Syyskuun Söpöliinit 2012 *Toukokuussa*

Rautaan liittyen... oikein hyvä tuo Bastetin huomio C-vitamiinista. Jos c-vitamiinia saa liian vähän, niin rauta ei imeydy vaikka sitä kuinka paljon saisi.

Oon tuntenut liikkeet jo jonkin aikaa, mutta tänään vaavi on pitänyt kunnon bileitä masussa, ihanaa :D

Meidän elämäntilanne on ihan hyvä vauvan tulon kannalta paitsi etten itse tiedä mitä teen äippäloman jälkeen :O Työelämässä siis oon nyt, mutta eri kaupungissa ja liian kaukana jotta voisin sitten pienen lapsen äitinä vielä tätä matkaa kulkea. Oon hakenut opiskelemaan kotikaupunkiin, kun oman alan töitä ei sieltä ole löytynyt... Saa nähdä pääsenkö. Nyt kuitenkin mielessä on lähinnä tämä bilettejä masussa enkä juurikaan huolehdi vielä tulevasta. Omaa taloa kovasti remppaillaan jotta saadaan valmiiksi ennen syksyä. Meidän perheeseen kuuluu myös miehen kaksi lasta jotka käy meitä ilostuttamassa aina joka toinen viikko.

Olo on mitä parhain kyllä nyt, kun pahoinvoinnit on takana ja vatta ei ole vielä liian iso haitatakseen hirveesti elämää :D Joka tuutista tulevat äitienpäivämainokset ja tarjoukset yms. kyllä hiukan ahdistaa... muutaman vuoden on tämä aika ollut vähän rankkaa, kun äitiä ja toista mummua joutuu onnittelemaan kukkasella hautakiven kupeeseen :'(. Tuleva äitiys tuo helpostusta onneksi siihen tuskaan :heart:

Onnea taas kaikille hyviä ultrakuulumisia saaneille ja voimia ja kovasti peukkuja vaikeiden asioiden kanssa painiville! Ihanaa kyllä, että löysin tänne palstalle...hyvää vertaistukea ja vinkkejä tulee roppakaupalla :D

Rafaelin enkeli & Pirpana 20+4
 
Viimeksi muokattu:
Moi!

Tulin vaan tuosta elämäntilanteesta kertomaan. Meillä siis sinällään hyvä mutta silti huono elämäntilanne. :D :( Yhessä ollaan oltu 5,5vuotta ja heinäkuussa mennään naimisiin. Esikoistyttö täyttää 2viikon päästä 2 vuotta. Mä oon määräaikasella sopimuksella ollu nyt vuoden töissä ja työt loppuu heinäkuun lopussa. Sitten jään äippärille. Mies on ollu pitkäaikaistyöttömänä, asutaan pienellä paikkakunnalla ja täällä tosi vaikee saada ylipäätään mitään töitä. Kovasti on hakenu, ihan päivittäin laittanu hakemuksia. Voidaan siis muuttaa muuallekkin jos töitä saa. Vuokralla asutaan kolmiossa ja mun vanhemmat ja miehen äiti asuu samalla paikkakunnalla. Eniten tuossa työtilanteessa raastaa se miten taloudellisesti selvitään ja kun sukulaiset yms painostaa ja kettuilee miehelle siitä kun ei oo töissä. "Hyvä isä ja mies elättää perheensä" plaa plaa plaa.. Ei se aina oo niin helppoo ja jokaisella menee jossain vaiheessa into työnhakuun jos aina hakemuksiin vastataan kielteisesti. Lähen ite äitiysloman jälkeen opiskelemaan uuden ammatin ja toivottavasti mies ois jo sillon töissä, ja nyt hakee kurssille syksyllä, jos sieltä paikan sais sitte. :) ELämä koettelee välillä aika kovasti ja suhdekkin ollu ihan retuperällä välillä, mutta ollaan loppupeleissä kuitenkin onnellisia kaikesta mitä meillä on. Ja aina ollaan kaikesta selvitty, jaksan kuitenkin tukea tulevaa miestäni täysillä ja luoda uskoa että kyllä se joskus vielä töitä saa. Miehen äiti kun suoraan sanottuna vittuilee aina kun sitä näkee ja latistaa kaiken jos joku asia meillä menee hyvin.

Riikka&Niisku 21+2
 
Tulin vaan kertomaan, että rakenneultrassa kaikki oli hyvin.:) Vastasi ihan viikkoja mitoiltaan ja kaikki näytti normaalilta. Ja jalkojen välissä näkyi pojan vehkeet eli poikalupaus saatiin.:heart: Siellä se pissasi ja imi peukaloa ja piti kättä naaman edessä. Pääylöspäin oli eli perätarjonnassa, mutta sehän nyt muuttuu vielä monta kertaa. Voi ihanaa tätä onnen ja helpotuksen tunnetta!:heart:
 
Tillulle jaksamisia sairaalaan :flower:

(.) eilen oli jo parempi olo, kumma että vaikka kukuin jo aamusta niin olo tuntui energiseltä ja niimpä rupesin raivaamaan meijän varastoa joka tursus tavaraa sikin sokin..(täyttyi puolikas autokatos ku raahasin niit ulos.. No, ihan en kaikkia saanu siivottua mutta nyt siellä mahtuu kulkemaan sentään :)
Mutta kyllä mulla oli illalla selkä kipeä, auts! :(

Viime yönä sitte iski järkky päänsärky ja aamulla oli pakko soittaa lekuriin. (mielessä kummitteli jo raskausmyrkytys!) Räkää on joka ontelossa ja tarttis taas popsia antibiootti-kuuri. Toivotaan nyt että rupeis helpottamaan olo..ja loppuis tää kierre!

Ultrasta oli puhe, ni meillä käskettiin menemään rakko täynnä (molempiin) ja nyt jopa sinne 3d-ultraan pitää mennä täydel rakol vaikka vkoja sillon 26.

Elämäntilanteesta sen verran, että meillä viime talvena valmistunu oma talo (yhdessä pankin kanssa siis) jossa piha tekemättä ja talli rakentamatta. Mulla jäi opinnot kesken kun jäin nuoremmasta äitiyslomalle (erikoistuminen jäljellä eli n. 1v.) jota jatkan sitten joskus sopivalla hetkellä.. Isäntä on ympärivuoden töissä hyvin hyvin hyvin epäsäännöllisin työajoin eli on pois lähes aina..mutta olen siihen sopeutunut näitten kahdeksan vuoden aikana. Meillä tytöt 3/06 ja 3/10, eli vanhempi alottaa syksyllä eskarin..nyt oon kotona liiton rahalla äippäloman alkuun asti. Välillä kyllä kaipais hetkeks muuta ku uhmakasta kotonaoloa..

Tarttiskohan munki liittyä sinne faceen, vaikken kovin ahkera koneilija olekkaan..? Tuosta nuoremmasta sillon liityin ja edelleen siellä jaetaan ajatuksia muiden mammojen kanssa vaik lapset jo 2v.. :)
Ketäs sinne liittikään..?

Uskaltaisinkohan nyt kokeilla tänään ostamaani nenäkannua..? Apuva...
 
Onnea ultrakuulumisista! Tillulle tsemppiä tätäkin kautta.

Facebookin ryhmässä keskustelu on aika vilkasta, itsekin käytän sitä enemmän kuin tätä palstan puolta, joskin lukemassa käyn täälläkin. En muista, kuka lisäilyjä hoitaa, mutta käytännössä homma menee näin (voisiko tämän lisätä vielä etusivulle, monet kun tuntuvat kysyvän ohjeita liittymiseen): Jos haluat liittyä facebook-ryhmään, laita kaksplussalla ensin yksityisviestiä ***, jossa kerrot oikean nimesi ja kuvailet statuskuvaasi. Tämän jälkeen hän lisää sinut kaveriksi, ja kun hyväksyt kaveripyynnön, lisää sinut ryhmään. Ryhmä on salainen, eikä se siis näy muille facebook-käyttäjille.

*muoks: tuohon tähtien kohdalle siis kuuluisi sen / niiden nikki, jotka lisäilyjä tekevät :)

Elämäntilanteesta: miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 11,5 vuotta, naimisiin menimme aika tarkkaan vuosi sitten. Esikoistyttömme täytti juuri 2 vuotta. Olen hoitovapaalla vakituisesta työpaikastani, hoitovapaa päättyy ja töihinpaluu olisi koittanut juuri viikkoa ennen äitiysloman alkamista ;) Eipä ole nyt töihin menemistä. Miehellä on vakituinen työpaikka, jonka menettämistä hän ei pidä todennäköisenä yt-neuvotteluista huolimatta. Olen siis kotiäitinä, joskin olen tehnyt keikkaa hoitovapaalla ollessani noin vuoden ajan sosiaalialalla, ja aion jatkaa keikkailua taas äitiysloman jälkeen / imetyksen niin salliessa. Alustavasti olemme suunnitelleet, että minä olisin vauvan ja esikon kanssa kotona tammikuuhun 2014 saakka, ja mieheni hoitaisi lapset kotona sitten syksyyn 2014. Asumme rivarineliössä, joten tilaa vauvalle on oikein hyvin, olisi vaikka kahdelle :LOL: Elukoita on yhteensä viisi. Elämäntilanne on siis vauvan tulolle mielestäni oikein passeli, ja reilu vuosihan häntä ehdittiin toivoa. :)

Täällä pukkaa flunssa päälle vuorostani itselleni. Kunhan nyt lauantaihin mennessä tervehtyisin, niin pääsee aloittamaan 7-päiväistä työputkea, joita yksi päivä 14-tuntinen, voi apuva... :O

Krumeluu rv 23+1
 
Viimeksi muokattu:
hhmm,rupesin miettiin sitä varhennettua äippälomaa,eikös ne päivät sit vähennetä sieltä lopusta mitä ennemmin alotat?!
pitääpä miettiä sitä,eihän siinä montaa päivää kyllä vähentys kun 6.8 alkas äippäloma ja jos alotankin heinäkuun puolella... pitää vaan pomolle ilmottaa uus äippäloman alkamispäivä kun kerkesin jo tuon toisen ilmottaa.. äääh,minua niin ärsyttää nämä tämmöset!!!

huomenna siis "toiseen" rakenneultraan,sitä sydäntä kahtelemmaan josko nyt olis vauva paremmassa asennossa niin näkys jotakin. Jännittää edelleen kauheesti vaikka viimeks kaikki oli ok!
 
ja 23+0 :D alkaa jo luvut tuntua ihan kivoille :)

elämäntilanteesta olitte puhuneet.. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 9v. Naimisiin mentiin -08. Asutaan vanhaa omakotitaloa yhdessä pojan 6v, työn 3v ja koiran ja kissan kera. Vauvan tulo vaikuttaa varmasti siten, ettät tiukkaa tulee olemaan. Miehen maksettavaksi kun jää suurinosa.. varsinkin jos kotihoidontuella sitten olen kotona.
Mies siis vakipaikalla, itse olen tehnyt sijaisuuksia samassa paikassa -07 vuodesta lähtien, ollen välillä kotonakin. Jahka tämä viimeinen lapsukainen on tarpeeksi iso ja itsestä alkaa tuntua sille, lähden joko opiskelemaan tai etsin jotain muuta työtä. Kaupanalan työ kun ei ole sitä mitä loppu elämäni haluaisin tehdä.

Tuosta äitiyspvrahasta.. Vaaditaanko siihen vakipaikka, että saa sen normipalkan niiltä muutamilta kuukausilta?? Itsellä kun la 5.9 ja heinäkuun lopulla jään äitiyslomalle.

Täällä olo aika hyvä :) Tosin jalat ja nivuset alkaa vaan olla päivän päätteksi aina melko tuskilla : / Mutta muuten tuntuu, että viikot vaan vierii ja nautin todella tästä raskaudesta. Pyrin unohtamaan kivut ja kolotukset ja olla spekuloimatta liikaa mikä on/voisi olla mitäkin.

Mutta nyt unille. Aamulla aikanaan ylös, tyttö hoitoon ja esikoinen viemään kouluun tutustumaan :D Sitten ite töihin.

danjuska ja manna 23+0
 
  • Tykkää
Reactions: Yeppee
Pakko kommentoida sen verran noita neuvolajuttuja, että niihin ei todellakaan kenenkään TÄYDY mennä. Ei siis varsinkaan miehen. Eli täysin on vapaaehtoinen Suomen neuvolajärjestelmä.

Itse olen hyödyntänyt nyt kaksi neuvolakäyntiä, ensimmäinen "raskauden toteaminen" ennen rv 16 päättymistä, kuten Kela edellyttää ja toinen oli se, jossa saa todistuksen. Rakenneultran kävin myös julkisella (tosin myös kerran yksityisellä), nt-ultraa en ollenkaan. Lääkäriä en aio tavata ja testit otetaan valikoidusti.
 
Viimeksi muokattu:
Kaktuspiikki: en jaksanu ruveta pläräämään noita edellisiä sivuja siksi suora kysymys: oliko teidän pikkuinen siinä " ensimmäisessä" rakenneultrassa hankalassa asennossa ettei kaikki näkynyt normaalisti vai miksi teillä uus ultra? kysyn kun meillä rakenneultrassa tyllerö oli sellasessa myttyrässä ettei se joka sitä ultraa varsinaisesti suoritti saanut oikein mitään irti, lähinnä siis sydäntä oli vaikea saada kunnolla näkyviin ja sitten se hakikin sen toisen kätilön joka kans ultras hirmu pitkään ja sai ilmeisesti omasta mielestään riittävästi tietoa, mut itelle jäi kummittelemaan et jos joku onkin pielessä kuitenkin ja jäi vaan kiireessä huomiotta (luotan kyllä ammattilaisiin mutta veljen 2v. tytöllä vuosi sitten operoitiin reikä sydämestä ja se oli ollut pitkään "piilossa" ennen kun huomattiin, niin olisi kiva ite saada tietää etukäteen, varsinkin jos meillä esim.suvussa perinnöllistä nuo sydävaivat/sairaudet..) kun ei ne kumpikaan kätilöistä kauheasti selittänyt koko ultrauksen aikana mistään, ite tajusin kysästä ennen kun siitä tutkimuspöydältä nousin että olihan kaikki ok. Tässä mietitty nyt sitte miehen kans että pitäskö maksaa se parisataa ja käydä yksityisellä 4D-ultrassa jossa ainakin luulis sitten kaiken näkyvän tarkasti ja sais mielenrauhan..muutenkin kun tosiaan oon niin kauhen stressaava mamma..Onnea teidän ultraan ja pidetään peukkuja että kaikki on pienellä hyvin!
 
ei tarvii olla vakipaikka,mutta vähintään 2 kuukautta kestäny työsuhde,ainakin KVTESsin mukkaan. riippuu tietty ihan työehtosopimuksesta,kannattaa tarkistaa!
Meillä nimittäin vaihtu just pomo ja entinen pomo meinas purkaa minun työsuhteen jo kesäkuun alkuun vaikka alkuperänen työsopimus on heinäkuun loppuun. Jos se ois purkanu sen sopparin niin kunnan ei ois tarvinnu maksaa sitä äitiysajan palkaa 72 päivältä. Onnes vaihtu pomo ja sopimus jatkuu,se sano heti että ei missään nimessä pureta mitään sopimuksia!

Jalkoja pakottaa tääläkin,varsinkin nilkkoja! kauhuissani jo aloin kyttäämään että ei kai ne turpoa,mutta ei onnes,koskee vaan. Iskias on kans nykyään joka päivänen tuttavuus ja molemmilla puolin vielä! Mutta alkuaikojen panikoinnin jälkeen tervetulleita oireita! :D
Menkkamaisia kipujakin on illasta aina ollu,kaipa siellä paikat kasvaa. Ylämäkiä ei voi enää kävellä,menee maha heti ihan kovaksi. eikä muutenkaan vauhti ole kovin kova. Energiaa kyllä riittäs touhuta,kun vaan paikat antas periksi!

Kiitos rautalisä vinkeistä!! huomenna apteekkiin! :wave: raskaus&imetys monivitamiineja oon minäkin koko ajan syöny,mutta niissä oleva rauta ei riitä. Nyt saan jopa syödä maksamakkaraa huoletta sen sallitun määrän!

On pitäny kysyä yhtä asiaa jo pitkään,mutta aina unehtuu..millanen suhde teillä on anoppiin?

Mulla menee nimittäin hermo kyseisen rouvan kans! :mad: Se kun ei ole vielä saanu katkastua napanuoraansa tuohon aikuiseen yli 3kymppiseen poikaansa! Aina kun se ryyhää tulla käymään,se tuo kassillisen jotain ruokaa tai tuputtaa rahaa.Jostakin voi kuulostaa ihanalta,mutta vuodesta toiseen ei ole kovin mukavaa! Tuntuu niin kuin se luulis ettei kaks aikuista työssäkäyvää ihmistä pärjäis! mua ainakin loukkaa tuommonen.
Tämä homma vaan paheni kun ostettiin tämä talo,nyt se varmaan luulee että ollaan ihan peeaa,kun aina se viittaa "kun te sen talonkin ostitte". Vähän aikaa sitten oli ostamassa meille ensi talven lämmityspuut ja muutenkin se tunkee ja tuputtaa ideoitasa meille tai lähinnä miehelle kun luulee urpo ettei me jutella niistä asioista. sitten kun minä mainihen asiasta niin muka loukkaantuu kun apu ei kelpaa ja eihän hän pahalla... Meillä on välillä riitoja sen takia kun minä sitten miehelle "avaudun" että millonkahan päästäs elämään omaa elämää!? Jösses me on oltu yhessä 12 vuotta joista naimisissa puolet,kyllä luulis jo luottoa löytyvän sen verran että pärjätään!!

joo sori tämä avautuminen,oonko ihan pöljä kun en halua anopin "apua" ottaa vastaan..? toiset varmaan olis onnessaan. pelottaa että mitäs sitten kun vauva syntyy?! nooh,johan se sen sängyn haluu ostaa,sen ostakoot eipä siinä.

kaktuspiikki 22+4

turcanen ekassa rakenneultrassa joka oli 19+5 vauva oli mahallaan eli kasvot mun selkärankaan päin,ja sydän jäi siis sinne toiselle puolelle niin siitä ei oikein saanu minkäänlaista kuvaa,ainut että virtauksista näki kaksi kammiota. lääkärihän jo väläytti että ollaanko valmiita miettimään mahollista keskeytystä jos tässä tulevassa ultrassa ei olekkaan kaikki ok,siksi laitto näin äkkiä uuden ajan,ettei ne viikot ylity siihen myöhäseen keskeytykseen. Mutta se miksi hän näin sano oli että kun ei yksinkertasesti saanu mitään kuvaa sydämestä niin ei voinu sanoakkaan mitään ja arvailemaan ei ruennu. käski vaan valmistautua kaikkeen.
 
Viimeksi muokattu:
Anoppia minun ei tarvitse nähdä kuin kerran tai kaksi vuodessa. Asumme n. 7000 km:n päässä toisistamme. Tämä tosin tekee asiat välillä rankaksikin, kun apua häneltä varmasti saisimme enemmän, jos etäisyys olisi lyhyempi. Hän osallistuu ihanasti lapsemme elämään, ompelee ja ostaa vaatteita ja on kiinnostunut kuulumisista. Olen huonosti riitelevää tyyppiä, enkä ole koskaan vielä joutunut nokakkain anopin kanssa. Voi olla, että sanomista olisi kyllä tullut, jos asuisimme naapureina… välillä tykkää nimittäin käyttäytyä hyvinkin omistavasti ja on jopa kutsunut itseään vahingossa tai ”vahingossa” lapsemme äidiksi! Ja hänessä on monia ärsyttäviä piirteitä, muttei vielä ole ollut riittämiin, jotta harvojen tapaamiskertojemme aikana olisin niistä viitsinyt haloota nostaa. Kaikkiaan olen erittäin iloinen anopistani ja pidän hänen seurastaan aidosti.

Elämäntilanteesta siis tämän myötä sen verran, että perheemme on kaksikielinen. Mieheni suorittaa vielä jatko-opintoja, ja tulee olemaan perheemme pääelättäjä taas kotonaolon ajan. Palkkaa tulee, muttei niin paljon kuin voisi yrityksessä työskentelemällä saada. Itse olen valmistumisen jälkeen ollut parissa työsuhteessa, nyt määräaikaisessa, joka jää äitiysloman alkaessa kesken. Lapsemme aloitti juuri päivähoidon alkuvuonna, ja jatkaa siellä osapäiväisenä pari kertaa viikossa myös vauvan synnyttyä ainakin tämän syksyn, jonka jälkeen otamme varmaan myös hänet täysipäiväisesti kotiin. Tämä siis siksi, koska viihtyy hoidossa niin hyvin ja on saanut leikkikavereita, joista pitää sekä myös itsekkäistä syistä. Pystyäkseni olemaan hyvä äiti tarvitsen päiväunet tai hetken omaa aikaa silloin tällöin, tiedän tämän esikoisen vauva-ajalta, joka ei ollut helpoimmasta päästä. Kun uusi tulokas on muutaman kuukauden ikäinen ja rytmi alkaa muodostua, on kahden lapsen kanssa taiteilukin jo paljon sujuvampaa. Miehen kanssa olemme tunteneet nyt kahdeksan vuotta, joista naimisissa reilut 2 vuotta. Asumme asumisoikeuskolmiossa, emme omista autoa ja meillä on koira. Olemme melko tyytyväisiä elämäntilanteeseemme, mutta taloudelliset asiat aina hieman huolettavat. Yritämme silti kasvattaa tämän lapsen kotona pari- toivottavasti kolmevuotiaaksi saakka. Sitten alkaakin molemmilla työn etsintä ja ehkä asunnon osto, saa nähdä.

Pohkeet minulla alkoivat vaivaamaan eilen. Töistä lähtiessä tuntui, että kävelisin puupökkelöillä, todella raskas ja outo olo! Mistä tämä johtuu? Onko vain istumatyön tuomaa raskaudenaikaista turvotusta, vai voisiko enteillä veritulppaa tms. vakavampaa? Ihan ulalla, kun en ole kokenut tällaista ennen…

Ja selvitin muuten hr:stämme niitä äitiyslomapalkkoja. Näyttäisi tosiaan siltä, että ehdot täyttyvät kohdallani (työsuhde kestänyt ennen ä-loman alkua 6 kk, jatkuu väh. 3 kk sen alkamisen jälkeen) ja saisin ekaan kertaa elämässäni täyden palkan äippäloman ekat kuukaudet, mahtavaa!

Saas nähdä, muistaako mieheni äitienpäivää sunnuntaina. Taitavat työasiat pyöriä nyt sen verran mielessä, etten ihmettelisi, vaikka unohtaisi koko päivän. Mukavaa viikon jatkoa ja tsemppiä Kaktuspiikki ultraan!

syksyn taimi ja tyttö 22+5
 
Huomenta =)

Toista aamua vietän nyt niin, et nuorin vielä nukkuu ja mä oon saanu juoda kahvin ja syödä aamupalan ihan rauhassa. Tää on niin luksusta! =) Aamukin alkaa ihan eri tavalla! Tää on ihan varmasti joku tilapäinen mielenhäiriö :D (Yleensä herää klo.5-6) Mut nautitaan nyt näistä! Vieläpä kerkisin tännekin, katotaan miten pitkälle pääsen. Esikoisen odottajat, nauttikaa ihanista rauhallisista aamuista!! :)

Elämäntilanteesta: Ollaan nyt oltu yhdessä pian kolme vuotta. Eli melko nopeeta toimintaa, kun meillä on toi reilu 1v. tossa jo pyörimässä ja toinen tuloillaan <3 Ja mullahan siis entisestä suhteesta ekaluokkalainen tyttö. Asutaan miehen rakentamassa omakotitalossa rauhallisella ihanalla seudulla. Tosin naapurusto lähellä (nykyajan pienet tontit..) Mut meidän toinen sivu aukee pellolle päin, niin terassilla saa istuskella ihan rauhassa =)
Lisäks meil pyörii täällä kissa ja koira, akvaariossakin muutama kala hengissä.

Ja tässä välissä herättiin, joten kirjottaminen keskeytyi ja nyt pikaseen loppuun.

Miehellä oma firma (myös siis paljon poissa...) ja mä oon valmistunu, mutta vakipaikkaa en ehtiny saada/ hakea, kun tulin raskaaks. Työpaikanhakurumba
alkaa siis vuoden päästä syksyllä.

Voi kaktuspiikki, anoppi-juttu kuulostaa todella tutulta! Ihan oisin voinu ite ton kirjottaa + paljon PALJON muuta, mut nyt ei ehdi. Ehkä vielä palaan aiheeseen :p

Ja tosiaan, jos alottaa äippäloman varhennettuna, niin kyllä se on pois sieltä toisesta päästä. Ite aattelen niin, et haluun ennemmin olla kauemmin sit pienen kanssa, ku viettää niitä loppuajan pitkiä tunteja itekseni kotona, mut riippuu tietty tilanteesta! Jos tosi vaikeeta esim. fyysisesti loppuaika olla töissä, niin ihan eri tilanne tietenkin.

Nyt katsoon, mitä toi pienin tuolla pesuhuoneessa tekee.. ;)

kaarja 23+4
 
Täällä poksuu 21+0 :) otin mahakuvankin niin onpas se kasvanut! Niinkuin pitääkin!

neuvolakäynneistä Ite oon käyny tasan kaksi kertaa neuvolassa. rv 8+6 jolloin oli lääkäri ja sit 15+ viikolla. Tänään pitäisi varata neuvolaa kun rakenneultrakin takana. Seulontaultrat on siis ollut myös. Enpä ole kyllä neuvolaa kaipaillutkaan, kun ei tässä nyt mitään erikoista ole ollutkaan. Lopulla siellä saa ravata sitten joka viikko :D

Mulla on vakipaikka jossa oon ollu 5vuotta joten on "helppo" jäädä äippälomalle ja palailla sitten töihin kun on tarvis. Se 3kk ajan palkka on kyllä tosi hyvä juttu!

syksyn taimi Mullakin oli jo ekassa raskaudessa näillä viikoilla jalat raskaan tuntuiset ja suonenvetojakin tuli jonkun verran aina öisin. Kannattaa kokeilla pitää töissä lentosukkia, mulla ainakin auttoi ja lisäksi söin magnesiumia.
 
Tulinpa taas vaan poksahtelemaan eli 24+0 tänään! Jotenkin ajatukset harhailee jo viikoille 30 ja yli... alkaa tajuamaan, että ainii, se itse h-hetkikin lähenee kokoajan.. hurrrjaa. Jotenkin taas mieltä rauhoittaa, että päässyt näille viikoille asti, kun nythän jo alkaa olee jonkinmoiset selviämismahdollisuudet keskoshoidossa, jos vaikka ennenaikaisesti yrittäisi tulla.. eli kokoajan se menettämisen pelko pienenee ja sitä mukaan nautiskelu ja selkeästi omalla kohdallani myös kiintymys tähän vilkkaaseen kuperkeikan heittelijään lisääntyy.. :)

Ainoa, että nyt vissiin yrittää jotain flunssaa puskea päälle.. :mad: eilisestä asti ollut semmoinen ei-ihan-mukana-tässä-elämässä-olo. Ja tänään aamusta asti ollut nenä ja kurkku nuhaisen oloisia.. en kuitenkaan ole koskaan ollut allerginen millekään ni tuskin tämä heinänuhaakaan on.
 
  • Tykkää
Reactions: Yeppee
Wasabin kommentista vielä tuli mieleen että unohtui mainita allergiaoireista... Olen aina ollut perusterve ihminen, ei allergioita eikä mitään, mutta nyt viikonlopusta alkaen on myös ollut silmissä ja nenässä kutinaa, aivastelen useita kertoja putkeen ja nenä vuotaa. Eikös raskaus altista myös allergioille tai ainakin oireiden vahvistumiselle? Onko teillä muilla ollut vastaavaa?
 
juu, kyllä se varhaistettu äitiysloma loppuu aiemmin. Itse jäin hoitovapaalle äippäloman jälkeen, joten kotonaolo ei juuri muuttunut. Tai no, loppujen lopuksi olin kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa töistä pois sairaslomalla, joten sikäli mun kannalta varhaistettu oli lopulta "turha". Mutta sitä ei voinut tietää hakiessa.
Nyt olis varmaan aika ottaa taas vauvavakuutus, otettiin edellisenkin kohdalla, enkä kyllä tiedä, kannattiko, mutta ehkä siihen kuitenkin sorrutaan.

Meillä mini purkaa parhaillaan äidin käsilaukkua. Melkein osaa jo avata äidin lompakon vetskarin. Ja huulipunan. Oli ihan outo olo, kun sain eilen vapaaillan ja lähdin kaupungille käsilaukun kanssa ja sipaisin vähän punaakin huuliin. Oli ihan outo olo, oon vissiin kerran tänä vuonna tehnyt samanlaisen tempun. Ja tietysti naapurit oli ulkona, ja tuntui, että ne tuijotti pitkään. Mutta se pitkä tuijotus taisi olla omien korvien välissä. Kun useinmiten mut näkee stereotyyppisessä kotiäitilookissa pihalla, ei ole hirveesti jaksanut ulkonäköön panostaa, kun on ollut niin paha olo. Kaupungilta ostin samalla äitiyshousut h&m:ltä, niitä pitää vaan lyhentää paljon. Mutta pakko oli saada uudet housut, eikä täällä ole juuri valinnanvaraa.
Santra n. 20+5
 
Taas vierähtänyt jo aikaa viime kirjoituksesta. Jotenkaan sitä ei saa aikaiseksi kirjoitettua, vaikka lähes päivittäin täällä käy juttuja lukemassa.

Ensiksi onnittelut kaikille hyvistä ultrakuulumisista! Etenkin Mintturalle, onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin :)

Tervetuloa myös uusille!

Tillulle tsemppiä! Toivottavasti pikkuinen pysyisi vielä hyvän aikaa vatsassa!

Facebook ryhmään liittymisestä haluaisiko joku/jotkut ryhtyä vapaaehtoiseksi lisäilemään ihmisiä sinne ryhmään, niin voisin sitten nuo ohjeet lisätä sinne etusivun listaan? :)

Sf-mitasta viime viikolla neuvolassa mitattiin ensimmäisen kerran, mutta epäilen kyllä mittausvirhettä. Viikkoja oli silloin 22+6 ja mitaksi terkka sai 18,5. Virhettä epäilen sen takia, koska esikoisesta oli sf-mitta 19,5 viikoilla 22+4 ja nyt maha on kyllä selkeästi isompi kuin viimeksi näillä viikoilla. Lisäksi terkka sanoi kohdun tuntuvan navan korkeudella, mutta kun seuraavana päivänä supisti, niin mielestäni kohdun reuna tuntui kyllä ainakin pari senttiä navan yläpuolella. Mutta eipä tuolla niin väliä :)

Mahan koosta minulle monet myös aluksi päivitelleet että onpas iso maha, mutta nyt kasvutahti selvästi jo tasaantunut. Saa nähdä tuleeko loppuraskaudessa paljon kommenttia siitä, kuinka pieni maha on, kuten esikoisen aikaan :p

äippä ja poika 24+0! :) (ollaan jo vähän turvallisemmilla viikoilla :) )
 
  • Tykkää
Reactions: Yeppee
Minä taas vain lukemassa lähinnä käynyt mutta nyt kaktuspiikin anoppi-keskustelu alkoi kiinnostamaan siinä määrin että pakko vastata.
Meijän ukon anoppi on valtavan ihana nainen, avittaa kyllä tosi paljon ja on oikeastaan ollut toisinaan korvaamaton apu. Ite ku en oo tottunu että autellaan ja tehään kaikki puolesta niin tuntuu oudolle, ja siihen päälle ku tulee neuvot jotka ovat niin helve in ehdottomia.
Ny ku on vauvi tulossa niin oon sanonutkin ukolle että "mun reviirille" ei hypitä. Lapsi on meijän, ja me kasvatetaan se niinkuin parhaaksi nähdään. Viis siitä millainen on vauvan serkku tai serkun kaveri!

Tossa noiden suvussa aika lailla tapana jakaa KAIKKI asiat, mikä taas ei sovi oikein yks yhteen mun yksityisyyden kanssa. En oo tottunut siihen että mua aikuista ihmistä tullaan neuvomaan ku jotain aivokääpiöö!
Oma perhe ku on kasvatuksessa tehny välttämättömän ja aatelleet että elämä opettaa eivätkä aikuisiällä oo kiinnostuneita neuvomaan mua. Tietäävät että teen kuten parhaaks koen, ja jos teen virheitä, tokkopa opin niistä.

Tuntuu siks vähän oudolle kuunnella anopin tunnin saarnaa siitä "kuinka elämä muuttuu, ja kuinka on oltava järjestelmällinen ja kuinka on oltava johdonmukainen eikä ehdi mitään tehdä ja blaablaablaa..."
Juu, kiitos neuvoista.
Huh, olipa avautuminen ja naputinki niin nopeesti että liekkö näppis tulessa :D

SF-mittaa
ei meilläkää oo otettu vielä, varmaan ens kerralla sitten kun on lääkäri. Perhevalmennus meilläki alkanut ja vaikuttaa ihan kivalle. Yks kerta nytten takana ja 16.5 seuraava.

Nirp + "kinkku" 23+
 
Yritän nyt nopeesti jotain kommentoida ku kohta pitää laittaa toi pikkuneiti päikkäreille.

Anopista kateellisena kuitenki luen teiän "haukkumisia" anopista koska mulla ei enää anoppia ole. Kuoli jo ennen ku toi meiän pieni synty. Muutenki ku meillä on niin vähän noita lastenhoitajia ni olis kyllä ihanaa jos anoppi vielä olis tässä maailmassa. Nytteki oon monta kertaa ajatellu et voi kunpa se vielä eläis ja tietäis että meille vielä vauva tulee. Mutta ei voi mitään, tällä mennään!

Elämäntilanne mä oon siis kotona ton 2-vuotiaan kanssa ja vakityöpaikkaa ei edes ole. Miehellä on oma yritys. Yhessä ollaan oltu vajaa 20-vuotta ja naimisissa n. puolet siitä. Ja tää siis on meiän neljäs lapsi. Omakotitalossa asutaan ja hyvin pyyhkii. Sen tarkemmin en haluu alkaa netissä selostelemaan.

Äitiysvaatteista joku kyseli. Mä oon ostanu vaan H&M:lta äitiysvaatteita ja oon tykänny. Mulla ainaki ne resorit tulee ihan mahan päälle kunnolla. Joku kirjotteliki niistä mustista ohkasista housuista ja oon samaa mieltä että on tosi kivat. Ihan vallan niitä pidän kotona ollessa päällä. Ja joskus kyllä lähen niillä kaverilleki tai lähikauppaan. Jotain kesäpaitoja pitäis kyllä saada mut henkka maukalta oli ainaki netistä kaikki loppu. Pitäis lähtee vissiin helsinkiin et pääsis ostelee kaupasta. Täällä kun ei henkka maukkaa ole.

Allergiaoireista mulla on siitepölyallergia ja oonki syöny allergialääkkeitä jo reilusti yli kuukauden. Siitepölyä onki nyt ihan hirveesti ja siitähän varoteltiinki et myös ne joilla ei ole allergiaa voi saada oireita. En sitte tiedä herkistääkö raskaus. Mulla kyllä ihmeen vähän oireilee kai se lääke sit auttaa kuitenki. Pitkään jos ulkona on ni alkaa kyllä silmät kutiamaan ja nenä vuotaa mut se menee onneks ohi ku tulee sisään. Toivottavasti pääsiski näin vähällä. Esikoinen on taas aivan tukossa ja silmät turvoksissa ja punaset joka ilta vaikka silläki on lääkkeet, sekä tabletti että sit silmätipat ja nenäsumutteet käytössä. Se kyllä kärsii tästä nyt tosi paljon.

Sit nopeesti omaa napaa. Tänään oli neuvola ja myös mulla sf-mitta meni yläkäyrillä mutta terkkari sano et niin yleensä tässä vaiheessa et sit se tasottuu. Katto sit koneelta viime raskauden mitan ni se oli kyllä ollu aika alhaalla vaikka kuopus oli sit syntyessään melkein 4,7kg. Eli eipä toi nyt mulla ainakaan vielä sano mitään. Seuraava neuvola on sit taas kuukauden päästä. Oikeestaan koko ajan oon käyny n. 4 viikon välein. Ens kerralla onki sit lääkäri. Jännitin mitä terkkari sanoo painosta ku sitä oli nyt sit kertyny mut ei onneks mitään sanonu ku aikasemmin on tullu niin vähän. Ihan hyvällä mallilla toi painoki vaikka olishan sitä vähemmänki voinu tulla.

Jännään täällä kaktuspiikin puolesta. Toivottavasti ultrasta tulee hyviä uutisia!

Mut nyt täytyy mennä laittaa pikkarainen päiväunille! Voikaahan kaikki masuinenne hyvin!

Aksuliina 22+1
 
Ai niin, unohtu yks asia kertoa. Eilen kuulin sitte ekan kommentin siitä miten on iso maha. Kysyttiin et millos on laskettuaika. Sit ku kerroin ni sanottiin et no onpas sit iso ja kuis iso vauva sieltä tulee ja ootko varma ettei oo kaks siellä. Noo, huumorilla tän otin mut nyt se sit vissiin alkaa..

Nyt pitää mennä!
 
Elämäntilanteesta: Ollaan oltu vuosi naimisissa, asutaan omassa talossa ja tällä hetkellä rakenteilla on uusi koti. Vauvan sukupuolikin selvisi parahiksi sisustusjuttuja ajatellen :) Pääsemme muuttamaan kesäkuun puolivälissä. Ollaan molemmat töissä, vakityöt ja minulla alkaa nyt sitten hyvin tervetullut paussi tähän oravanpyörään! Olemme miehen kanssa molemmat sitä mieltä, että parhaaseen mahdolliseen elämäntilanteeseen meille tulee vauva ja ollaan siitä tosi onnellisia ja kiitollisia <3 Elämä voi tosiaan olla aika ihanaa :)

Anoppi / appivanhemmat.. Kieltämättä itsekin hiukan kateellisena luin teidän anoppien "huonoja" puolia.. Yhdyn Aksuliinan mielipiteeseen siltä osin, että meilläkään hoitoapua tms. apua ei hirveästi tule olemaan heiltä tarjolla, sillä asuvat kaukana.. Toisaalta ymmärrän kyllä tuonkin pointin, että voi olla ärsyttävää jos liikaa tuppaudutaan aikuisten lasten elämään.

Mahan kommentoimisesta mulla ei ole kokemusta kun ei oikein ole sitä mahaakaan vielä... No, kyllähän se nyt jo alkaa näkyäkin mutta on kai sitten ihan inhimillisissä mitoissa kun ei kerran kukaan ole asiasta mitään maininnut. Eräs työkaveri kyllä totesi uutisen kuultuaan, että no ihan loppuvuodesta varmaan sitten syntyy.

Ihanaa, huomenna on perjantai :)


Vanilla Whip (20+2)
 
Heippatirallaa!

Täälä ei taas hymystä meinaa tulla lopppua! :D
Joten arvaattekin varmaan että kaikki on hyvin!! Pötykkä vastasi just viikkoja,vettä oli edelleen normaalimäärä,sydän kunnossa,kaikki kunnossa! Painoa oli 530g,mitoiltaan menee keskikäyrää,joten sekin on hyvä!
Sitten sinne listaan voi päivittää.......poikalupaus!!
Lääkäri sano vaan että kyllä täälä selvästi pallit roikkuu ja sorokki tuossa keskellä,sanosinpa aika vahvasti että poika on tulossa! :D
Eli minun unet ja tuntemukset piti siis paikaansa! Oli iskä kyllä ylpeenä ja taisi siinä tirauttaa pari kyyneltäkin! :heart:
Vauvalla siis kaikki oikein mainiosta! Mulla oli pissassa sitä valkuaista aika reilusti,2,8g. jos en ois diabeetikko,osastolle kuulema ottasivat,olisi vaarallinen raskausmyrkytys. Mutta kun ei muita oireita ole ja tosiaan tämä diabetes kuormittaa munuaisia niin lääkäri ei ollu huolissaan,pissiä vaan nyt keräillään tinkaan ja tarkkaillaan. Ja kahen viikon päästä jo takasin,joten pääsee taas kuikkaamaan tyyppiä!

Kyllä taas jotenkin iski tajuntaan paremmin että meille tulee vauva! Ja poika! :heart:
Jotenkin kuvittelinkin jo ihteni pojan äitinä. Tosin esikoinen on tyttö,olisi sekin tietysti ollu yhtä ihanaa jos ois kotiin asti hänet saatu.

anopista vielä sen verran että minun anoppi ei ole edes sellaista tyyppiä jota voisi lapsenvahdiksi tarvittaessa pyytää. Hänellä ei oikein ole minkäänlaista käsitystä siitä miten lapsia,varsinkin vauvoja hoidetaan. on hänellä jo 4 lastenlasta,mutta hän ei vaan ole sellaista pullantuoksuista mummo-tyyppiä. Ei osaa jotenkaan olla empaattinen. Muistan kun miehen veli oli lapsineen käymässä täällä Suomessa (asuvat Norjassa) niin heidän poika oli pieni ja itki mahakipuaan paljon,anoppi töksäytti sanoa että voisiko tuokin olla välillä hiljaa,päähän alkaa koskemaan tuo huuto.Toinen kärsi koliikista!!
Että jospa paremmin nyt ymmärrätte...
hänelle rakkain on vain tämä nuorin poikansa,eli minun mieheni. Jotenkin hän sillä rahan ja muun tuputuksella varmaan koittaa paikata sitä että otti uuden "kaverin" hyvin,hyvin pian miehensä kuoleman jälkeen.

Mutta näitähän mahtuu joka junaan! :LOL:

Poikasella on kuiteskin kaikki hyvin ja se on nyt tärkeintä!!

Kaktuspiikki ja poikanen 22+5

ai niin! saatiin aivan ihania 4D kasvokuvia,hitsi kun osaisin tänne laittaa... :heart:
 

Yhteistyössä