***SYYSMASSUKAT 2008 lokakuussa...vielä viimeiset pullat uunista ulos***
- Viestiketjun aloittaja Katjuska-78
- Ensimmäinen viesti
Moikka!
Huomasin, että jokunen oli jo ehtinyt ihmetellä missä olen - eipä ihmekään, kotiuduin vasta eilen, eli olin sairaalassa 6 päivää...
Viikko sitten tiistaina mentiin sairaalaan, sain herkistelevän pillerin 13 aikaan ja 17 maissa tuli ensimmäisiä supistuksia. Lapsivettä alkoi mennä yöllä yhden aikaan, silloin myös supistukset oli sen verran ikäviä, että sain kipu- ja nukahduslääkettä, jolla pääsin aamuun asti. Synnytyssaliin keskiviikkona 10 aikaan. Lääkäri tarkasti kohdunsuun, joka oli 3cm auki ja kanava hävinnyt. Siinä meni sitten kalvoja puhkaistessa loputkin vedet ja vauva sai päähänsä pinnin. Oksitosiinitippa käteen ja odottelemaan. Supistukset alkoivat jyrätä melko pian ja totesin, että toden totta minulla on ollut kipeät kuukautiset, koska pärjäsin pitkään ilman kipulääkitystä, ihan hengitellen. Supistukset olivat samaa luokkaa kuin menkkakivut... Ilokaasua otin 13 aikaan ja kun kivut sitten alkoivat olla sitä luokkaa, etten enää oikeasti kokenut kovin kauaa jaksavani, tilattiin nukutuslääkäri antamaan epiduraali. Nukutuslääkärillä oli tilanne toisaalla, joten jouduin ottamaan topakamman seoksen ilokaasua ja manaamaan, että pitikin sinnitellä tänne asti... nukutuslääkärin tullessa 14 aikaan olin niin tillin tallin, että
Epiduraali oli armelias ja sain huilata parisen tuntia! Puudutus aiheutti tunnottomuutta reisissä ja takamuksessa - oli kyllä haasteellista käydä vessassa. Mies oli ihana, tsemppasi koko ajan ja pysyi lähellä. Vaille 19 sain alkaa "ähkäilemään" eli tekemään jotain ei varsinaista ponnistusta, mutta tavallaan antamaan periksi sille ponnistuksen tarpeelle. Sitten sainkin antibiootin johtuen vesien menosta. Tippa meni kylmänä ja sain hirveän horkan. Tärisin ja tutisin niin, etten meinannut pysyä siinä laveerilla. Mies puristi itseään vasten ja oli niin kovin huolissaan, että mikä mulle tuli. 19:40 alkoi aktiivinen ponnistaminen. Aika pian kätilö alkoi arvella, että vauvalla on napanuora kaulan ympärillä, koska syke laski ponnistusten yhteydessä. Loppujaanhan siinä kävi sitten niin, että sain toisen asteen epparin ja sen kaveriksi muutamankin repeämän... vauva oli luultua isompi ja sen ulossaaminen oli kyllä niin järisyttävä kokemus että... apinan raivolla oli vaan pakko jossain vaiheessa päättää änkäävänsä ja kestävänsä mitä vain, että kivusta pääsee eroon. Aktiivinen ponnistus kesti 12 min ja poika syntyi 19:56. Aktiivinen ponnistus... loppu oli lähinnä sitä, että ne vaan vetivät sen pihalle ja minä yritin ponnistaa vaikka ponnistuksen tarve tulikin harvemmin ja lyhempänä kuin olisi siinä vaiheessa tarvinnut. Napanuora oli kaulan ja mahan ympärillä, vauva 3815g ja 51,5 cm. Happiarvoissa ei kuitenkaan ollut mitään moitittavaa vaikka kiire tulikin.
Kätilö tikkasi minua noin tunnin ajan ja täällä sitä istutaan puolella kankulla ja irvistellään vessassa käydessä.
Sairaalassaoloaika alkoi venymään, koska vauva oli niellyt lapsivettä ja oksenteli ekat vuorokaudet kaiken syömänsä - alkoi siis näkyä kuivumisen merkkejä. Paino laski 6%. Ensimmäistä pissaa odotettiin kuin kuuta nousevaa ja samalla hätäiltiin, saako vauva tarpeeksi ravintoa. Osastolla olo oli niin kypsyttävää - kokoaikainen huoli vauvan terveydestä ja oma väsymys olivat niin kovat, että loppujaan myös mies oli perjantaista maanantaihin sairaalassa meidän kanssa. Henkilökunnan toiminta oli väliinsä tosi turhauttavaa: nostatellaan huolta, arvellaan mikä mahtaa olla mutta ei saada aikaiseksi mitään yhtenäistä linjaa, millä ongelmaan lähdetään puuttumaan. Välillä oli myös tosi vaikea saada apua kysymyksiin ihan vaikka pulloruokinnasta! Sitten tuli vielä keltaisuus kuvioihin - se nyt oli odotettavissakin kun minulla ja vauvalla on eri veriryhmät. Mutta joka tapauksessa eilen arvot olivat laskemaan päin, vauva voi ja syö hyvin, pissaa jne - päästiin siis kotiin. Huomenna on kontrolli tuosta keltaisuudesta verikokeella, samoin neuvolatäti tulee käymään kun pitää kovasti seurata tuota painon kehitystä.
Kotona on kyllä ihana olla, saa rauhassa opetella kaikkea ja löytää oman rytminsä. Tällä hetkellä vauva syö yöllä ihan tolkuttomasti ja näin päiväsaikaan nukkuu ja syö pienempiä määriä. Eli aamulla äiti ja iskä ovat väsyneet, kun taas pikku mies katselee kirkkain silmin sängystään että laula vielä toinenkin biisi
Huomasin, että jokunen oli jo ehtinyt ihmetellä missä olen - eipä ihmekään, kotiuduin vasta eilen, eli olin sairaalassa 6 päivää...
Viikko sitten tiistaina mentiin sairaalaan, sain herkistelevän pillerin 13 aikaan ja 17 maissa tuli ensimmäisiä supistuksia. Lapsivettä alkoi mennä yöllä yhden aikaan, silloin myös supistukset oli sen verran ikäviä, että sain kipu- ja nukahduslääkettä, jolla pääsin aamuun asti. Synnytyssaliin keskiviikkona 10 aikaan. Lääkäri tarkasti kohdunsuun, joka oli 3cm auki ja kanava hävinnyt. Siinä meni sitten kalvoja puhkaistessa loputkin vedet ja vauva sai päähänsä pinnin. Oksitosiinitippa käteen ja odottelemaan. Supistukset alkoivat jyrätä melko pian ja totesin, että toden totta minulla on ollut kipeät kuukautiset, koska pärjäsin pitkään ilman kipulääkitystä, ihan hengitellen. Supistukset olivat samaa luokkaa kuin menkkakivut... Ilokaasua otin 13 aikaan ja kun kivut sitten alkoivat olla sitä luokkaa, etten enää oikeasti kokenut kovin kauaa jaksavani, tilattiin nukutuslääkäri antamaan epiduraali. Nukutuslääkärillä oli tilanne toisaalla, joten jouduin ottamaan topakamman seoksen ilokaasua ja manaamaan, että pitikin sinnitellä tänne asti... nukutuslääkärin tullessa 14 aikaan olin niin tillin tallin, että
Epiduraali oli armelias ja sain huilata parisen tuntia! Puudutus aiheutti tunnottomuutta reisissä ja takamuksessa - oli kyllä haasteellista käydä vessassa. Mies oli ihana, tsemppasi koko ajan ja pysyi lähellä. Vaille 19 sain alkaa "ähkäilemään" eli tekemään jotain ei varsinaista ponnistusta, mutta tavallaan antamaan periksi sille ponnistuksen tarpeelle. Sitten sainkin antibiootin johtuen vesien menosta. Tippa meni kylmänä ja sain hirveän horkan. Tärisin ja tutisin niin, etten meinannut pysyä siinä laveerilla. Mies puristi itseään vasten ja oli niin kovin huolissaan, että mikä mulle tuli. 19:40 alkoi aktiivinen ponnistaminen. Aika pian kätilö alkoi arvella, että vauvalla on napanuora kaulan ympärillä, koska syke laski ponnistusten yhteydessä. Loppujaanhan siinä kävi sitten niin, että sain toisen asteen epparin ja sen kaveriksi muutamankin repeämän... vauva oli luultua isompi ja sen ulossaaminen oli kyllä niin järisyttävä kokemus että... apinan raivolla oli vaan pakko jossain vaiheessa päättää änkäävänsä ja kestävänsä mitä vain, että kivusta pääsee eroon. Aktiivinen ponnistus kesti 12 min ja poika syntyi 19:56. Aktiivinen ponnistus... loppu oli lähinnä sitä, että ne vaan vetivät sen pihalle ja minä yritin ponnistaa vaikka ponnistuksen tarve tulikin harvemmin ja lyhempänä kuin olisi siinä vaiheessa tarvinnut. Napanuora oli kaulan ja mahan ympärillä, vauva 3815g ja 51,5 cm. Happiarvoissa ei kuitenkaan ollut mitään moitittavaa vaikka kiire tulikin.Kätilö tikkasi minua noin tunnin ajan ja täällä sitä istutaan puolella kankulla ja irvistellään vessassa käydessä.
Sairaalassaoloaika alkoi venymään, koska vauva oli niellyt lapsivettä ja oksenteli ekat vuorokaudet kaiken syömänsä - alkoi siis näkyä kuivumisen merkkejä. Paino laski 6%. Ensimmäistä pissaa odotettiin kuin kuuta nousevaa ja samalla hätäiltiin, saako vauva tarpeeksi ravintoa. Osastolla olo oli niin kypsyttävää - kokoaikainen huoli vauvan terveydestä ja oma väsymys olivat niin kovat, että loppujaan myös mies oli perjantaista maanantaihin sairaalassa meidän kanssa. Henkilökunnan toiminta oli väliinsä tosi turhauttavaa: nostatellaan huolta, arvellaan mikä mahtaa olla mutta ei saada aikaiseksi mitään yhtenäistä linjaa, millä ongelmaan lähdetään puuttumaan. Välillä oli myös tosi vaikea saada apua kysymyksiin ihan vaikka pulloruokinnasta! Sitten tuli vielä keltaisuus kuvioihin - se nyt oli odotettavissakin kun minulla ja vauvalla on eri veriryhmät. Mutta joka tapauksessa eilen arvot olivat laskemaan päin, vauva voi ja syö hyvin, pissaa jne - päästiin siis kotiin. Huomenna on kontrolli tuosta keltaisuudesta verikokeella, samoin neuvolatäti tulee käymään kun pitää kovasti seurata tuota painon kehitystä.
Kotona on kyllä ihana olla, saa rauhassa opetella kaikkea ja löytää oman rytminsä. Tällä hetkellä vauva syö yöllä ihan tolkuttomasti ja näin päiväsaikaan nukkuu ja syö pienempiä määriä. Eli aamulla äiti ja iskä ovat väsyneet, kun taas pikku mies katselee kirkkain silmin sängystään että laula vielä toinenkin biisi
Onnittelut Pienpavulle perheineen pojan jössikästä :heart: :flower: Ja kiitos synnytystarinasta
Joo,jospa minäkin sitten laittasin tänne sitä omaa synnytystarinaani
Elikkäs maanantaiýönä 29.9 heräsin 3.20 supisteluihin =) Oottelin siinä puolisen tuntia et loppuvatko,mut tasasesti tulivat 7-8min välein.Keittelin isännälle kahvit ja laittelin sille vaatteet valmiiksi Menin sit herättään sen ja mies meni käymään suihkussa ja alettiin soittelemaan lastenvahteja. Kotoa lähettiin ajelemaan n.4.40 ja soitin matkalla tk:n et alkavat soitella kätilöä paikalle,jotta tarkistaa paikat ennen kuin lähetäään sit ouluun ajamaan ja tietty sitäkin,jotta millä sinne ouluun lähetään...
5:n aikaan oltiin sit tk:ssa ja jonku aikaa jouduttiin odotteleen kätilöä ennen kuin kerkes tulla ja supparit yhä n.7min välein. Käyrässä olin vähän aikaa ja teki sisätutkimuksen,2sormee auki,mut kaulaa jäljellä eikä yltäny yhäkään suulle. Lupas sit lähtee omalla autolla meneen. Matkalla supparit yltykin yhessä välissä ihan 6min välein,mut sit pudasjärven kohalla(80km ennen oulua) hoksasin et tässähän on nyt kylä pitempi väli ollu :headwall: ja siihen ne sitten loppuivatkin :headwall: :headwall:
Ajettiin kuitenkin ouluun näytille,siellä karsee ruuhka!!! Päästin muutaman puhisevan äitin eteeni,kun ei ollu sit mitään tuntemuksia ja kun kätilön puheille pääsin käyrälle ei piirtyny yhen yhtä supistusta... Kotiahan se minut lähetti...Oltiin kuites jo miehen kans sovittu et jos on turha reissu jään kuites sinne kaverin luo ootteleen,kun kuitenkin joskus lähiaikoina syntyy pikkuinen .Shoppailtiin sit miehen kans päivä ja vietettiin laatuaikaa kahestaan,ennen kuin se sit illalla kuuden jälkeen vei mut kaverille. Koko päivänä ei yhtään supistusta,et ei paljon shoppailu auttanu Mies lähti sit ajamaan kotia kohen ja minä jäin kaverille...
Yö meni aika tuskasesti,heräsin 2-3xtunnissa supistukseen,mut sain aina uudestaan nuhahdettua,niin en sit kummemmin niistä ressannu. Aamulla alko sit hirveetä limaa vuotamaa(limatulppa nähtävästi) ja supisteli aina välillä ihan kipeestikin. Menin sit kuumaan suihkuun jossa olin jotain 3varttia ja se helpotti!! Siinä siivoilin kaverin kämppää...keittiön kaappeja ja imuroin koko huushollin ja sit vielä luutusin olipahan jotain tekemistä...Välillä otin pikku tirsat ja taas heräilin supistuksiin. Illalla 7 aikaan alkovat oleen jo ihan mukavan kipeitä,mut lähettiin vielä salkkareiden jälkeen mun veljen luona käymään kylässä,siellä puhisin jo tasasesti 6min välein ja paon jälkeen lähettiin sit oys:n näytille,jotta tietää soitella isännälle...
Oys:ssa kätilö tutki saman tien ja 4cm olin auki,kaulaa kuitenkin vielä jäljellä . Soitin kuites miehelle,jotta voi lähtee ajeleen, taas kerran... Saatiin mennä suoraan synnytyssaliin,kun ei ruuhkaa kummemmin ollu ja kuitenki supistukset ihan säännöllisesti sen 6 min välein tuli.Koko ajan kipeempiä olivat,mut vielä tepsuttelulla ja heilumisella menivät,niin ja sain mä 2paratabsia klo.23.10...
Mies saapui sit 1.10 ja kaveri lähti kotio ajeleen heippojen jälkeen. Menin siinä sit suihkuun,et jos vaikka helpottas vähän ku kuiten sen verta tujuja olivat supistukset ja kun aamullakin niin hyvin autto,mut siellä ne sit vähän tihenikin...Kututtiin kätilö tarkistaan tilanne,ja yhä kaulaakin jäljellä Alettin sit miettimään,et mitä lääkettä ottas ku ei mitään ollu tapahtunu ja nukkunu en tosiaan kunnolla ollu 2vrk:n. Sit siinä pähkäillessä puhkes kalvot ja supistukset sai saman tien ihan "helvetilliset" voimat, siinä samassa meni se kaula ja olin jo 5cm auki... Päädyttiin pcb puudutukseen,jonka lääkäri tuli antamaan,silloin 6cm auki,ei vaikuttanu yhtään!!! Saman tien tilaamaan anestesialääkäriä laittamaan spinaalia,jos vaikka auttas Lääkäriä ootellessa vetelin ilokaasua,mut ei sekään auttanu mitään,oli vaan vaikee hengittää! Lääkäri sit vihdoin tuli ja olin 8 cm auki,alko valmisteleen selkää(se kylmällä alkoholilla puhistus helpotti oloa ) Oli sit alkamassa laittaan ja minä pyysin et oottaa seur.supistuksen ku oli jo tulossa,vaan siinä samassa alko ponnistuttaan niin maan prkl:sti,kätilö tarkisti tilanteen,sano et pää näkyy jo,kiitos lääkärille ja minä selälleen(supistusten aikana en voinu olla yhtään selällään,sisätutkimuksen aikanakin oli yhtä tuskaa).Kätilö anto luvan ponnistaa,sillä oli vielä kaikki vehkeet paketeissa,joten piti vauvan päätä toisella kädellä ja valmisteli toisella.Kahdella ponnistuksella (kumpaakin alko toppuuttelemaan ennen kuin olin edes päässy kunnolla vauhtiin)syntyi meidän 9 pisteen tyttö!!!
Et melko luomuna sit kuitenkin mentiin,mut ei ollu yhtään paha,kun jaksoi heti mennä suihkuun ja oikeesti innostua vauvastakin!!! Yhtään tikkiä en saanu ja synnytyksen kokonaiskestoksi tuli 3h37min,josta 1min ponnistusta. Miehen tulosta vauvelin syntymään 1h 27min ja siitä ajasta oikeesti kipee olin vain noin tunnin,jotta melko helpolla taisin sit päästä
Axda ja tyyris tyllerö kohta 7vrk
Elikkäs maanantaiýönä 29.9 heräsin 3.20 supisteluihin =) Oottelin siinä puolisen tuntia et loppuvatko,mut tasasesti tulivat 7-8min välein.Keittelin isännälle kahvit ja laittelin sille vaatteet valmiiksi
Menin sit herättään sen ja mies meni käymään suihkussa ja alettiin soittelemaan lastenvahteja. Kotoa lähettiin ajelemaan n.4.40 ja soitin matkalla tk:n et alkavat soitella kätilöä paikalle,jotta tarkistaa paikat ennen kuin lähetäään sit ouluun ajamaan ja tietty sitäkin,jotta millä sinne ouluun lähetään...5:n aikaan oltiin sit tk:ssa ja jonku aikaa jouduttiin odotteleen kätilöä ennen kuin kerkes tulla ja supparit yhä n.7min välein. Käyrässä olin vähän aikaa ja teki sisätutkimuksen,2sormee auki,mut kaulaa jäljellä eikä yltäny yhäkään suulle. Lupas sit lähtee omalla autolla meneen. Matkalla supparit yltykin yhessä välissä ihan 6min välein,mut sit pudasjärven kohalla(80km ennen oulua) hoksasin et tässähän on nyt kylä pitempi väli ollu :headwall: ja siihen ne sitten loppuivatkin :headwall: :headwall:
Ajettiin kuitenkin ouluun näytille,siellä karsee ruuhka!!! Päästin muutaman puhisevan äitin eteeni,kun ei ollu sit mitään tuntemuksia ja kun kätilön puheille pääsin käyrälle ei piirtyny yhen yhtä supistusta... Kotiahan se minut lähetti...Oltiin kuites jo miehen kans sovittu et jos on turha reissu jään kuites sinne kaverin luo ootteleen,kun kuitenkin joskus lähiaikoina syntyy pikkuinen
.Shoppailtiin sit miehen kans päivä ja vietettiin laatuaikaa kahestaan,ennen kuin se sit illalla kuuden jälkeen vei mut kaverille. Koko päivänä ei yhtään supistusta,et ei paljon shoppailu auttanu Mies lähti sit ajamaan kotia kohen ja minä jäin kaverille...Yö meni aika tuskasesti,heräsin 2-3xtunnissa supistukseen,mut sain aina uudestaan nuhahdettua,niin en sit kummemmin niistä ressannu. Aamulla alko sit hirveetä limaa vuotamaa(limatulppa nähtävästi) ja supisteli aina välillä ihan kipeestikin. Menin sit kuumaan suihkuun jossa olin jotain 3varttia ja se helpotti!! Siinä siivoilin kaverin kämppää...keittiön kaappeja ja imuroin koko huushollin ja sit vielä luutusin
olipahan jotain tekemistä...Välillä otin pikku tirsat ja taas heräilin supistuksiin. Illalla 7 aikaan alkovat oleen jo ihan mukavan kipeitä,mut lähettiin vielä salkkareiden jälkeen mun veljen luona käymään kylässä,siellä puhisin jo tasasesti 6min välein ja paon jälkeen lähettiin sit oys:n näytille,jotta tietää soitella isännälle...Oys:ssa kätilö tutki saman tien ja 4cm olin auki,kaulaa kuitenkin vielä jäljellä
. Soitin kuites miehelle,jotta voi lähtee ajeleen, taas kerran... Saatiin mennä suoraan synnytyssaliin,kun ei ruuhkaa kummemmin ollu ja kuitenki supistukset ihan säännöllisesti sen 6 min välein tuli.Koko ajan kipeempiä olivat,mut vielä tepsuttelulla ja heilumisella menivät,niin ja sain mä 2paratabsia klo.23.10...Mies saapui sit 1.10 ja kaveri lähti kotio ajeleen heippojen jälkeen. Menin siinä sit suihkuun,et jos vaikka helpottas vähän ku kuiten sen verta tujuja olivat supistukset ja kun aamullakin niin hyvin autto,mut siellä ne sit vähän tihenikin...Kututtiin kätilö tarkistaan tilanne,ja yhä kaulaakin jäljellä
Alettin sit miettimään,et mitä lääkettä ottas ku ei mitään ollu tapahtunu ja nukkunu en tosiaan kunnolla ollu 2vrk:n. Sit siinä pähkäillessä puhkes kalvot ja supistukset sai saman tien ihan "helvetilliset" voimat, siinä samassa meni se kaula ja olin jo 5cm auki... Päädyttiin pcb puudutukseen,jonka lääkäri tuli antamaan,silloin 6cm auki,ei vaikuttanu yhtään!!! Saman tien tilaamaan anestesialääkäriä laittamaan spinaalia,jos vaikka auttas Lääkäriä ootellessa vetelin ilokaasua,mut ei sekään auttanu mitään,oli vaan vaikee hengittää! Lääkäri sit vihdoin tuli ja olin 8 cm auki,alko valmisteleen selkää(se kylmällä alkoholilla puhistus helpotti oloa ) Oli sit alkamassa laittaan ja minä pyysin et oottaa seur.supistuksen ku oli jo tulossa,vaan siinä samassa alko ponnistuttaan niin maan prkl:sti,kätilö tarkisti tilanteen,sano et pää näkyy jo,kiitos lääkärille ja minä selälleen(supistusten aikana en voinu olla yhtään selällään,sisätutkimuksen aikanakin oli yhtä tuskaa).Kätilö anto luvan ponnistaa,sillä oli vielä kaikki vehkeet paketeissa,joten piti vauvan päätä toisella kädellä ja valmisteli toisella.Kahdella ponnistuksella (kumpaakin alko toppuuttelemaan ennen kuin olin edes päässy kunnolla vauhtiin)syntyi meidän 9 pisteen tyttö!!!Et melko luomuna sit kuitenkin mentiin,mut ei ollu yhtään paha,kun jaksoi heti mennä suihkuun ja oikeesti innostua vauvastakin!!! Yhtään tikkiä en saanu ja synnytyksen kokonaiskestoksi tuli 3h37min,josta 1min ponnistusta. Miehen tulosta vauvelin syntymään 1h 27min ja siitä ajasta oikeesti kipee olin vain noin tunnin,jotta melko helpolla taisin sit päästä
Axda ja tyyris tyllerö kohta 7vrk
Minä olen vielä yhdessä kasassa. Pientä toivoa kuitenkin on etten enää kovin kauan. Limatulppa lähti pari tuntia sitten ja nyt hiukan supistelee. Ollaan täällä käsivarret ristissä että synnytys alkaisi. Aamulla olisi nimittäin klo.8 aika käynnistykseen ja niin paljon mielummin synnyttäisin ilman sitä.
Kävin miten kävi, niin kohta vauva on syntynyt, sillä ei ole enää vaihtoehtoja :kieh: .
Tiinuliini ja vauveliini 41+6
Kävin miten kävi, niin kohta vauva on syntynyt, sillä ei ole enää vaihtoehtoja :kieh: .
Tiinuliini ja vauveliini 41+6
Onkohan Tiinuliinilla jo kans nyytti kainalossa :heart: Jos ei ihan vielä, niin tsemppiä sinne kuitenkin
Jotenkin haikeaa, kun tämä pino alkaa vetää viimeisiään :| No mutta onneks juttu jatkuu vauva puolella
Jotenkin haikeaa, kun tämä pino alkaa vetää viimeisiään :| No mutta onneks juttu jatkuu vauva puolella
Oikeen paljon tsemppiä Tiinuliinille, oletan että hää on tositoimissa. Ellei jopa nyyti sylissä!!
Toivottavasti synnytys alkoi luomusti =)
Juuliaille onnea nyytistä!!
Mulla myös meinaa tippa tulla linssiin, kun on täällä niin pitkään kirjotellu :snotty:
Tässä palstalla sitä on tullu vietettyä mukavasti aikaa vertaistuen kanssa Kiitos kaikille ihanille syysmassukoille :hug:
Kohta mää rupeen poraamaan tän asian kanssa
Vauvapuolella kirjottelu jatkuu, vaikkei yhtä useasti...
Ja myös minä kiitän Katjuskaa pinojen päivittelystä :hug: :flower:
R iikka ja peikkopoika 1vko ja 2vrk
Toivottavasti synnytys alkoi luomusti =)
Juuliaille onnea nyytistä!!
Mulla myös meinaa tippa tulla linssiin, kun on täällä niin pitkään kirjotellu :snotty:
Tässä palstalla sitä on tullu vietettyä mukavasti aikaa vertaistuen kanssa Kiitos kaikille ihanille syysmassukoille :hug:
Kohta mää rupeen poraamaan tän asian kanssa
Vauvapuolella kirjottelu jatkuu, vaikkei yhtä useasti...
Ja myös minä kiitän Katjuskaa pinojen päivittelystä :hug: :flower:
R iikka ja peikkopoika 1vko ja 2vrk
snodgrass
Onnea Mayah ja isukki!! :flower:
Haikeeta on kun tämä pino tästä hiljenee... Kyllä tämä antoi ihan oman värinsä odotukseen.
Katjuskalle suuri kiitos kaikesta vaivannäöstä! :heart:
snodgrass
Haikeeta on kun tämä pino tästä hiljenee... Kyllä tämä antoi ihan oman värinsä odotukseen.
Katjuskalle suuri kiitos kaikesta vaivannäöstä! :heart:
snodgrass
Juu, kiitos Katjuska :heart: Toivotaan, että keskustelu jatkuu vauvapuolella aktiivisena! Vaikkakin tekemistä on nyt ihan eri tavalla
Mutta tulee ihan kyynel silmään, eikä haluais "päästää" irti tästä pinosta :'(
Cora ja tyttö, jonka nimeksi tulee vissiin Alva 6pv :heart: :heart: :heart: :heart:
Mutta tulee ihan kyynel silmään, eikä haluais "päästää" irti tästä pinosta :'(
Cora ja tyttö, jonka nimeksi tulee vissiin Alva 6pv :heart: :heart: :heart: :heart:
Meille syntyi poika 5.10 klo 01.05. Ihmettä ja iloa,
Lahjoista suurin painaa 3,825 kiloa.
Kaiken huomion valtaa hän, puolimetrinen (53cm)
:heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
Päästiin eilettäin kotiin ja täällä eleltään ensimmäisiä päiviä perheenä.
Tänään on käynyt jo vieraita, ihan omasta toiveesta. Kiva kun kaikki muutkin ovat niin tohkeissaan meidän kääröstä.
Vähän synnytyskertomusta:
Perjantaina 3.lokakuuta supparit kävivät niin kivuliaiksi etten pystynyt enää olla kotona. Kirjauduttin sairaalaan iltaysin maissa. Supistuksia oli tähän mennessä kestänyt yli 30 tunnin ajan, ne olivat kipeitä ja tuntuivat alaselässä. välillä niitä tuli harvemmin (n. 20 min välein) välillä taas tiheämmin (5min).
Mies lähti yöksi kotiin nukkumaan, koska paikat olivat vielä ihan kiinni, mut kohdunkaula pehmennyt ja sitä aavistuksen verran jäljellä. Yöksi sain särkylääkkeen, yöllä lisäksi akvarakkulat selkään. En saanut nukuttua, aamusta vähän torkuin.
Lauantaina mies tuli aamu 9 takaisin synnärille. Kalvot puhkaistiin vähän ennen miehen tuloa, jotta synnytys lähtisi edistymään. Säännölliset supistukset lasketaan alkaneeksi klo 10.00. Siitä eteenpäin supistukset muuttuivat kivuliaammiksi ja hengittelin ilokaasua supistusten ajan ja sain akvarakkulat 2 kertaa selkään. Ne helpottivat aina hetkeksi.
Iltapäivällä yhden aikoihin kivut alkoivat olla sietämättömät ja pyysin epiduraalia. Lääkäri soitettiin paikalla mutta sitä piti odottaa 30 minuuttia. Se puolituntinen oli elämäni kipeintä aikaa. Huusin miestä hieromaan selkää aina supistuksen tullessa ja imin ilokaasua kuin hullu...Epiduraalin saatuani, olin kuin taivaassa ja liityn epiduraali-fun-clubiin
En ollut puudutuksen antovaiheessa kuin 2 cm auki ja sama tahti jatkui. Oksitosiinia olin saanut kalvojen puhkaisusta lähtien, mutta nyt vauvan sydänkäyrä oli välillä monotoninen ja päästä jouduttiin ottamaan hapetusarvoja synnytyksen loppuun asti. Yhteensä neljä kertaa vauvasta otetttin arvoja koska huolestuttiin, mutta joka kerralla arvot olivat todella hyviä.
Pikku hiljaa aloin aukeamaan ja illalla 22.30 aikoihin tuli lääkäri tekemään mulle ultraäänitutkimuksen, jolla varmistettin vauvan asento. Tässä vaiheessa selvisi syy, miksi avautumisvaihe oli kestänyt jo niin kauan. Vauva oli hankalassa asennossa, kasvot minun napaa kohti, eikä siten päässyt painamaan kohdunsuuta auki tehokkaasti. no, avautuminen kuitenkin edistyi koko ajan, eikä pysähtynyt missään vaiheessa. Avautumisvaiheen kesto 14:30
klo 23.59 kätilö totesi että teidän lapsen syntymäpäivä on 5.lokakuuta. Ponnistusvaihe alkoi 00.30 ja poika syntyi maailmaan 35 min. myöhemmin. Jälkeiset syntyi 10 min. päästä.
Poika oli huonosti hengittelevä ja veltto syntyessään, joten käväisi vain pikaisesti näytillä äidin vatsan päällä, mutta lähti sitten happikaappiin virkoamaan. Pisteitä poika sai 6-7-8. Hyvin poju virkosikin, ja jo tunnin päästä oli meillä kapalossa tuhiseva käärö. Joimme siinä syntymäpäiväkahvit ja lähdettiin väsyneenä mutta onnellisena osastolle.
Voiko tätä onnen määrää sanoin kuvata?
terkuin ikionnellinen äiti, isi ja poju 5 vrk.
Lahjoista suurin painaa 3,825 kiloa.
Kaiken huomion valtaa hän, puolimetrinen (53cm)
:heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
Päästiin eilettäin kotiin ja täällä eleltään ensimmäisiä päiviä perheenä.
Tänään on käynyt jo vieraita, ihan omasta toiveesta. Kiva kun kaikki muutkin ovat niin tohkeissaan meidän kääröstä.
Vähän synnytyskertomusta:
Perjantaina 3.lokakuuta supparit kävivät niin kivuliaiksi etten pystynyt enää olla kotona. Kirjauduttin sairaalaan iltaysin maissa. Supistuksia oli tähän mennessä kestänyt yli 30 tunnin ajan, ne olivat kipeitä ja tuntuivat alaselässä. välillä niitä tuli harvemmin (n. 20 min välein) välillä taas tiheämmin (5min).
Mies lähti yöksi kotiin nukkumaan, koska paikat olivat vielä ihan kiinni, mut kohdunkaula pehmennyt ja sitä aavistuksen verran jäljellä. Yöksi sain särkylääkkeen, yöllä lisäksi akvarakkulat selkään. En saanut nukuttua, aamusta vähän torkuin.
Lauantaina mies tuli aamu 9 takaisin synnärille. Kalvot puhkaistiin vähän ennen miehen tuloa, jotta synnytys lähtisi edistymään. Säännölliset supistukset lasketaan alkaneeksi klo 10.00. Siitä eteenpäin supistukset muuttuivat kivuliaammiksi ja hengittelin ilokaasua supistusten ajan ja sain akvarakkulat 2 kertaa selkään. Ne helpottivat aina hetkeksi.
Iltapäivällä yhden aikoihin kivut alkoivat olla sietämättömät ja pyysin epiduraalia. Lääkäri soitettiin paikalla mutta sitä piti odottaa 30 minuuttia. Se puolituntinen oli elämäni kipeintä aikaa. Huusin miestä hieromaan selkää aina supistuksen tullessa ja imin ilokaasua kuin hullu...Epiduraalin saatuani, olin kuin taivaassa ja liityn epiduraali-fun-clubiin
En ollut puudutuksen antovaiheessa kuin 2 cm auki ja sama tahti jatkui. Oksitosiinia olin saanut kalvojen puhkaisusta lähtien, mutta nyt vauvan sydänkäyrä oli välillä monotoninen ja päästä jouduttiin ottamaan hapetusarvoja synnytyksen loppuun asti. Yhteensä neljä kertaa vauvasta otetttin arvoja koska huolestuttiin, mutta joka kerralla arvot olivat todella hyviä.
Pikku hiljaa aloin aukeamaan ja illalla 22.30 aikoihin tuli lääkäri tekemään mulle ultraäänitutkimuksen, jolla varmistettin vauvan asento. Tässä vaiheessa selvisi syy, miksi avautumisvaihe oli kestänyt jo niin kauan. Vauva oli hankalassa asennossa, kasvot minun napaa kohti, eikä siten päässyt painamaan kohdunsuuta auki tehokkaasti. no, avautuminen kuitenkin edistyi koko ajan, eikä pysähtynyt missään vaiheessa. Avautumisvaiheen kesto 14:30
klo 23.59 kätilö totesi että teidän lapsen syntymäpäivä on 5.lokakuuta. Ponnistusvaihe alkoi 00.30 ja poika syntyi maailmaan 35 min. myöhemmin. Jälkeiset syntyi 10 min. päästä.
Poika oli huonosti hengittelevä ja veltto syntyessään, joten käväisi vain pikaisesti näytillä äidin vatsan päällä, mutta lähti sitten happikaappiin virkoamaan. Pisteitä poika sai 6-7-8. Hyvin poju virkosikin, ja jo tunnin päästä oli meillä kapalossa tuhiseva käärö. Joimme siinä syntymäpäiväkahvit ja lähdettiin väsyneenä mutta onnellisena osastolle.
Voiko tätä onnen määrää sanoin kuvata?
terkuin ikionnellinen äiti, isi ja poju 5 vrk.
Nöpöliinille perheineen onnittelut pojasta :heart: :flower: Ja kiitos synnytyskertomuksesta ja ihanaa, että kaikki meni kuitenkin hyvin vaikka pieniä mutkia olikin matkassa =)
Pieni tyttö syntyi torstaina 9.10 klo.14.03 :heart:
Käynnistys aloitettiin keskiviikkona klo.10. Sain keskiviikkona kolme kertaa tabletit kohdunsuulle ilman mitään vaikutusta. Yön supisteli hieman ja aamulla klo.6 maissa käyrillä huomattiin vauvan KTG:n olevan liian tasainen.
Sain heti siirron synnytyssaliin missä oli tarkoitus puhkaista kalvot. Pääsin saliin ja lapsiveden menivät itsestään saman tien ja ensimmäiset oikeat supistukset alkoivat siinä samassa klo.7.30. Supistukset tulivat heti todella kovina ja tiheinä. En päässyt liikkumaan kun vauvan päässä oleva anturi esti sen. Supistukset piirtyivät aika heikosti käyrälle joten kätilö tutki kohdunsuun vasta klo.11, jolloin olin puolikuollut synnytyskivuista ja kohdunsuu 5cm auki. Tässä vaiheessa minulle tarjottiin ensimmäisen kerran ilokaasua... Olin niin kipeä, että sain pikavauhtia epiduraalin joka vaikutti saman tien. Kätilö lähti hoitamaan toista synnyttäjää ja mies lähti syömään.
Paniikki iski päälle tunnin päästä kun alkoi ponnistuttamaan. Mies edellleen poissa, en löytänyt soittokelloa, kätilöä ei näy, arg! Kätilö tuli katsomaan tilanteen ja kohdunsuu oli 10cm auki ja lapsi täysin laskeutunut. Soitin miehen pikavauhtia paikalle ja 13 min ponnistuksen jälkeen tyttö oli maailmassa. Kokonaisuudessaan synnytys kesti 6,5 tuntia.
Pääsimme Haikaranpesän puolelle perhehuoneeseen ja tänään kotiin. Voin mainiosti, muutamia tikkejä hieman kiritää, mutta kävin jo koiran kanssa pihalla lenkillä.
Ihanaa tämä vauvaelämä :heart:
Kiitos kaikille kannustavista viesteistä. Nyt taitavat kaikki syysmassukoiden muusukat olla maailmassa vai kuinka?
Tiinuliini ja Ellen 2vrk
Käynnistys aloitettiin keskiviikkona klo.10. Sain keskiviikkona kolme kertaa tabletit kohdunsuulle ilman mitään vaikutusta. Yön supisteli hieman ja aamulla klo.6 maissa käyrillä huomattiin vauvan KTG:n olevan liian tasainen.
Sain heti siirron synnytyssaliin missä oli tarkoitus puhkaista kalvot. Pääsin saliin ja lapsiveden menivät itsestään saman tien ja ensimmäiset oikeat supistukset alkoivat siinä samassa klo.7.30. Supistukset tulivat heti todella kovina ja tiheinä. En päässyt liikkumaan kun vauvan päässä oleva anturi esti sen. Supistukset piirtyivät aika heikosti käyrälle joten kätilö tutki kohdunsuun vasta klo.11, jolloin olin puolikuollut synnytyskivuista ja kohdunsuu 5cm auki. Tässä vaiheessa minulle tarjottiin ensimmäisen kerran ilokaasua... Olin niin kipeä, että sain pikavauhtia epiduraalin joka vaikutti saman tien. Kätilö lähti hoitamaan toista synnyttäjää ja mies lähti syömään.
Paniikki iski päälle tunnin päästä kun alkoi ponnistuttamaan. Mies edellleen poissa, en löytänyt soittokelloa, kätilöä ei näy, arg! Kätilö tuli katsomaan tilanteen ja kohdunsuu oli 10cm auki ja lapsi täysin laskeutunut. Soitin miehen pikavauhtia paikalle ja 13 min ponnistuksen jälkeen tyttö oli maailmassa. Kokonaisuudessaan synnytys kesti 6,5 tuntia.
Pääsimme Haikaranpesän puolelle perhehuoneeseen ja tänään kotiin. Voin mainiosti, muutamia tikkejä hieman kiritää, mutta kävin jo koiran kanssa pihalla lenkillä.
Ihanaa tämä vauvaelämä :heart:
Kiitos kaikille kannustavista viesteistä. Nyt taitavat kaikki syysmassukoiden muusukat olla maailmassa vai kuinka?
Tiinuliini ja Ellen 2vrk
Tiinuliinille perheineen valtavasti onnitteluja tytöstä :heart: :flower:
Nopiaan sitte teilläkin tapahtui, kun alkoi tapahtumaan kiitos myös synnytyskertomuksesta =)
Nopiaan sitte teilläkin tapahtui, kun alkoi tapahtumaan
kiitos myös synnytyskertomuksesta =)Kiitos Katjuska tietojen lisäyksestä. Mitat puuttuivat, eli 51cm ja 3395g. Koko paketti niin valtavan rakas ja ihana :heart: .
Heippa Massukat!
Isä kävikin jo kertomassa uutiset. Kiitos onnitteluista :heart: Ja onnittelut myös Tiinuliinille ja Nöpöliinille pienokaisista! :flower:
Kokemus oli järkyttävän kamala, kun yli vuorokausi meni synnytyssalissa kärvistellessä, supistuksia tuli pahimmillaan minuutin välein ja selkäkipu ei hellittänyt edes niiden välissä. Epiduraali puudutti jalan... Ja päädyttiin sektioon. Myöhemmin lisää, ku olen itse saanu asiat jäsentymään päässäni Mutta vauva on maailman ihanin, niinku omille vanhemmille pitääkin olla :heart: :heart: :heart:
Isä kävikin jo kertomassa uutiset. Kiitos onnitteluista :heart: Ja onnittelut myös Tiinuliinille ja Nöpöliinille pienokaisista! :flower:
Kokemus oli järkyttävän kamala, kun yli vuorokausi meni synnytyssalissa kärvistellessä, supistuksia tuli pahimmillaan minuutin välein ja selkäkipu ei hellittänyt edes niiden välissä. Epiduraali puudutti jalan... Ja päädyttiin sektioon. Myöhemmin lisää, ku olen itse saanu asiat jäsentymään päässäni
Mutta vauva on maailman ihanin, niinku omille vanhemmille pitääkin olla :heart: :heart: :heart:Mayah, olipa rankan kuuloinen synnytys . Toivottavasti saat käytyä synnytyksen läpi hyvin joko kätilön tai terveydenhoitajan kanssa. Tärkeintä on tietysti, että vauvalla on kaikki hyvin, mutta uskon että noin rankasta synnytyksestä toipuminen vie oman aikansa. Voimia paljon :hug:
. Toivottavasti saat käytyä synnytyksen läpi hyvin joko kätilön tai terveydenhoitajan kanssa. Tärkeintä on tietysti, että vauvalla on kaikki hyvin, mutta uskon että noin rankasta synnytyksestä toipuminen vie oman aikansa. Voimia paljon :hug:Meidän neiti syntyi maailmaan 5.10 klo 18.51
Pituutta tytöllä oli 53,5cm ja painoa 3595g pipo 35cm :heart:
Synnytys oli pitkä johtuen epiduraalin liian hyvästä vaikutuksesta,vieden kaikki tuntemukset ja tehot supistuksista eikä tullut sitten sitä ponnistamisenkaan tarvetta vaikka vauva oli jo tuloillaan.
Jouduttiin sitten lopunkaiken turvautumaan imukuppiin kun omilla voimilla en vauvaa saanut ponnistettua maailmaan...kuitenkin kaikki oli onnesksi hyvin vauvalla vaikka joutui jonkun aikaa matkalla maailmaan viettämään...myös itse voin heti synnytyksen jälkeen hyvin.
Ainoastaan jäi harmittamaan että menin epiduraalin ottamaan kun sen suhteen olin alkuunsakin vähän kahden vaiheilla...seuraavan vauvan kohdalla en sitä edes harkiitse
:/
Kuva pienestä prinsessastamme on profiilissa :heart:
Pituutta tytöllä oli 53,5cm ja painoa 3595g pipo 35cm :heart:
Synnytys oli pitkä johtuen epiduraalin liian hyvästä vaikutuksesta,vieden kaikki tuntemukset ja tehot supistuksista eikä tullut sitten sitä ponnistamisenkaan tarvetta vaikka vauva oli jo tuloillaan.
Jouduttiin sitten lopunkaiken turvautumaan imukuppiin kun omilla voimilla en vauvaa saanut ponnistettua maailmaan...kuitenkin kaikki oli onnesksi hyvin vauvalla vaikka joutui jonkun aikaa matkalla maailmaan viettämään...myös itse voin heti synnytyksen jälkeen hyvin.
Ainoastaan jäi harmittamaan että menin epiduraalin ottamaan kun sen suhteen olin alkuunsakin vähän kahden vaiheilla...seuraavan vauvan kohdalla en sitä edes harkiitse
:/
Kuva pienestä prinsessastamme on profiilissa :heart:
Mayah Voimia sinne :hug: Kannattaa tosiaan antaa itselleen aikaa käydä rankka synnytys läpi. Asian läpi puhuminen auttaa valtavasti...
Minä ajattelin vielä nyt näin tulla kiittämään teitä kaikkia siitä, että ollaan täällä yhdessä jaettu elämämme yksi suurimmista ja tärkeimmistä ajanjaksoista. Ihanasti täältä on saanut tukea, kun sitä on tarvittu ja samoin vinkkejä silloin kun on ollut omat ideat vähissä.
Tsemppaus on ollut todella mahtavaa ja siitä kiitän teitä myös, että hormonimyräköistämme huolimatta keskustelu on koko ajan ollut todella antoisaa ja että eriävätkin mielipiteet ovat saaneet aikaan vain rakentavaa keskustelua hyvässä hengessä. =) Kiitos siis teille jokaiselle syysmassukalle ja kaikille vielä onnittelut omista pikku kääröistään. :heart:
Käyn täällä edelleen kurkkimassa, jos lisää syntyneitä ilmaantuu ja päivittelen listaa jos päivitettävää tulee... Mutta juttu siis jatkuu meidän osalta tuolla vauvat 0-12 kk osiossa ja linkki löytyy tämän pinon ensimmäiseltä sivulta listan lopusta :attn:
Mukavaa vauva-arkea kaikille ja tulkaahan keskustelemaan ja jakamaan tämäkin tärkeä aika tutussa porukassa tuonne toiselle puolelle :heart:
Minä ajattelin vielä nyt näin tulla kiittämään teitä kaikkia siitä, että ollaan täällä yhdessä jaettu elämämme yksi suurimmista ja tärkeimmistä ajanjaksoista. Ihanasti täältä on saanut tukea, kun sitä on tarvittu ja samoin vinkkejä silloin kun on ollut omat ideat vähissä.
Tsemppaus on ollut todella mahtavaa ja siitä kiitän teitä myös, että hormonimyräköistämme huolimatta keskustelu on koko ajan ollut todella antoisaa ja että eriävätkin mielipiteet ovat saaneet aikaan vain rakentavaa keskustelua hyvässä hengessä. =) Kiitos siis teille jokaiselle syysmassukalle ja kaikille vielä onnittelut omista pikku kääröistään. :heart:
Käyn täällä edelleen kurkkimassa, jos lisää syntyneitä ilmaantuu ja päivittelen listaa jos päivitettävää tulee... Mutta juttu siis jatkuu meidän osalta tuolla vauvat 0-12 kk osiossa ja linkki löytyy tämän pinon ensimmäiseltä sivulta listan lopusta :attn:
Mukavaa vauva-arkea kaikille ja tulkaahan keskustelemaan ja jakamaan tämäkin tärkeä aika tutussa porukassa tuonne toiselle puolelle :heart: