Syyskuun söpöläiset <3 - Heinäkuussa

Päivityspyynnöt mielellään punaisella tai muulla selkeästi erottuvalla tekstillä, kiitos!

Facebook-ryhmä on suljettu.

-----------------------------------------

Lasketut ajat
nimimerkki/ikä/monesko lapsi/synnytyssairaala

27.8
-Brita-/26/2./-

28.8
Kaisa-Tuulikki/33/2./SeKS
Maikkki/25/1./SatKS
hiba/-/8./SatKS

31.8
aurora81/32/3./PHKS
Ihmemamma/34v/4. ja 5./OYS Kaksoset
babylove/22/2./LKS
Keltakukka/30/2./TYKS poikalupaus

1.9
lintetsa/27/2./PHKS
Hanipöö/28/3./SeKs
Tine/28/3./OYS tyttölupaus
nurmo/29/2./K-SKS

2.9
Ihmemamma/34/4./OYS
Iikku90/24/3./SeKS
Koikoi/33/3./NKL tyttölupaus
mirkkunen_ /25/2./NKL tyttölupaus
Sisso/41/2./-
Koska sitä punkkua saikaan?/33/1./K-SKS
maria-73/40/1./PKKS
Mamskuli90/23/3./JS
Morel/28/3./KYS tyttölupaus
velmutar/36/4./MKS

3.9
susanna85/28/3./TAYS
Mei*/32/3./K-HKS tyttölupaus
Ilokarpalo/34/1./KOS poikalupaus
hauska/30/1./-

4.9
Sorel/30/2./NKL poikalupaus
Joiku/33/1./PHKS
Joannet85/28/2./SatKS
berits/30/1./KYS poikalupaus
Mimzy/38/3./TAYS yttölupaus

5.9
plussatuulia/28/3./Phks
Anskuikkeli/21/2./KYS
MirkkuF/41/2./Tyks

6.9
Titiu/34/3./-
Toiveilija/-/1./PKKS
Fyi/32/1./JS
-miude-/29/2./K-HKS
Lumi/77 / - / 3. / K-HKS / tyttölupaus
-iitu_/24/2/LPKS

7.9
femmefatale/29/3./K-SKS
Hansteri/-/5./KAKS
EnniEmilia/28/3./-
Meelia/35/3./-

8.9
Elm4/24/1./OYS
Hämy22/22/1./OYS poikalupaus
Oktonautti/34/2./Jorvi poikalupaus
Hokkis/33/3/LS tai JS
eemiliah/23/1./KOS

9.9
Sasse/-/2./KOS tai JS
KapuH/21/2./JS tyttölupaus
Simppu/24/2./NKL tyttölupaus

10.9
eva-maria/31/5./Jorvi tyttöolo
RauRau/30/2./SEKS poikalupaus
whipii/22/1./TYKS

11.9
Amanda-88/-/3./-
Lindacandy/20/2./KOS tyttölupaus
Sniff/34/1./HUS
pikkuhiljaa/40/1./SatKS

12.9
pampulax/33/6./KAKS
Aniko/34/1./KOS
syyslauma/37/3./TAYS
Oidar/23/2./HYS

13.9
viltsu92/21/1./TAYS
TiiKet/24/2./NKL
Minttu-Lilja/28/1./-
jennu91/22/1./KOKS
jaane/-/3./K-SKS poikaolo

14.9
Myssypingu/32/6./PHKS
Daesha/21/1./SatK
furu/26/1./HYS

15.9
Hanix/38/3./LS poikalupaus
Johanna75/-/6./K-HKS
Mama<3/24/1./KOKS
anskk/24/1./PHKS
mother4/39/6./K-PKS

16.9
Manuli/24/2./K-PKS
nuorallatanssija/27/1./TAYS
Leijona2014/31/3./-
*emppu*/-/1. ja 2./K-HKS Kaksoset
viksula/29/1./JS

17.9
mammaling/37/2./MKS
mimmu_/20/1./VKS
Sydäntähti/28/3./K-SKS
Bhumi/34/3./KOS COLOR="#FF0000"]tyttölupaus[/COLOR]

18.9
Kukkaislapsi/35/1./JS
Pöpö87/26/3./TAYS
Fritang/21/1./TYKS tyttölupaus
Ape/28/2./EKKS
veramarika/25v/1./TAYS

19.9
Miinajohanna/28/2./TYKS tyttölupaus
Lumihiutale/23/1./-
Ceceli/25/1./PHKS
Syyskuu14/-/1./TAYS poikalupaus

20.9
Sandri/24/1./-
HoPe22/27/2./-
Emeli-/23/1./SatKS
Lontoon rae/25/2./KYS
PikkuR/27/2./OYS
Bluemary/-/1./-

21.9
Avellan/24/1./- poikalupaus
Sinadrius/31/2./PHKS tyttölupaus

22.9
Norppali/24/2./K-PKS
Hispula/30/1./OYS poikalupaus
Vuuti/29/2./KYS
Emppu80/34/3./HYS
Crispy/31/4./OAS

23.9
babysen/-/1./TYKS
Hea/27/1./KOKS

24.9
Peikkotytsy/21/1./SeKS
pieniliekki/34/4./TYKS

25.9
Crocus76/37/6./OAS tyttölupaus
aurinkoa83/30/2./JS tai KYS
mammaliini12/27/4./OYS
merivellamo/36/4./tyttölupaus
katariine/-/3./K-SKS tyttölupaus
mmini/24/1./KOS poikalupaus poikaolosta
Maaam/31/2./JS

26.9
Sara/28/2./TAYS
Napsi/31/2./HYS poikalupaus
Kirppu.81/32/2./TAYS
aroon/21/2./KAKS poikalupaus

27.9
Juliaana82/31/3./SeKS
Hepa_/25/2./TYKS
Cira-/36/3./-

28.9
Miumaukku/34/2./OYS
Pahkuratäti/26/2./K-PKS
Feebe/26/1./K-HKS
Eväät/30/1./KYS poikalupaus

29.9
kadja123/25/2./HYS
muhvi/29/5./SeKS tyttölupaus
Tolkjie/21/1./KYS

30.9
Carioca/29/3./JS
sunniee/25/3./TAYS
SuSette82/31/3./TAYS poikalupaus

2.10
Armis/33/3./PHKS

4.10
iita_82/2./KYS

5.10
Marjavatta75/39/2./TYKS


Menetyksen kohdanneet :hug:
SaaraN
SalVe
Santrana
Maikkukoo
Emotar
h3n3
äitii88
nelHM
Tyydeli
Kalpeakuu
must.ikka89
Riekonmarja
piretti
Nenna81
seetri
pauliinali
norpu
Tuzzi
pahki
Elea85

SYNNYTYSSAIRAALAT
JS = Jorvin sairaala
SAS = Salon aluesairaala
KOS = Kätilöopisto
NKL = Naistenklinikka
PS = Porvoon sairaala
LUS = Länsi-Uudenmaan Aluesairaala (Tammisaari)
EKKS = Etelä-Karjalan Keskussairaala
HYS = Hyvinkään aluesairaala
IAS = Iisalmen aluesairaala
K-HKS = Kanta-Hämeen Keskussairaala
K-PKS = Keski-Pohjanmaan Keskussairaala
KAKS= Kainuun keskussairaala
K-SKS = Keski-Suomen Keskussairaala
KOKS = Kymenlaakson Keskussairaala
KYS = Kuopion Yliopistollinen Sairaala
LAS = Loimaan aluesairaala
LKS = Lapin Keskussairaala
LPKS = Länsi-Pohjan Keskussairaala
LS = Lohjan aluesairaala
MKS = Mikkelin keskussairaala
OAS = Oulaskankaan aluesairaala
OYS = Oulun Yliopistollinen Sairaala
PHKS = Päijät-Hämeen Keskussairaala
PKKS = Pohjois-Karjalan Keskussairaala
Ras = Raahen aluesairaala
SKS= Savonlinnan keskussairaala
SeKS = Seinäjoen Keskussairaala
SatKS = Satakunnan Keskussairaala
TAYS = Tampereen Yliopistollinen Sairaala
TYKS = Turun Yliopistollinen Keskussairaala
VAS = Vammalan aluesairaala
VKS = Vaasan Keskussairaala

 

Tänään sain ensimmäiseltä miespuoliselta kuulla että OHHOH JA NOIN ISO MAHA JO VAIKKA VIELÄ KAKSI KUUKAUTTA!. Tämä siis isäni kaveri ja vielä sanoi että poika tulee kun on noin eteentyöntyvä maha. Sanoin että tuo on täyttä puppua koska esikoistytöstä oli maha juuri samanlainen. Onhan tämä iso, tai näyttää isolta, mutta uskoisin että sf-mitta kulkee ihan normikäyrillä. Viikon päästähän sen näkee kun on seuraava neuvola.

Meillä taitaa olla hieman sellainen tilanne, että jos meille tulisi erityislapsi, niin meidän perhe varmaan hajoaisi. Isäntä on sanonut että ei välttämättä jaksaisi. On sanonut että jos on koliikkivauvakin vain, niin muuttaa siksi aikaa pois kun koliikkia kestää. Tosin sitä en kyllä usko että tosipaikan tulle jättäisi mut pärjäämään yksin uhmaikäisen ja koliikkivauvan kanssa. Ja jos niin kävisi, niin takaisin ei sitten olisi tulemista! :stick:.

Mulla olisi tarve saada äitiysjuhlamekko, tuli kutsu serkun häihin ja heidän nuorimmaisensa ristiäisiin... Ja kaikista ihanista mekoista tietenkin se M-koko loppu .

RauRau ja pikku-ukko 29+6

 

RauRau, onpa hankala tilanne teillä miehen kans:| Onko väliaikaisesti tuollainen tilanne vai onko jotain ylimääräistä stressiä, mikä saa sit aikaan tuollaisia ajatuksia miehelles? Tosin oli miten oli ni ei ole oikein sulle luoda lisää stressiä tulevasta :hug:

Mulla ei niin ne miespuolisten (sukulaisten tms. vanhempien miesten) kommentit haittaa. Appiukkoki oli anopilta kysässy, et onko se tarkastettu, että vain yksi on muka tulossa. Se nyt on niin vanha (miehen vanhemmat on aika vanhoja) hömppänä muutenki, et se ei edes kaikkee muistakaan. Mut jotenki naisten kommenttina kaikki mahaan, painoon ym. liittyen loukkaa enemmän. Usealla kommentoijalla on kuiteski omaaki kokemusta ja sit vielä jos päälle tulee kommenttia, et "ei mulla kyllä ollu..." tms. ni johan alkaa pilli viheltää korvissa :kieh:

Kylläpä tuntuu kesältä... Heinäkuu ja lämpötila +10, vettä sataa kaatamalla ja tuulee niin, että puut taipuu vaakaan No parin viikon kuluttua on oltava kesäkelit, ku miehellä alkaa loma ja lähetään reissun päälle!!

 

Kiitos uudesta pinosta RauRau!

Toivon ettei miehesi kovin tuosta asiasta juttele eikä siten loisi sulle lisää stressin aiheita..se riittää varmasti meille äideille tuo oma pelko joka asiasta joka tuolla pikkupäässä jäytää..mutta uskon kyllä ettei hän tositilanteessa teitä hylkäisi! Luulen vaan että omat pelkonsa muuttaa tuommoisiksi sanoiksi..

Mahan koosta saan kuulla aina kommenttia! Joka ainut kerta multa on ihan oudot kyselleet (esim hammaslääkäri viimes) että oonko IHAN VARMA ettei siellä oo kahta! Saa nähä mitä se tällä kertaa on ku maha on vielä suurempi ku koskaan ollen kk sitte jo 25cm!!

Pitää ilm mennä!

C ja pieni 27+6

 

Ohhoh miten kesäkuu vaan vilahti ohi. :O En oo kerinny ees lukemassa käyä ja nytkin pikalukuna vedin sivut.

Suonenvetoja on öisin. Vaikka vedän magnesiumia, mies hieroo ja pidän jalat lämpösenä.

Mahan koosta saan kuulla. Kukapa ei. Se on liian pieni, liian iso, sieltä löytyy varmasti yllärikaksonen tai jopa kolmonen jne. Aika harva varmaan pääsee niin helpolla ettei mahaa kommentoida.

Musta tuntuu ettei mulla kauheesti oo tähän raskauteen liittyvää kerrottavaa. Ainakaan uutta. Tää heinäkuu sais mennä vähän hitaammin kuin kesäkuu. Pitäis oikeasti saada asuntokin laitettua kuntoon. Siivottua vähän paremmin ja laiteltua huonekalut paikoilleen, kun muutettiin lasten kans huoneita päittäin.

Palaan paremmalla ajalla asiaan (esikoinen sairasti kesäkuussa vesirokon ja nyt on pojan vuoro) ja keskityn näppyläiseen poikaan.

Voikaa hyvin!

Tine ja Tyllerö 31+2

 

RauRau:lle kiitokset uudesta pinosta!

Suonenvedot ovat helpottaneet, kun aloitin magnesiumin. Pohket on kyllä iltaisin sen tuntuiset, kuin joku kiristäisi. Johtuuko sitten suonenvedoista vai suonikohjuista... Jalat on illalla turvonneet ja pökkelöt. Oon käyny useana aamuna puntarilla ja illalla uudestaan. Illalla painoa on ollut ylikin 2kg enemmän, huh huh. Kahdessa aiemmassa raskaudessa ei turvotuksia ollut ollenkaan. Ja nyt ei ole edes hellettä...

Selkä on alkanut olla kovilla nyt töissä. Tää viikko tehnyt töissä jo tiukkaa. Enää 2 aamua ja sitten seuraavan kerran töihin millon lie Lähdetään Viron reissulle heti loman alkajaisiksi ja ollaan siellä 5 päivää. En oo kummemmin odottanut koko reissua, kun näitä vaivoja piisannut. Pelkään etten pysty nauttimaan. Mutta ehkä pieni irtiotto kotoa tekee kuitenkin hyvää! Heti reissun jälkeen onkin neuvolakäynti.

Oon vihdoin innostunut ostamaan vauvalle vaatteita. Suurin osa kirpparilta tai sit vähintään alesta. Nyt jos pojasta tuleekin yllärityttö, niin saa aikalailla poikamaisia vaatteita ylleen

Sukulaistyttö sai viime yönä ensimmäisen lapsensa. Kerkes olla sairaalassa nelisen tuntia,kun tyttö oli jo pihalla. Pikkuruinen neiti, 3054g ja 47cm. Täytyy kesän aikana päästä katsomaan. Asuvat eri maassa, joten ihan heti ei pysty lähtemään.

Vointeja kaikille! Itsellä ollut hieman helpompi viikko mielialan suhteen. Onneksi!

SuSette ja rv 28

 

Kiitos uudesta heinäkuun ketjusta!

Onneksi oma olokin on jo parempi, oon pystynyt töissä olemaan. Enää 5pv jäljellä! Muakin on magnesium auttanut, ei oo nyt kramppaillut. Vain lonkat särkyilleet öisin. Ja ai että rautalisä tuntuu tepsivän. Jo kolmen päivän jälkeen ei oo kamalaa heikotusta. En tiedä, onko sattumaa vai voiko näin nopeasti vaikuttaa. Joka tapauksessa iloitsen aina, jos olo hyvä/siedettävä. Tuntuu vähän, että tässä vikassa kolmanneksessa "uusi päivä, uudet vaivat" - meininki. Ikinä ei etukäteen tiedä, millainen seuraavasta päivästä tulee...

Tää nyt oli tällainen omiin oloihin keskittyvä listaus, ens kerralla kommentoinut muita enemmän.

Ilokarpalo ja Pipana 31+0 (jee!!)

 

Juu kyllä minäkin uskon, että tosipaikan tullen ei meitä hylkäisi. Ukko on kuitenkin vastuuntuntoinen eikä antaisi ittelleen koskaan anteeksi jos meidät vaan jättäisi oman onnemme nojaan.

Mulla on tänään tullut 6 harjoitussupistusta. Se on mulle paljon, kun yleensä on tullut 1-3 ja enimmilläänkin vain 5. Eikös niilläkin ollut joku raja, että ei ainakaan yli kymmentä saisi tulla vuorokaudessa? Saattaa johtua eilisen nestevajauksesta, oltiin liikenteessä aika monta tuntia eikä kyllä tullut juotua...

Tänään poksuu uudelle kymmenelle ja sen kunniaksi laitan masukuvan! Kyllä tuota pötsiä kelpaa kauhistellakki .

RauRau ja pikku-ukko 30+0

 

RauRau: ihana pötsi <3

Muahan kanssa jännittää, miten kävisi, jos vauvalla ei olisi kaikki hyvin -kestäisikö mies vai "räjähtäisikö pää" -kuten hän tosiaan itse ilmaisi alkuvuodesta, kun kriiseiltiin sen kanssa, tuleeko vauva vai ei. Itsekkäästi sitten kuitenkin annoin raskauden jatkua, vaikka mietin myös paljonkin miehen toivetta ja häntä kyllä ymmärsin... ei minusta ole pientä ihmettä keskeyttämään... ja jotenkin tuntuu, että tämän ihmeen nyt pitää meille tulla... on meillä aiemmatkin lapset helposti tulleet, onneksi... mutta jotenkin kuvittelin, että ei nyt tän ikäisenä enää kertarysäyksellä paksuksi pamahdeta ja kun ylipainoakin on, niin johan sekin heikentää mahdollisuuksia. Olin järjestänyt miehelle hääpäiväylläriksi hotelliyön itsenäisyyspäivän aikaan (heinäkuussa hääpäivä, muttei silloin pystynyt irtautumaan) ja se oli siinä...

Mies silloin sanoi, että varmaan tulit paksuksi... ja sitten kun kävi ilmi, että hän oli oikeassa, niin hän alkoi puhua, että miten hänestä nyt tuntuu, että kaikki ei mene hyvin ym. Pelkää, ettei vauvalla ole kaikki hyvin tai että synnytyksessä sattuu jotain mulle tai vauvalle. Arvatkaa, onko tämmöiset kommentit jääny vaivaamaan mieltä!!? :'( En oo edes uskaltanut kysyä, vieläkö hän ajattelee näin... Ja täytyy sanoa, ettette kuvittele meitä ihan kahjoksi pariskunnaksi, että ollaan niin peruspariskunta kuin olla voi. Perhekeskeisiä ja vakaasti oltu yhdessä ihan kohta 16 vuotta, naimisissakin ensi viikolla 11v. Mutta kriisi ollaan käyty tosiaan läpi ja tämä yllättävä vauvan tulo heilutti venettä kovasti.

Toivon vaan niin kovin, että kaikki menisi hyvin... (niinkuin kaikki). Mutta pelkoja on piisannut, kuten oon kirjoittanutkin. Toivon, että osaisi rauhoittua ja nauttiakin raskaudesta. Muutama viikko mennyt ilman huolen häivää, mutta nyt taas jotenkin hermoileva olo ollut.

Mutta jopas siinä tuli purkaus, huhhuh.

Oltiin eilen kuopion hoplopissa. Oli muksuilla lystiä. Käly ja lasten serkut oli mukana. Käytiin sitten mäkkärissä syömässä (kello oli n. 15.30 ja "pikkusen" maha kurni siinä vaiheessa!). Oltiin suunniteltu kälyn kaa, et söis jotain salaattia... mutta tietäähän sen kun on verensokerit pohjassa, et kuinka käy. Big Mac-ateriat tilattiin... ja hyvältä maistui. Aamulla oli kuitenkin ihan norm. verensokrut. =) Siitä sitten vielä matkukseen kierteleen, ikeassa alkoi hieman supistella. Tiesin kyllä olleeni liikenteessä, sillä selkä oli todella kipeä eilisillan ja yöllä. Oon miettinyt, kun kummipojan kastejuhla on reilun 3 tunnin ajomatkan päässä kuun lopussa, että selviääkö sinne lähtemään. Haluaisin lähteä, mutta tuo kropan kestäminen... samalle päivälle menisi sitten paluumatkakin. Eli käytännössä 6-7 tuntia autossa istumista yhdelle päivälle ja silloin n. rv 35.

Pohkeet mullakin kramppailee öisin ja lonkat huutaa hoosiannaa.

Velmutar 31+2

 

Velmutar: hyvin ilmaistu tuo "lonkat huutaa hoosiannaa", repesin ihan totaalisesti!

Meilläkin mies sellainen riskeihin varautuja. Jo ennen raskautta mietti, että kannattaako sitä yrittääkään. Kun kavereilla terveitä lapsia, niin meidän kohdalle muka osuisi sen takia kehitysvammainen tai muuten spesiaalivaikeuksinen lapsi. (siis mulla ei mitään erityisiä vastaan, työssäni kohtaan paljon ja auran jäsentämään vaikeuksia ja vahvuuksia, vaan miehen asenne ihmetytti). No sit kun ei heti natsannut, se oletti että ei tulla mitään lasta saamaan. Kun raskauduin, se jarrutteli koko ajan, että ei vielä intoilla. Ja sit kaikki seulat piti käydä tietty. Sit se vielä möläytti keväällä, että kun hän ei oikein lasten kanssa osaa olla / tule toimeen. (Vaikka oikeasti osaa olla). Nyt ihme kyllä ei oo enää riskeistä puhunut, onneksi. Aika vähän on halunnut lapsiaiheesta puhua ylipäätään, vaikka ihan on yhteisestä toiveesta laitettu alulle. Kai sitä sit stressaa ja painaa vaan tuleva isän roolinsa, että sen vuoksi tuolleen on pelkojaan tuonut esiin.

Muuten mekin siis ihan "normi" pariskunta ja mies rauhallinen, huomioonottava ja silleen turvallisen tasapainonen. Ajattelinpa vaan avautua, niin tulee lisää näkökulmaa joidenkin miesten tapaan työstää naisensa raskautta.

Ai niin pitää vielä mainita, että naisilta oon kyl saanut parhaat(kin) mahakommentit. Moni on sanonut raskausmahaa kauniiksi, söpöksi, ihanaksi ja hienoksi. Se tuntuu mukavalta.

Ilokarpalo ja Pipana 31+1

 

Niin ei muuten passaa unohtaa noista kommenteista, että tosi ihaniakin kommenttejakin saa. Töissä mun työkaverit osaa huomioida tosi ihanasti. Mahaa kommentoidaan nätisti ja muistelevat hyvällä omia raskausaikoja ja esim. vauvan liikkeitä. Ovat hyvällä tavalla kiinnostuneita, mutta vauvamaha ei valtaa koko keskustelua!

Mua Ilokarpalo hymyilytti tuo miehesi asenne/ajatus. Hassua, miten eri tavalla ihmiset käy näitä läpi. Itse sain esikoiseni 20-vuotiaana eikä käynyt pienessä mielessäkään, että erityislapsi voisi tulla. 3-vuotiaana sai vasta diagnoosit ja vielä silloinkaan en osannut murehtia tulevaa. Nyt tämän 8-vuotiaan äitinä tiedän jo, ettei kertakaikkiaan mikään ole ennustettavissa, eletään päivä/kausi kerrallaan ja yritetään selviytyä. Kyseessä siis onneksi ihan "vain" kehitysvamma autistisilla piirteillä, eli ei mitään henkeä uhkaavaa. Nyt minä en enää jaksa murehtia tulevaa, ei vain riitä energia Enkä jaksa murehtia myöskään tulevasta lapsesta. Tiedän jo, että tulee mitä tulee ja kaikesta selvitään

Itse olin kolmas lapsi ja äitini kertoo, että pelkäsi koko odotusajan minun olevan vaikeasti vammainen. Se oli vain täysin järjetön pelko siitä, että voiko kahden terveen lapsen jälkeen käydä vielä kerran niin hyvä tuuri!

 

Kiitos kun avauduit Ilokarpalo! Hyvä kuulla, että tosiaan muidenkin miehissä ollut tätä samaa... vaikka ei tuo mies ole pitkään aikaan näistä riskeistä puhunut. Ja viimeisimmän reilun kuukauden ollut oikeestaan koko ajan hyvällä tuulella. Kun tuon alkuvuoden ja -kevään meni kausittain hyvät ja huonot fiilikset raskauden suhteen. Mutta ensimmäistä kertaa mies ei ole ollut missään ultrissa tms. mukana. En ole kyllä pyytänytkään... sillä sanoin alkuvuodesta, että jos vauva meille tulee, niin en häntä "rasita" millään raskauteen liittyvällä. Ja onhan se pieni rasite nykyisin, jos pitää ottaa koko päivä töistä vapaaksi palkattomasti, että pääsisi ä-polin ultriin mukaan toiselle paikkakunnalle. Mutta joo, nykyisin hän kutsuu mua "isomahaiseksi naiseksi" -ja siis ihan hyvällä ja se tuntuu ihan kivalta. Eniten häntä nyt vaivaa auton vaihto, mutta se ei ole enää järkyttävä kynnyskysymys. Hän on siis valmis vaihtamaan auton useampi paikkaiseksi -kun alkuun hän oli sitä mieltä, että ei varmana vaihda autoa.

Koiran kanssa lenkillä iski taas järkky alamahan/ kohdunkaulan(?) vihlonta. Ei tullu lenkistä mitään. Kestikin sitten yllättävän pitkään, 15-20 minuuttia. Koira katseli ihmeissään, että miten sitä nyt tuolleen seisoskellaan ja madellaan.

Totta muuten, naisilta tulee kyllä parhaatkin kommentit masuun liittyen. Raskaana ollut nainen varsinkin näkee raskausmahan kauneuden. Mähän myöskin rakastan raskausmahoja -aina niitä ihailen (varsinkin kun en ole itse raskaana). Kyllä tätä masua tulee ikävä... vaikka ihanaa saada vauva syliinsä.

Velmutar (yhä 31+2)

Olitkin sydäntähti "ehtinyt väliin"... Tuollaista asennetta itsekin kaipaan -tulee mikä tulee ja kaikesta jotenkin selvitään. Välillä saan kiinni häivähdyksen tuosta asenteesta, jospa se juurtuisi pikku hiljaa... Kai nää pelot on eniten just sitä, että miten pitkään "hyvä säkä" lapsen terveyden suhteen voi jatkua, voiko enää 4. kertaa mennä kaikki putkeen. No, tottakai voi, mutta perus-pessimisti murehtii aina kaikkea. Vaikka eihän mikään ole varmaa elämässä -kaikki voi olla alkuun ns. hyvin, mutta sitten tulee jotain, kuten sydäntähtikin kerroit. <3

 

Raurau, voih! Toivottavasti siellä menisi kaikki hyvin. Kurjaa, että mis eded puhuu tuollaisia, vaikkei varmaan oikeasti puheitaan toteuttaisikaan.

Mulla nuo sokerit heittelee nyt aika vähästäkin. Siis eilen söin pitkästä aikaa mansikkajogurtin (yleensä turkkilaista ja marjoja) ja ruisleipää, niin oli tunnin päästä 8,8. Tänään join tuorepuristettua mehua ja söin croissantin kahvilassa, niin taas oli reilusti yli 8 tunnin päästä. Ei siis voi yhtään mitään sokerillista nauttia. :/ Onneks oon saanu ne paastoarvot kuriin vaan 10h paastolla.

Täytyy kehua, kun tein huipun kirppislöydön. Ostin nimittäin akta gracon turvakaukalon telakalla vitosella! Tosi siisti vaikka onkin 5v vanha ja ainakin kahdella lapsella ollut. Jippii! Enää puuttuu isommista hankinnoista pinnasänky ja sekin saadaan tutuilta.

Miten nopsaan ootte saanu äitiyspakkauksen sen hakemisesta? Oottelen sitä kovasti, mutta kaikki minun hakemukset seisoo nyt. Palkkatietoja en ees pysty äitiysrahaa varten toimittamaan ennen kuin heinäkuun palkka on maksettu. En sitten tiiä, käsittelevätkö kaikki minun hakemukset vasta sitten kun viimeinenkin liite on sinne tullut, vaikka eihän äitiyspakkaukseen palkkatietoja tarvita ja todistuksen raskaudesta olen jo toimittanut. Kesällä siellä varmaan toki lomien takia kiirusta muutenkin. Nyt alkaa olla kuukausi, kun pistin hakemuksen menemään.

Jee, huomenna reissuun! Yö Naantalissa ja kaksi Maarianhaminassa. Sitä ennen piiiitkä automatka, jospa jaksaisi istua.

Vuuti, 28+3

 

Vinkki iskias- ja alaselkäkivuista kärsiville: mies potkimaan ja tuuppimaan hyvinkin kovakouraisesti pakaroiden yläosaa ja alaselkää. Istut lattialla vaikka risti-istunnassa vähän etunojassa ja annat toisen takoa niin paljon kuin raaskii. Kolmena iltana nyt harrastettu ja aina hetkeen tuon jälkeen ei ole sattunut mihinkään. Aivan ihmeellinen tunne kun alituinen kipu yhtäkkiä häviää. Mahtaa näyttää hullulta joten ollaan aina laitettu verhot kiinni Taidan tilata saman kohtelun synnytyksen alettua! Tuo alue nimittäin juili eniten supistusten vyöryessä täydellä voimalla.

Eipä muuta tänään

-Napsi 27+6-

 

RauRau, kiitos uudesta pinosta ja voi vitsi miten ihana maha! Mulla on samanlainen pallukka, ehkä siksi olen vähän puolueellinen

Puolisoiden suhtautumisesta, tsempit kaikille joiden puolisot eivät ole olleet niin positiivisella mielellä raskauden suhteen. Se aiheuttaa ylimääräistä miettimistä ja huolta, eikä sellaista tietenkään kukaan kaipaa. Mutta täytyyhän niitä miehiäkin ymmärtää, ja tietysti heilläkin on oikeus tunteisiinsa. Sitten jokainen käsittelee niitä omalla tavalla. Alun suhtautuminen voikin olla jo ihan jotain muuta sitten kun vauva syntyy, ja jotenkin tuntuu ettei kukaan normaali vanhempi voi olla rakastamatta lastaan, ja haluaa huolehtia tästä, vaikka miten olisi aluksi pelännyt asioita. Ja oletan siis että me kaikki puolisoineen olemme normaaleja, tavallisia ihmisiä Mun mies oli ja on onnellinen raskaudesta kyllä, mutta kyllä hänellä jännittää ja monet asiat mietityttää. Ehkä eniten käytännön asiat ja se, miten elämä muuttuu, mutta myös se, onko lapsi terve. Tätä hän ei ole varsinaisesti ääneen koskaan sanonut, mutta tunnen hänet niin hyvin että osaan lukea ajatukset ja vaistoan tämän. Meidän elämään ja lähipiiriin on mahtunut niin paljon kaikenlaista ikävää tapahtumaa, sairautta ja kuolemaa, että sellainen tekee ihmisestä väkisinkin varovaisen. Itsekin mietin aina välillä, että onko tosi että meitä siunataan tällaisella onnella? Että voiko kaikki oikeasti mennä hyvin? Ja että mitä kamalaa seuraavaksi tapahtuu? Ja sitten tuollaiset ajatukset on pakko työntää pois, sillä muuten ahdistun, eikä se auta mitään tai ketään, täytyy pyrkiä nauttimaan jokaisesta päivästä ja pienestäkin onnen hetkestä. Nytkin nousee tippa linssiin tätä kirjoittaessa, olen herkkä ihminen ja tämä raskausaika ei ole ainakaan kovettanut minua... Uskon siis, että puolisoni pyörittelee samanlaisia ajatuksia ja syy, miksi emme näistä tunteista puhu on se, ettei meistä kumpikaan halua rasittaa toista. Aina olemme olleet toistemme tukena mutta näitä asioita ei vatvota ja spekuloida turhaan. Tämän vuoksi ymmärrän, miksi puolisoni ei ole ollut kovinkaan kiinnostunut vauvajutuista, eikä ole halunnut suunnitella asioita. Tietysti vauvasta puhutaan mutta ei hän ota asiaa itse puheeksi, tai juttele oma-aloitteisesti mistään siihen liittyvästä. Olen sinut asian kanssa, sillä tiedän että kun vauva on maailmassa, hänestä tulee paras mahdollinen isä <3 Toivottavasti teillä muillakin parisuhdeasita lutviutuu kohdalleen.

SuSette82, mukava kuulla että olo on ollut parempi! Mukavaa kesälomamatkaa

Itselläni vielä ensi viikko töitä ja eilen iski yhtäkkiä sellainen olo, etten halua jäädä töistä pois! Lomalle kyllä, mutta sen jälkeen haluaisin takaisin! Olen ollut reilun vuoden uudessa työpaikassa ja nyt alkaa olla sellainen olo että hommat sujuu ja osaamista on kertynyt, ehkä tämä johtuu siitä. Töitä onneksi ehtii tässä elämässä tehdä vielä ihan riittävästi, ensi vuosi keskistytään johonkin paljon tärkeämpään Olo on ollut nyt ihan hyvä, närästys ja selkäkipu sekä väsymys ovat tuttuja kavereita, mutta niiden kanssa pärjää kyllä.

Hispula ja LL 28+4

 

Hei. Olen uusi täällä ja olen viikolla 31. LA ois siis Syyskuussa. En tiedä miten tää foorumi toimii, kirjoitan nyt tähän "pikavastaus" laatikkoon, kun en muutakaan löytänyt. Eli jos olen tervetullut niin kiva ois liittyä joukkoonne, vaikkakin aika myöhäisessä vaiheessa.

 

Joukkoon vain Aamun Kastehelmi, kyllä tänne mahtuu

Vuuti, ihmeen kauan kestää se sun hakemuksen käsittely, onhan se kuitenkin lähetetty? Ettet ole vain tallentanut sitä ja jättänyt lähettämättä? Minä tein oman hakemuksen pari viikkoa sitten, se käsiteltiin ihan muutaman päivän kuluttua sen tekemisestä ja laatikko tuli kotiin tämän viikon alussa. Inhottavaa, kun joutuu noin odottamaan :/

 

Joo tervetuloa joukkoon aamun kastehelmi! Näyttää, että ihan tavallisella tavalla laitoit vastauksen keskusteluun.

Mullakin äitiyspakkaus tuli toukokuun lopussa yllättävän nopeasti, joku reilun viikon päästä hakemuksen käsittelystä. Päätöskin siitä tuli nopeasti, äitiys raha hakemus sitten kestikin n. kuukauden käsitellä.

Ilokarpalo ja Pipana 31+2

 

RAAH!! Kirjottelin tänne ja tuli pakko mennä vessaan.. no sillä aikaa tää prkleen läppäri käynnisti ittensä uusiksi ja kaikki katos :headwall:

Tervetuloa mukaan Aamun Kastehelmi :wave:. Ilmoitaisitko seuraavat tiedot: laskettu aika/ikä/monesko lapsi/synnytyssairaala ja jos tiedossa tyttö-tai poikalupaus niin saan sinut lisättyä tuonne listaan myös =).

Vuuti, munkin mielestä siinä ei pitäisi kauaa kestää että käsittelevät tuon äitiysavustushakemuksen. Näkyykö siis Kelan sivuilla tiedoissa, että hakemus vastaanotettu?

Hispula, joo nää pallukkamasut on hauskoja, tosin en ilman tukivyötä enää tulisi toimeen .

Napsi, aikamoinen hoitokeino . Mutta mikäs siinä jos auttaa .

Minäkin kävin ostamassa Lindexiltä noita mamma-alkkareita. Kokeilla en ole vielä voinut kun vasta tänään ostin ja heitin samantien pesukoneeseen mutta huomenna sitten. Isäntää vähän nauratti että voi jee mitkä pöksyt

Löysin tänään vaatehuoneen kätköistä yhdet äitiysfarkut, jotka ostin joskus esikoisen aikana, mutta en tykännytkään niitä käyttää. En tykkää kapeista lahkeista enkä oikein niiden housujen väristäkään. Pätkäisin sitten sortseiksi ja kloriitilla valkaisin. Tuli tosi kivat, eli nyt kun on lämmintäkin luvattu niin mammasortsit vaan käyttöön!

Tuossa muutama tunti sitten kävin vaappumassa taas puolen tunnin mittaiset lenkin, ja meinasin ottaa mp3-soittimen mukaan pitkästä aikaa. Soitin jäikin sitten kotiin, koska siellä oli vain JOULULAULUJA :kieh:. No kylläpä niitäkin kohta taas tarvitaan..

RauRau ja pikku-ukko 30+2

 

Kiitos RauRau uudesta pinosta! Ja ihan pakko heti tarttua noihin alkkareihin, että kyllä, ne on ISOT Ihmettelen, ettei mies ole niitä kommentoinut.

Napsin neuvot selkäkipuihin kuulostaa kyllä melkoisen hurjilta

Mulla olisi kanssa reissu Tallinnaan edessä ja rupes tänään hirvittämään, että kuinka poikki sitä oikein onkaan sen päivän jälkeen. Toivottavasti on kuitenkin sen verran hauskaa, että jaksaa taapertaa. Tänään kiersin kotikonnuilla markkinoita nelisen tuntia ja sinä aikana sai ravata kahdesti vessassa ja tallustella hiljakseen, kun kaveri tuntuu pomppivan sukkipuikkojensa kanssa tuolla virtsarakon päällä. Hellettä oli sen verran, että viileämpänä päivänä olis saanut ravata vessassa varmaan vielä useammin.

Tuntuu jotenkin kauheen haikealta, että parin kuukauden päästä tää maha on poissa ja sitte ei todennäköisesti uutta mahaa enää koskaan mulle tule. Toisaalta taas tuntuu tosi hienolta, että sitten meijän perhe on kasassa. Ei tarvii enää jännittää onnistuuko raskautuminen, meneekö kaikki hyvin ja kummonen kaveri sieltä tulee. Mut silti, haikeeta on. Mies on niin kahden lapsen kannalla, etten oikein voi lähteä enää vaatimaan kolmatta, vaikka itse haluaisinkin. No, ehkä mä nyt en vielä ala tätä murehtia, mutta tulipahan vaan mieleen

Keltakukka 31+6 (tarttiskin ottaa mahasta pitkästä aikaa kuva, kun huomenna tulee viikko taas täyteen)

 

No niinhän ne kunnon kesäkelit palasi, ihanaa. Tosin saattaa turvotusta alkaa pukata..

Tervetuloa mukaan Aamun Kastehelmi!

vuuti: hienoa, että oot saanut aamun paastoarvon kuriin lyhemmällä paastolla. Mullahan tuo aamun paastoarvo häröilee (ollen 5.7-6.1), mutta mittarini on todettu näyttävän liian korkeeta arvoa, joten ilmeisestikin ihan ok kuitenkin oikeesti. Hupaisaa tässä on, että jos olen ed. päivänä herkutellut (juhannuksena ja eilen paistettiin lettuja ja söin aika monta mansikkaa), niin paastoarvo on OK jopa tolla omalla mittarillani!! Juhannuksen jälkeisenä maanantaina oli 5.2 ja tänään 5.3! Siis kaipaako mun veri sokeritömpsäyksen yötä vasten tai jotain, niin paastoarvo olisi matalampi??! Luin jonkun kirjoittaneen, että hänellä pysyy aamun paastoarvo kuosissa, kun syö/ juo illalla ennen nukkumaan menoa jotain makeaa. Ehkä mulla on saman mallin veri. Täytyy testailla.

Minäkin olen, Keltakukka, vähän haikeillut, että tää on niin vika kerta, kun saan tämmöistä raskausmasua kantaa. Saattaa olla, että jo ensi kuussa (kuulostipa hurjalta -no, nyt on alkukuu ja ehkä mahdollisesti ens kuun lopussa) vauva maailmassa. JOS nyt käynnistävät/ käynnistyy itsestään ja vauva syntyisi sutjakkaasti.

Sitä pelkopoliaikaa kovasti odottelen. Tosin kuulema Mikkelin pelkopoli on kiinni heinäkuun, joten ei sieltä aikaakaan varmaan tässä kuussa ilmoitella. Kukahan se sitten on, joka viime kädessä päättää synnytyksen käynnistämiseen liittyvistä asioista?? Onko kellään kokemusta?? Mullehan sanoi äitipolin lääkäri viime kuussa, että voisi tapauksessani olla hyvä käynnistää, että saataisiin mut varmasti turvallisesti sairaalan seinien sisälle synnyttämään... mutta kuka näistä asioista oikeasti käytännössä päättää?? Onko se pelkopolin käynti ratkaiseva kenties? Vai oma nla-lääkäri? Täytyy kysellä neuvolassa, kun käyn lääkärillä 1.5 viikon päästä...

Sinällään tietty kannatan spontaanisti käynnistynyttä synnytystä (3 sellaista kokenut), mutta kahden edellisen synnytyksen nopeus yhdistettynä tunnin ajomatkaan sairaalaan saa paniikkikertoimen aivan liian ylös... Edellisen synnytyksen käynnistymisen odottelu oli aivan kauheaa, aivan kauheaa... kun tiesi, että pitää osata toimia nopeasti synnytyksen käynnistyttyä ym. Onneksi se oli sitten la-su yö, eka suppari tasan puolilta yön, seuraavat kolme 6 min. välein ja siitä 3 min. välein. Aika nopeesti tajusi sen ambulanssin soittaa ja ehdin sairaalaan. =) Mutta siis käynnistäminen toisi tiettyä helpotusta siihen loppumetreille, vaikka monet sanookin, että käynnistetyt supparit on paljon pahempia kuin normisti alkaneet. Mutta eiköhän sitä siinä käynnistetyssäkin synnytyksessä saa kivunlievitystä. =) Ja mulla on kokemusta myös piiitkästä synnytyksestä; esikoiselta meni vajaa vuorokausi, reilu 20 tuntia. Nuoremmat sankarit sitten spurttasi maailmaan hieman vauhdikkaammin. Saa nähdä, miten käy tämän pikkuisen kanssa. Alan näköjään taas jauhamaan synnytysjuttuja...

Mulla muuten äitiyspakkaus on tullut tosi nopeesti. Kahdessa ekassa raskaudessa sen otin. Nyt 4. ja myös 3. raskaudessa otin äitiysavustuksen. Ja tuli muuten taas tosi nopeesti päätös avustuksesta ja äitiysrahasta -oisko ollu ihan jo seuraavalla viikolla.

Nytpäs minä kurvaan koiran kanssa ulos ja sitten lounaan laittoon. Esikoinen lähti kaverinsa synttäreille Jyväskylän hoplopiin ja me muut suunnataan muutaman tunnin päästä miehen serkun tytön rippijuhliin. Ja en ole sinne kampaajalle selvinnyt, vaikka tämä juhlarysäys nyt alkoikin.

Aurinkoista sunnuntaita!

Velmutar 31+5

 

Ihanaa lukea kuinka toiset haikailee vauvamasun lähtöä ja ihailee masuaan. Ite ku en malta odottaa, että pääsen tästä mahasta eroon :-( Yhtään kuvaa en ole mahasta ottanut ja tuskin otankaan. Ajatus siitä, että tämä on viimeinen raskaus mun kohdalla, saa joten kuten jaksamaan. Kuten kirjoius varmasti kertoo, niin loman aloitus ei ole alkanut hääveissä fiiliksissä. Yritän tsempata itseäni, mutta ei oikein onnistu. Olen siivoillut koko aamun, kun illalla pärähtää miehen sukua 8henk. meille. Aamulla lähtö reissuun koko sakin kanssa. Toivon ,että kykenen nauttimaan.

Sinänsä jännä, että moni ihmettelee kuinka pieni maha mulla on. Kun ite kauhistelen kuinka iso se on. Reilu viikko neuvolaan. Siellä otan tän olotilan puheeksi. Turhan pitkiä nää neuvolakäyntien välit nykyään :/

Nyt takaisin siivoamaan ja pakkaamaan.

SuSette ja rv 28

 

Susette: kyllä mäkin toisaalta odotan, että pääsen mahasta eroon, mutta sitten toisaalta se on tosiaan niin haikeaa... Rakastan vauvamasuja. <3

Mutta huh, on tää raskaus varsinkin siinä mielessä tosi raskasta, että olen todella hyvä keksimään ja kehittämään erinäisiä huolia. No, se mun "peruspelko persiissä" taustalla, milloin vahvempana milloin lievempänä. Tänään sitten huolestuin jokseenkin kovasti listeriasta... Oltiin tosiaan rippijuhlissa ja siellä oli mansikkakakkua. Mietin, että uskaltaisko otta... kesällä saattais hyvinkin olla kotimainen tuore marja... No, pyysin miestä kysymään serkultaan, et onko kotimainen mansikka ja tuomaan mulle palan, jos on. No, kohta sain ihanan palan eteeni ja popsin sen hyvillä mielin. Kävikin sitten myöhemmin ilmi, ettei se ukko ollu mitään kysyny. MUR! Kuulin sitten, että yksi pitopalvelu oli tehnyt ne ja tiedän, että he käyttää pakastemarjaa. Aloin sitten skitsoilla niin paljon, että laitoinpa sinne mailia ja kysyin. Ja sain onneksi heti vastauksen, että mansikka aina kotimainen -olipa tuore tai pakastettu! =) Ja vadelmat keittävät hillosokerilla. Joten ei huolta enää siitä, HUH HUH! Kyllä tää käy mun henkisen kantin päälle tää raskaana oleminen... en muista, että aiemmissa raskauksissa oisin IHAN näin helposti hermostunu ja huolestunu... Oonks vähän hullu... Vastaan itse: oon.: /

Rentoa odotusta teille!

Velmutar ja yhä 31+5

 

Aurinkoista alkanutta viikko kaikille! Mulla käynnistyi viimeinen työviikko ja ai että, vaikka työt tällä hetkellä luistaakin niin häämöttävä loma tuntuu mahtavalta Kohta saan ajan kanssa keskittyä itseeni ja kodin laittamiseen, paikat kun on vieläkin vähän rempallaan muuton jälkeen. Loma tekee hyvää senkin puolesta että sitten saan nukkua kun nukuttaa. Olen ollut monta viikkoa vähillä yöunilla sen vuoksi, että jalkapallon mm-kisat ovat sotkeneet rytmin, olen sitten nukkunut pitkiä päikkäreitä ettei univelka kasvaisi ihan mahdottomaksi. Eilen en nukkunut päikkäreitä, touhusin koko päivän pihalla ja illalla menin jo ennen kymmentä sänkyyn, luin kirjaa ja nukahdin ehkä puoli yhdentoista maissa. Heräsin jälleen klo 4, valvoin puolitoistatuntia, ja kohtahan se taas olikin aika nousta töihin Kyllä väsyttää.... Eli huonounisuus jatkuu edelleen.

Viikonloppuna tein ensimmäiset hankinnat vauvalle, ostin Reiman verkkokaupasta kaukalopussin (tai verkkokaupassa taisi olla makuupussin nimellä) ja muutamia vaatteita, jotka olivat 40 prosentin alessa. Kyllähän nuo alet kannattaa hyödyntää, itsellenikin harvoin ostan mitään normaalihintaista. Yritän edelleen pitää pään kylmänä ostosten kanssa ja aika hyvin olen siinä onnistunutkin

Neuvola oli perjantaina ja sf-mitta normaali, mutta painoa oli kerääntynyt kuudessa viikossa monta kiloa lisää Olen nyt pari kiloa edellä omaa "tavoitetta". No, peiliinhän sitä saa katsoa eikä syödyille herkuille voi enää tässä vaiheessa mitään. Nyt kun helteet alkoivat niin syöminenkin on vähentynyt, tekee vain mieli vettä ja kylmiä hedelmiä, ei mitään rasvaisia, suolaisia tai makeita herkkuja. Jospa se siis tästä! Ja kunhan pääsen lomalle ja tämä istuminen loppuu, niin liikuttuakin tulee varmasti enemmän. Viime viikolla ehdin salille kolmesti ja se on enemmän kuin pitkiin aikoihin. Mulle on ollut tosi vaikea vähentää syömistä, sillä kun liikunnan määrä ja rasittavuus on vähentynyt reilusti, pitäisi myös syömistä vähentää, mutta kroppa tuntuu haluavan ruokaa entiseen tahtiin. Eikä herkkujakaan voi sen vuoksi syödä samalla tavalla kuin ennen.

Kun on ensikertalainen niin en osaa vielä ajatella mitään synnytyksetä, tai myöskään haikailla vielä mahan perään. Tykkään kyllä mahasta, mutta en siitä miten paljon se rajoittaa tekemistä. Ärsyttää kun ei voi samalla tavalla kumarrella, nostella ja liikkua kuin aikaisemmin. Eli kyllä myös odotan, että pääsen siitä eroon

SuSette82, toivottavasti reissu menee hyvin ja teillä on mukavaa! Ja toivottavasti piristyt taas

velmutar, ylihysteerisuus puskee välillä pintaan täälläkin. Sitten pitää rauhoitella itseään ja muistuttaa, ettei ihan kaikkea voi kontrolloida. Mutta ymmärrän kyllä, miksi huolestuit!

Onko teillä kenelläkään muuten lemmikkieläimiä? Miten ne ovat suhtautuneet lapsiin aikaisemmin? Meillä on varsin suojeluviettinen koira, kiltti kuin mikä ja tulee lasten kanssa toimeen. Ainoa asia mikä mietityttää on se, että koira saattaa vauvan tulon myötä muuttua vähän turhankin suojelevaiseksi. Sen vuoksi on nyt aloitettu "kurinpalautuskausi", eli vaaditaan koiralta vähän enemmän tiettyjen juttujen suhteen ja rajoitetaan sen vartiointia. Koira ihan selvästi vaistoaa että minussa on jotain uutta ja outoa, sillä se ei mielellään jätä minua hetkeksikään silmistä ja muutenkin käyttäytyy suojelevaisesti. Suojeluvietti on monen mielestä hellyttävä piirre, mutta eihän sitä saa päästää huolehtimaan liikaa, ettei se vaan luule olevansa siinä asemassa että sen täytyy sitten vauvastakin huolehtia. No, onneksi tuo on varsin pehmeä tapaus siinä mielessä että käskyt menevät hyvin perille jos vaan jaksaa ja viitsii siltä jotain vaatia.

Tsemppiä kaikille helteisiin!

Hispula ja LL 29+0

 

Hispula: meillä on koira (ollut aina, kun vauva on tullut taloon. 2. ja 3. vauvan syntyessä oli kaksi koiraa, tammikuussa jouduttiin luopumaan koiravanhuksesta sairauden vuoksi). Ei ole ollut ongelmia koskaan. Sen verran huomaa koirissa eroa, että tää 1. koira, joka ehti olla meillä kolme vuotta ennen esikoisen tuloa, ei kuitenkaan koskaan ollut ns. lasten koira. Eli piti sitten kuitenkin tiettyä välimatkaa tarvittaessa lapsiin lasten kasvaessa. Piti kyllä lapsia aina silmällä (paimenkoira kun oli). Mutta sitten tämä nuorempi koiruus, joka tuli meille esikoisen ollessa parivuotias, on ollut aina se "lasten koira" eli leikkii ja puuhailee lasten kanssa koko ajan. Tämä nuorempi koiruus on myös aina "hoivannut" vauvoja -nuollut vauvojen päälakea aina kun vaan tilaisuus siihen tullut... Joten uskon, että koira ottaa uuden vauvan taas hyvin vastaan.

Nyt pihalle nauttimaan auringosta, mars...

Velmutar 31+6