Huomenta!
Vielä noista
lapsettomista kavereista joita mulla ei enää oikeastaan olekkaan kuin yksi ja hänestä pidän kyllä kynsin hampain "kiinni"...
On niin ihana kun päästään bilettää tai ulos syömään ni mul ei tulis mielenkään papattaa mistään lapsista...toki kerron kuulumiset onhan mun perhe tärkein ja lapsi kuuluu siihen mutta en sen enempää jaarittele kuin hänkään omista jutuistaan...
Ja musta on ihana kuulla sen mies-juttuja ja muita kohelluksia ja matka-kertomuksia!
Toki hänestäkin on ollut hauskaa seurata "aitiopaikalta" meikäläisen muodonmuutosta ja raskauden edistymistä.
Kuitenkin mikä oli huvittavaa nyt kun jäin töistä pois (hän on siis työkaverini) ni hän mietti että miten jatkossa että kyllähän hän vois tulla meillekin käymään (ollaan siis nähty ainoastaan syömisen merkeissä kaupungilla sen jälkeen) mutta kun ei oikeen tiedä miten suhtautuis tohon mun poikaan,että jos hän ei osaakkaan "olla" sen kanssa tai leikkiä tmv...
Mä nauroin että enhän mä ole pyytänyt sitä meille olemaan mun pojan kanssa!
Kun en ole itsekkään mikään leikkijä-tyyppi että jos seurustellaan vaan ihan keskenämme ja poika touhuaa omiaan tai kattoo vaikka piirrettyjä sen aikaa...
Että tämmösiä hekin voivat miettiä..ei ollut tullut mulle mieleenkään.
Itse en osaa oikeen "lässyttää" muittenkaan lapsille kun en tee sitä omallenikaan,meitä on niin moneen junaan!
Tää meni varmaan vähän asian vierestä enkä tiedä mistä tässä alunperin ees keskusteltiin mutta tulipahan vaan mieleen! =)
Ja sit muitten
kohtelu mua kohtaan on myöskin huvittavaa kun en ole siihen tottunut eli tuolla laivalla ja muuallakin saa aina istumapaikan,pääsee vessaan jonon ohi ja ovet avataan (myös naiset avaa) ym. ym. ja mä kun en todellakaan kaipaa mitään erityiskohtelua vaan ihan normaalia käyttäytymistä...sanon sitte itse jos jotain on.
Itse olen kantanut kauppakassit jne.
Asia on sitten ihan eri jos lääkäri sen kieltää tmv.
Mutta tässäkin olemme erilaisia!
Täälläkin joku "tuikkii" tuonne alapäähän ja aamulla kun nousin ni velloi ja jomotti sillai menkkamaisesti tuonne koko alavatsaan muttei kuitenkaan supistellut.
Jotenkin se nahka on niin piukeena ja vauva painaa tota etuseinämää tai mitä lieneekään siel touhuaa..
Helpotti kuiteki heti ku istuin alas.
Se mihin en kuitenkaan "kyllästy" on ihmisten antamat
"kehut"
Melkein missä vaan saa kuulla kuinka "hehkeältä" näyttää ja kuinka elinvoimaiselta ja kauniilta...Tyyliin "ei ikinä uskoisi että synnytät 3vkon päästä.."
Ja että raskaus kyllä pukee naista... :heart:
(jep jep-tulkaa sit vaa synnytyksen jälkeen sanoo uudelleen... :saint: )
(onneksi se vauva saa sit kaiken huomion!)
Hankinnoista vielä pieni lisäys että kyllä mekin ostettiin esim.turvakaukalo ja sitteri uutena mutta edullisimmasta päästä,pointtini oli siis se että en itse maksais esim.60e lisää vaan siks että saan tietyn värisen kuosin...eli me maksettiin kaukalosta 109e ja uuden kauden malli ja väri ois ollut alk.169e...
Ja vielä
syömisestä ja juomisesta synnytyksen aikana eli meikäläinenki joi mehua urakalla ja muistaakseni söin mandariineja tosin ei siin kyl mikään nälkä tullut mutta kova jano ainaki.
Ja mua kehotettiin juomaan mut eiköhön se kätilö sit kerro miten toimitaan!
Nyt tuli taas romaani... :ashamed:
37+1 :heart: