Tässä synnytyskertomus, vaikkei tästä varmaan muille ole
varsinaisesti apua.
La 30.7 (rv 34+6) aamulla heräsin vessaan ja huomasin
taas verenvuotoa tulevan. Edellisestä sairaalareissusta
olikin jo n. kk aikaa. Kuuntelin kotodopplerilla vauvan
sydänäänet ja kävin suihkussa ja mies kävi viemässä
2 vuotiaan hoitoon mummolle. Verta tuli pieniä määriä
koko ajan siteeseen. 80 km matkaa sairaalaan ja olin jo
etukäteen soittanut synnärille, josta käskivät lähteä
sairaalaan tarkistukselle.
Luulimme, ettei ole kova kiire, kun ennenkin on vuoto
rauhoittunut ja niin tuntui tekevän nytkin.
Pysähdyimme matkalla ostamassa autoon öljyä ja
jäätelöt huoltikselta
Sairaalaan saapuessamme olikin härdelli päällä. Oli sänky
odottamassa ja suoraan käyrälle, siitä lääkärille
makuuasennossa. Mulle kerrottiin, että leikkaussali on jo
meitä varten valmiudessa. Tuli nolo olo suihkussa
käynnistä ja jäätelön syönnistä... Lääkäri ultrasi pitkään
alakautta, teki speculalla sisätutkimuksen ja samalla irtosi
kohdunsuulta n. omenan kokoinen hematooma (hyytymä).
Vauva voi mahassa hyvin ja ainoa ongelma oli tuo vuoto ja
sekin hieman siinä heikkeni ja lopulta loppui kokonaan.
Lääkäri perui leikkaussalin ja sanoi, ettei vielä pura
raskautta, kun viikkoja on vielä näin vähän.
Mut siirrettiin synnytyssaliin (perhehuoneeseen) vuodelepoon
seurantaan. Siinä meni se lauantaipäivä ollessa, mies
tukena. Olin ruoatta varuilta koko päivä iltaan saakka
nestetiputuksessa. Sain sokeriliuosta ja Caprilonia.
Oltiin molemmat miehen kanssa ihan varmoja, että tämä
oli taas tässä ja vuoto vaan säikäytti meidät ja raskaus
jatkuu.
Olihan tämä jo 7. sairaalareissu vuotavan etisenistukan
takia.
Illalla mies lähti kotiin ja mä jäin saliin pohtimaan,
että kuinka pitkäksi tämä reissu venyisi. Haaveilin vielä
muutamasta ottamattomasta raskausmahakuvasta ulkoilmassa
ja kampaajakäynnistä. Olinhan ollut melkein 3kk
vuodelevossa joko sairaalassa tai kotona.
Aamuyöllä klo 5 heräsin pissahätään ja lähdin vessaan.
Sängystä noustessa tunsin jotain lorahtavan reilusti.
Verta... Paljon.
Menin vessaan ja istuin pöntölle. Tunsin kuinka verta vaan
lorisemalla valui ja yritin soittaa hälytysnappilla kätilöä
paikalle. Kukaan ei tullut ja verta vaan tuli. Otin hälyytyksen
pois ja yritin uudelleen. Ei vieläkään ketään. Muistin
kätilön puhuneen jotain toimivasta soittokellosta.
Mietin joko huoneen ovelle juoksemista verisenä ja ilman
housuja tai sitten etsisin sen toimivan soittokellon.
Huoneen keskellä oli kello josta olin saanut apua ennenkin.
Samantien kätilö säntäsi paikalle ja kohta heitä olikin
kolme. Mut laitettiin sängylle makaamaan ja verta oli kuin
teurassian jäljiltä. Lääkäri tuli huoneeseen ja sanoi
veren nähtyään, että leikkaussaliin. Heti. Kätilö
sanoi vielä lääkärille, että pöntössä oli jalkapallon
kokoinen hematooma kappaleina.
Siitä muutamassa minuutissa leikkaussaliin ja joku lupasi
soittaa mun miehelle.
Epiduraali laitettiin ja samalla kaivettiin uusia suonia
tippaa varten esille. Verta oli varattu 4 pussia jo
edellisenä päivänä ja nyt tilattiin vielä 20 ml vauvaa
varten. Synnytyskertomusta en ole lukenut tätä
kirjoittaessa vielä ja arvioin leikkauksen kestäneen
noin 10 minuuttia. Kiireellinen sektio oli nimike.
Vauva nostettiin pois mahasta ja itki hieman. Näytti tosi
pieneltä. Vauva hengitti itse ja häntä hoidettiin
samassa salissa. Aloin voimaan pahoin ja yökin ilmaa
(olin kainaloihin saakka puudutettuna, enkä pystynyt
oksentamaan), kätilö yritti näyttää vielä vauvaa ennen
kuin hänet vietiin lasten teho-ja tarkkailuosastolle,
mutten pystynyt katsomaan vauvaa, kun yökin koko ajan
vedet silmissä.
Lopulta leikkaus oli ohi ja olo helpottui saatuani
pahoinvointilääkettä ja päänsärkyyn lääkettä. Kaksi pussia verta
sain, kun hemoglobiini laski 68 edellispäivän 125:stä.
Leikkauksessa ei tullut vuotoa kuin 200ml, mutta siellä huoneessa aamuyöllä vuoti sen muun veren.
Siirto heräämöön, siellä alkoi epiduraalista johtuva
kylmä tärinä ja vapina. Lämpöpeiton alla meni pari tuntia
odotellessa puudutuksen poistumista. Lopulta mut
siirrettiin samaan synnytyssaliin, jossa olin
edellisen yön viettänyt.
Vauva oli tehon puolella, alkoi olla pieniä vaikeuksia hengityksessä
ja sai nasaalilla ylipaineella happea.
Illalla mut siirrettiin osastolle ja nousin jo (autettuna)
iltapäivällä sen verran pystyyn, että sain vaihdettua verisen
leikkauskaavun pois päältä ja hieman pyyhittyä verta pois
jaloista. Illalla pääsin pyörätuolissa katsomaan vauvaa
teholle.
Vauva ei oikein jaksa syödä itse, joten osan
maidosta saa nenä-mahaletkun kautta. Muuten vaikuttaa
terveeltä, vaikka virallinen määritelmä on keskonen (synt.
rv 35+0), niin lääkäri sanoi, että hän kutsuisi vain
lievästi ennenaikaisena syntynyt.
Nyt opetellaan syömään. Pumpattua rintamaitoa (jota tulee
hyvin ja runsaasti) pullosta, osa rinnasta (väsyy tässä
nopeasti) ja loput nenä-mahaletkulla.
Paino pudonnut vauvalla parisataa grammaa ekoina päivinä.
Huldis ja pikkusisko
synt. 31.7.11 rv 35+0 (la 4.9), 2610g, 47 cm. 9/10 pistettä