Tää homma alkaa aueta (sukupolvia jatkunut "huono" äitiys)

[vieras]

Mun äidinäiti, mummo on nyt 85v. Ollut jo yli 20v leski. Nyt tullut erilaisia sairauksia jotka lääkityksellä hallinnassa. Järki leikkaa, mutta psyykkisesti harmeja. Masennusta, syyttelyä, vainoharhaisuuttakin. On yksinäinen ja katkera, piinaa meidän äitiä valituksillaan ja naurettavilla syytöksillä. Äiti oli siskolleni kertonut että mummo oli jo sillon hankala kun äiti oli pieni. Oli esim kiukuissaan huutanut tappavansa ja jättävänsä. Huusi lapsia jättämään hänet rauhaan. Itse muistan et äiti oli meille suht etäinen, en muista olleeni äidin sylissä tai saaneeni suukkoja. Oli myös herkkä suutumaan ja huutamaan. Nyt mulla on lapsia. Tää sama kuvio elää ja voi hyvin. Huudan lapsia jättämään mut rauhaan. En voi sietää kiukuttelua ja jatkuvaa narinaa. En koe olevani onnellinen "lapset teki mun elämästä täydellisen"-tyyppiä.
Miten tän saa loppumaan?? Mä en haluaisi olla tällanen. Mut kun en muusta tiedä enkä ole muuta oppinut Surettaa.

 

[varaa]

aika psykologille esim neuvolan kautta. Hyötyisit varmaan keskustelusta ja voisit löytää uusia toimintatapoja. Tsemppiä! Ei ole helppoa katkaista sukupolvia jatkunutta tapaa.

 

[s]

Ammattilaisilla voisi olla hyviä vinkkejä ja toimintamalleja, joita voisit alkaa kokeilemaan jotta löytäisitte rakentavampia tapoja selvitä arjen haasteista ja voisit katkaista ketjun, jotta se ei siirry enää omien lastesi perheisiin. Rohkeasti apua hakemaan!

 

[vieras]

Kannattaa ajatella nyt sitten minkälaisia aikuisia haluat lapsistasi! Mieti, että sinä olet heille malli ja osoita rakkauttasi heille. Ihmisen on kasvettava jos muutoksia haluaa. Ihan ekana lopeta huutaminen ja syyttely! Lapset eivät ole valinneet maailmaan tuloa, sinä olet heistä vastuussa. Jos et jaksa kuunnella kitinää, juttele heidän kanssaan silloin tästä kun eivät kitise. Ja ota tavaksi pitää perhekokous vaikka keran viikossa. Hyvän välipalan äärellä kaikki voivat kertoilla viikon asioista, harmeista ja iloista, jopa sinä!

 

[ap]

Kiitos vastauksista. Vielä kun löytäisi jostain sen rohkeuden et myöntää tarvitsevansa apua ja vielä hankkii sitä

 

[ap]

Kannattaa ajatella nyt sitten minkälaisia aikuisia haluat lapsistasi! Mieti, että sinä olet heille malli ja osoita rakkauttasi heille. Ihmisen on kasvettava jos muutoksia haluaa. Ihan ekana lopeta huutaminen ja syyttely! Lapset eivät ole valinneet maailmaan tuloa, sinä olet heistä vastuussa. Jos et jaksa kuunnella kitinää, juttele heidän kanssaan silloin tästä kun eivät kitise. Ja ota tavaksi pitää perhekokous vaikka keran viikossa. Hyvän välipalan äärellä kaikki voivat kertoilla viikon asioista, harmeista ja iloista, jopa sinä!

Kyllä nää asiat mulla on takaraivossa. Tiedän teoriassa miten asioiden pitäs olla ja mennä, mut en saa sitä käytäntöön. En salli itseni helliä ja rakastaa lapsiani kuten pitäisi ja kuten haluaisin. Puhun heille kyllä paljon. Kyselen, kiittelen hyvästä käytöksestä jne. Lapset on vielä pieniä, alle 5v, et kovin teoreettisia ei kannata sepostaa. Ja sit mietin et onko oikein vai liian raskasta lapsille kuunnella äidin murheita

 

[s]

Kiitos vastauksista. Vielä kun löytäisi jostain sen rohkeuden et myöntää tarvitsevansa apua ja vielä hankkii sitä

Ajattele lastesi tulevaisuutta ja lastesi parasta niin löydät kyllä rohkeuden. Hakemalla apua osoitat teoin, että heidän parhaansa on sinulle tärkeintä ja tulet myös huomaammaan, että uusien toimintatapojen löytäminen auttaa koko perhettä voimaan paremmin.

Yritä aina miettiä syitä omaan käytökseesi ja kyseenalaista omia reaktioitasi ja toimintatapojasi. ÄLä vieritä syytä omalle käytöksellesi ja omille tavoilleisi toimia muiden syyksi. Vaikka mies, lapset tai muut ihmiset käyttäytyisivät kuinka rasittavasti, sinä vastaat omasta käytöksestäsi, omista tunteistasi ja omista reaktioistasi. Voit hakea parempia tapoja lähestyä vaikkapa lapsen kiukkua, kun tunnustat vastuun omista tavoistasi toimia. Vaikka lapsen kiukku ärsyttäisi, sinun ei tarvitse reagoida siihen alkukantaisesti ärjymällä ja riehumalla. Voit sanoa mielessä tai ääneenkin, että kiukkuilu harmittaa sinua ja sitten miettiä mikä voisi olla paras tapa hoitaa tilanne. Lähdetkö toiseen huoneeseen rauhoittumaan vai saatko heti koottua itsesi ja reagoitua lapsen kiukkuun muutoin kuin taantumalla itse pikkulapsen tasolle.

Keskutele paljon lastesi kanssa. Kukaan ei ole täydellinen, mutta kun mietit omaa käytöstäsi ja oman käytöksesi vaikutusta muihin ihmisiin sinulla on hyvät mahdollisuudet kasvaa ihmisenä ja luoda teille parempaa arkea.

 

[s]

Kannattaa ajatella nyt sitten minkälaisia aikuisia haluat lapsistasi! Mieti, että sinä olet heille malli ja osoita rakkauttasi heille. Ihmisen on kasvettava jos muutoksia haluaa. Ihan ekana lopeta huutaminen ja syyttely! Lapset eivät ole valinneet maailmaan tuloa, sinä olet heistä vastuussa. Jos et jaksa kuunnella kitinää, juttele heidän kanssaan silloin tästä kun eivät kitise. Ja ota tavaksi pitää perhekokous vaikka keran viikossa. Hyvän välipalan äärellä kaikki voivat kertoilla viikon asioista, harmeista ja iloista, jopa sinä!

Kyllä nää asiat mulla on takaraivossa. Tiedän teoriassa miten asioiden pitäs olla ja mennä, mut en saa sitä käytäntöön. En salli itseni helliä ja rakastaa lapsiani kuten pitäisi ja kuten haluaisin. Puhun heille kyllä paljon. Kyselen, kiittelen hyvästä käytöksestä jne. Lapset on vielä pieniä, alle 5v, et kovin teoreettisia ei kannata sepostaa. Ja sit mietin et onko oikein vai liian raskasta lapsille kuunnella äidin murheita

Lapsille on ehdottomasti liian raskasta kuunnella äidin murheita. Lapset eivät ole terapeutteja eivätkä vanhempiensa vanhempia. Heidän roolinsa ei koskaan saa olla äidin tai isän elämäntilitysten kuuntelijana. Tuo rooli on lapselle liian raskas ja se voi jossakin vaiheessa murtaa lapsen mielen.

Lapselle voi ja pitää kertoa äidin tunteista, mutta ei kasata niitä ja niiden syitä koko ajan lapsen harteille. Äiti voi kertoa, että nyt minuakin harmittaa tämä kiukuttelu tai että nyt olen tosi iloinen, kun te leikitte nätisti, mutta koko ajan ei pidä kaataa ainakaan omia negatiivisia tunteitaan lasten käsitelltäväksi. Aikuinen voi pitää tunteitaan myös itsellään ja tarvittaessa purkaa niitä toiselle aikuiselle. Aikuisten välisiä suhdekiemuroita, rahahuolia tai aikuisen mielen hyvin ahdistavia ajatuksia ei pidä koskaan purkaa yksityiskohtaisesti lapsille.

 

[ap]

Viisaita sanoja "s". Tuo kaikki on just sitä minkä itsekin tiedostan. Mut mä olen kai jo jonkun rajan ylittäny, en vaan pysty hallitsemaan käytöstäni vaikka millaisia päätöksiä teen. Eli ulkopuolisella avulla totisesti olisi kysyntää. Ja erittäin mielelläni tästä jollekin ammattilaiselle puhuisinkin (ystäväni jo saavatkin väsymiseen asti kuunnella murheitani, mut ei heiltä saa konkreettisia neuvoja, vain henkistä tukea). Yksi osa korkeaa kynnystä on häpeä. Typerästi ajattelen mitä ihmiset ajattelee, alkaako ne pitääminua "hulluna" jos käyn psykologilla? Miten reagoi mies, jolla kaikkein tärkeintä on kulissi, kulissin takusista viis? Mitä mahtaakaan ajatella äitini, joka nyt ihanasti ja lämmöllä hoitaa lapsenlapsiaan (paikkailee kai virheitä joita teki meidän kanssa? )? Tiedän että mun pitäs ajatella vain omaa ja lasten parasta.

Voi, en osaa nytkään muuta kuin valittaa ja selitellä

 

[M Y R K K Y]

Viisaita sanoja "s". Tuo kaikki on just sitä minkä itsekin tiedostan. Mut mä olen kai jo jonkun rajan ylittäny, en vaan pysty hallitsemaan käytöstäni vaikka millaisia päätöksiä teen. Eli ulkopuolisella avulla totisesti olisi kysyntää. Ja erittäin mielelläni tästä jollekin ammattilaiselle puhuisinkin (ystäväni jo saavatkin väsymiseen asti kuunnella murheitani, mut ei heiltä saa konkreettisia neuvoja, vain henkistä tukea). Yksi osa korkeaa kynnystä on häpeä. Typerästi ajattelen mitä ihmiset ajattelee, alkaako ne pitääminua "hulluna" jos käyn psykologilla? Miten reagoi mies, jolla kaikkein tärkeintä on kulissi, kulissin takusista viis? Mitä mahtaakaan ajatella äitini, joka nyt ihanasti ja lämmöllä hoitaa lapsenlapsiaan (paikkailee kai virheitä joita teki meidän kanssa? )? Tiedän että mun pitäs ajatella vain omaa ja lasten parasta.

Voi, en osaa nytkään muuta kuin valittaa ja selitellä

Minusta ei ole häpeä myöntää että haluaa tehdä asiat paremmin.
Uskon että äitisikin sisimmässään toivoisi sinun katkaisevan kierteen ja näkee tilanteen nyt toisin.
Samoin miehesi varmasti toivoo että sinulla ja lapsilla on asiat paremmin.
Eihän sitä tarvitse kuuluttaa kaikille,että käy terapiassa.
Musta sen voi ottaa enemmänkin työnohjauksena!!

Sitähän se pohjimmiltaan on.
Sano miehelles että olet ajatellut hakea työnohjausta ja mitä hän on siitä mieltä. Halusi olla parempi äiti lapsillesi.

Voimia ja todella hienoa että tiedostat asian.
:hug: