***SYYSMASSUKOIDEN 2008 MUSSUKAT***

Pikkuriikkinen rs-potilas tuossa tutii ja krohisee vierellä, lima on tiukassa, mutta muuten tänään eilistä parempi päivä. Koneimuja tehdään joka 3. tunti ja 3 tunnin välein annetaan adrenaliinia tai ventilonia avaamaan keuhkoputkia ja tasaamaan sykettä, joka on korkea koska hengittäminen on vaikeaa. Tuo nenän koneimu ei ole mitään iloista katseltavaa, jos joku on nähnyt... Onneksi riikkinen jaksaa jo tänään vähän leikkiä ja naureskella ja kuume on laskenut.

Lastenlääkäri Pekka Ahonen HYKSistä tänään totesi, että tämän vauvaiän rs:n riski on infektioastma - toivotaan ettei... Totta siis on, että täällä Rovaniemellä käy Hkistä viikonloppupäivystäjä, kun Lapissa ei ole tarpeeksi lääkäreitä, on tämä hullua...

Lääkärin mukaan myös korva oli puhjennut jo! En tajua miten sitä ei oltu huomattu, että se oli tulehtunut vaikka 3 eri lääkäriä katsoi 2 vrk sisällä. No nyt sitten siihenkin jotain A:lla alkavia antibiootteja. Ite eilen jotakin valuvan korvasta ja kutsuin hoitajat paikalle...

Hexa - yöjunalla aiotaan palata etelään, ei tulis mieleenkään lentää... saa nähdä miten kanarian matkan käy. Lääkäri pelotteli tänään että rs voi kestää 6 viikkoa siis yskä ja vuotava nenä...

No pahin kai on ohi kuitenkin, ikävin hetki oli kun lääkärin kutsuma ambulanssi tuli hakemaan meitä mökiltä ja vaikka meillä oli mukana lääkärin lähete, miehet eivät aluksi uskoneet että on tarve sairaalaan vaan halusivat tehdä kaikkia testejä ja kyselivät hölmöjä kysymyksiä mm. siitä onko lapsi mahd niellyt jotakin esinettä... No minä vähän hiillyin ja ukot puolustelivat sillä, että kun yksityislääkärin lähete ja nyt asioidaan julkisen palvelun kanssa, niin ei sinne sairaalaan niin vain lähdetä. SIIS WHAT???!!! Loppumatkasta ambulanssimiestenkin naama vakavoitu kun lapsi tarvitsikin lisähappea!

Ja sit kun päästiin sairaalaan vihdoin 2,5 tunnin ajonmatkan jälkeen oli vastassa neito jolla sojotti harjoittelijalääkäri-kyltti rinnassa. Ajattelin jo että ei, iik... Taas samat esineen nielaisu -kyssärit ym ja paljon kyllä verikokeita määräsi, MUTTA EI RS-testiä... hmmmp miks mulla on säkä aina tavata noita ääliölääkäreitä? Siis jos lähete on RS-epäilyn vuoksi, eiks se kannattas testata...? No sit taas intin ja lopulta se otettiin ja aamulla selvisi, että siitähän se kyse oli, hohhoijaa...


 
Mitzy: Voin pientä sairastajaa ja äipälle :hug: . Onneksi kuitenki loppujen lopuksi pääsitte hoitoon ja ampparin pojillaki muuttui ääni kellossa...
niin...seuraa kysymys...olemmeko pohjoisen ihmiset saman arvoisia terveydenhuollossa etelä-suomalaisten kanssa?? Eikä tarvi ottaa minkäänlaisena v*ttuiluna tätä...kortilla on apu täällä jos oikeesti on hätä!
 
Mizy: Voimia teille. Valitettavasti musta tuntuu, että kohdallesi ei ole sattunut poikkeamia vaan tyypillistä osaamis- ja ymmärrystasoa.

Hille: Tilanne ei todellakaan ole tasa-arvoinen. Just siks emme uskaltaneet lähteä esikon vauva-aikana mihinkään. Tai nyt raskausaikana. Tsekattiin aina kuinka pitkä matka on keskussairaalaan tai vähintään aluesairaalaan. Ja aluesairaalan lähelle (max 30 min etäisyys autolla) uskallettiin vasta tiettyjen ehtojen täytyttyä lähteä.
 
Iltaa

Mitzyn kipeälle mussukalle paljon voimia. Ihme touhua kyllä ambulanssimiehiltä...

Hille, tilanne ei varmasti ole tasa-arvoinen Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä! Hurjia matkoja joudutte siellä pohjoisessa lääkärin takia kulkemaan. Täytyy silti täällä etelässäkin toivoa, että terveenä pysytään, sillä ei täälläkään saa hoitoa julkiselta puolelta kai kuin vasta kuoleman kielissä :/ ...

Voi miten kivoja kuvia olitte laittaneet :heart: ! Kovin somia kakaroita kaikilla. Minäkin laittelen kuvaa sitten kunhan saan taas koneelle niitä kamerasta siirrettyä... eli en ehkä ihan lähiaikoina ;) .

dd, teillä onkin jo Eeti ihan konttauskunnossa! Ei meillä kyllä vielä mitään tuollaisia asentoja oteta. Eikä meidän poika muuten käänny vieläkään selältä mahalleen, molemmille kyljille kyllä. Katotaan, josko jäädään tässä taidossa pahnan pohjimmaiseksi :D .

Vilho oli la - su mummolassa hoidossa, kun me olimme miehen kanssa juhlimassa kaverin häitä ihan eri paikkakunnallakin kuin poika :eek: ... Hieman arvelutti, että entä jos poika tekee saman tempun, kuin joillain oli täällä tehnyt eli ei rauhoitu, ennen kuin äiti on paikalla, mutta mitä vielä :) ! Oli ollut kuulemma oikein kiltti eikä ikävöinyt ollenkaan... tiedä sitten, onko huono vai hyvä merkki :D ... ehkä huonon äidin merkki ;) .

Oltiin ihan hotellissa yötä ja fiksua olisi ollut käydä ajoissa nukkumaan ja levätä kerrankin kunnolla, mutta mitä tekee tämä akka? Heiluu baarissa vartin yli kolmeen ja pääsee vasta neljältä nukkumaan... ja lisäksi juo melko reippaasti viiniä, olutta ja sidukkaa :x . No, onnistuin pitämään sen verran kohtuutta, että en ollut tänään oksennuskunnossa toisin kuin mies, joka vasta nyt syö ensimmäistä kertaa tänä päivänä :LOL: ... Taas sai kyllä muistutuksen siitä, että ei vanha enää jaksa. Saa kyllä valvomiset ja kännäilyt ihan joksikin aikaa jäädä!

Nyt taidankin painua pehkuihin, kun on ihan mahdoton univelka, sillä en saanut nukuttua, kun taisin olla yliväsynyt ja lisäksi päätä särki. Toivottavasti edessä on levollinen yö...

väpä ja Vilho, 5 kk ja 3 vkoa :heart:
 
väpä meilläkin esikoinen on aina ollut helppo jättää hoitoon, ei koskaan itke perään tms. selvästi siis huonon äidin merkkiä! :D joskus kyllä kiukuttelee kun tullaan hakemaan tai tulee takas kotiin, selvästi siis äiti on niin kamala että ei kiinnosta kotiin tulo :LOL:

ei eetikään muuten kääntyile, kolmisen kertaa on kääntynyt mahalleen.sivuille menee hienosti kyllä.mutta tosiaan nyt tullu tota konttausasentoon..tuleekohan isäänsä, se konttas 7kk ja lähti käveleen 9kk.

heh, hienoa että olit päässy viihteelle!mä oon sitä mieltä että ei kannata mennä lainkaan jos ei oo tappiin asti!siksi siis itekin viimeks vasta 5 kotona... :whistle:

huh, väsyttää taas ihan kauheesti, eeti heräilee edelleen 1-2h välein ja on koko yön kiinni tississä.ja esikoinen tietty heräs taas viideltä...argh.

kai pitäs hyödyntää tää kiukku-fiilis ja alkaa tehä sämpylöitä..

jaksuja kaikille tarvitseville!
d. ja Eeti 6pv vajaa 6kk
 
Mizy: Unohdin sanoa, että tiedän kyllä miten kamalaa teillä on. Esikon kanssahan meillä oli tuollaista ensimmäiset 6kk. Ne imut on ihan kamalia ja esikolle jäi siitä tosi pahat muistot ja pitkän aikaa pelkäs kaikkia ääniä kun ne toi mieleen noi hoidot.
 
heips taas!
Nyt voi olla että kun hehkutan täällä niin ensi yö menee taas pyllylleen, mutta hehkutan silti.

Meillä ei ole nukuttu moneen kuukauteen kunnolla ja lähi yöt on ollu yhtä huutoa ja meuhkaamista. Nyt sitte eilen illalla koitettiin ja laitettiin poju mahalleen nukumaan, että saatais yöllä tassuteltetua paremmin. Kävikin niin että että herra nukkui, yhtään kertaa ynähtämättä, neljään asti jollouin sai tissiä ja nukkui sitten aamuun asti heräämättä. =) Mulla on ihan uudesti syntynyt olo, koska sain tietty sitte itekkin nukuttua. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tämä meno jatkuisi.
Tosin nyt kyllä taas jaksaakin yöllä valvoa, kun edes yhden yön sai nukuttua.

Ihmettelempä vain miksei neuvolasta ole vinkattu, että lapsi saataisi nukkua paremmin vatsallaan? Meillä on sen verran kapea kehto, että itse ei yöllä mahdu mahalleen kääntymään. Mummo ja pappa vinkkasivat, että he olivat saaneet pojun rauhoittumaan vatsalleen paljon paremmin ja siksi mekin kokeiltiin.

Nyt siivoomaan, kun kerrankin jaksaa sellaista edes ajatella. :)

garol ja viljami 5,5kk
 
Mitzy: ai kauhia! Hirmuisesti voimia täältä ja erittäin pikaista paranemista pikkuiselle!!!

DD:
On sinulla kyllä hankala äiti-suhde! Muistaakseni joskus ennenkin olemme aiheesta keskustelleet ja jälleen oma äitini alkaa vaikuttaa unelmaäiteeltä... Tosiasiassa äidin mielenterveysongelmat sekä heikko itsetunto sekä tietyn tyyppinen itsekeskeisyys ovat aiheuttaneet sen, jotta lapsuusvuosien jälkeen minulla ei ole ollut äitiä siinä mielessä, miten minusta kuuluisi olla. Eli että äiti on luotettava ja tukeva, ja äidille voi kertoa murheita jne. Ei meillä. Mutta sinulla kyllä vaikuttaa vielä huomattavasti kinkkisemmältä tuo suhde.

Hauskasti DD teidän poju on niin ison pojan näköinen ja valmiina lähtöön, muttei kuitenkaan kääntyile liiemmin! Meillä taasen on kääntyilty selältä vatsalleen puolentoista kk ajan, mutta liikkeelle lähtöä muuten ei ole vielä tiedossa lainkaan. Jos kurottelee tavaroita sivultaan, saattaa pyöriä hitusen napansa ympäri, mutta eteen tai taakse ei mene. Eikä käänny vatsalta selälleen. Aiemmin kääntyili niinkin, mutta taisivat olla vahinkoja, kosk nyt ei ole pitkään aikaan enää sitä tehnyt. Varpaat ovat kyllä löytyneet ja istuminen kiinnostaa kovin. Asentokin on jo melko suora, mutta vasteita ei vielä löydy eli ei kallistettaessa yritä ottaa kädellä vastaan.

Ylihuomenna ampaisemme reissuun. Pääsee poikanen ekaa kertaa lentokoneeseen ja lämpimään ilmastoon. Otamme sitten kuitenkin rinkan mukaan, kun on niin pirun hyvän tuntuinen kantaa siinä.

Nyt syömään!
 
Maanantaita!

On niin suloisia lapsia kaikilla!! Ihania kuvia :heart:

Mitzylle iso :hug: ja pikaista paranemista pikkuiselle!

Meillä tauti osoittautui sit vauvarokoksi. Pe-iltana laski kuume ja lauantaina ilmestyivät ekat näpyt. Eilen olikin sitten koko ukkeli näppylöillä ja päälaki kutisevan punaisena. Viime yö oli ehkä pahin ikinä, hirveetä ähinää ja huutoa säestettynä pään raapimisella (rasvailuista huolimatta) niin, et kaks ehkä parin tunnin pätkää saatiin nukuttua. Mutta aamulla olikin sitten näpyt hävinneet ja nyt pitäisi kaikki olla ok. Soitin lääkärille raportoidakseni viikonlopun tilannetta, kuten hän pyysi ja tauti eteni hänen mukaansa ihan odotetusti. Toivotaan että päikkärit olis tänään levolliset, niin pääsisi äitikin näitä mustia silmänalusiaan vähän häivyttämään unien parissa... :kieh:

Lauantaina olin peräti 7 tuntia poissa kotoa kaasotapaamisessa ja pojat olivat pärjänneet keskenään loistavasti. Ja mikä parasta, itsellänikin oli tosi kivaa enkä kertaakaan murehtinut, et mitenhän kotona pärjätään! :D Yleensä on tullut heti huono omatunto, jos oon pariksi tunniksi jättänyt Sisun iskän tai mummin kanssa. Eli huomattavaa parannusta!

jaaha, kutsu kuuluu, Palataan!
 

meillä tuo tosiaan myös ryömii taaksepäin ja menee ympyrää, nyt nousee käsien ja polvien varaan ja tekee tuota pyllyn nostelua.Outoa tosiaan ettei silti kääntyile!no, jokainen tyylillään.kaveri juur kerto että hänen lapsi käveli 9kk ikäsenä mutta oppi kääntyileen molempiin suuntiin vasta 8kk.

meillä sitten esikoinen tuli taas kipeäks,kuumetta 39,5 huutaa oikein kun sattuu.onneks saatiin lääkäri illaks, taitaa kyllä olla taas se korvatulehdus.

nyt takas potilaan luo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja garol:
Ihmettelempä vain miksei neuvolasta ole vinkattu, että lapsi saataisi nukkua paremmin vatsallaan? Meillä on sen verran kapea kehto, että itse ei yöllä mahdu mahalleen kääntymään. Mummo ja pappa vinkkasivat, että he olivat saaneet pojun rauhoittumaan vatsalleen paljon paremmin ja siksi mekin kokeiltiin.
Varman siksi ei ole vinkattu, että vatsallaan nukuttamista ei nykyään suositella koska siinä on kai se kätkytkuolemariski :/ .
Meillä on poika nukkunut ihan alusta asti mahallaan sen takia kun tosiaan nukkuu sillä lailla paremmin. Meillä ei muuten oikein kukaan muukaan osaa nukkua selällään :p
 
Heippatirallaa!!!

Oli kyllä kamalin mökkireissu ikinä,niin ihana palata kotiin!!!

Esikoinen sai elämänsä ensimmäisen vatsataudin ja olipa mukavaa siellä kun pelkkä ulkohuussi ja kaivovesi... :whistle:

Et ei siellä paljo tullu nukuttua tai muutenkaan ulkoiltua tai mitään tehtyä...

Onneks mun äiti valvo pojan kanssa ni mä yritin neidin kanssa nukkua ylhäällä...hän kuitenkin päätti tunnin välein itkeskellä ja mä kuuntelin koko ajan sydän syrjällään esikoisen oksentelua alakerrassa...

Olisin todella halunnut nukkua hänen vieressään mutta kun oli oksentanut äitiniki päälle useaan otteeseen ni ehkä parempi että olimme neidin kanssa muualla.

Mutta mitä oisin tehny jos olisin ollu yksin kotona esim.??

Mul on heti jotenki "käsi" fiilis ku lapset sairastaa ja tosiaan kun eivät kumpikaan(kop kop) ole juurikaan sairastelleet ni ihan uutta tämmönen..

Mutta ei ole Mitzylläkään helppoa ollut!!!

Ja tuosta äitisuhteesta ei riittäisi nämä sivut kertomaan omastani ja kuningas alkoholista ja kaikesta paskasta mitä on ollut ja edelleen vaikuttaa meidän elämään niin että aina saa "pelätä" missä kondiksessa äiti on ku nähdään vaikka ei enää mitään kaatokännejä nähteni vetelekkään...

Nyt sitten kauhulla odotan ensi kesää kun haluaisi esikon luokseen tuonne mökille(jossa hän siis asuu kun on synnyinkotinsa)muutamaksi päiväksi,että miten pystyn ilman että hän loukkaantuu niin sanomaan etten pysty luottamuspulan vuoksi poikaa hänelle jättämään...

Se vielä menee että ollaan siellä kaikki vaikka hän siellä "pienessä sievässä" puuhastelisi...

Ja asiaa ei yhtään helpota että poika on jo sen verran vanha että on itse kertonut mun äidille olleensa toisella mummilla(eli anopilla joka on mun äidille kuin punainen vaate) ni yötä yksinään ilman meitä...kun oon tähän asti valehdellut etten mukama vielä halua jättää poikaa useaksi yöksi kenellekkään.... :/

Kyllä on semmosta säätöä...ja varmaan toi neidinki riekkuminen(ku viimeks oli sama ku oltiin siellä ) ni johtuu osin siitäki että vaistoo että mä en ole siellä oma itteni...vähän varuillaan saa olla koko ajan...

Väpällä oli ollut kunnon meininkiä,go girl!!! :D

Mun seuraava meno on sitten joskus huhtikuussa...ei ole huvittanut tän imetysasian vuoksi mennä sen joulukuisen jälkeen...

Sitten lyhyesti: Miten toi vierotus kantsis tehdä..??

Kun nyt jos korvaan tyyliin yhden imetyskerran pullolla jota siis edelleen huonoin kokemuksin imetään ni rinta menee ihan "sekaisin" ja sit seuraavalla syötöllä on niin täynnä että neidin on siitä vaikea imeä ja lisäksi juo sitten vaan sitä litkua etumaitoa joka ei täytä jne.

En mä tajua kun kaikki meni esikon kanssa niin hyvin ja muistaakseni noin 6kk ikäisenä imetys vaan loppui kun joi myös pullosta niin hyvin,vkon verran kärvistelin tissien kanssa ja pumppailin ihan pikkasen mitä oli pakko.

Taas on se sama fiilis et itkettää ja ahdistaa ja neitiki vaistoo varmaan sen et tavallaan haluis lopettaa ja tavallaan ei ja jossain vaiheessa se on kuitenki edessä..netistä eikä tuolta neuvolasta saa mitään ohjeita oikeen tähän lopettamiseen...

Tuskin siitä mitään traumoja sit loppujen lopuks kukaan saa mut aina näköjään tässä kohtaa se tuntuu pahalta...haluais olla "korvaamaton" tolle neidille mut sit kuitenki helpottais se kummasti elämää ja mieskin voisi olla enempi neidin kanssa jne.

Syitä "puolesta" ja "vastaan" on paljon!

Viime yö meni muuten jo loistavasti yhdellä syötöllä (02.00) ja unta 22.00(tultiin mökiltä sen verran myöhään)-7.00...heräsi kyllä aika aikaisin mielestäni...

Oon nyt 2 pvää antanut puuroa aamulla ja illalla.

Mut päikkäreitäki on taas vedelty miten sattuu...


DD lle kans jaksuja horror-öihin!Oot kyl aikamoinen sissi ollut!!! =)

Mä koklasin äsken hampaiden valkaisua kotikonstein ja nyt se aineen kamala maku maistuu suussa vaikka pesin hampaat moneen kertaan ja söin :x :x :x

Ihme homma muuten että kukaan muu ei saanut sitä vatsatautia...ainoastaan neiti tänään kakkas keskivertoa löysemmät jotka haisi erilaiselta kuin yleensä....

Mut ei muuta.Ja miten sen oksennuksen erottaa normaalipuklusta???

Kun täällä ainaki välillä lentää "manaajat" ympäriinsä ihan ilman oksutautiakin... :kieh:

Mä olen aina nukuttanut kuumeistakin ulkona ja on nukkunutkin paremmin silloin kuin sisällä nukkuisi edes yölläkään-täytyyhän pienen unta saada!!! Eli 1 huono äiti lisää ilmottautuu! :wave:

Ja myös vatsallaan nukuttanut juuri kaikkien nukkumarauhan säilymiseksi.

Moni on muuten kehottanut siirtämään
viimeistään 6kk ikäisen omaan huoneeseen koska nyt tosiaan alkavat vaistota enempi ja noi nukkumiset vaikeutua ym. ym. tästä etiäpäin...

Ja saattaisivat jopa nukkua paremmin vauvatkin kun eivät "haista" äitiä koko ajan.

Esikoinen nukkui siis tässä vaiheessa jo täyttä päätä vaan ei tämä neiti!

Ja tämä siis ei sovi kaikille ja kukin tehköön miten parhaakseen näkee!!!

Mä luulen että nukkuisin itekki paremmin ku en koko ajan heräis neidin yölliseen liikehdintään...

Jaaha palstatilaa taas muillekkin! (hetkeksi... :p )

Jousikas ja sunnuntaina neiti 6kk!!!!
 
DD: Meillä on äidin kanssa ihan hyvät välit kuitenkin ja olen hänelle erittäin rakas ja hän minulle ( omalla, rasittavalla tavallaan... ), mutta minulla on ollut se etu puolella, että äiti sairastui vasta, kun olin lähempänä yhtä vuotta. Siihen saakka äiti hoiti minua -isän kertoman mukaan- todella hyvin ja rakasti minua kuulemma aivan hillittömästi. Äidille on vielä tänä päivänäkin kova paikka se, että hän oli sairaalassa silloin, kun minä opin kävelemään. Ja äidin sairaalajaksot ovat olleet aina max 9kk, yleensä n. puolisen vuotta. Olen silti kyllä saanut aikuisiällä huomata seurauksia äidin sairastumisesta, mm. hyljätyksi tulemisen pelko on minulla ollut vahva aina. Paitsi ei enää, nykyisen mieheni ansiosta! Olen kotipsykoloogina arvellut asian johtuvan juurikin siitä, että tärkeäksi ja läheiseksi kokemani äiti häippäsi yht'äkkiä elämästä ja eihän sellaista voi pieni, vielä vauvaikäinen tajuta. Muutos on täytynyt olla totaalinen, koska olin todella kiinni äidissä. Söin kuulemma PELKKÄÄ tissiä 8kk. Ravinnon lisäksi tissi toimi huvituttina... Äiti on puhunut, jotta hänen piti imuroida ja tehdä ruokaakin siten, että olin rinnalla tai ainakin sylissä. Mitenköhän ihmeessä se meidän äitee sillain väsähti ja laukesi sitten isommatkin ongelmat? Nojoh. Nyt loppui tämä minun purkaus ja lähden spinningiin. Heipatihei!
 
Mitzylle halit ja voimia :hug: Toivottavasti parempaan päin on mennyt tilanne!!

Äitisuhteesta voisi romaanin kirjoittaa. Hyvin monimutkainen. Olen miettinyt miten asian esittäisi ja on ehkä helpointa todeta että en vihaa äitiäni, mutta en myöskään rakasta häntä. Jos olisin oma itseni hänen seurassaan ja sanoisin mitä haluan oikeasti vastata hänelle, hän loukkaantuisi ja raivostuisi koko ajan. Kuuntelen siis hiljaa ja myöntelen vaikka olisin eri mieltä. Pelkään sanoa yhtään mitään...ja monesti on pakko, kun sieltä puolen tulee sellaista juttua että ei voi niellä...ja sit se taas suuttuu ja hirvee show...kyllä mä välillä vihaankin. Tänään viimeksi tuli sellasta ehdotusta liittyen Nikiin että VOI V. Toivon että tää ei mene taas nin pitkälle että joudun sanomaan missä raja menee...en kestä niitä marttyyrikohtauksia enää. Olin harkinnut vakavasti ennen raskautta että ilmoitan hänelle etten halua olla missän tekemisissä. Lapsenhan ei ole pakko olla vanhempiensa kanssa tekemisissä jos se tekee vain pahaa. Mut sit syntyi tää poikanen. Isän kanssa mun on helppo kommunikoida, mutta ei isälle voi mistään oikeista asioista puhua, en voi turvautua häneen missään asiassa, päinvastoin, hänestä saa koko ajan olla huolissaan.Hän tarvisi ihan apua,kotiapua tms.mutta ei suostu sellaisen joten jotkin asiat ovat vähän rempallaan.
Tuntuu aivan kamalalta sanoa että äidin olemassaolo ahdistaa mua ihan hirveesti, joka päivä mietin tätä. Se ihminen ahdistaa mua.

Niki kääntyy tosi kevyesti, ei suostu enää selällään paljoa edes oleen, heti pyörähtää ympäri. Mieletön kiljuminen ja kirkuminen on myös alkanut....ihan iloisena siis vaan pitää meteliä. Hän lopetti sitten tissin kokonaan, ei ime. Ruoka ja juoma ei ole oikein uponnut.....taisteltu on. puuroakin tuossa keittelin ja laitoin päärynäsosetta joukkoon.

Ihania kuvia ja Eeti on niin ihanasti lähtökuopissa:)

Ai niin, hän joka kehdosta puhui ja nukkumisesta...mitäpä jos se kehto on liian ahdas? Kun kirjoitit että vauva on huonosti nukkunut? Nikistä tuli tämä ahtaus mieleen, kun hän on sellainen että tarvii TILAA ympärilleen. Pitää saada pyöriä ja mahtua heilumaan....ei tykkää makuupussissakaan enää vaunuissa olla,pitäs saada jalat vapauteen.
tissistä vieroittamisesta mulla ei ole mitään kokemusta....siitä paremminkin että miten yrittää pakottaa vauva imemään tissiä :LOL: ja imetyksen lopetus....pakko välillä lypsää maitoa vähäsen,mut kuin ihmeen kauan tätä maitoa tulee.....
 
Mitzylle halit ja voimia :hug: Toivottavasti parempaan päin on mennyt tilanne!!

Äitisuhteesta voisi romaanin kirjoittaa. Hyvin monimutkainen. Olen miettinyt miten asian esittäisi ja on ehkä helpointa todeta että en vihaa äitiäni, mutta en myöskään rakasta häntä. Jos olisin oma itseni hänen seurassaan ja sanoisin mitä haluan oikeasti vastata hänelle, hän loukkaantuisi ja raivostuisi koko ajan. Kuuntelen siis hiljaa ja myöntelen vaikka olisin eri mieltä. Pelkään sanoa yhtään mitään...ja monesti on pakko, kun sieltä puolen tulee sellaista juttua että ei voi niellä...ja sit se taas suuttuu ja hirvee show...kyllä mä välillä vihaankin. Tänään viimeksi tuli sellasta ehdotusta liittyen Nikiin että VOI V. Toivon että tää ei mene taas nin pitkälle että joudun sanomaan missä raja menee...en kestä niitä marttyyrikohtauksia enää. Olin harkinnut vakavasti ennen raskautta että ilmoitan hänelle etten halua olla missän tekemisissä. Lapsenhan ei ole pakko olla vanhempiensa kanssa tekemisissä jos se tekee vain pahaa. Mut sit syntyi tää poikanen. Isän kanssa mun on helppo kommunikoida, mutta ei isälle voi mistään oikeista asioista puhua, en voi turvautua häneen missään asiassa, päinvastoin, hänestä saa koko ajan olla huolissaan.Hän tarvisi ihan apua,kotiapua tms.mutta ei suostu sellaisen joten jotkin asiat ovat vähän rempallaan.
Tuntuu aivan kamalalta sanoa että äidin olemassaolo ahdistaa mua ihan hirveesti, joka päivä mietin tätä. Se ihminen ahdistaa mua.

Niki kääntyy tosi kevyesti, ei suostu enää selällään paljoa edes oleen, heti pyörähtää ympäri. Mieletön kiljuminen ja kirkuminen on myös alkanut....ihan iloisena siis vaan pitää meteliä. Hän lopetti sitten tissin kokonaan, ei ime. Ruoka ja juoma ei ole oikein uponnut.....taisteltu on. puuroakin tuossa keittelin ja laitoin päärynäsosetta joukkoon.

Ihania kuvia ja Eeti on niin ihanasti lähtökuopissa:)

Ai niin, hän joka kehdosta puhui ja nukkumisesta...mitäpä jos se kehto on liian ahdas? Kun kirjoitit että vauva on huonosti nukkunut? Nikistä tuli tämä ahtaus mieleen, kun hän on sellainen että tarvii TILAA ympärilleen. Pitää saada pyöriä ja mahtua heilumaan....ei tykkää makuupussissakaan enää vaunuissa olla,pitäs saada jalat vapauteen.
tissistä vieroittamisesta mulla ei ole mitään kokemusta....siitä paremminkin että miten yrittää pakottaa vauva imemään tissiä :LOL: ja imetyksen lopetus....pakko välillä lypsää maitoa vähäsen,mut kuin ihmeen kauan tätä maitoa tulee.....

vanha emo ja Niki keskiviikkona 5kk
 
KOTONA OLLAAN! Kiitos kaikille "osanotosta"!!

Yöjunalla tultiin Rovaniemeltä ja matka meni onneksi ilman mitään paniikkeja. Ystävällinen taksisuhari kantoi kaikki tavarat junan 2. kerroksen makuusoppeen! Lapsikin heräsi vain kerran koko matkalla, ah, vaik en ite juuri nukkunut kun kuuntelin hengitystä, niin silti ihana ees maata tuntikausia...

Nyt sitten on suolatipat ja nenä-frida kovassa käytössä ja antibioottia korvaan ja ventilon-liuosta kehkoputkia avaamaan. Tässähän alkaa tunteen sairaanhoitajaksi... ainut vaan että tuo nenäimu ei ole sähkökäyttöinen vaan toimii äidin keuhkoilla, joten äipällä on pienoinen päänsärky jatkuvasta imemisestä...

Kaikenlaista mielenkiintosta oli täällä juteltu, kommentoin paremmalla ajalla. Mulla meni myös totaalisesti hermot äitiin lapissa kun lapsi sairastu. Sen stressin sietokyky on ilmeisesti maailman alhaisin! Alkaa hössöttään täysin epäolennaisista kun on oikeesti hätä... Ja väheksy mun päätöksiä viedä lasta lääkäriin (onhan sitä maailman sivu lapset sairastaneet nuhakuumetta) ym. ym. kunnes sit ääni muuttu kellossa kun ambulanssi tuli hakeen... tai siis iski totaalipaniikki, josta ei ollut sitten tippaakaan apua! Kerran tuli tekstari: "et hyvä kun ootte sairaalassa". Joopa joo olihan se...
 
Hienoa Mitzy että ootte kotona! Ja just kun mun äiti, hätätilanteessa tai kun jotain sattuu niin täysin AVUTON. yli-hysteerinen ja menee ihan paniikkiin eikä pysty toimimaan. TODELLA rasittavaa. ja sit se tekee pienistäkin asioista niin ison numeron......
 
Hienoa Mizy, että olette päässeet kotiin!

Meillä saattoi muuten mennä pikku tilkka persikkasosetta. Viime yö nukuttiin hyvin, vain syötöt klo 3 ja 6. Olikohan viime viikonlopun rumbaan syynä hampaat? Tai sitten se peruna.

Olitte jutelleet äideistä. Tässä tuli vaan mieleen, että millaisiakohan traumoja omat lapset saa äidistään. Vielä on mahdollisuus parantaa.. ja muistaa kehua toista ainakin kerran tunnissa. :D Ja vakuuttaa Piipiäiselle äidin edelleen rakastavan vaikka isä alkaakin hoitaa häntä.
 
Piti tilla Mitzylle :hug: laittamaan, mutta olittekin jo kotiin päässeet! Hieno juttu!

Ihania kuvia kaikilla lapsosista :heart:

Äitisuhteesta ollut puhetta. Meillä on hyvät välit äidin kanssa ja välimatkaa 130 km. Sekin varmaan vaikuttaa kun ei ole koko ajan höösäämässä! Sen sijaan isä on alkkis, eikä ihan niin usein olla yhteydessä. Tsemppaa kylläkin nykyään tosi hyvin jos ollaan näkemässä ja ristiäisissäkin oli mukana! (Kävi samalla meillä ensimmäistä kertaa kotona, vaikka ollaan asuttu tässä asunnossa jo 8v...)

Omaan huoneeseen siirrettiin pikkuinen toissapäivänä. Pikkasen oli itellä surku illalla kun ei kuullut tuhinaa. Ekana yönä heräili 4 kertaa ja viime yönä enää 2 kertaa. Toivotaan että nää hyvät yöt jatkuisi nyt pitkään!
Täällä on lunta tullut tosi paljon, eikä pääse ulos vaunuilemaan. Kauppaan pitäisi päästä ja kankaita ostamaan kun on uusi ompelukonekin korkkaamatta :p
Kauhiasti himottaa tuo vauvan huoneen sisustus! Ajattelin taulunkin sinne maalailla :whistle:

Nyt on pakko keittää kaffet kun pikkuinen vetelee puolituntisiaan :wave:
 
Iltaa!!
Ensimmäisenä Mitzylle :hug: Hyvä että ootte kotiutunut, paranemisia sinne!!!

Sitten heti omaan napaan... :ashamed:
Meillä neidille tullut flunssa, nuhaa ja yskää, ei kuumetta, sitten pukkaa varmaan hampaitakin vielä samaan syssyyn, pullottaa ikenet siihen malliin. Tänään neiti on ollut aikas äkäinen ja illalla itkenyt paljon ja yöunille mentäessä itku muuttui oikein raastavaksi kiljumiseksi, rauhoittui kun sai jyystää viilentävää pururengasta. :/
Mutta itse ongelmaan, mulle tuli heti epäilyä myös korvatulehduksesta, koska haroi vähän korvaansa päivällä ja luin ettei kaikki oirehdi korvatulehduksen tullessa tai että toisilla oireena voi olla yskä ja nyt oon sitten "paniikissa" että jos neidolla onkin korvatulehdus, koska itki niin raastavaa itkua, johonkin kyllä nyt sattuu...vaikka selväjärkisin vaihtoehto on kyllä varmaan hampaat...mutta pitääkin nyt olla samaan aikaan yskää ja tulla hampaita, kun mamma menee ihan sekasin ja lukee tyhmänä netistä että mikä vois olla.. :|

Niin siis, te joiden lapsukaisilla on ollut korvatulehdus, niin millaisia oireita on ollut?? Harooko koko ajan korvaa, suostuuko nukkumaan yhtään..?? Viime yönä neiti heräili aika monta kertaa itkemään, eikä niin ole aikaisemmin tehnyt...nyt nukkuu kyllä tyytyväisenä tuolla...
Ei ole tyttö ollut vielä kertaakaan vaan kipeenä ja oon ihan pihalla etä miten mitäkin hoidetaan ja koska lääkäriin...
:whistle: Yöksi laitoin supon jos helppais oloa, voi raasua :(

Kiitos jos viittitte neuvoa urpoa... :ashamed:

jkoo + Nella 5,5kk
 
Moikka täältäkin!

Onneksi Mitzy pikkuinen jo paranemaan päin ja onneksi saitte avun.
meillä on kans täällä aika pitkät matkat ainakin kaupungissa asuviin nähden. Päivystykseen (arvauskeskukseen) on noin 30 kilsan matka, ja sieltä saa avun klo 22 saakka ja muuna aikana tarttee ajaa noin 60 kilsaa......pieniä matkoj atoki noihin lapin matkoihin nähden. Mutta asiantuntemusta ei täälläkään juuri ole. Ja jos Ambulanssia tarttee niin se voikin olla vaikka 100 kilsan päässä. Jos tulipalo syttyy niin talo kerkee palamaan poroksi ennenkuin paloauto ehtii perille.....

Jkoo, meillä nyt noita korvatulehduksia on tällä viimeisellä ollut viisi.....mutkin ovat korvakierteisiä. Meillä joillakin nousee kuume, joillakin on tosiaan tuo pitkittynyt yskä. Kukaan meillä ei ole isompana valittanut korviaan vaikka tulehdus on ollutkin ja siksi kai kaikilla ehtinyt kehittyä pahat liimakorvat.
Matildan tietää siitä, että huutaa koko ajan ja kun laittaa sänkyyn makuulleen, niin huutaa kahtakauheammin, silloinhan se paine sattuu sinne korvaan. Näyttämässä kannattaa käydä...

Meidän Matilda nukutetaan perjantaina ja jänskättää......laitetaan nyt ne putket korviin ja toivotaan että saadaan siitä apu. operaatio maksaa 1150 euroa!!!! Kun mennään yksityiselle. ja se on maksetava ensin, kun vakuutusyhtiöstä ei saa maksusitoumusta.

Mun äitisuhde on ihan ok, parempi nähdä lyhyissä pätkissä ja pitkin väliajoin. Äiti on kova neuvomaan ja olemaan oikeassa. Ja on niin fanaattinen joissakin asioissa. Soitellaan kyllä varmaan päivittäin. Anoppisuhteesta voisinkin ja miehen äitisuhteesta kirjoittaa romaanin....

Mutta nyt menoksi.

Miia ja Matilda pian 6kk
 

Yhteistyössä