Meidän neiti pulauttaa lähes joka syötön jälkeen pikkasen, pakko röyhtäyttää syönnin päätteeksi paitsi yöllä en aina jaksa tai oo hereillä ees. Esikoisella oli refluksia, se jäi rohisemaan jos laittoi heti syötön jälkeen pitkälleen, puoli tuntia piti pitää pystyssä, myös yöllä. Oli pitkiä istuntoja koska imetyskin kesti aina kolme varttia. Kakkonen ei pulauttanut koskaan. En tiiä liittyykö nuo toisiinsa mut esikoisella on ollu pienestä asti matkapahoinvointia ja oksentaa helposti muutenkin, kakkosella ei oo noista kumpaakaan.
Syyskuiset 2019
- Viestiketjun aloittaja Lukka
- Ensimmäinen viesti
Meillä ei ole lapset tätä vitosta lukuunottamatta pulautelleet. Tämäkin tosi satunnaisesti, ei edes päivittäin. Oletko kokeillut vauvojen probiootteja? Me alotettiin ne, kun suoli keskosuudestakin johtuen kehittymätön . Probioottien käytön on tutkittu vähentävän mm. Vatsavaivoja pulauttelua ym. Meillä on paljon vatsavaivoja ja yötkin menee levottomasti. Pierua tulee pitkin päivää ja yötä
En tiiä oliko vaan sattumalta yks hyvä yö mut viime yönä neiti nukkui 2.30-6.30 ihan yhtä soittoa ja silloinkin ekasta kitinästä otin rinnalle syömään, ois varmaan jatkanut unia itekseenkin koska söi niin laiskasti ja simahti sitten sen jälkeen uudelleen. Nyt aamupäivällä ja päivällä vauva on jaksanut olla hereillä ja syömässä aiempaa enemmän, jospa ois nyt kääntämässä rytmiä, ois mahtavaa 
Tää on muuten meidän eka vauva joka pissaa lähes joka kerta ku vaihdetaan vaippaa En oo toistaiseksi hoksannut muuta merkkiä lähestyvästä pissaamisesta ku sen että vauva menee yhtäkkiä ihan hiljaiseksi ja pysyy ihan paikallaan ja sitte pissa jo tuleekin
Minkälaisia temperamenttipiirteitä ootte vauvassanne huomanneet? https://www.vauva.fi/artikkeli/vauva_ja_taapero/lapsen_temperamentti Tuolta voi käydä katsomassa niitä. Eniten jotain ääripäätä olevat piirteet huomaa parhaiten. Tänikäisistä ei kaikkia piirteitä vielä oikein hahmota mut vähitellen vauvan kasvaessa niitä alkaa hoksata vauvasta lisää
Meidän vauvalla ei oo tähän asti ollut rytmisyyttä kauheasti, raskausaikanakaan en juuri osannut ennustaa milloin se liikkuu eniten, vaihteli tosi paljon, ainut oli että aamupäivällä liikkui harvemmin. Sitte taas tää tuntuu aika aktiiviselta, hereillä ollessaan liikkuu paljon ja on sellanen jäntevä ja vahvan oloinen vauva. Mahassakin potki tosi lujaa. Kovin helposti ei oo tähän mennessä häiriintynyt mistään, äänet ei häiritse ja verikoetta otettaessakin nukkui kunnes tuli kakkahätä Kakan ähellettyään (tää murisee kun kakka tulee) nukahti uudestaan ja täti jatkoi verikokeen ottoa Jos vertaan kahteen edelliseen vauvaan niin tää tuntuu aika tomeralta ja pontevalta tytöltä
Tää on muuten meidän eka vauva joka pissaa lähes joka kerta ku vaihdetaan vaippaa
En oo toistaiseksi hoksannut muuta merkkiä lähestyvästä pissaamisesta ku sen että vauva menee yhtäkkiä ihan hiljaiseksi ja pysyy ihan paikallaan ja sitte pissa jo tuleekin Minkälaisia temperamenttipiirteitä ootte vauvassanne huomanneet? https://www.vauva.fi/artikkeli/vauva_ja_taapero/lapsen_temperamentti Tuolta voi käydä katsomassa niitä. Eniten jotain ääripäätä olevat piirteet huomaa parhaiten. Tänikäisistä ei kaikkia piirteitä vielä oikein hahmota mut vähitellen vauvan kasvaessa niitä alkaa hoksata vauvasta lisää
Meidän vauvalla ei oo tähän asti ollut rytmisyyttä kauheasti, raskausaikanakaan en juuri osannut ennustaa milloin se liikkuu eniten, vaihteli tosi paljon, ainut oli että aamupäivällä liikkui harvemmin. Sitte taas tää tuntuu aika aktiiviselta, hereillä ollessaan liikkuu paljon ja on sellanen jäntevä ja vahvan oloinen vauva. Mahassakin potki tosi lujaa. Kovin helposti ei oo tähän mennessä häiriintynyt mistään, äänet ei häiritse ja verikoetta otettaessakin nukkui kunnes tuli kakkahätä
Kakan ähellettyään (tää murisee kun kakka tulee) nukahti uudestaan ja täti jatkoi verikokeen ottoa Jos vertaan kahteen edelliseen vauvaan niin tää tuntuu aika tomeralta ja pontevalta tytöltä Mä oon kehittänyt nyt itelleni stressin tästä imettämisestä haluaisin kovasti pystyä imettämään täysin tän lapsen, mutta ensinnäkin kun joudun ton rintakumin kanssa leikkimään edelleen (ja luultavasti jatkossakin kun ei vaan toi mun rinta ilman kumia mene tytölle jakeluun että ottaisi kunnolla kiinni ja alkais imeä) niin imetys ei ole kovin spontaania enkä pysty nopeasti reagoimaan lapsen tarpeeseen. Tää johtaa siihen, että jokainen imetyskerta alkaa itkulla kun lapsi ei malta odottaa että saisin kaiken valmiiksi imetystä varten. Siitä tulee jo tosi huono fiilis itelle toiseks tyttö syö kyllä, mutta nukahtelee imetyksen välissä ja joudun häntä herättelee aina ellen sitten käytä aina sitä 1,5h per imetys. Lopputulos on melkein se, että kun edellinen imetys päättyy niin seuraava alkaa. Jos siis yrittäisin täysimettää en tekisi yhtään mitään muuta. Oon nyt antanut herumismaitoa (käytän kerääjää) ja pumpattua lisäksi imetyksen perään tai korviketta siinä tapauksessa ettei oma maito oo riittänyt enää. Näin lapsi kyllä sitten saa sen mitä tarvii mutta hirvee showhan tämä on ja vaatii ties mitä välineitä ja säätöä. Etenkin öisin aika raskasta.
Kaikesta tästä oon aika pahoilla mielin ja koen, että olen kakka äiti lisäks tyttö ei viihdy ollenkaan vielä yksin kuin pienen hetken vaan haluaisi olla sylissä. Oon kyllä aina kantanut omaan sänkyyn kun nukahtaa syliin, mutta monesti vaatii pitkän sylittelyn ennen unia. Kantoliina pelastaa sen verran, että nukkuu siinä ja saan asioita tehtyä. Tiedostan, että hän on pieni vielä ja aikaa kulunut alle 3 vkoa mutta jotenkin pelkään, että tää menee vaan huonompaan. Lisäks masuvaivoja taitaa olla aika useinkin ja niitä sitten huudetaan.
Sanokaa pliis ettei muillakaan oo vaan pelkkää ihanaa hattaraa vauvan kanssa nyt tuntuu, että en vaan osaa olla äiti.
haluaisin kovasti pystyä imettämään täysin tän lapsen, mutta ensinnäkin kun joudun ton rintakumin kanssa leikkimään edelleen (ja luultavasti jatkossakin kun ei vaan toi mun rinta ilman kumia mene tytölle jakeluun että ottaisi kunnolla kiinni ja alkais imeä) niin imetys ei ole kovin spontaania enkä pysty nopeasti reagoimaan lapsen tarpeeseen. Tää johtaa siihen, että jokainen imetyskerta alkaa itkulla kun lapsi ei malta odottaa että saisin kaiken valmiiksi imetystä varten. Siitä tulee jo tosi huono fiilis itelle toiseks tyttö syö kyllä, mutta nukahtelee imetyksen välissä ja joudun häntä herättelee aina ellen sitten käytä aina sitä 1,5h per imetys. Lopputulos on melkein se, että kun edellinen imetys päättyy niin seuraava alkaa. Jos siis yrittäisin täysimettää en tekisi yhtään mitään muuta. Oon nyt antanut herumismaitoa (käytän kerääjää) ja pumpattua lisäksi imetyksen perään tai korviketta siinä tapauksessa ettei oma maito oo riittänyt enää. Näin lapsi kyllä sitten saa sen mitä tarvii mutta hirvee showhan tämä on ja vaatii ties mitä välineitä ja säätöä. Etenkin öisin aika raskasta.Kaikesta tästä oon aika pahoilla mielin ja koen, että olen kakka äiti
lisäks tyttö ei viihdy ollenkaan vielä yksin kuin pienen hetken vaan haluaisi olla sylissä. Oon kyllä aina kantanut omaan sänkyyn kun nukahtaa syliin, mutta monesti vaatii pitkän sylittelyn ennen unia. Kantoliina pelastaa sen verran, että nukkuu siinä ja saan asioita tehtyä. Tiedostan, että hän on pieni vielä ja aikaa kulunut alle 3 vkoa mutta jotenkin pelkään, että tää menee vaan huonompaan. Lisäks masuvaivoja taitaa olla aika useinkin ja niitä sitten huudetaan.Sanokaa pliis ettei muillakaan oo vaan pelkkää ihanaa hattaraa vauvan kanssa
nyt tuntuu, että en vaan osaa olla äiti.Meillä pulauttelu on aika pientä. Jollei röyhtäise ruokailun päätteeksi niin saattaa pulauttaa vähäsen.
@tikkunekku90 jokainen äiti ihan varmasti kokee jossain asiassa huonommuutta, riittämättömyyttä tai jotain. Toiset painiskelevat imetyksen kanssa, toiset vaikkapa sen etteivät jaksa ulkoilla vauvan kanssa tai vaikka etteivät vauvan vaatteet ole uusinta uutta. Todella tärkeää on miettiä äitinä omaa jaksamista ja käyttää maalaisjärkeä. Onko se nyt tärkeää, että äiti hampaat irvessä vaan imettää ja imettää vai kenties se, että hellittää hiukan ja antaa lisäksi korviketta. Jos vauva syö tiheästi yölläkin niin jättäisin imetyksen välistä joku kerta ja antaisin pelkkää korviketta. Näin ehkä omat yöunet saisi hieman pidemmäksi ja jaksamista paremmaksi. Minulla on isoja lapsia ja aivan hyvin ovat kasvaneet osittaisimetyksellä. Fiksujakin vielä, kiitettävän oppilaita koulussa, osaavat hyvät käytöstavat jne. Itse en jaksaisi tällä oman maidon tuotannolla muuta kuin imettää ja itkeä. Mutta lisämaidon kanssa jaksan päivät hymyssä suin olla läsnä vauvalle ja tehdä kotihommia. Sanoisinpa, että vauvakin on paljon paljon tyytyväisempi ja kasvaa hienosti. Saahan hän nukuttuakin pitempiä pätkiä kuin pelkällä imetyksellä. Imetys on tavoitteena vielä monta kuukautta. Onneksi vauva huolii sekä tissiä että pulloa.
@tikkunekku90 jokainen äiti ihan varmasti kokee jossain asiassa huonommuutta, riittämättömyyttä tai jotain. Toiset painiskelevat imetyksen kanssa, toiset vaikkapa sen etteivät jaksa ulkoilla vauvan kanssa tai vaikka etteivät vauvan vaatteet ole uusinta uutta. Todella tärkeää on miettiä äitinä omaa jaksamista ja käyttää maalaisjärkeä. Onko se nyt tärkeää, että äiti hampaat irvessä vaan imettää ja imettää vai kenties se, että hellittää hiukan ja antaa lisäksi korviketta. Jos vauva syö tiheästi yölläkin niin jättäisin imetyksen välistä joku kerta ja antaisin pelkkää korviketta. Näin ehkä omat yöunet saisi hieman pidemmäksi ja jaksamista paremmaksi. Minulla on isoja lapsia ja aivan hyvin ovat kasvaneet osittaisimetyksellä. Fiksujakin vielä, kiitettävän oppilaita koulussa, osaavat hyvät käytöstavat jne. Itse en jaksaisi tällä oman maidon tuotannolla muuta kuin imettää ja itkeä. Mutta lisämaidon kanssa jaksan päivät hymyssä suin olla läsnä vauvalle ja tehdä kotihommia. Sanoisinpa, että vauvakin on paljon paljon tyytyväisempi ja kasvaa hienosti. Saahan hän nukuttuakin pitempiä pätkiä kuin pelkällä imetyksellä. Imetys on tavoitteena vielä monta kuukautta. Onneksi vauva huolii sekä tissiä että pulloa.
@Nyytti19 kiitos tsempistä minkä verran teillä menee korviketta vuorokaudessa? Mietin, että jos alkaisin muutaman imetys kerran vuorokaudessa vaihtamaan korvikkeeseen niin mikä voisi olla hyvä kerta annos? Nyt olen antanut korviketta vain imetyksen lisäksi jolloin määrät on olleet luokkaa 30 - 50 ml.
minkä verran teillä menee korviketta vuorokaudessa? Mietin, että jos alkaisin muutaman imetys kerran vuorokaudessa vaihtamaan korvikkeeseen niin mikä voisi olla hyvä kerta annos? Nyt olen antanut korviketta vain imetyksen lisäksi jolloin määrät on olleet luokkaa 30 - 50 ml.@tikkunekku90 meillä on jo kuukauden ikäinen ja on ottanut lisämaitoa 40-90ml. Aina ei tarvitse lisämaitoa. Riippuu siitä kuinka omat rinnat ovat ehtineet täyttyä edellisen syötön jälkeen ja tietty kuinka pitkä aika siitä edellisestä on.
Vaikea arvioida korvikkeen kokonaismäärää vuorokaudessa, kun osa lämmitetystä maidosta ei tule syötyä. Puolisen litraa ehkä noin. Sinuna kokeilisin korvikesyötön aluksi 60ml pullosta ja lämmittäisin lisää jos vielä nälkäiseksi jää. Isot tsempit sinne
Vaikea arvioida korvikkeen kokonaismäärää vuorokaudessa, kun osa lämmitetystä maidosta ei tule syötyä. Puolisen litraa ehkä noin. Sinuna kokeilisin korvikesyötön aluksi 60ml pullosta ja lämmittäisin lisää jos vielä nälkäiseksi jää. Isot tsempit sinne
Viimeksi muokattu:
Tyttö, 1/10, rv 40+3, paino 3500 grammaa, pituus 52 cm. Syntyi Naistenklinikalla Toinen lapsi.
Synnytys alkoi epäsäännöllisillä supistuksilla yöllä, ja sairaalaan mentiin seuraavana iltana ysin aikoihin. Kotona yritin käyttää TENS -laitetta mutta ei ollut juurikaan apua... Sairaalassa saatiin jäädä sisään ja pääsin ammeeseen. En ottanut vielä kipulääkettä. Siitä pari tuntia ja kivut menivät aivan hirveiksi. Ei auttanut syvään hengittely Yritin olla suihkussa mutta en pystynyt enää. Olin 8 cm auki ja kätilö ehdotti spinaalia.
Spinaalipuudute auttoi heti. Pahinta oli maata paikallaan kun sitä laitettiin ja samalla supisti. Siitä meni enää hetki niin sain ponnistaa. En tuntenut supistuksia enkä ponnistamisen tarvetta juurikaan. Oli kumma mutta niin hyvä olo kun ei sattunut enää. Kätilö kertoi kun piti ponnistaa ja kahdessa minuutissa lapsi oli ulkona.
Synnytys oli oikein hyvä kokemus ja kätilö oli mahtava. Sain kokea tarpeeksi "luomua" ja seuraavalla kerralla otan puudutteen jo aiemmin Jos seuraava kerta siis tulee. Ekassa synnytyksessä sain kokea ponnistuksen ilman puudutetta ja se riittää.
Tyttö on kova syömään, olisi koko ajan rinnalla ja myös raivoaa siinä välillä. Imetän ensin, sitten annan korviketta jos jää nälkäiseksi. Itse en oikein saa öisin unta kun vahtaan vauvaa ja odotan että hän heräisi. Tunteet on itsellä pinnassa .. Mutta nyt luen teidän viestit läpi
Toinen lapsi. Synnytys alkoi epäsäännöllisillä supistuksilla yöllä, ja sairaalaan mentiin seuraavana iltana ysin aikoihin. Kotona yritin käyttää TENS -laitetta mutta ei ollut juurikaan apua... Sairaalassa saatiin jäädä sisään ja pääsin ammeeseen. En ottanut vielä kipulääkettä. Siitä pari tuntia ja kivut menivät aivan hirveiksi. Ei auttanut syvään hengittely
Yritin olla suihkussa mutta en pystynyt enää. Olin 8 cm auki ja kätilö ehdotti spinaalia. Spinaalipuudute auttoi heti. Pahinta oli maata paikallaan kun sitä laitettiin ja samalla supisti. Siitä meni enää hetki niin sain ponnistaa. En tuntenut supistuksia enkä ponnistamisen tarvetta juurikaan. Oli kumma mutta niin hyvä olo kun ei sattunut enää. Kätilö kertoi kun piti ponnistaa ja kahdessa minuutissa lapsi oli ulkona.
Synnytys oli oikein hyvä kokemus ja kätilö oli mahtava. Sain kokea tarpeeksi "luomua" ja seuraavalla kerralla otan puudutteen jo aiemmin
Jos seuraava kerta siis tulee. Ekassa synnytyksessä sain kokea ponnistuksen ilman puudutetta ja se riittää. Tyttö on kova syömään, olisi koko ajan rinnalla ja myös raivoaa siinä välillä. Imetän ensin, sitten annan korviketta jos jää nälkäiseksi. Itse en oikein saa öisin unta kun vahtaan vauvaa ja odotan että hän heräisi. Tunteet on itsellä pinnassa .. Mutta nyt luen teidän viestit läpi
@Miliani Onneksi olkoon!
@tikkunekku90 Täällä vauva rinnalla lähes koko ajan tällä hetkellä. Kehitysikää se 2 viikkoa . Kyllähän tässä välillä ajattelee, ettei ehi mitään tekemään tms. Ja ei saa nukuttua kunnolla. En ole antanut korviketta, kun maitoa tukee niin että toinen vetää henkeen maitoa välillä ja saa äkkiä nostaa pystyyn. Aika pelottavia hetkiä tuolloin, kun toinen pidättää samalla hengitystä ja kuullostaa, että tukehtuu.
Mutto tosiaan , täällä kanssa jokin tiheän imun kausi tms. onneksi vaan sain sen rintakumin pois. Tosin siitä pois opetelu oli kyllä tosi haastavaa, mutta nyt sujuu ilman. Tsemppiä!
Ps. Teet niinkuin susta tuntu, ei korvikkeen anto ole väärin. Pääasia, että sua helpottaa ja vauva saa mahan täyteen
@tikkunekku90 Täällä vauva rinnalla lähes koko ajan tällä hetkellä. Kehitysikää se 2 viikkoa . Kyllähän tässä välillä ajattelee, ettei ehi mitään tekemään tms. Ja ei saa nukuttua kunnolla. En ole antanut korviketta, kun maitoa tukee niin että toinen vetää henkeen maitoa välillä ja saa äkkiä nostaa pystyyn. Aika pelottavia hetkiä tuolloin, kun toinen pidättää samalla hengitystä ja kuullostaa, että tukehtuu.
Mutto tosiaan , täällä kanssa jokin tiheän imun kausi tms. onneksi vaan sain sen rintakumin pois. Tosin siitä pois opetelu oli kyllä tosi haastavaa, mutta nyt sujuu ilman. Tsemppiä!
Ps. Teet niinkuin susta tuntu, ei korvikkeen anto ole väärin. Pääasia, että sua helpottaa ja vauva saa mahan täyteen
@tikkunekku90 mulla ainakin on nyt ihan erilaista kuin silloin kun meidän vanhempi neiti oli vauva. Imetys oli silloin paljon enemmän opettelua ku vaikka nyt samoin kuin ihan kaikki muukin vähänkään vauvaan liittyvä: äitinä olo, vauvan hoito, uudet rytmit ja rutiinit ym. Lisäksi esikoisella oli refluksia ja imetykset kesti kauan. Ite olin suunnilleen kaikesta epävarma. Yritin kyllä nauttia siitäkin ajasta mut aika etäiseksi haaveeksi se jäi kun tähän kolmanteen kierrokseen vertaa. Koeta olla itelles armollinen, äidiksi tulo ekaa kertaa on ihan hillitön elämänmuutos, itelle ainakin suurin mitä oli ollut koskaan ja varmaan suurin mitä koskaan tuleekaan. Kaikkeen ei kannata energiaa yrittääkään saada riittämään, ihan kaikkein tärkeimmät asiat on se että 1. äiti jaksaa 2. vauvan perustarpeet (ravinto, uni, hygienia, läheisyys, mitä näitä nyt on) huolehditaan. Kaikesta muusta voi tinkiä niin paljon ku tilanne vaatii. Ja tilannehan muuttuu koko ajan, seuraava päivä tai ens viikko voi olla jo erilainen. Onhan se tosi hienoa että oot imettänyt tähän asti mutta kyllä mäkin sanoisin että ei kannata jatkaa oman jaksamisen kustannuksella. Sulla on paljon antoisampaa vauvan kanssa ku et vaadi iteltäs liikaa ja uuvu. Varmaan ite ottaisin vähintäänkin öisin jollekin/joillekin syötöille käyttöön korvikkeen, saat paremmin itekin sit unta ku syöttöaika lyhenee. Ja mieskin voi sit joskus osallistua ja sä saat ite välillä pitempiä jaksoja unta. Tuskin 10 vuoden päästä tuntuu enää yhtään niin tärkeältä se mitä maitoa nää pikkuset on saanu ja minkä verran. Osittaisimetys tuo jo tosi paljon imetyksen hyötyjä vauvalle ja täysimetyskin on ollu tärkeintä just näinä ihan alkuaikoina kun vauvan suolisto ei oo vielä niin kehittynyt. Korvike on ihan hyvä vaihtoehto, ei sitä kannata liikaa surkutella vaikka ymmärränkin niitä jotka haluis pelkästään imettää.
Eikä se pelkkä imettäminenkään oo aina niin ruusuista, varmaan aika harvalla se on sellasta tissi suuhun ja vauva syömään ja kohta valmista. Ite imetän rintakumilla ja ilman, vähän miten rinnat kestää. Vauva onneks huolii molemmat. Rintakumia käytän myös siks että mulla maito tulee ihan liian nopeasti ja vauva on muutenkin ahne ku possu ja hotkii maidot väärään kurkkuun yhtenään ja raivoaa välissä ja syönnin päätteeksi ähisee ja kiukkuaa ja murisee kun mahassa on joko liikaa maitoa tai liikaa ilmaa. Röyhtäytän kyllä mut monesti näkee et vauva haluaisi nukkua mut ei pysty kun tulee puklua ja maha vaivaa. Mun kaks ekaa lasta oli mm. maitoallergisia, toinen vajaa 4-vuotiaana edelleen joskin lievemmin jo, ja jouduin imetysdieetille. Esikoisen allergia oireili refluksina ja vähän alkaa tuntua että onkohan tällä sama... Ei jaksais mitään hankalia dieettejä, viimeksi olin maidoton, munaton, naudaton, soijaton ja lisäksi oman keliakiani takia gluteeniton. Mitään ruokaa ei kovin helpolla löytynyt jos lähti ulos syömään. No, senkin kans pärjäs. Jospa nyt ei menis yhtä hankalaksi.
Hirmusesti tsemppiä @tikkunekku90 Mun mielestä sä kuulostat olevan todella hyvä ja omistautunut äiti
Eikä se pelkkä imettäminenkään oo aina niin ruusuista, varmaan aika harvalla se on sellasta tissi suuhun ja vauva syömään ja kohta valmista. Ite imetän rintakumilla ja ilman, vähän miten rinnat kestää. Vauva onneks huolii molemmat. Rintakumia käytän myös siks että mulla maito tulee ihan liian nopeasti ja vauva on muutenkin ahne ku possu ja hotkii maidot väärään kurkkuun yhtenään ja raivoaa välissä ja syönnin päätteeksi ähisee ja kiukkuaa ja murisee kun mahassa on joko liikaa maitoa tai liikaa ilmaa. Röyhtäytän kyllä mut monesti näkee et vauva haluaisi nukkua mut ei pysty kun tulee puklua ja maha vaivaa. Mun kaks ekaa lasta oli mm. maitoallergisia, toinen vajaa 4-vuotiaana edelleen joskin lievemmin jo, ja jouduin imetysdieetille. Esikoisen allergia oireili refluksina ja vähän alkaa tuntua että onkohan tällä sama... Ei jaksais mitään hankalia dieettejä, viimeksi olin maidoton, munaton, naudaton, soijaton ja lisäksi oman keliakiani takia gluteeniton. Mitään ruokaa ei kovin helpolla löytynyt jos lähti ulos syömään. No, senkin kans pärjäs. Jospa nyt ei menis yhtä hankalaksi.
Hirmusesti tsemppiä @tikkunekku90
Mun mielestä sä kuulostat olevan todella hyvä ja omistautunut äiti Kuinka paljon teillä mies / puoliso osallistuu vauvan hoitoon? Mulla mies pitemmällä ns. isyyslomalla ja välillä mennyt parikin päivää, että onko se sittenkin lomalla isyydestä On nuita hänen "pakollisia" omia menoja ja harrastuksia ihan kiitettävästi. Toki osallistuukin vauvan hoitoon, mutta täysin turvautuu ja luottaa siihen, että minä olen aina vastuussa. Hoidan itse yöt. Välillä tuntuukin, että kun mies valittaa väsymystä, niin en tiedä itkenkö vai nauranko Minä nautin vauvan hoidosta, en siis valita mutta olishan se kiva saada hieman omaa aikaa lisää ihan kotonakin molempien siellä ollessa.
On nuita hänen "pakollisia" omia menoja ja harrastuksia ihan kiitettävästi. Toki osallistuukin vauvan hoitoon, mutta täysin turvautuu ja luottaa siihen, että minä olen aina vastuussa. Hoidan itse yöt. Välillä tuntuukin, että kun mies valittaa väsymystä, niin en tiedä itkenkö vai nauranko Minä nautin vauvan hoidosta, en siis valita mutta olishan se kiva saada hieman omaa aikaa lisää ihan kotonakin molempien siellä ollessa.Ei meillä mies osallistu ollenkaan. Ekasta joo, mutta ei muista.Kuinka paljon teillä mies / puoliso osallistuu vauvan hoitoon? Mulla mies pitemmällä ns. isyyslomalla ja välillä mennyt parikin päivää, että onko se sittenkin lomalla isyydestä
Meillä mies sanoo että haluaa osallistua mutta valittaa että vauva tuli tehtyä väärään aikaan eikä hän nyt ehdi niin paljon kuin olisi halunnut. Sitten kun kysyn ehtiikö sitä, tätä tai tuota vauvan kanssa niin... ei. Varsinkaan jos jokin vähemmän kiva homma kuten vaipan vaihto. Sylissä kyllä pitää mielellään jos sillä pääsee jostain muusta kotityöstä. Mut onhan se aika ärsyttävää että aika harvoin toinen mitenkään oma-aloitteisesti tarjoutuu vauvan hoitoon avuksi, ensisijainen olettamus on että mä hoidan. No, meillä nuo kaks muuta, kohta 4 ja 6 vanhat, työllistää oikeastaan melkein vauvaakin enemmän niin miehellä riittää kyllä hommaa niidenkin kanssa. Ite oonkin silloin mieluummin vauvan kanssa suoraan sanoen, valitsisin vauvan vaikken imettäiskään, isommat nahistelee ja uhmailee yhtenään ja mun kärsivällisyys ei näillä unilla riitä siihen. Toki "välillä", kuten 2,5 päivää viikosta kun isommat eivät oo hoidossa ja mies on arkena töissä, on sit kaikki lapset mun vastuulla ja se on kyl vähän raskasta... Varsinkin nyt ku vauva on niin pieni että minnekään ei viitti vielä lähteä. Yöllä mies ei oo hoitanut vauvaa ollenkaan, nytkin se on koettanut ottaa univelkoja takas nukkumalla eri huoneessa No, yöllä en tarvi juuri apua, imetyksessä miehestä ei oo hyötyä ja vessaankin meen vauvan kanssa, lasken sen hoitoalustalla lattialle siks aikaa jos vauva ei satu jäämään nukkumaan sänkyyn siksi aikaa. Vaipan mies voisi vaihtaa vauvalta yöllä mut no, sama sit vaihtaa itse kun herään kuitenkin imettämään. Mies on koko ens kesän lomalla ja silloin viimeistään aion laittaa sen hoitamaan yöheräilyt. Nyt sitä ennen kun se käy töissä en viitsi. Ite saan sentään nukkua päikkäreitä vauvan kans. Mut jonkinlaista aktiivisuutta kaipaisin enemmän, kyllähän tää tuntuu enemmän mun kuin miehen vauvalta. Toisaalta se on varmaan aika luonnollista kun vauva on näin pieni.
No, yöllä en tarvi juuri apua, imetyksessä miehestä ei oo hyötyä ja vessaankin meen vauvan kanssa, lasken sen hoitoalustalla lattialle siks aikaa jos vauva ei satu jäämään nukkumaan sänkyyn siksi aikaa. Vaipan mies voisi vaihtaa vauvalta yöllä mut no, sama sit vaihtaa itse kun herään kuitenkin imettämään. Mies on koko ens kesän lomalla ja silloin viimeistään aion laittaa sen hoitamaan yöheräilyt. Nyt sitä ennen kun se käy töissä en viitsi. Ite saan sentään nukkua päikkäreitä vauvan kans. Mut jonkinlaista aktiivisuutta kaipaisin enemmän, kyllähän tää tuntuu enemmän mun kuin miehen vauvalta. Toisaalta se on varmaan aika luonnollista kun vauva on näin pieni.
Viimeksi muokattu:
Meillä mies hoitaisi vauvaa mielellään, ruokkii ja pitää sylissä, vaihtaa vaipat ja muuta. Selvästi nauttii vauvan seurasta etenkin jos vauveli on tyytyväinen. Itkevää lasta ei saa niin hyvin rauhoittumaan kun minä mutta yrittää kuitenkin. Tosin öisin on kaikki pääasiassa mun vastuulla kun mies palasi jo töihin ja pitäisi saada nukuttua. Enempi mua rassaa se, ettei oikein omatoimisesti mies voi tehdä kotihommia nyt kun mulla menee aika lapsen hoitoon. Olisi kiva, että silloin kun minä vaikkapa imetän niin voisi siivota tai pestä vaikka pulloja tai muuta kun tähän mun imetykseen kuuluu tuota oheishärpäkettä jotka ois kiva olla käyttövalmiina siinä vaiheessa kun lapsi vaatii tissiä. Mies on tottunut että mä hoidan kodin ja joutuu nyt opettelemaan ihan uutta roolia täällä. Yksi aika tiukka sävyinen keskustelu käytiin asiaan liittyen mutta nyt on ollut taas helpompaa. Omia harrastuksia miehelläkin on ja saa minun puolesta mennä kunha ei jatkuvasti ole menossa. Eli yllättävän kivuttomasti vaikla välissä pitääkin huomauttaa että haloo!
Joku kyseli joskus aiemmin vauvan temperamentista... hirmu hankala vielä näin pienestä sanoa ja odotankin innolla vauvasta kuoriutuvaa pientä hurmuriprinssiä, josta on jo hyviä viitteitä saatu. Vauva on jämy. Komentelee minua hereillä ollessaan topakasti... nälkä, vaippa, sylitystä. Pari kertaa on itkenyt, suuttunut vain kunnolla. Eli rauhallisuuttakin havaittavissa.
Ottaako teillä pienoiset jo kontaktia? Meillä päivän virkkuina hetkinä saa jo katsekontaktia ja hymynaamaan ihastelua. Hymyilee, kun juttelen kirkkaalla lepertelykielellä. En vielä tiedä hymyileekö juuri minun kasvoille vai äänelleni. Tutkailee ympäristöä kiinnostuneemmin joitakin aikoja ja tuijottaa lamppuja Paljon silti nukutaan. Jopa paremmin kuin viikko pari sitten.
Ottaako teillä pienoiset jo kontaktia? Meillä päivän virkkuina hetkinä saa jo katsekontaktia ja hymynaamaan ihastelua. Hymyilee, kun juttelen kirkkaalla lepertelykielellä. En vielä tiedä hymyileekö juuri minun kasvoille vai äänelleni. Tutkailee ympäristöä kiinnostuneemmin joitakin aikoja ja tuijottaa lamppuja
Paljon silti nukutaan. Jopa paremmin kuin viikko pari sitten.@Ninnu118 meillä oli noi gefilus d-tipat käytössä ja tuntukin et just päivällä tekee sen vatsantyhjennys pulautuksen kun on aamupäivästä tipat saanut. Nyt en oo kahteen päivään antanut eikä ole myöskään pulauttanut. Ollu muutenkin rauhallisempi ja tyytyväisempi. Liekö sattumaa. Nyt aattelin hakee semmosen d vitsku suihkeen, lukemani mukaan vauvat kestää ne hyvin.
@tikkunekku90 minäkin tsemppailen täältä vielä kuuntelemaan itseä ja siirtymään enemmän korvikkeisiin jos tuntuu siltä. Aiemminkin omasta esikoisen epäonnistuneesta imetyksestä täällä olen maininnut ja kyllä se kalvaa vielä näin 10 vuoden jälkeenkin mutta lähinnä siksi että mieheni mummo tylytti asiasta ja antoi ymmärtää että joka äiti pystyy lapsensa ruokkimaan jos vaan haluaa. Minä olisin kyllä halunnut, mutten osannut enkä tiennyt sillon puoliakaan siitä mitä nyt ja tosiaan itellä suurin ongelma oli nännit enkä muista et kukaan olis sillon ees vinkannut rintakumista. Kakkosen kohdalla jo synnärillä toivat sen apuun kun hoin siellä joka välissä että haluun imettää ja haluun siihen apua.
@Nyytti19 meillä selkeesti vauva katsekontaktin ottaa, niin selkeesti kun se nyt tässä kohtaa on mahdollista. Aika paljon nukkuu, varsinkin nää päivät kun d vitsku ollu tauolla. On aamusta pari tuntia virkeenä, päivällä tunnin pari ja illemmalla ehkä tunnin verran, noin niinkun tosi karkeesti. Ja välissä tietysti myös heräilee syömään mutta nukahtaa uudelleen. Noin parin tunnin välein päivällä syö, yöllä mennyt nyt kolmen tunnin väleihin. Välillä mietin jo et onko tää ihan kunnossa kun vaan nukkuu, mut kai näiden kuuluukin.?
Hormooninäpyt kiusaa, posket ja rintakehällä näppyä. Tai ei kai ne vauvaa kiusaa mutta minua
Mä tiesin jo hyvin ennestään ettei mies tässä kohtaa liiemmin tyrkytä apuaan kun vauva on ihan pieni. Silti yllätyin kun viikonloppuna vieraat piruili ja kysy montako kakkavaippaa mies on vaihtanut, muistavat että mies on yrjöherkkä näissä. Siinä sitten itekin tajusin, ettei hän on oo vaihtanut yhtäkään vaippaa Eikä se siis haittaa, mä ehkä vähän omin näitä hommia mut kuppi menee kyl herkästi nurin kun mies nukkuu päikkärit töistä tullessaan vaikka nukkuu heräämättä yöt ja ottaa aivoon jos ei kerkii tai viitsi taikka jaksa viedä vanhempia treeneihin, toki minä kerkiin vallan hyvin, marttyyri asenne ja vitutus on valmis myös koiran ulkoilutus on mun vastuulla ja saa vaan pikku pisulenksun jos illalla pyydän miestä viemään. Toki koirakin on tavallaan enemmän ns. mun juttu mut tää vauva on kuitenkin yhteinen ja oletan et jos mä hoidan täydellä teholla meidän yhteistä hommaa niin hän vois ottaa jonkun ns. mulle enemmän kuuluneen homman. Mut eipä pitäis miesten kanssa mitään olettaa. Lisäksi kuulen näitä että voisin tehdä sitä tai tätä kun mulla on koko päivä aikaa Nyt mun mies kuulostaa ihan hirveeltä mut en kyl vaihtais kehenkään.
@tikkunekku90 minäkin tsemppailen täältä vielä kuuntelemaan itseä ja siirtymään enemmän korvikkeisiin jos tuntuu siltä. Aiemminkin omasta esikoisen epäonnistuneesta imetyksestä täällä olen maininnut ja kyllä se kalvaa vielä näin 10 vuoden jälkeenkin mutta lähinnä siksi että mieheni mummo tylytti asiasta ja antoi ymmärtää että joka äiti pystyy lapsensa ruokkimaan jos vaan haluaa. Minä olisin kyllä halunnut, mutten osannut enkä tiennyt sillon puoliakaan siitä mitä nyt ja tosiaan itellä suurin ongelma oli nännit enkä muista et kukaan olis sillon ees vinkannut rintakumista. Kakkosen kohdalla jo synnärillä toivat sen apuun kun hoin siellä joka välissä että haluun imettää ja haluun siihen apua.
@Nyytti19 meillä selkeesti vauva katsekontaktin ottaa, niin selkeesti kun se nyt tässä kohtaa on mahdollista. Aika paljon nukkuu, varsinkin nää päivät kun d vitsku ollu tauolla. On aamusta pari tuntia virkeenä, päivällä tunnin pari ja illemmalla ehkä tunnin verran, noin niinkun tosi karkeesti. Ja välissä tietysti myös heräilee syömään mutta nukahtaa uudelleen. Noin parin tunnin välein päivällä syö, yöllä mennyt nyt kolmen tunnin väleihin. Välillä mietin jo et onko tää ihan kunnossa kun vaan nukkuu, mut kai näiden kuuluukin.?
Hormooninäpyt kiusaa, posket ja rintakehällä näppyä. Tai ei kai ne vauvaa kiusaa mutta minua
Mä tiesin jo hyvin ennestään ettei mies tässä kohtaa liiemmin tyrkytä apuaan kun vauva on ihan pieni. Silti yllätyin kun viikonloppuna vieraat piruili ja kysy montako kakkavaippaa mies on vaihtanut, muistavat että mies on yrjöherkkä näissä. Siinä sitten itekin tajusin, ettei hän on oo vaihtanut yhtäkään vaippaa
Eikä se siis haittaa, mä ehkä vähän omin näitä hommia mut kuppi menee kyl herkästi nurin kun mies nukkuu päikkärit töistä tullessaan vaikka nukkuu heräämättä yöt ja ottaa aivoon jos ei kerkii tai viitsi taikka jaksa viedä vanhempia treeneihin, toki minä kerkiin vallan hyvin, marttyyri asenne ja vitutus on valmis myös koiran ulkoilutus on mun vastuulla ja saa vaan pikku pisulenksun jos illalla pyydän miestä viemään. Toki koirakin on tavallaan enemmän ns. mun juttu mut tää vauva on kuitenkin yhteinen ja oletan et jos mä hoidan täydellä teholla meidän yhteistä hommaa niin hän vois ottaa jonkun ns. mulle enemmän kuuluneen homman. Mut eipä pitäis miesten kanssa mitään olettaa. Lisäksi kuulen näitä että voisin tehdä sitä tai tätä kun mulla on koko päivä aikaa Nyt mun mies kuulostaa ihan hirveeltä mut en kyl vaihtais kehenkään. Mä en ole ottanut mitään ressiä vauvan hoidosta, kun jo kokemuksesta tiiän, ettei mies hoida Tosin välillä jätän nelosta hänelle, kun lähen kaupoille tai muuta, kun on tuo 3v uhma aika kiva. Tosin hän ei kyllä jäisi kotia ja siitäkin saadaan nelosen kanssa tappelu aikaan eiköhän se tästä.
Ja tostaD:stä, liekkö meilläkin just toi d aiheuttaa vatsavaivoja vai noi keskostipat.. niissähän paljon öljyjä mitä menee nyt vauvalle.
Meillä otetaan jonkin verran katsekontaktia, mutta silmät kyllä ei tarkenna vielä ollenkaan. Ei hymyillä vielä tms. Kehitysikää on se reilu 2 vko
Tosin välillä jätän nelosta hänelle, kun lähen kaupoille tai muuta, kun on tuo 3v uhma aika kiva. Tosin hän ei kyllä jäisi kotia ja siitäkin saadaan nelosen kanssa tappelu aikaan eiköhän se tästä.Ja tostaD:stä, liekkö meilläkin just toi d aiheuttaa vatsavaivoja
vai noi keskostipat.. niissähän paljon öljyjä mitä menee nyt vauvalle.Meillä otetaan jonkin verran katsekontaktia, mutta silmät kyllä ei tarkenna vielä ollenkaan. Ei hymyillä vielä tms. Kehitysikää on se reilu 2 vko
Meillä vauva ottaa mielestäni jo jonkin verran kontaktia ja ainakin minut tunnistaa muiden joukosta kun eilen meinasi mummon sylissä tulla itku niin kun menin lähelle ja aloin jutella niin käänsi päänsä silmät suurena katsomaan ja rauhoittui heti muutenkin virkeässä tilassa nakottaa silmät suurena ja selkeesti yrittää viestiä jotain. Hymyjä tulee paljon ja ihan nauruilmeitäkin välillä on kyllä hurmaava neiti paitsi silloin kun saa raivarit ja huutaa pää punaisena
Eka neuvola käyty tänään ja hienosti kasvaa, meidän neiti on vaan sen verran pieni että näin kolmiviikkoisenakin pienempi kuin monet syntyessään. Mutta eipä se mitään kun kasvua tulee heijasteet ja muut asiat oli kunnossa.
Mites muiden neuvolakuulumiset?
muutenkin virkeässä tilassa nakottaa silmät suurena ja selkeesti yrittää viestiä jotain. Hymyjä tulee paljon ja ihan nauruilmeitäkin välillä on kyllä hurmaava neiti paitsi silloin kun saa raivarit ja huutaa pää punaisena Eka neuvola käyty tänään ja hienosti kasvaa, meidän neiti on vaan sen verran pieni että näin kolmiviikkoisenakin pienempi kuin monet syntyessään. Mutta eipä se mitään kun kasvua tulee
heijasteet ja muut asiat oli kunnossa.Mites muiden neuvolakuulumiset?
@Veeja toi on kai aika yleistä että nuo huonot fiilikset lapsen hoitoon liittyen usein tulee siitä, että joku typerys arvostelee tai tietää muka paremmin. Ite päätin nyt, että en enää pode huonoa omaatuntoa mistään imetyksestä tai muusta, teen tuon lapsen kanssa parhaani ja varmaan huonompiakin äitejä on tässä maailmassa.
@Lukka meillä oli tänään neuvolassa lapsen pään ympärys 37cm, en ymmärrä miten oot saanu ton kokoisen kuulan työnnettyä ulos ja vielä huonossa tarjonnassa. Huhu
@Lukka meillä oli tänään neuvolassa lapsen pään ympärys 37cm, en ymmärrä miten oot saanu ton kokoisen kuulan työnnettyä ulos ja vielä huonossa tarjonnassa. Huhu
Minkä kokosia teillä ollaan? Meillä on ” 3 viikkos ” neuvola perjantainaMeillä vauva ottaa mielestäni jo jonkin verran kontaktia ja ainakin minut tunnistaa muiden joukosta kun eilen meinasi mummon sylissä tulla itku niin kun menin lähelle ja aloin jutella niin käänsi päänsä silmät suurena katsomaan ja rauhoittui heti
Eka neuvola käyty tänään ja hienosti kasvaa, meidän neiti on vaan sen verran pieni että näin kolmiviikkoisenakin pienempi kuin monet syntyessään. Mutta eipä se mitään kun kasvua tulee
Mites muiden neuvolakuulumiset?
@tikkunekku90 tykkäykset tuolle asenteelle, muiden kommenteista ei kannata muutenkaan välittää eikä varsinkaan omien lasten kohdalla. Omat vanhemmat tuntee lapsensa parhaiten, vaikea siinä on muiden alkaa neuvomaan kun eivät voi mitenkään tietää koko tilannetta. Ja siitä puskemisesta, synnärin lääkäri oli ihan supertaitava ja venkslasi vauvan avotarjonnasta raivotarjontaan ja siinä asennossa ulos Vauva ei siis ponnistusvaiheessa liikkunut juuri alemmas mut sit imukupilla lääkäri sai ohjattua vauvan oikeaan tarjontaan ja siinä tuli ulos. Olihan sitä silti siinäkin, synnäriltä tulleiden lappujen mukaan vauvan päänympärys oli kaks keskihajontaa keskiarvosta eli tarkoittaa sitä että sen pää oli isompi kuin 98 % vauvoista Jösses. Vauva ite saa varmaan aikanaan synnyttää omat lapsensa sektiolla koska sillä on ihan minikapea pylly ja lantio
Vauva ei siis ponnistusvaiheessa liikkunut juuri alemmas mut sit imukupilla lääkäri sai ohjattua vauvan oikeaan tarjontaan ja siinä tuli ulos. Olihan sitä silti siinäkin, synnäriltä tulleiden lappujen mukaan vauvan päänympärys oli kaks keskihajontaa keskiarvosta eli tarkoittaa sitä että sen pää oli isompi kuin 98 % vauvoista Jösses. Vauva ite saa varmaan aikanaan synnyttää omat lapsensa sektiolla koska sillä on ihan minikapea pylly ja lantio Me ei muuten annetta D-vitamiinia ollenkaan vauvalle vielä, aloitetaan sit kokeilemaan joskus aikaisintaan muutaman kuukauden päästä. Samoin tehtiin kakkoselle aikanaan, 3 kk vanhana sieti niitä jo hyvin. Ollaan todettu et meidän vauvojen masu eikä meidän vanhempien jaksaminen kestä sitä kipuitkuhuutoa niistä tipoista niin ollaan tehty niin et mä syön D-vitamiinia 150 mikrogrammaa, sen on tutkimuksissa todettu riittävän vauvallekin jos imettää. Kakkosella oli tosi hyvä D-vitamiinitaso kun 1-veenä kontrolloitiin verikokeilla. Ja mulla on myös korkeat, vähän yli sadan viimeksi. Niin olkoon tippojen kans toistaiseksi.
Hyvin on kasvanut@Ninnu118 nyt 3700g ja 51,5cm, syntyi siis noin 3200g ja 49cm