Synnytyskivuista repeämisten ja eppparin parantumiseen: Sairaalassa-oloaikana (synnytys yöllä, seuraava päivä ja yö) ei kipuja juurikaan miettinyt, sitä vain keskittyi opettelemaan vauvan hoitoa kivuista huolimatta. Särkylääkettäkin sai parin tunnin välein. Inhottavaahan se kyllä oli yrittää istualtaan imettää tai vaikka syödä, mutta eipä se juurikaan sattunut kun mielessä oli vain ihana oma vauva!
Kotona kaikki olikin mun osalta sit kaksi viikkoa ihan tuskaa! Makasin kertisvaipanvaihtoalustan päällä omalla sängyllä kaiken muun ajan paitsi imetykset. Siinä ilman pikkareita haarat levällään ilmakylvettelin ja olin maailman kaunein näky Vähäkin liikkuminen maatessakin kiristi ja kirveli ihan sikana ja lääkettä söin niin paljon kuin lupa oli. Välillä pidin haaroissani kylmähauteita (pakkasessa pikkuhousunsuojia) ja välillä suihkuttelin vettä.. Kaks viikkoa meni ihan vuodepotilaana, onneks ihana mies vaihtoi vaipat, putsasi napatyngät ja kokkasi ruoat.
Mä kyllä luulen, että oon ollut ihan kivun ääripäässä, repeämiä kun oli tsiljoona (ja eppari), tikitkin jouduttiin laittamaan pariin kertaan kun eka lääkäri oli sohinut ne jotenkin väärin.. Kätilö vaan totes tarkistaessaan ompeleita, että on parempi nyt napsia täältä nämä pois ja tehä koko homma uusiks. Olinki siinä pöydällä synnytyksen jälkeen toooosi pitkään ommeltavana.
Huh, huh, noin se tais tosiaan olla. Kylläpä aika kultaa muistot, sillä ei mua nyt haittaa vaikka taas kävis yhtä totaalinen räjähdys. No katellaan, mitkä on ajatukset muutaman viikon päästä
Näin yön selkään alkaa munkin jutut näköjään vilkastua, päivisin kun tuntuu, ettei oikeen oo juuta eikä jaata sanottavana.
Kiippu & kj (37+2)
Kotona kaikki olikin mun osalta sit kaksi viikkoa ihan tuskaa! Makasin kertisvaipanvaihtoalustan päällä omalla sängyllä kaiken muun ajan paitsi imetykset. Siinä ilman pikkareita haarat levällään ilmakylvettelin ja olin maailman kaunein näky Vähäkin liikkuminen maatessakin kiristi ja kirveli ihan sikana ja lääkettä söin niin paljon kuin lupa oli. Välillä pidin haaroissani kylmähauteita (pakkasessa pikkuhousunsuojia) ja välillä suihkuttelin vettä.. Kaks viikkoa meni ihan vuodepotilaana, onneks ihana mies vaihtoi vaipat, putsasi napatyngät ja kokkasi ruoat.
Mä kyllä luulen, että oon ollut ihan kivun ääripäässä, repeämiä kun oli tsiljoona (ja eppari), tikitkin jouduttiin laittamaan pariin kertaan kun eka lääkäri oli sohinut ne jotenkin väärin.. Kätilö vaan totes tarkistaessaan ompeleita, että on parempi nyt napsia täältä nämä pois ja tehä koko homma uusiks. Olinki siinä pöydällä synnytyksen jälkeen toooosi pitkään ommeltavana.
Huh, huh, noin se tais tosiaan olla. Kylläpä aika kultaa muistot, sillä ei mua nyt haittaa vaikka taas kävis yhtä totaalinen räjähdys. No katellaan, mitkä on ajatukset muutaman viikon päästä
Näin yön selkään alkaa munkin jutut näköjään vilkastua, päivisin kun tuntuu, ettei oikeen oo juuta eikä jaata sanottavana.
Kiippu & kj (37+2)
Viimeksi muokattu: