Syyskuun söpöläiset <3 - Kesäkuussa

Rauraulle kiitokset pinosta! Mulle voi muuten lisätä tuonne poikaolon ja tyttölupauksen kun on jäänyt

Mä oon niin huonosti täällä nyt käynyt. Esikoisen aikaan pysty täälläkin roikkumaan, nyt kun on taapero kotona ni tuntuu et aikaa ei oo mihkään. Silti repäsin ja otin elokuuhun asti opintoja kesäloman sijaan, eli on nyt sitten monta rautaa tulessa! Onneksi olo on pysyny hyvänä ja toisaalta kiva kun on tuommonen oma juttu

Matkarattaista palvon noita meidän Quinny Zapp xtroja. On niiin kevyet ja näppärät! Maxicosin cabriofix istuimen kanssa ainakin menee yksiin. Voin lämpimästi suositella!

Nimi on mietinnässä. Vielä on epäusko siitä et tää syntyis ilman vehkeitä ja sit kun esikoisen nimi on pikkasen erikoisempi ni tässä mietinnässä et laitetaanko tavis vai ei niin yleinen nimi tälle. Sit jos on kaks vähän erilaisempaa nimeä ni joskus jos tulee kolmonen ni olis hassua antaa sille sit tavisnimi vaikkakaan ei se sit olis hassua kun tottuis.

Toivottavasti kaikilla menossa seesteinen keskiraskaus!

P.S. Poks 27+0! Taapero talossa aika tosiaan juoksee, viikonloppuna tein kirpparilta ekat löydöt. Muuten on tavaroiden hankinta vielä ihan vaiheessa Vähän eri kuviot ku esikon aikaan.

Terkuin Simppu ja pikkumuru 27+0

 

Ilokarpalo, Lansinoh on paras tissirasva. Sitä ei tarvi pyyhkiä pois imetysten välissä ja hoitaa hyvin

Itse imetin esikoista kahta päivää vajaaksi vuoden ikää eli lopetin huhtikuun 23. Lopussa alko tissit oleen raskauden puolesta jo aika herkillä niin hyvin mielin lopetin. Alunperin ajattelin et imetän puoleen vuoteen jos vaan onnistuu. Täysimetyksellä mentiinkin siihen asti. Oli musta tosi näppärää et oli aina eväkset mukana ja lämmitettynä

Kurja juttu kellä olikaan epäonnistuneet vaunukaupat. Vihaksi pistää epärehelliset

 

Heippa taas!

Imetystä olen sen verran pohtinut, että toivottavasti onnistuu ja kestää ainakin sen puoli vuotta. Muuta en osaa vielä toivoa. Tosi monella tuntuu alussa olevan hankaluuksia, mutta onneksi suurimmalla osalla sujuu lopulta hyvin. =)

Yhdistelmävaunujen sijaan olemme päätymässä kuomurattaisiin + vauvavaiheessa kantokassiin. Onko kenelläkään kokemusta? Liikumme paljon autolla, joten tarvitsemme näppärän menopelin vauvalle enkä ole todellakaan innostunut raskaista yhdistelmistä. Alustavasti olen katsellut Oran Star kuomuratasta, jossa on isot pyörät (edessä kääntyvät/lukittavat), taitaa olla uutuus, kun ei käyttäjäkokemuksiakaan löydy.

Fyi 27+3

 

Höh, olen niin pahoillani kaikille joilla on ikävät muistot imettämisestä. :hug: Mulla on pelkkiä hyviä kokemuksia. Luulen että olisi katastrofi jos nyt ei kolmannen kanssa sujuisi, mutta olen kyllä tosi luottavainen, koska lopetin kuopuksen imettämisen tuossa n kk sitten rv 20.

Ilokarpalo: Kamalaa :'( Mitä ihmisiä sitä onkaan! Joitakin pikkutapauksia olen esim facen kirppiksiltä kuullut, mutta en mitään tuollaista.
Päädyttiin ostamaan tuplat hobby hallista. Halusin ehdottomasti istuimet vierekkäin ja selkä menosuuntaan molemmille. Käytettynäkin ne tuntui maksavan aikalailla. Hoitopöytä tulee käytettynä haen ihan tästä kodin läheltä. Kummassa sitä "keksiikin" tarpeellisia ostoksia vauvalle, vaikka luulin ettei me nyt mitään tarvita.

Musta tuntuu, että olen nyt tosi herkällä päällä. Kuulin että tyttömme kaveriperheellä on nyt vesirokko ja lapset on leikkineet ahkerasti yhdessä ja mulle ei kerrottu vesirokosta mitään. Tuntui niin pahalta ja jos olisin tiennyt tästä niin en olisi antanut tyttöjen leikkiä yhdessä, sillä miehellä alkaa pe kesäloma ja haluamme reissata sukulaisilla ja ystävillä. Musta perhe teki väärin koska vesirokosta olisi voinut kohteliaasti infota. Nyt mietin itämisaikaa ja voimmeko käydä katsomassa serkkumme vauvaa tässä ollenkaan Onko teillä kokemuksia vesirokosta?

 

katariine, itämisaika vesirokolla on n. 2vkoa. Onko se vesirokko millon selvinny sille kaveriperheelle? Meinaan, et onko ne ite ollu tietosia asiasta ja silti ovat antaneet leikkiä yhdessä, vaikka rokko on tietoisesti päällä?

Imetys on asia, mistä mullaki on hyvät kokemukset ja oon kyllä nauttinu molempien aikana siitä täysin (juurikin helppoudesta ja siitä läheisyydestä). Esikoisen kans kaikki lähti heti eka kerrasta sujumaan tosi hyvin. Otteet oli kunnossa ja neitille kelpaski vain tissi. Täysimetin 5kk, kunnes oli pakko alottaa kiinteet, ku pelkkä tissi ei enää riittäny pitämään nälkää (1-2h:n välein tissillä yötä päivää ja yhtäkkiä maha ei toiminukaan normaaliin malliin). Imetyksen lopetin esikoisen ollessa vuoden ikänen. Itseasiassa se jäi vaivihkaa, ku mä tietosesti jossain vaiheessa vähensin yösyöttöö ja ku töihin menin ni päivisinki se väheni ja sit siinä luonnollisesti kävi niin, et loppu. Kuopuksesta ei alku ollukaan niin helppoa, ku imuote oli väärä ja sitä piti korjailla. Rinnanpäät aukes tietty tämän johdosta (onneksi on Lansinoh-voide ja sitä hankin nytkin valmiiksi kotiin!!) ja vertaki tuli. Onneksi sain imuotteen korjattua ja päästiin poitsun kans nauttimaan imetyksestä :heart: Täysimetin jälleen sen 5kk ja imetys loppu taas siinä vuoden iässä. Tällä kertaa jälleen odotan kovasti imetystä ja sen onnistumista. Uskon, että tulen hieman pettymään, jos se ei onnistukaan, koska pullojen kans en jaksais alkaa sähläämään, mut sitä on mentävä sen mukaan, mitä tilanne vaatii!

 

On tämä aikaa. Alakulo jatkuu :-( En tiedä mikä tän aiheuttaa. Muuttuva kroppa ottaa koville (vaikka kolmas raskaus jo onkin ja kuulostaa pinnalliselta). Nää suonikohjut ärsyttää. Itku on herkässä. Toivottavasti joku ymmärtää. Ei tätä helppo ole ääneen sanoa. Kunpa olisi jo syksy ja vauva syntynyt. Nyt tuntuu liikaa siltä etten jaksa :-(

Imetyksestä: mä imetin ekaa lastani 6kk enkä oikein nauttinut. Alussa nännit vuoti verta ja vauvalla oli koliikki. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Toivottavasti tämä olotila ei nyt ennakoi taas samaa...

Tässäpä tuoreet kuulumiset. Ei niin hyvät, mutta näillä mennään.

SuSette82 ja 23+6 (tai jotain. ...)

Ota asia puheeksi jo nyt neuvolassa! Jos itteä yhtään mietityttää masennus tms. niin mitä aiemmin otat asian puheeksi ni sitä helpommin siihen saa apua :hug:

 

Mä oon ollut aktiivisesti lukemassa viestejä, mutten ole jaksanut kommentoida. Sen verran ollut edelleen ilmakuoppaa elämässä.

Vesirokosta... Vesirokkohan tarttuu jo pari päivää ennen näppylöiden ilmestymistä, joten vahinko ehtii tapahtua ennen kuin kukaan tietää koko taudista. Jos yhtään lohduttaa, meillä oli 5-vuotiaalla justiinsa 1,5 vkoa sitten. Vesirokkovaahto, Poxclin, auttoi kutinaan tosi hyvin. Näppyjä oli paljon, mutta ei juuri haitanneet menoa.

Käytiin yksityisellä ultrassa sukupuolta selvittämässä, kun tämä meidän lapsukainenhan ei julkisen sektorin rakenneultrassa suostunut yhteistyöhön. Jalat yhteen, nilkat ristiin ja napanuora jalkoväliin No, yksityisellä saatiin sitten selvyys, että siveä neitihän siellä nilkkoja ristissä piti Mulla oli monta viikkoa vahva poikaolo, mutta vähän ennen ultraa aloin kallistua tytön kannalle. Näin mulle on käynyt aina ennenkin... Vai olisko se sittenkin niin, että naisella ja lapsella on oikeus muuttaa mielipidettään?!

Meillä on kaikki hankinnat tekemättä, aiotaan urakoida vähän niinkuin kerralla kaikki, miehen loman aikana. Yhdistelmärattaisiin ollaan päädytty, todnäk. Emmaljungan Super Nitrot. Värit oli vaan meistä jotenkin aneemisia, nyt kun tiedetään, että tyttö on tulossa. Oltais varmasti ostettu PINKIT jos olis ollu tarjolla

Imetyksestä... Mä oon imettänyt kaikkia kolmea noin 7kk. Maidontulo on vähentynyt niillä main ja imetys on loppunut itsestään. Joka kerralla on ollu imetyksen alussa nännit jostain kohtaa auki, ei pahasti, mutta sen verran, että tukka on noussut pystyyn, kun vauva on alkanut imeä. Imuote on ollut kaikilla kunnossa, mutta ovat kaikki viihtyneet tissillä alkupäivinä sen verran ahkerasti, että moiseen tottumattomat nänniparat ei oo kestäneet. Lansinoh on tosi hyvä voide, suosittelen. Kaalinlehdet auttaa tehokkaasti, kun maito nousee ja pakkaantuu kipeästi rintoihin.

Nimestä... Meillä on ollut helppoa, mun poikaolon johdosta ehti olla jo monta viikkoa pojalle nimi valmiina. Tytön nimi valmistui supernopeasti tyttötiedon saatuamme. Pidetään kuitenkin nimi salassa ainakin syntymään asti. Jännä nähdä, sopiiko nimi neidille. Mä kun olisin taipuvainen ajattelemaan niin, että nimi on mikä on ja sitä ei enää vaihdella. Mies haluaa pitää sen varan, jos ei näytäkään nimeltään, niin sitten vaihdetaan.

Neuvolassa kävin viime vkolla, kaikki ok. Hb vielä 120, katsellaan rautaa hiljalleen käyttöön. Sf-mitta huitelee yläkäyrän yläpuolella, mutta siellä se on ollut kakkoseltakin ja neljännellä kerralla ei liene kovin ihmeellistä. Mukula viettää aikaansa poikittain ja perätilassa, joten sekin voi vaikuttaa mitatessa.

Kaikenlaista pikkuvaivaa, kolotusta ja pakotusta on milloin missäkin, mutta ei mitään isompia. Nyt vaan ollaan ja nautitaan kesästä. Lähdetään ostelemaan vauvan kamppeita urakalla. Lääkärintarkastukseen 2-3 vkon kuluttua. Istukkakontrolliin heinäkuun lopulla. Ihmetellään mihin nää viikot häviää. Sellasta. Lyhyesti.

24+5

 

Täällä neuvola takana. Sokerirasituksen arvot olivat normaalit, onneksi. Painoa oli kertynyt 24g/viikko eli HERKKULAKKO ON TOIMINUT!! Painosta sainkin tällä kertaa kovasti kehuja että nyt on oikein toooosi hyvä. Tämä tietysti motivoi lisää, eli nyt vain olen niin että viikonloppuna voi sen jäätelön tai kaksi syödä mutta muuten tiukasti ruodussa . Kohdunpohjan korkeus oli 24cm ja hb 125. Syön rautaa nyt jatkossa pari napua viikossa ylläpitämään rautavarastoja. Vaavin sykkeet vaihtelivat 138-154 välillä, terkka sanoi, että tuo vaihtelu on todella tärkeää ettei ole vain jossain tietyssä koko aikaa.

Susetelle kovasti jaksamisia, kannattaa tosiaa ottaa jo ajoissa asia puheeksi että osataan asiaan puuttua. Ei kyllä varmasti ole kivaa kun on alakuloinen olo, raskausajan pitäisi olla kuitenkin sellaista, että jaksaa. Muutenkin väsyttää ja paikat venyvät ja vanuvat ja mieliala on hormonimyrskyssä herkillä.. :/

Joku mainitsi tuosta Lansinohin voiteesta, itse en olisi tullut toimeen ilman sitä! Mullakaan ei imetys sujunut. Vauvalla oli hyvä imuote kun vain sai kiinni, mutta mulla ihan typerät tissit kun ei meinannut saada kiinni. Kumeilla sitten onnistui, mutta ei sitten niin millään oikeanlaista asentoa! Ei vaikka kuinka etsi, vauva vaan riiteli rinnalla eikä siitä tullut yhtään mitään. Päädyin sitten rintapumpulla lypsämään vauvalle ja sitä jatkui 6kk kunnes lopetin. Ei ole tämänkään kanssa suuret toiveet, mutta ehkä yritän enemmän nyt kun toinen lapsi eikä niin pihalla kaikesta .

RauRau ja pikku-ukko 26+6

 

^ just kun oon yrittänyt tälle perheelle sanoa että se vesirokko kyllä tarttuu ennen kuin viimeisellä lapsella siinä perheessä ilmenee näppyjä :ashamed: mut kun ei mee perille.. Noh, jos se nyt meille tulee (ekasta tartunnasta tulee ensi viikolla 2viikkoa) ei auta kuin mennä sisulla läpi

 

Polikuulumisia:
Vettä oli oikein hyvin! Ei enää rajoilla, vaan kunnolla, normaalisti, ei liikaa. Vauva oli kasvanut hienosti, painaa nyt 1050g ultran mukaan. Oli taas poikittain, mutta aivan toisin päin kuin viimeksi, eli pää on nyt oikean kyljen ja peppu vasemman kyljen tuntumassa. Sektiosta eivät vieläkään suostuneet puhumaan, on kuulemma aikaista :/ "Ei vielä osaa sanoa, mitä kaikkea tässä voi vielä ilmetä, on niin monta liikkuvaa osaa." No, kai tässä on vielä vaan stressattava. Olisi kiva hieman nauttiakin tästä raskausajasta, eikä koko ajan murehtia jotain. Verikokeisiin passitti lääkäri vielä, kilpirauhasarvot katsovat, kun koko ajan mua vaan heikottaa eikä esim. hb ole matala eikä sokerit vaikuta.

Sokereista niin, sain sen pitkävaikutteisen yöinsuliinin niitten paastoarvojen parantamiseksi. Molemmat, sekä kätilö-diabeteshoitaja, että lääkäri kovasti lohduttelivat, ettei syy ole minun tekemisissäni, vaan noihin paastoarvoihin ei vaan oikein voi ruokavaliolla vaikuttaa, että syy on raskaudessa, hormoneissa. Päivän sokeriarvot on hyvät, ei tarvitse mitään tehdä, paitsi mittailla harvakseltaan. Aloitan sen insuliinin jo tänään. Katotaan miten vaikuttaa sitten. Masentaa kuitenkin jotenkin, alan olla aika poikki ja haluaisin vaan levätä enkä koko ajan stressata ja huolehtia ja muistaa jotain. (Varmasti rankan vuoden syytä tämäkin, päällekkäisine opiskeluineen, töineen ja työharjoitteluineen ja pahoine raskauspahoinvointeineen, imi musta kyllä kaikki voimat.)

Polilla oli eri lääkäri ja hoitaja kuin viimeksi, mutta molemmat tosi mukavia, erilaisia mutta mukavia. Kun he kyselivät miten pääsen liikkumaan (en oikein pääse) melkein pillahdin itkuun, jotenkin liian huolehtivaista tähän mielentilaan. Olisin varmaan kestänyt haukut ja huudot paremmin, haha.

Mimzy ja yksinäinen matkaaja 27+5

 

Aktiivisesti lähes päivittäin luen teidän kuulumisia, harvemmin tulee käytyä koneella. Mulla on kans suuret odotukset imettämisen suhteen. Ensisynnyttäjänä tiedostan alun mahdolliset vaikeudet, mut toivottavasti meillä imetys lähtee sujumaan.

Oon hommannu isot pinot kestovaippoja ja sit iski paniikki, et entäs jos ne ei toimikaan. Oon kuullu, et pojat saattaa pissiä niin paljon, että mitkään imut ei riitä tms. Kokemuksia? Sit iskee paniikki myös vaunuhommien kans. Brion yhdistelmät meillä on hommattuna ja ne on melko isot ja tukevat. Toimii varmasti täällä maalla lenkkeilyyn, mut entäs sit kauppahommat tai muut pienet autoreissut? Saatiin käytetty gracon turvaistuin, mut kun en ymmärrä noista, et onkohan olemassa rattaita joihin turvaistuimen sais liitettyä?

Itkuhälyttimiä on kans pohdittu paljon. Se on ehdoton sekä päiväunia että harrastusta varten. Netin selasin ja sit päädyttiin radiopuhelimiin, joissa on itkuhälytintoiminto. Ei oo vielä hommattu tosin. Normi-itkuhälyttimiä ei ohjeen mukaan saa käyttää pakkasella ja keskustelupalstojen mukaan joku on pakkasesta hajonnutkin. Lisäksi radiopuhelimella on tulevaisuudessa muutakin käyttöä. Onko muilla kokemuksia? suosituksia?

Omasta voinnista: ärsyttää ku ei voi lenkkeillä normaalisti. Oon kyllä käyny kävelee, mut se on sellasta hidasta ja vaivasta. Kiristää, puristaa, kolottaa ja supistaa. Sit suututtaa. Töissä oon onneks pystyny olemaan, rauhallisesti kun ottaa. Sokerit seurannassa ok. Yksi korkea arvo oli ku innostuin aamupalalla ottamaan banaanin normiaamiaisen lisäksi. Sitä se ei kestä. Ens viikolla kasvukontrolli-uä.

BeritS ja Viljo 27+5

 

Voi vitsi miten hienoa oli lukea näin paljon viestejä! Mistä moinen pulina yhtäkkiä?

Ensinnäkin SuSettelle hirmuisesti tsemppiä ja uskoisin, että hormoneilla on aika tavalla vaikutusta asiaan eli on "normaalia". Ei silti tietenkään kivaa ole. Mutta niin kuin joku muukin sanoi, niin kerro vaan neuvolassa. Jos siellä on vähääkään järkevä tyyppi neuvolatätinä, niin josko se alkaisi helpottaa. Ja vaikka sitten vauvan tultuakin masentaisi, niin nyt tavallaan tiedät, että sellainen voi olla tulossa, mutta siitäkin selviät. Toivon, että olosi alkaisi parantua ja voisit vähän nauttiakin.

Ja sitä samaa toivon Mimzylle! Ensinnäkin tosi kiva kuulla noista iloisista uutisista lapsiveden suhteen! Mutta sitten taas kurja kuulla, että siitä sektiosta ei voi vielä edes puhua. Luulisi, että asiasta keskustelun olisi voinut jo aloittaa vaikkei nyt mitään sitovaa päätöstä olisikana vielä saanut.

RauRaulle peukku painonhallinnasta!

Tuohon vesirokkoasiaan mä en osaa mitään faktoja sanoa, mutta sen verran nyt kuitenkin avaan sanaista arkkuani, että olis siitä kyllä aivan ehdottomasti pitänyt kertoa!

Kiitos, kun niin moni kirjoitti tuosta imettämisestä! Oli tosi "mukava" kuulla, että niitä ongelmia on ollut muillakin. Mulla ei sitä pullorumbaa vastaan ole mitään, kun en kokenut sitä mitenkään vaikeaksi enkä ylimääräiseksi. Ja korvike on musta ihan yhtä hyvää tavaraa ku ehtakin. Eli ei tässä nyt mitään hätää ole, jos siihen taas joudutaan, mutta selkeämpi omalle mielenterveydelle se olisi, jos olisi joko tai. Lasinoh oli täälläkin ihan pop rintoihin, mutta se rintakumi kyllä esti suurimmat vahingot ja verta multa ei koskaan rinnoista tullut. Kipeäähän se toki silti teki, mutta ei mitään sellaista mitä ei kestäisi. No, tulee mitä tulee! Jotenkin olo helpotti jo nyt hiukan, kun sai asiasta teille avautua ja luki teidän vastaavia kertomuksia.

Täällä vieroitetaan esikoista tutista ja voi jestas kun tekee äitille tiukkaa kuunnella sitä itkua, kun poika yrittää nukahtaa ilman. Ihan raastavaa. Mutta pakkohan se on kestää ja toivottavasti se nyt ei ikuisuutta jatku. Ero on vaan niin huima, kun aiemmin poika on vain laskettu seitsemältä sänkyyn ja hän nukahti sinne hyväntuulisena. Nyt huutoa, ihan suoraa karjumista ja itkua on tunnin verran niin paljon, että lakana on aivan litimärkä kyynelistä. Eka ilta meni tunnin itkulla, toinen 10 minuuttia ja tänään taas tunti. Halutaan kuitenkin vierottaa ennen ku vauva tulee, kun kuvittelen sen nyt olevan helpompaa, jos sitten vauva kuitenkin syö tuttia. No sitähän ei vielä tiedä, mutta näillä nyt mennään.

Maha-asukas on ollut tänään tosi hiljainen ja pistää vähän huolestuttamaan. Täytyy varmaan ruveta vähän koputtelemaan, josko hän sieltä heräisi.

Keltakukka 28+2 tjsp

 

Kiitos ymmärryksestä ja sanoistanne! Jo tänne avautuminen helpotti oloa. Olen tainnut kaikissa raskauksissa tuntea alakuloa ja hetken jopa katua koko hommaan ryhtymistä. Kuinka se alun onni voikin muuttua näin radikaalisti :-( Taidan reagoida näihin hormoneihin aika voimakkaasti. Ja synnytyksen jälkeen luvassa seuraava ryöppy. Sinnittelen ja päivä kerrallaan. Neuvolassa otan asian esille, pakko! Kun ekan lapsen jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, niin en suinkaan itse asiasta uskaltanut puhua neuvolassa. Vaan neuvolan osaava täti huomasi olotilani ja soitti käyntini jälkeen minulle kotiin ja sanoi että huomasi minun voivan huonosti. Siitä lähti paraneminen. Onneksi asia tuli esille!

Töissä ollut pari helpompaa päivää, mutta huomenna taas tiedossa rankka työpäivä. Jos jotain positiivista, niin tulee työn puolesta liikuttua kunnolla

SuSette82 ja poks 24

 

Keltakukka, tuo tutista vierottaminen ottaa varmasti koville, joten voimia äidille siihen! Meillä meni kuopuksen kans sillon helposti se homma, ku pätkäsin tutin imuosaa vähän lyhemmäksi saksilla sillain, et siihen tuli reikä. Unille mennessä poitsu oli vailla tuttia ja annoin sen rikkinäisen ni sehän ei kelvannu ja nakkeli sitä pois. Ja taas oli tietty vailla tuttia ja aina annoin sen reikäsen ja sanoinki, että on niin paljon jo tuttia syöny, et siihen on tullu reikä eikä ehjiä ole. No hetken se sitä koitti imeskellä, mut nakkas sen sit pois ja se oli siinä. Sit poitsu veiki ite kaikki rikkinäiset tutit roskiin

berits, Graconin matkarattaat on semmoset, mihin sen Graconin kaukalon (ei siis turvaistuinta) voi kiinnittää ja ne on näppärät just kauppareissuilla, jos ei yksin siis tartte käydä. Vauvaa ei tartte herätellä irrottelemalla kaukalosta ja helpompi niitä matkiksia on kuskailla siellä kaupassa, mitä ylimääräsiä ostoskärryjä. Ja sillä matkisten kuomulla saa kuiteski myös sen vauvan suojaan, jos nukkuu ni ei kirkkaat valot loista silmiin jne. Ja on niistä matkiksista myöhemminki hyötyä

Mimzy, hienoa että polikuulumiset oli hyviä ja sen veden suhteen voit huokaista helpotuksesta. Yksi stressi vähemmän!

 

Hola taas kaikille!

Joku oli kirjoitellut, että kuudennelle vaikea miettiä kummeja? Voin vaan kuvitella. Meille syntyy kolmas ja tälle nyt on päätetty keitä pyydetään mutta jos neljäs joskus saadaan niin ongelma edessä. Meillä esikoisella on 2 kummia, kakkosella 3 ja tälle kolmannelle tulee 2 ilmeisesti.

Ristiäiset meillä on pidetty molempien kohdalla niin, että ovat n. kk vanhoja. Ja meillä ei ole sylikummeja vaan lapsi on ollut minun sylissä. Onko kellään muulla näin??

Meille kotiutui eilen kerrossänky ja oon niiiiiin oottanu, et päästään muokkaamaan järjestyksiä ja pääsee esikoinen tutustuun omaa tahtia yläsänkyyn. Sit kun uskaltaa siellä nukkua niin poika pääsee alasänkyä opettelemaan pinniksestä ja vauva saa pinniksen. Meillä on ihan kaamee sekasorto just nyt täällä kotona. :headwall:

Ilokarpalo Mulle kävi marraskuussa 2012 silleen, et laitoin ostoilmon toriin ja muhun otettiin yhteyttä. Sain kuvaa vaunuista ja puhuttiin puhelimessa yms. Mie olin tyhmä ja maksoin ja sen piti postittaa ne. Ei oo kuulunu eikä näkyny. Tein rikosilmoituksen ja poliisit otti yhteyttä ja oli tunnettu noista hommista. Mun sinisilmäsyys hävisi kerralla.

Vauva on hiljaisempi varsinkin kuumalla ilmalla.

Imettämisestä ollu puhetta. No tässä mun kokemuksia.
Esikoinen kun synty nii ei mulla ollu käyny mielessäkään, et imetys on kovaa työtä. Kuvittelin, et se vaan tapahtuu ja onnistuu. Tyttö söi päivisin 1-2h välein ja illat oli tissillä. Öisin herättiin 2-3h välein syömään. Kävi myös lohtutissillä siis paljon. Maitoa tuli mutta tyttö ei kasvanu tarpeeksi nopeaa ja sain erittäin syyllistävää puhetta neuvolasta. Itkin kotona, että mut pakotetaan lopettamaan ja siirtymään korvikkeeseen vaikka lapsi ei itke nälkäänsä ja mie itse jaksan jajaja. En saanu YHTÄÄN tukea neuvolasta imetykselle. Sit tuli eka tiheä imu ja olin ihan varma, et maito ei riitä kun tyttö oli KOKO AJAN tissillä. Mie imetin ja luin imetysjuttuja netistä ja sain varmuutta jaksaa. Mulla ei siis ollu tietoa, et se oli tiheää imua. Sit yritin kerran pumpata, kun oisin halunnu käyä jossaki ja 20ml! Ei enempää. Taas itkua ja selvittelyä ja tadaa, kaikki ei heru pumpulle. Sain jatkaa imetystä. Sit pärähti eka rintaraivari. Siis hyvänen aika. Ajattelin, et lapsi kuolee nälkään kun ei suostu tissille. Saatto koko päivänä käyä kolmesti ottamassa kolme imasua ja raivoa. Mutta niin tuo hengissä selvisi. Alussa annoin korvikettakin, kun siihen painostettiin mutta sitten kasvoi järki päähän ja 3 viikossa taistelin korvikkeen pois. Oli muuten elämäni raskain työmaa. Imuote oli varmaan ainoa mikä oli onnistunut asia koko imetyksessä. Mikä ei siis takunnut. Kiinteisiin alettiin tutustumaan 5.5kk iässä ja vuoden neuvolassa multa pyydeltiin vähän anteeksi, kun tyttö ei kasvanu tarpeeksi nopeaa kiinteistä huolimatta.

No kun sit poika synty niin osas odottaa kaikenlaisia ongelmia. Täysimetin 6kk. Ja kyllä samaisia ongelmia olin mut kun ne kerran oli selättäny niin ei jännittäny ja luotin vaan siihen, et maito riittää ja onnistun. Musta vois melkeen sanoa, et oon yhenlainen imetystukihenkilö. Kyllä oon niin paljon saanu selätettyä ongelmia ja löytänyt ratkaisuja. Suurin epäkohta mihin oon törmänny, on se ettei siihen imetykseen anneta tukea esim. neuvolassa vaan ratkaisu on pullo. En näe pullossa mitään vikaa enkä korvikkeessa mutta jos ihminen haluaa täysillä imettää niin kyllä siihenkin pitäisi samalla tavalla tukea herua entä siihen pullotteluun.

Hauskaa on myös, kun joskus kuulee näitä "mun äiti eikä mummo oon saanu imetettyä kun 3kk joten en minäkään". Mun äidillä on rakennevika rinnoissa eikä todellakaan oo saanu imetettyä mutta kas kun mun tissit ei ookkaan mun äidin. Ja joskus muinoinhan oli, et imetetään tietyin väliajoin ja kun lapsi ei saa tilata maitoa tarpeisiinsa niin kyllähän se loppuu. Ja yleensä nämä äidit ja äidinäisit on just lopettanu niihin aikoihin, kun on tiheä imu.

Jessus mikä paasaus. Mut siis pointtina se, et älä odota sen imetyksen olevan helppoa vaan varaudu kaikkeen ja ota selvää asioista jo nyt. Ja imetys ei luultavasti ole ihan kivutonta hommaa.

Vesirokkoon mieki sanon, et jos on näpyt ollu jo näkyvissä niin pitäisi siitä mainita vieraille.

Keltakukka Täälläkin ois tutista vieroitus ajankohtaista. Poika 1v4kk ja pois pitäis saada ennen vauvaa.

Uuh nyt loppuu aika! Ihana, kun oli niin paljon luettavaa ja kommentoitavaa.

Tine ja Tyllerö 28+2

 

Meillä Tine samanikäiset ne pojat ja aloiteltiin tälleen ajoissa se vierotus, että onnistuis tosiaan ennen vauvan tuloa. Päivisin ei sitten niin mitään ongelmaa, mutta voi että tuota nukahtamista!

Titiu tuo tutin leikkaaminen oliskin voinut olla hyvä vinkki, mut se mahdollisuus taisi mennä jo. Tutit kun on nyt jo poistettu käytöstä, eikä takaisin oteta (uskoo hän vielä toistaiseksi )

Imettämisestä olis kyllä tosiaan ollut kiva kuulla jo ennen esikoista, että ei se niin vaan kaikilta onnistu. Joillakin menee ihan tosta noin vaan, mutta toisilla se on yhtä taistelua tai ei onnistu ollenkaan. Ehkä mullakin toinen kerta on jollain tavalla helpompi, kun tietää etukäteen, että ongelmia tulee. Sen olen muuten unohtanut sanoa, että miehen tuki imetyksessä oli uskomaton. Siis tavallaan kannusti jatkamaan ja yrittämään, mutta kun maito loppui, niin hän totesi, että valtavan hienoa, kun sitä riitti niinkin pitkään. Ne sanat tuli kyllä tarpeeseen.

Eilisen hiljaisen päivän jälkeen tänään on käynyt mahassa onneksi melkoinen myllerrys. Osansa asiaan oli varmasti tämän päivän herkuilla, kun leivoin vieraita varten.

Keltakukka 28+3

 

Tine, meillä iskä pitää vauvaa sylissä eli sylikummeja ei ole. Jotenki ollaan aateltu että kaikki kummit saavat olla samanarvoisessa asemassa. Meilläkin ristiäiset pidetty mahd pian eli noin kk:n sisään...ei noita jässiköitä kukaan jaksa isompana pitää sitä aikaa sylissä..no ei sen vuoksi tietenkään mutta meistä on kiva ollu että vauva kastetaan pian.
Ja juu määhän se taisin olla joka tuota kuudennen kummiasiaa pähkäilen...voih siis edelleen..

Voi kamala mitä kokemuksia teillä on nettiostoksista! Kyllä tuli niin paska fiilis teidän puolestanne! Itekki oon niin luottavainen aina ollu kaikkia ihmisiä kohtaan niin jotenki sitä ei ees osaa aatella niin että joku sua vois huijata tuommosessaki asiassa! Nykyään oon niin arka että tosi tarkkaan katon ja mietin mistä nettikaupasta uskallan ostaa ja jos uskallan niin aina ostan niin että on joko postiennakolla tai sitte laskulla eli mitään en maksa etukäteen! Ja kyse on niinki luotettavista kaupoista ku HobbyHall tai Discshop yms. eli miten niin arka

Imettämisestä: mulla on niin monenlaista kokemusta siitä että voi olla parempi etten sitä romaania tässä ala kirjoittamaan! Mutta jos kuudes on tulossa niin voitte kuvitella että mukaan mahtuu monenlaista, mutta laitan tähän pääpiirteittäin.
Esikon kans eli 19v sitte ei tuota imettämistä pidetty oikein minään eikä siihen saanu mitään ohjausta mistään, eli ku ei onnistunu niin eiku tuttelia vaan...
toinen 4,5v myöhemmin oli keskonen enkä saanut häntä imettää ennen ku poika oli 1kk mutta sillon olin päättäny että yritän kaikkeni ja niin mää pumppasin eka sen kk:n jatkuvasti, sitte saatiin joka toinen syöttö antaa rinnasta ja joka toinen pumpattiin, lopulta imetin sen puoli vuotta mutta piti antaa vastiketta myös lisäksi.
Kolmosen kans oliki sitte helppoa! Poika viihty rinnalla hyvin, oli erit. allerginen tapaus (passas vaan maito ja maissi) joten lekureiden puheista huolimatta jatkoin siedättämistä imetyksen kautta 1v9kk. Puoli vuotta täysimetyksellä.
Nelosen kans homma onnistu kans mainiosti mutta mun umpparileikkaus pilas sen eikä samaan rytmiin päästy enää, eli Puoli vuotta täysimetyksellä ja 9kk meni hienosti mutta ennen vuotta se sitte lopahti kokonaa.
Vitosen kans oli isoja ongelmia. Imuote pyllystä, verta vuotavat rinnat eikä maito noussu samalla lailla. 3kk iästä vastiketta lisäksi ja imetys loppu kokonaan 9kk ikäsenä mikä oli mulle suuri pettymys ja suru!
Eli vaikka kokemusta monesta lapsesta ja heidän imettämisestään niin joka kerta tilanne on ainutkertainen ja erilainen eli toisen kans homma sujuu ja toisen kans ei mutta kyllä ne lapset kasvaa oli se maito kumpaa tahansa.

Tutin vierottamisesta en ota ressiä! Meillä nuorin 1v6kk ja en oo miettiny vielä se tekemistä. Se tahtoo jäädä kuin itestään sitte ku aika on kuhan ennen ku 2v tulee täyteen niin sitte saa jäädä pois. Kiirettä en sen vuoksi pidä ku kahden kans on kiirettä pidetty ja niinpä noilla on peukkuongelmaa edelleen ja se on se juttu missä mun raja menee, en halua enää kolmatta peukun imijää! Siitä ku ei oikeasti taho päästä eroon!Mutta kukin tyylillään!

SuSettelle jaksamista ja haleja! Kyllä nuo tunteiden vuoristoradat on niin mäkisiä ettei oo tottakaan! Toisena päivänä sitä vaan märisee, toisena tuijottaa vaan yhteen paikkaan ja eikä saa mitään tehtyä, ei vaan huvita mikään. Toisena päivänä kaikki ottaa pannuun ja pinna on niin kireällä että joka asiasta vetää kauheat raivarit! Mutta missä on ne ihanat ajatukset ja seesteiset ajat? Tuntuu että ne vaan käväsee...mutta niistäki saa voimaa taas seuraavan myrskyn läpi käymiseen..

Ihania poliuutisia Mimzyltä! Mutta mikä siinä sektioasiassa nyt on ettei siitä voi ees puhua? Kyllä meillä raskaanaolevilla ajatukset menee jo osittain ainaki siellä synnytyksessä ja mielestäni olisi hyvä mieltä rauhoittaa jos asioista sais ainaki puhua..

Omia vaivoja on kamalasti! Niistä sais varmaa romaanin tehtyä tai ainaki noveelin..vahvistuu vaan tunne että meidän lapset on sitte tässä!
Sokerit rupeaa vihottelemaan tai tuo aamun paasto taas, diabeteshoitsulle aika ens ke...argh...

Vitsit mä oon kade ku katon teidän muiden rv:t! Tuntuu ettei omat etene mihinkään ja ekoilla alkaa jo kohta kolmosella!

Aurinkoista viikon jatkoa!

C ja kullannuppu 24+6

 

Huutelen vaan nopsaan tosta Crocuksen mainitsemasta peukun imemisestä, että siihen saa kyllä suhtautua tosiaan vakavasti, koska mä ite söin peukaloa vielä kouluun mennessä ja kyllä on sitten purentakin sen mukainen. Eli jos huomaan pojan siirtyvän peukaloon, niin pitää tuota tuttiasiaa miettiä. Vielä ei ole sitä peukkua onneksi keksinyt. Mut nyt mä lopetan puhumisen näistä jo "valmiista" lapsista, kun odottamisestahan tässä pitäisi puhua

 

Meillä vierootettiin tutista kolmessa osassa. Ensin jostain 8-9kk ikäisestä (en muista tarkkaan) ei saanut tuttia kuin unille ja sitten vuoden ikäisenä sai vain yöunille, päiväunet mentiin ilman tuttia. 1v 4kk -ikäisenä sitten jäi yötuttikin pois. Kyllä se sitä parina yönä kitisi aika kovaakin, mutta alistui sitten kovaan kohtaloonsa . Uniliinat, unikissa ja peitto on nyt sitten sitäkin tärkeämpiä. Ei anna näin kesäkuumilla vaihtaa kevyempään fleecehuopaan vaan pitää olla se paksu peitto joka vedetään korviin ja sitten huudetaan kun on kuuma .

Crocus, mä NIIN ymmärrän sun tuntemukset tuosta kun itsellä on vähemmän viikkoja. Mulla esikoisesta oli LA 30.7 ja olin sitten suurinpiirtein viimenen joka synnytti kun meni vielä yliaikaisuuden vuoksi käynnistykseen. Onneksi kuitenkin niitä viikkoja tulee koko ajan lisää .

Vauva on täälläkin ollut hieman hiljaisempi, tai sitten en ehkä ole niin kovasti kiinnittänyt huomiota kun ollaan tuon esikoisen kanssa oltu niin kovaa pihalla pitkin päivää. Oon niin onnellinen, kun olen saanut pari uutta kaveria leikkipuistossa niiden tilalle jotka sinkkuna ja lapsettomana ovat jääneet eivätkä enää pidä yhteyttä. Olen itse toki koittanut olla yhteydessä mutta ei vaan niin ei. Kyllä mä nyt osaan vielä puhua muustakin kuin lapsista . Eilen mulle tuli muuten kivuttomia supistuksia aamulla kun käänsin kylkeä, kun nousin sängystä ja menin takaisin sänkyyn. Muutenkin tuntuu, että olisi supistusherkempi kohtu kuin esikoisesta. Voisikohan se enteillä synnytyksen käynnistymistä itsellään sitten syyskuussa...?

RauRau ja pikku-ukko 27+0 poks!

 

Tutista, meillä vain esikoinen imi tuttia (toinen tyttö ei suostunut edes ottamaan, yökkäsi vaan aina pois) ja hänet silloin aikoinaan vieroitin tutista n. 9kk ikäisenä. Ajattelin, että helpompaa on vierottaa tutista silloin, kun vielä sai rintamaitoa. Kyllä siinä pari iltaa oli hänellä itkuisempaa ja vaikeampaa nukahtaa, mutta ihan ok meni. Jatkakaa vain sitkeästi, kyllä se helpottaa! Toivon, ettei tälle uudelle tulokkaalle tarvitse antaa tuttia, vaikka se olikin esikoisella kiva "äänenvaimennin" aina tarvittaessa

Olin aamulla verikokeissa ja sain pari arvoa jo puhelimeen, eli mulla on leukosyytit koholla ja hemppa kuitenkin nyt taas "vaan" 120 (juuri pari viikkoa sitten neuvolassa 130). Kai mä alan sitä rautaa taas syömään päivittäin, jos kerran joka toinen päivä otettuna voi noin paljon hb laskea kahdessa viikossa. Leukkarit voi kait olla koholla raskaudessa muutenkin, näin olen käsittänyt? Mulla se arvo oli niin vähän koholla, viitearvo on 8.2 ja mulla 9.8, niin tuskin mitään ihmeellistä voi olla vialla? Vähän jännittää ne kilpirauhasarvot. Huomenna soittelevat polilta, jos niissä on jotain sanottavaa, muuten en kuule heistä sitten.

Mimzy ja yksinäinen matkaaja 28+0

 

Piti tulla tänne ihan pikaisesti valittamaan omaa napaa. Yövalvominen alkaa verottamaan voimia tosissaan. Eli minä, joka olen aina ollut hyvä nukkumaan, enkä ole koskaan harrastanut valvomista, valvon nyt lähes joka aamuyö. Tai vähintään herään aina kun asento vaihtuu. Päivät menee ihan sumussa ja vain sitä ajatellen, milloin pääsen kotiin lepäämään. Ja sitten siitä lepäämisestä ei tule yleensä mitään, remontin ja muuton jäljilta on vielä paljon laitettavaa ja jostain kumman syystä saan kotona aina sitten kunnon tarmonpuuskan, ja koko ilta menee hommaillessa ja touhutessa. Mutta vähäiset yöunet alkaa siis jo kiristää hermoja. Toinen mikä kiristää hermoja, on tämä kipuileva alaselkä. Se siis kipeytyi viime viikonlopun siivousmaratonin myötä, eikä ole leppynyt sen jälkeen. Ihan sama mitä tekee vai tekeekö mitään, kipeää käy. Ei onneksi niin paljon etteikö pärjäisi ilman särkylääkkeitä, mutta kuitenkin.. Minulla on ollut alaselän kanssa aina ongelmia, mutta koskaan se ei ole kipuillut yhtäjaksoisesti tällä tavalla kuin nyt. Ja ne konstit, jotka aikaisemmin ovat auttaneet, eivät nyt auta. Eniten harmittaa se, että liikuntakin käy kipeää Eli lenkit koiran kanssa ja ne vähäiset treenit, joita olen pystynyt tekemään, ovat nyt vaarassa. Kohta pitänee harkita sairasloman hakemista, vaikka en kyllä haluaisi. Mutta eipä minusta täällä töissä mitään hyötyä ole, kun ajatus suttaa :/

No niin, tämä oli tällainen valivali -viesti. En yleensä valittamista harrasta sillä tiedän kyllä, että asiat ovat oikeasti hyvin eikä se valittaminen mitään auta. Selän kanssa vielä ehkä pärjäisin, mutta unen puute tekee hulluksi! No, pitänee yrittää keskittyä positiivisiin asioihin, kyllähän niitäkin löytyy paljon. Kuten tämä pikkuinen, joka mahassa aina möyryää, silloin nousee hymy huulille vaikka miten väsyttäisi tai kävisi kipeää <3

En saa nyt kyllä kommentoitua mitään teidän muiden juttuihin, anteeksi. Olen käynyt ne lukemassa mutta kaikki menee tällä hetkellä ns. toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ainakin tutista vieroittaminen on monella menossa, jaksamista siihen touhuun ja jaksamista muillekin! Toivottavasti saatte nukuttua yöt hyvin ja säästyisitte isommilta vaivoilta muutenkin

 

Crocus ja RauRau puhelivat tuosta viikkojen määrästä ja siitä, että tuntuu mälsältä olla se "viimeinen" joka synnyttää. Mutta niin se vaan on, että sieltä loppupäästä menee joka kerta porukkaa oikein vauhdilla ohi näiden alkukuulaisten eli sikäli sitä ei kannata liikaa miettiä. Minä itse viime kerralla ajattelin, että mahtavaa synnyttää ensimmäisten joukossa. Ja Pas*** vi*ut. Niin se meni laskettuaika ohi aikojaan ja moni loppukuinen oli jo aikaa sitten synnyttänyt. Olen sen tainnut aiemminkin sanoa, mutta sanon vielä uudestaan, että minä suhtaudun tuohon laskettuunaikaan tällä kertaa lähes vitsinä. Joskus syksyn tullen se lapsi sitten toivottavasti syntyy, mutta toivottavasti ei ainakaan ennen aikojaan.

Mimzy mulla ei ainakaan ole hajuakaan noita leukosyyteistä ja itte varmaan soittaisin neuvolaan ja kysyisin. Onhan se viitearvo jostain syystä määritetty. Mutta toivotaan, että ne kilppariarvot on kohillaan!

Hispula valita ihan rauhassa! Mulla tuli esikoisesti jo pari viikkoa aiemmin nuo unettomat yöt mukaan kuvioihin. Joko en saanut illalla unta tai sitten aamuyöstä havahduttuani en enää nukahtanut uudestaan. Silloin ketutti ihan huolella ne kommentit, että keho vaan alkaa valmistautua siihen yöheräämiseen, joka on kohta edessä. MIKSI ihmeessä siihen pitää valmistautua niin, että on jo synnyttämään mennessä aivan puhki! Ei mene mun kaaliini se, mutta sellanen se nainen kroppa sitten kai vaan on. (Ja ihan pötypuhetta muuten ne hormonit, joilla nainen jaksaa synnytyksen jälkeen valvoa. Multa selkeesti puuttu moiset doupingit ja sekin ärsytti, kun kaikki kommentoi, että helppohan sun on valvoa, kun on ne hormoonit! Murrr!). Siihen selkäkipuun en nyt osaa sanoa mitään helpottavaa, mutta mulla ainakin synnytyksen jälkeen selkäkivut paheni ihan kamalaksi ja oli jopa vaikeaa saada poika nostettua ylös sängystä. Sikäli asialle kannattaa pyrkiä tekemään jotain, jos suinkin mahdollista. Itse en hoksannut viimeksi neuvolasta edes apuja kysellä, mutta kai sitäkin kannattaa kokeilla, jos niillä olisi jotain vinkkiä jumppaliikkeisiin tai johki hoitoon.

 

Hispula: täällä myös unettomuutta. Oon ihan sairaan väsynyt töissä ja kuitenkaan illalla uni ei tule. Herään töihin joka aamu klo 5.10 ja max 5 tuntia tulee nukuttua joka yö. Ja työ on kokoajan jaloilla olemista, painavien laatikoiden nostelua ja pyöräilyä. Vielä olis 3 viikkoa jäljellä, enkä millään haluaisi antaa periksi.
Tää väsymys alkaa kyllä jo painaa....eikä varmaan yhtään auta alakuloiseen olotilaan :-(

SuSette82 ja 24+2

 

Keltakukka, no mä oonki kaikille sanonu että 10.9 on laskettu aika, mutta 25. tai 26.9 se vasta syntyy . Varsinainen la hedelmöitysajan mukaan pitäs kaiketi olla 15.9 mutta on niin pieni ero eikä sekää silti oo ku sinne päin.

Täällä myös yksi jolla ollut aina vähän alaselän kanssa onkelmia, muutamia noidannuoliakin ollut, mutta nyt ovat pysyneet poissa hyvää huomenta-liikkeen ansiosta, jonka teen kahdesti viikossa ja 60 toistoa kahdessa sarjassa. Kannattaa tutustua. Mulla on gym-stick siinä apuna, mutta onnistuu ilman mitään keppejä yhtä lailla.

Hispulalle voimia unettomuuteen! Mulla kans edessä loppuraskaudessa kun kuvioon astuu ystävämme lonkkasäryt kunnolla. Nyt niitä on ollut vaan silloin tällöin.


RauRau ja pikku-ukko 27+1

 

Heissan taas täältäkin ja kiitos uudesta ketjusta! Eipä se oo meillä syyskuisilla kun kolmisen kuukautta jäljellä! Äkkiä meni aika kuitenki

Hyvä imetyskeskustelu teillä, mielenkiinnolla luen ja koitan tsempata itteeni, esikoista en imettäny kun oppi sairaalassa pulloon eikä suostunu olemaan rinnalla. Tuntuu todella enskertalaiselle niissä jutuissa, toivottavasti tällä kerralla menis paremmin. Mä itkin ja surin tosi paljon epäonnistunutta imetystä, maitoa olis riittäny mut pumpulle ei herunu riittävästi.

Kummeista ja nimistä kans ollu tääl juttua, meillä nimi taitaa olla päätetty, kummit onkin toinen juttu. Sellaset oikeesti meidän elämässä mieluusti mukana olevat kivat tyypit on aika vähissä, miehen suku on olevinaan mukana mut eipä näy tyyppejä koskaan tällä suunnalla. Mun suku on laaja ja kaikilla jo tosi paljon kummilapsia, saapi nyt nähdä mitä keksitään.

Sitten omaa napaa eli vali vali -osastolle... Kärähdin sokerirasituksesta ja nyt sit mittaillaan arvoja mitä näyttää. Mulla oli kahden tunnin arvo melko koholla, terkka oli kyl ihana ja painotti et tää johtuu sukurasitteesta kun useemmalla lähisuvussa on 2-tyypin diabetes. Kauhea makeanhimo olis mut onneks välillä saa herkutellakin vähän ni muuten saa pidettyy ittensä kurissa. Mulle on painoa tullu jo 8kg, ekasta neuvolasta laskettuna 6kg. Enimmäkseen mahaan mut on tuota ahteria ainakin tullu lisää Ihmettelin muuten kun rintsikat niin ahdistaa ja mittasin sit ympäryksen tosta alta, kasvanu 68cm -> 80cm! Mä oon aika lyhyt et kyllä on jo kaikki sisäelimet aivan lytyssä.

Tänään kävin vaihteeks taas neuvolalääkärillä ja mulle kirjotettiin äippälomaan saakka saikku, supistaa koko ajan ja aivan järkyt liitoskivut. Kohdunkaula on ok, vauvan pää jo kuulemma tuntuu ihan selvästi sisätutkimuksessa. Pari viikkoa sitten piti käydä päivystyksessä kun nousi kuume ja alkoi supistella parin minuutin välein, mitään ei löytyny paitsi taas kerran streptokokki. Samalla ultrattiin vauva ja kohdunsuu ja kaikki näytti olevan kunnossa. Vauvan painoarvio menee edelleen ihan alakäyrällä ja seurataan kasvua. Sf-mitta otettiin tänään eka kertaa, 23cm eli pieni maha tälläkin kertaa. Koko maha tuntuu olevan pelkkää vauvaa, potkii kovasti ihan kylkiluissa ja nyrkkeilee rakkoon

Nyt ei tuu muuta enää mieleen. Pitää koittaa käydä nukkumaan, heräilen pitkin yötä kun koskee lonkkiin ja häpyliitoksiin ja päivällä väsyttää... Raskaus ei sovi mulle vaikka ihanaa onkin tuntea pienet potkut, tälläkin hetkellä Erityistsempitys Susetelle, täällä vähän samat fiilikset.

Oktonautti 27+3