Ihan ensiksi, Tsemppiä synnyttäjille ja oikein paljon onnea kaikille vauvansa jo saaneille!!!
Tulin vähän kertoilemaan synnytyksen kulkua. Kuten tellu kävi teille jo infoamassa niin meille syntyi sitten 9.9.09 pienen pieni prinsessa.
Menin silloin tiistaina 8.9 käynnistykseen oysiin. Mulle annettiin cytotecin puolikas joka alkoikin heti tekemään tasaisesti 5min välein supistuksia. Otettiin sitten siinä käyrää sen jälkeen ja näkyi sydänäänen laskuja muutaman supistuksen aikana....lääkäri päätti että sille päivälle ei enää anneta mitään vaan seurataan käyriä....seuraavana aamuna tuntui huono olo päässä ja rinnassa, ahdisti ja hikoilutti kovasti. Lääkäri tekli tutkimuksen ja totesi edellisen cytotecin avanneen jo paikkoja hieman. Kokeillaan siis uudelleen.....
Noh, menin odottelemaan kyrälle pääsyä ja anoppinin tuli siinä vierailullle. Olin juuri selotamassa hänelle päivän kulkua, kun hoitaja tuli huikkaamaan ovelta että noniin, otapas tavarasi niin lähdetää valmistelemaan sinut saliin......TÄÄÄÄÄH!!! Lääkäri tuli iloisena ja kertoi hieman muuttaneensa suunnitelmaa. Koska ei ollut varmaa voiko pillereillä edelleenkään käynnistää turvallisesti ja salissa oli vapaata, hän oli päättänyt että menemme kalvojen puhkaisuun ja laitetaan oksitosii kehiin. Säikähin aivan mahottomasti enkä tienny mitä oisin tehny....pyörin vaan siin äsänkyni vieressä ihan ku eksyksissä.... anoppi näytti ihan samalta
...se vaan läpytteli mua olalle ja hoki että hyvin se menee ja onnea matkaan onnea matkaan...
Ekaks laitettiin oksitosiini tippumaan siellä puoli yhden tienoilla päivällä ja se alkoi tuottaa jonkinlaisia supistuksia silloin tällöin... Joskus kahden tienoilla sitten lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot.....vettä ei tullut ollenkaan
Muutama lasku näkyi taas käyrällä ja senpä vuoksi otettin vielä varalta leikkausverinäytteet valmiiksi ja laitettiin sokerilious tippumaan kun en ollut ehtinyt syödä kunnolla joten vauva saattoi reagoida siihen että verensokeri oli alhainen.
Kävelin edestakaisin niiden piuhojen keskellä ja keinuttelin itteäni koko ajan että suppari ttulis säännöllisiksi. Tippa- annosta nostettiin hieman... neljän tienoilla supistukset alkoivat tulla säännöllisesti ja tasaiseen tahtiin ne tulivat kipeiksi... Otin terapiapallon käyttöön ja siin äoli mukava pyöritellä lantiota, se helpotti kovasti. Seuraavaksi otettiin lämmin kauratyyny selälle ja sekin auttoi ihanasti. Jossain vaiheessa alkoi puskea kylmää hikeä ja tuntui jo tuskalliselta...ilokaasua kehiin... hieman helpotti sekin jälleen, malttoi vielä keskittyä rentona olemiseen.... kätilö teki tutkimusken...reilu 3 senttiä auki ja kanavaa pari senttiä.... uuuuh, eikö enempää???? Tutkimusen jälkeen alkoikin sitten ne helvetilliset kivut....vessaan kävely tuotti todella tuskaa ja pyyhin hikeä otsalta ja läähätin, supistus tuntui pysyvän päällä kokoajan...Painoi peräsuoleen todella kovaa. Kätilö kehoitti menemään nyt sänkyyn lepäämään... ilokaasu piti olla koko ajan suun lähellä...en kyllä edes aina muistanut sitä hengittääkään kun piti päästää ääntä maskin ohi...se kun muka helpotti... tuska vaan paheni, taas alatutkimus...jee nyt voi laitta kohdunkaulanpuudutteen.... Lääkäri tli laittamaan ja olis haluttanu tirpaista nenuun sitä kun just supistuksen aikana meni sorkkimaan sinne :kieh: ...vähäksi aikaa pahin kipu helpotti, mutta tuntui edelleen.... vähän ajan kuluttua taas alkoi repimään oikein kunnolla ja en enää jaksanut edes silmiä pitää auki enkä puhua kunnolla, keskityin vaan ilokaasuun ja ääntelyyn ja siihen että alapää olisi mahdollisimman rento....taas tutkitaan (olin jo aivan muissa maailmoissa), oi autuus ja ihanuus, nyt voi laittaa spinaalin kun kanava hävinnyt kokonaan ja kohtu tullut johtoviivaan (mitä ikinä se sitten tarkoittikaan)...ja taas lääkäri teki hommansa supistuksen aikana... mutta vo autuus mikä ihana euforinen olotila kun sain sen puudutuksen!!!! Tuntui vaan kun vauva painoi kovasti itteensä alaspäin.... olin ihan poikki!!!! Puudutus laitettiin 19.43 ja vauva syntyi sitten 20.12...että loput 5 senttiä aukesi sitten ihan hetkessä. Ponnistus kesti 4 minuuttia... vauva tuli itsestään ulos kun pää oli saatu syntymään... ja kuinka se olikaan puhdas!!!! Ei verta ei kinaa, vain ruusunpunainen lämmin ja märkä lapsi joka heti alkoi huutamaan!!!! Itkuhan siinä pääsi ja helpotuksen huokaus että lapsella oli kaikki hyvin!!! Mies oli ihanasti mukana joka vaiheessa ja pyyhki otsaa ja paineli lämmintä selkää vasten, välillä suukotti :heart: . Toinen oli niin pieni!!!!!! Loppu yvin kaikki hyvin... toki rankat kivut vei voimia ja pari kolme päivää olin tosi uupunut, mutta nyt on jo vähän helpottanut. Tyttö tankkaa parin tunnin välein ja nukkuu... sotkee kakan kanssa ja pissii mihin sattuu, vähän väliä pulauttelee maidot rinnuksille, mutta on niin syötävän ihana pienine tuhina nenineen :heart: :heart: . Kyllä saa olla todella kiitollinen tästä lapsesta ja että synnytys meni hyvin. Ja on ihana taas imettää!!!!!!
Nyt menen vähän torkkumaan että jaksan syöttää taas pian vauvelin.
Kuulemisiin!!!!
Naksos&Miina 6vrk
