Joo,kyllä meikäläinenkin tuntee olevansa melko hyvinvoiva ku kuuntelee monien juttua ku joka paikkaa kolottaa,närästää,pahaaoloa,kovia supistuksia ym.Niin mikäs tässä on itellä ollessa kun ei tarvi monesta asiasta kärsiäAlkuperäinen kirjoittaja Aku:Voihan se olla sitäkin että kaveri liikuskelee.Se liikuskelu on vaan viime aikoina painottunu päivisin pepun heittelemiseen puolelta toiselle(kumpare joka muljahtelee navan toiselta puolelta toiselle...) eikä niinkään alaspäin pyrkimiseen niinkun pari viikkoa sitten.Ja silloin kun tuo vatsanahka "kiristelee" niin ei tunnu jalat vas. kyljessä niinkun muuten kaverin heiluessa.Mutta tosiaan mene ja tiedä.
Enpäs tiedä kiinnittymisestäkään,huomenna on neuvola sitten varmaan selviää.Viimeksi viikko sitten lääkärissä totesi vaan että pää tuntuu tosi alhaalla.Enpä tiedä sitten.
Juu kyllähän mä kestän,tunnen edelleen itseni kuitenkin suhteellisen hyvinvoivaksi kun on muitten juttuja lueskellut Yöt vaan tuntuu olevan tollasta levotonta aikaa.
Nuo supistukset tuntuu muutenkin olevan aika yksilöllisiä.Siis meinaan sitä että yhdellä tuntuu selässä toisella mahassa ja kolmannella reisissä.Minäkin luotan kyllä siihen että sitten kun on tosi kyseessä niin sen tietää sitten.
Siis aivan mielettömän ihanaa että vihdoin on hiukan viileempää,mä suorastaan odotan syksyä(siis muutenkin kun syyskuuta ).Ihanaa kun tulee syksyinen viileä ja tuulinen keli ja saa käpertyä viltin alle ja polttaa kynttilöitä
Aku ja tyyppi edelleen 36+6
Käytiin eilen tutustumassa Koksissa ja kätilö just selitti, että ne pyrkii siihen, että muut sukulaiset tulisivat tapaamaan äitiä ja vauvaa hissiaulaan. Aulassa oli muutama tuoli ja pöytä :/Alkuperäinen kirjoittaja Ansu:sairaala vierailuista.
Pääseekö muualla edelleen osastoille muutkin kuin isät ja lapset. Mä olen kuullu että Koks:n ei pääsisi ketään muita osastolle. Että jos haluaa että muut sukulaiset tapaa vauvan sairaalassa niin pitäisi mennä jonnekkin aulaan tapaamaan.
Onko kellään varmaa tietoa tästä asiasta?
Ansu 34+5
Joo ei sitä synnytystä kannata etukäteen murehtia,ku ei ikinä voi tietää miten se menee =) Sen näkee sitten,eli ilman muuta kannattaa levollisin mielin yrittää olla.Minäkään en tajunnut (ekaa ku odotin) mitään millasta on synnyttää,millanen on synnytyssali,miltä tuntuu ponnistaa,mitä kaikkia kivunlievitys juttuja on ym.Kuvittelin raukka synnytyssalinkin että se on semmonen iso sali jossa on monta sänkyä ja synnyttäjää vierekkäin että niitten sänkyjen välissä on vaan semmonen verho! Todellisuus olikin sitten toista.Kun menin synnytyssaliin niin se oli ihan niinku pikku olkkari,tosi viihtyisä ja sai kuunnella radioakin! Ja mulla musiikki(iskelmä)raikas koko synnytyksen ajan.Kun tyttö syntyi niin sisko sanoi että silloin soi just Johanna Pakosen laulu:"hengitä,on hetki ohikiitävä"! Hyvä sattuma Ja synnytys meni oikein mukavasti ja helposti ja oli mulla hauskaakin(vaikka moni ei varmaan uskokkaan että vitsailin synnytyksessä ja nauroin!)Mutta miksi äristä ja huutaa jos ei oo kovia kipuja?Kiitos epiduraalin Toinen synnytys meni aikalailla samallalailla mutta kivunlievityksenä oli kohdunkaulapuudutus ja ilokaasu.Mutta sekin oli siis hyvä kokemus.Eli nyt kolmatta en oo taaskaan murehtinut kun aikasemmista on hyvät kokemukset pohjalla.Alkuperäinen kirjoittaja Aku:Joo mäkään en todellakaan oo mikään yltiöromantikko,mutta nuo kynttilät on muodostunut jonkinlaiseks pakkomielteeks varsinkin talvi/syysiltoina kun on pimeetä ja synkkää.
Olo on ihan mainio,tänään on tyypillä ollu kaikenkaikkiaan paljon rauhallisempi päivä liikkeidenkin suhteen kun viime aikoina muuten.Tosin olen itsellänikin on ollut enemmän sohva kun siivous/verhonripustus/shoppailu/häsläyspainotteinen päivä.Saapi nähä mitenkäs yöllä sitten.Mua kans vaivaa toi närästys,ennen raskautta en edes tiennyt minkälaista se on
Synnytys on hassu juttu kun en osaa pelätä enkä oikeestaan jännittääkkään sitä.Lähipiirin ikävien sattumien takia pelkäsin tosi pitkään ettei tässä edes päästä synnytykseen asti :/ mutta nyt näyttäs siltä että kai tuo tenava joskus ulos pyrkii.Jotenkin silti hirveen kaukanen ajatus.Sitten iskee varmasti paniikki kun se hetki tulee
En kuitenkaan elä niin ruusuisissa kuvitelmissa etteikö se missään tuntuisi.Oon välttyny kuulemasta pahimpia kauhujuttuja niin oon aika rauhallisin mielin.Onhan meidät kaikki joku punnertanut maailmaan kyllä minäkin siihen pystyn piru vie...kuuluisia viimeisiä sanoja
Eniten siinäkin ahistaa ja pelottaa se että jos pikkuiselle käy jotain
Pitää vaan osata luottaa että ammatti ihmiset hoitaa.