Mä kävin esikoisen aikana psykalla juttelemassa ku oli niin helvatan vaikee raskaus että pää meinas hajota. lopulta käynnistettiinki sen takia kun kätilö ja lääkäri oli sitä mieltä ettei enää tartte päivääkään jaksaa.
Esikoista kun odotin toivoin todella tyttöä, mies taas poikaa, kuulemma tosi normaalia. Ei kaikki tietenkään, mutta monesti se menee just noin,
Tottakai rakastaisin kumpi vaan tulisi, mutta olin itseni nähnyt pienestä pitäen pikkutytön äitinä, jotenki ne munat pelotti
Saattaa sekin vaikuttaa että meijän sukuun ei ollu syntynyt ku tyttöjä, poikavauvat oli jotain iiiihan outoa. No ultrassa selvis että tulee poika. Ja mä aloin itkee kotimatkalla, toisaalta voisi sanoa että petyin (vaikka poikaolo oli ja osasin odottaa), mutta ei kyllä mennyt ku ehkä se päivä ja aloin odottaa poikaa innoissani. Tota asiaa sitten puitiin myös sielä psykalla. Ja lopulta tultiin siihen tulokseen etten "periaatteessa" ollut pettynyt, vaan se mitä kävin läpi, ne kyyneleet jne oli sellanen luopumisjuttu. kun olin aina itselläni esikoisena nähnyt tytön ja ns. suunnitellut ja sitten se vetästään pois, niin kyllä siinä haikeeks veti. Se jutun juju on että pääsee siitä tunteesta yli ja innostuu siitä pojasta sitten.
Meille siis tosiaan esikoiseksi tuli poika joka on niin mun rakas aarre <3 tuntuu hassulta miten joskus oon voinut olla pettyny. mutta kaikki tunteet on sallittuja. Tokaks saatiin tyttö ja oli sekin ihanaa, nyt on molemmat ja ties kumpi nyt tulee.
Äitiydessa paska juttu on se että on ihmisiä joiden mielstä negatiivisista tunteista ei saa puhu, vauvalehdetki tuppuuttaa sitä ihanaa äidinrakkautta ja auvoa joka tulee saman tien kun lapsen saa rinnalle. No... asiat ei todellakaan aina mee niin. nyt kun oon omista tunteista puhunut niin tosi moni on tullut kertomaan samaa.. on vaan ihmisiä joiden mielestä siitä ei saisi puhua koska pitäis vaan olla kiitollinen siitä että voi ylipäätään tulla raskaaksi ja plaplapla. äitiyteen kuuluu sekä negatiivisia että positiivisia tunteita. sääli että negatiivisista tunteista varsinkin näillä mammapalstoilla ammutaan alas samantien monesti ihan vaan että sais jollekki vittuilla ku ei päin naamaa uskalleta sanoa.
Pieni avautuminen,... tsori.
enkä nyt tarkota että nää ihmiset täällä meidän ryhmässä ei uskaltas, sitä ei voi tietää kun en ihmisiä tunne. tää oli tällanen yleinen avautuminen.
enkä jaksa kirjotusvirheitä korjata. pitää mennä perheelle laittaa ruokaa <3