38+0 viikko käynnistyi täällä. Onnea kahdentuneille jälleen kerran!:flower:
Lieneekö Wasabilla sama neuvolantäti kuin minulla, kun minäkin tänään neuvolasta sain passituksen ultraan, kun oli epäilys jälkeläisen asennosta - päätä ei nimittäin löytynyt. Ultraaja löysi sen sitten ylempää kuin käsipelillä oli etsitty. Taas ei tartte liikkua tänä iltana, sen verran on murjottu tuota mahaa. Pää oli siis hyvin ylhäällä, ja on mahdollista, että tuo keksii vielä kääntyä ennen h-hetkeä. Sf-mitta oli pompannut reippaasti, 2cm viime viikosta, ollen nyt 38cm. Lapsivettä oli vaihteeksi runsaasti ja painoakin oli tullut 700g lisää. Olo on kyllä suuri, kun tuo mahakin pysyttelee korkeuksissa.
Myös flunssa on iskenyt. Jos ei maha ole tiellä, niin sitten on nenä tukossa - yöunet ovat jääneet hiukan vajaiksi. Ei onneksi tarvitse kuvitella kohta lähtevänsä synnyttämään, kun mitään merkkejä ei perjantain jälkeen ole ilmennyt. Silloin supisteli kolmisen tuntia 10 minuutin välein illalla, mutta tilanne meni ohi yön aikana.
Aika ikäviä nuo edellä olleet synnärikokemukset.
Minäkin synnyttelin ekaa 14 tuntia aikoinaan - yksin lähes koko ajan. Ei ollut oikein turvalinen olo. Edes vessaan en uskaltanut lähteä. Onhan työ synnärillä varmaan aika paljon kiinni siitä, miten paljon sisällä on synnyttäjiä, mutta etenkin ensisynnyttäjien kohdalla on ikävää jos kokemus jää huonoksi. Myös lapsivuodeosastolla sain huonoa kohtelua sen yhden kerran kun pyysin apua - en ollut nimittäin ikinä pessyt vauvalta kakkaa, eikä kädet riittäneet. Huonekaveri soitti kellolla hoitajan avuksi, mutta sieltähän tulikin hoitaja, jonka tehtäviin moinen ei kuulunut (eli kai sairaanhoitaja oli), ja sain siitä kyllä kuulla sitten aika tylyin sanakääntein. Kolmosen kohdalla synnytys oli ihan hyvä tapahtuma, mitä nyt kätilöopiskelija itkeskeli minulle avioeroaan synnytyksen jälkeen kun hänelle selvisi että olen eronnut. Mutta osastolla kukaan ei kertonut mitään mistään. Niinpä ekana päivänä menivät ohi ruokailut ja kaikki, kun aiempien kanssa ruoka tuli huoneisiin. Myös sairaalasta lähteminen tehtiin supervaikeaksi yksinhuoltajalle. Taksilla olin menossa kotiin, jossa siskoni hoiti lapsia. Ei käynyt, vaan siskon ja kahden leikki-ikäisen piti matkta sairaalaan minua hakemaan (julkisilla), ajaaksemme sillä taksilla sitten kotiin...
Muutenkin se, että kohdellaan arvostavasti on tärkeää jo suhteen kehittymisen kannalta lapseenkin. Unohtuukohan kätilöltä liian helposti se, että syntymä ei ole kuitenkaan asiakkaalle mikään monta kertaa päivässä tapahtuva tekninen tilanne, vaan maailman ihmeellisin asia.
Joka synnytyksessä on ollut jotain huonoakin, mutta voittopuolisesti kuitenkin hyvää ekaa lukuunottamatta. Mutta tuo liukuhihnameininki on kyllä ollut joka kerran nähtävissä.