 

[taustalla]

Kyse voi olla ihan vaan siitä, että tilanne on kaksivuotiaalle henkisesti aika rankka. Ja sitä on tietenkin paha muuttaa. Suhde isään on tärkeä, ja isompi lapsi selviää kyllä noista viikonlopuista sitten paremmin.

Voithan keskustella isän kanssa säännöistä, mutta ei ehkä kannata syytellä mistään, koska lapsi voi vain oireilla ikäväänsä sekä isään että sinuun.

 

[emilja]

Mullakin tuli mieleen että ikävä äitiä kohtaan purkautuu noin.
ja onhan se se 2veen uhmakin sitten vielä kaupan päälle.
kyllä se varmaan ajankanssa.
ei oo itsellä tollasesta kokemusta, mutta, se syömishommakin, älä ota siitä liikaa ressiä, kyllä lapsi sitten syö kun sillä on nälkä todella.
pakottamallahan ne ei oikeen syö.
sitten niinkun muutkin kirjotti, niin isinkanssa juttelu, että millasia ne viikonloput isinkanssa on.
:hug:

 

[taustalla]

Ei millään pahalla. Mut selvästi hakee huomioo sulta, et hus pois koneelta ja ole poikasi kanssa.

Anna hänen huomata et on taas kotona, ja kaikki on tavallisesti.

 

[houk]

Kiinnitä kuha huomiota isoihin kirjaimiin ja kappalejako olisi myös kiva.
Vaikea lukea pitkää pötköä tekstiä.
Mutta asiaan, tuon ikäinen lapsi voi kokea viikonloput isän luona eräänlaiseksi hylkäämiseksi (mahd. uhma myös tulossa tai jo päällä) ja siksi koettelee sinua kaikin mahdollisin tavoin.
Jos lapsi ei halua olla sylissä niin osoita hellyyttä vaikka halaamalla usein ja kertomalla kuinka rakastat häntä.
Älä tee hirmuista numeroa syömättömyydestä tai kiukuttelusta, ettei ala hakemaan lisää huomiota tuolla tavoin.
:hug: voimia vaan kovasti, eiköhän se pikkuhiljaa ala helpottamaan!

 

[kuha]

enempää lapseni isää haukkumatta totean,että vaikka hän mua ärsyttää äärettömästi,niin lapselle puhun aina isistä iloiseen sävyyn ja soitellaan yhdessä isille jne ja IKINÄ ei tulis mieleenkään isän toimintaa syytellä/arvostella(puhumme kyllä mieheni kanssa kahdenkesken isän toiminnasta ja miten voisimme tilannetta muuttaa) mutta isälle itselleen olen tehnyt selväksi että luotan häneen isänä 100% ja että hän on paras isä meidän pojalle ikinä. exällä vaan on sellanen luonne,et mikään ei koskaan oo sen vika ja se ei koskaan epäonnistu missään. mitään ei voi myöntää.

 

[minä]

Mulla tyttö teki aivan samaa,sain sen loppumaan kun piirsin paperille kaikki "vanhemmat" äiti,isi ja uusio rouva,ja kaikille sydämmet että kuka rakastaa ja miten paljon.Kaikki lapset olivat saman arvoisia ja jokaisella oma paikkansa jokaisen vanhemman sydämessä,eli ei jää paitsi rakkaudesta vaikka välillä on toisessa kodissa.Uusio rouvalla edellisistä liitoista liuta mukuloita niin naureskeltiin että onpa siellä tunkua,mutta jokaisella oma paikkansa,myös minun tyttärellä. Siihen lopppui kiukuttelu kun tuli isänsä luota,monta kertaa sitä katsottiin ja luettiin... Onnea sule ja voimia :flower:

 

[taustalla]

Mun neuvo on, että ole kuten normaalisti. Älä yritä mitään. Älä huomaa kiukuttelua ja raivoa, huomaa hymy ja pienikin hyvä hetki. Puuhaile kotoisasti, lauleskele ja höpöttele kuin itseksesi, mutta silti pojalle kuitenkin. Kyllä se poika tulee lähelle, kun näkee, että kaikki on hyvin ja tutusti.

 

[punatukkainen]

Mulle tuli sama mieleen, et poitsu on sua ikävöinyt ja väsyneenä kaikki sitten korostuu eli menee raivoomiseksi. Poikasi on niin pieni, ettei se käsitä vielä että miksi isin luona ollaan miten sattuu. Eli päikkärit jää väliin ja syömiset on miten on.
Mun lapset 4 ja 7 reagoivat myös. Sunnuntai-ilta ja maanantai ovat ihan hirveitä. Tiistaina vasta alkaa ns. normaali arki.
Kun tulevat isältänsä, niin 4.v nukkuu maanantai-aamuna pitkään ja on todella kiukkunen, nukkuu päikkärit myös. Saattaa nukahtaa päikkäreille jo 12.00, kun yleensä nukkuu 14.00-16.00. Mutta annan nukahtaa silloin 12.00, koska takana on todella rankka viikonloppu.

Eikä se rytmi siitä mihinkään häviä, nukkuvat vain univelan pois.
Mä suosittelen sullekkin, että laitat pojan vaan aikasemmin nukkumaan, että saa viikonlopun univelat pois! Kannattaa kokeilla. Meinaan yliväsyneenä yleensä tulee näitä raivokohtauksia.
Ja syömisistä älä ota liikaa stressiä. Tai voithan tehdä vaik pojan lempiruokaa aina maanantaisin niin eiköhän ala maistumaan. tsemppiä! =)

 

[taustalla]

Moni lapsi raivoaa hoidossa olon jälkeen. Sinä olet turvallinen äiti, jolle voi kiukuta ja raivota niin paljon kun lystää ja lapsi tietää, että häntä rakastetaan ja ettei hänelle kuitenkaan tapahdu mitään. Kun isällään on harvemmin, niin ei lapsi oikeen sielä uskalla kiukutella. Ikäväkin on vaivannut, eikä sitä vielä noin pienenä tunnista. Tuo on vaan hyvä merkki, että olet tärkeä ja lapsi ei pelkää kiukuta Meilläkin on aina muutaman päivän show sen jälkeen kun lapset tulee isältä, molemmat vielä niin nuoria. Toivotaan, että se tästä vielä helpottaa :/