Syysfiilistelijät 2021

@Rosemarie_ ihanaa, että tulit paikalle ja linkkasit etsijöille! Mun on ollut kova ikävä kaikkia ja olin varsin huolissani siitä, että onnistuukohan tämä enää ilman demiä. Toivottavasti sieltäkin uskallettaisiin tänne tulla jutustelemaan, vaikka kynnys voi olla melkoisen korkea (minkä ymmärrän). Täällä Kainuussa oli eilen varjon puolella +33 astetta, onneksi talossa on ilmalämpöpumppu...

Jonkinlaista esittelyä voisin itsestäni rustata, kun täällä tulen jouluun asti kuitenkin pyörimään. Tosiaan olen kilsikka, syysfiilistelijä ja joulufriikkiaktiivi vuodesta.... 2010? Kirjoittelen nykyään Kainuusta satavuotiaasta hirsitalosta, jota asustan puolison, maatiaiskissojen ja koiran kanssa. Elämä täällä on hyvää ja talvet taianlumoisia. Viime vuoden keskustelussa jäätiin siihen vaiheeseen, että olin jäänyt pois töistä ja tein yrityslaskelmia. Nykyään kirjoitan tuoreena toimitusjohtajana ja toimintaa on hiljalleen alettu käynnistellä. Eli jos viime vuonna jäätiin vähän nuhjuisiin tunnelmiin, niin nyt taas elämä hymyilee ja saan tehdä työtä jolla on tarkoitus.

Istutin viime syksynä pihatien varteen syyshortensioita, jotka vaihtavat väriä kukinnan vanhetessa. Niihin on tullut paljon nuppuja ja odotan jo malttamattomana ensimmäisiä kukintoja! Syksyyn päästessä valkoisten kukkien pitäisi olla muuttuneina syvän viininpunaisiksi. Uskon, että ne näyttävät ihanilta ruskan loisteessa.

 

No, minäkin nyt rekisteröidyn tänne.
Alan olla aivan loppu näihin helteisiin, ja jatkoa vaan luvassa. Huomiseksi luvattu kesän kuuminta päivää ainakin tänne päin Suomea ja meikäläinen palaa lomilta töihin. Voin sanoa, että ei kiinnosta pätkän vertaa.

Syksy on jo kovasti mielessä. Odotan että pääsen taas lenkkeilemään ja tutkimaan uusia luontokohteita. Nyt kesällä kuumuuden ja ötököiden takia on vähän jäänyt. Odotan sitä, että voi pukeutua muuhunkin kuin shortseihin ja toppeihin. Odotan sitä, että omenat kypsyy. Odotan viileämpiä alkusyksyn päiviä, kun iltapäivällä voi vielä kuitenkin olla t-paita päällä. Voi miten odotankin.

 

AH, onneksi lopulta löysin tänne, vaikka pientä salapoliiseilua siihen tarvittiin Onneksi on Rosemarie, alaviivalla! Tämä on oikein toimiva ja visuaalisestikaan ei liian erilainen alusta. Ehkä me täditkin nyt vihdoin ollaan ns omanikäistemme paikassa Olin kieltämättä joitain kertoja aiempina vuosina hieman mietteliäänä, kun 12-vuotiaat tulivat kertomaan koulujuttujaan. Eikä siinä sinänsä mitään, mutta ehkä ihan hyvä nyt näin. Kun vaan ei tosiaan ihan menisi trollailuksi, mutta toisaalta olihan niitä aiemminkin aina joskus.

Helteisiin olen loppu minäkin, ja tällä hetkellä olenkin ehkä ainut ihminen planeetalla, joka odottaa innolla ilman kylmenemistä omille lomilleen. On ikävä huppareita, pitkähihaisia ohuita paitoja, joita aina aiemmin laittoi esim terassilla ollessaan päälle illan tullen. Ja toki me ollaan myös tyyppejä, joiden asunnossa ei ole mitään ilmastointilaitetta. En oikein tiedä, miten kauan ihminen näin voi elää sekoamatta. Raportoin sitten löydöksiäni tältä ihmiskoejaksolta!

 

Ihanaa, että tulit! <3 Ainakin tähän mennessä asiattomuuksien huutelijoita on ollut yllätyksekseni vähemmän kuin Demin puolella. Siellähän nousi aina kauhea kitinä ja huuto, kun heinäkuussa syksyä fiilistellään. Rosemarie ja PepsiTwist on ainakin saaneet viestin eli heidän pitäisi jossakin vaiheessa ilmaantua paikalle. Lähes kaikki vakkarit myös kävivät Demin puolella katsomassa ilmoituksen siitä, että tällä nimellä kokoonnutaan ja eilen hakkasin googlea ahkerasti varmistuakseni, että Syysfiilistelijät 2021 nousee hakutuloksien kärkeen. Toivottavasti kirjoittelu lähtee hiljalleen, vaikka onhan tämä alustan vaihtuminen kyllä aikamoinen järkytys itsellekin edelleen.

PepsiTwist paikalla! Olen jo juhannuksesta lähtien haaveillut syksystä, viileämmistä ilmoista ja Gilmore Girls -maratonista. Vielä en kamalasti ehdi kirjoittelemaan, koska olen kesätöissä melkein elokuun loppuun asti, ja etenkin heinäkuussa on kamalasti muutakin menoa jo sovittuna. Mutta olen kuitenkin siinä onnekas, että sain oman alan kesätyön heti ekan opiskeluvuoden jälkeen! Minähän aloitin viime syksynä sosionomin opinnot ja yllätyksekseni edelleen opiskelen enkä ole jättänyt opintoja kesken. Kirjoittelen varmasti lisää, kunhan on hetki aikaa olla kotona läppärin ääressä. Kiva nähdä kaikki vanhat demittäjät täällä!

 

Kävin samoin tein rekisteröimässä nimimerkin Nyt yritän näyttää siltä, että teen töitäkin täällä kesätöissä

 

tervetuloa vaan tänne kaksplussalle

 

Sen varalta, että uusissa palstalaisfiilistelijöissä on reilusti mammaikään ehtineitä, laitan tähän hieman vanhemman ikäluokan syysfanien suosikkikappaleen tervetulotoivotukseksi:

 

Joo, ennenvanhaan, millä tarkoitan aikaa ennen näitä tuskallisia hellekesiä, tuolla vuosisadan ensimmäisellä kymmenellä siis, oli alkavan, tai oikeastaan lähestymässä olevan syksyn ensi merkkejä siellä täällä maassa keltaisina hohtelevat koivunlehdet.
Nyt, muutamana viime kesänä kellastuvat koivut kokonaan jo näillä porotuksilla, mutta ei se vielä mitään tulevasta syksystä kerro.
Mutta vähitellen pimenevät yöt, alavilla mailla sumut ja ilmassa hienokseltaan leijaileva valmistuvan viljan tuoksu, siinä on jo jotakin aavistelua tulevasta.
Jotenkin on ihan itsestään selvää, että olen syksyihminen. Täällä maan korvessa, missä ei kulje edwes lapsosen tie, on aina tätä vuoden "paksua päätä" osattu arvostaa.
ja henklökohtaisesti pidän, varsinkin nyt, kun ikääkin alkaa kertyä, tästä vähittäisestä valon vähenemisestä ja kaiken hidastumisesta. Sitä saa itsekin vetäytyä luonnon kanssa lepoon ja nuolemaan menneen vuoden haavojaan.
Näillä eväillä käväisen täällä aina joskus kurkkaamassa. Ja ehkä jotakin kirjoittelemassakin.

 

Jouluihminen ilmoittautuu!
Tykkään mä syksystäkin, ne tuoksut ja iltaisin sytytettävät kynttilät<3

 

Sen varalta, että uusissa palstalaisfiilistelijöissä on reilusti mammaikään ehtineitä, laitan tähän hieman vanhemman ikäluokan syysfanien suosikkikappaleen tervetulotoivotukseksi:

eikös tämä ole alunperin ruotsalainen kappale.Ainakin laulajalla on aksenttia äänessä.

 

Lämpimästi tervetuloa uusille!

Mäpä heitän teitä tällaisella kauniilla klassikolla:

 

"Voit kirjoittaa vain yhden viestin tai jatkaa kanssamme aina marraskuuhun asti, jolloin keskustelu muuttuu Joulufriikeiksi - lämpimästi tervetuloa! Toivottavasti vanhat tutut löytäisivät myös paikalle, teitä on kaivattu."

Kirjoitin jo aiemmin tähän ketjuun. Kaduilla on jo paljon keltaisia lehtiä.

 

Joo, ennenvanhaan, millä tarkoitan aikaa ennen näitä tuskallisia hellekesiä, tuolla vuosisadan ensimmäisellä kymmenellä siis, oli alkavan, tai oikeastaan lähestymässä olevan syksyn ensi merkkejä siellä täällä maassa keltaisina hohtelevat koivunlehdet.
Nyt, muutamana viime kesänä kellastuvat koivut kokonaan jo näillä porotuksilla, mutta ei se vielä mitään tulevasta syksystä kerro.
Mutta vähitellen pimenevät yöt, alavilla mailla sumut ja ilmassa hienokseltaan leijaileva valmistuvan viljan tuoksu, siinä on jo jotakin aavistelua tulevasta.
Jotenkin on ihan itsestään selvää, että olen syksyihminen. Täällä maan korvessa, missä ei kulje edwes lapsosen tie, on aina tätä vuoden "paksua päätä" osattu arvostaa.
ja henklökohtaisesti pidän, varsinkin nyt, kun ikääkin alkaa kertyä, tästä vähittäisestä valon vähenemisestä ja kaiken hidastumisesta. Sitä saa itsekin vetäytyä luonnon kanssa lepoon ja nuolemaan menneen vuoden haavojaan.
Näillä eväillä käväisen täällä aina joskus kurkkaamassa. Ja ehkä jotakin kirjoittelemassakin.

Kauniisti kirjoitettu. *melekein itkeä ryystää täällä*

 

Ihana sitten kun voi taas laittaa vanhoja joululauluja soimaan...nyt kun poitsu asensi mulle youtuupin pleikalle, voin kuunnella niitä suoraan telkun kautta.

 

Eilen saatiin viimeinkin kauan odotettua sadetta! Istuttiin yläkerran avoimessa ikkunassa yhdessä kissan kanssa ja ihmeteltiin vaan. Aamulla ilma oli kevyttä ja viileää - taivaallista.

Hauduttelin pitkästä aikaa kupin vahvaa mustaa teetä ja vedin ohuen neuleen päälle. Ovathan nuo helleleningit ihania, mutta töiden kannalta ongelmallisia.

Viikonloppuna pitäisi hakea pari laatikkoa mansikoita ja säilöä ne talveksi. Pidän kovasti tästä sydänkesän taitteesta, kun sadonkorjuu hiljalleen alkaa. Tänä vuonna tulee mahdottomasti punaherukkaa. Oksat ovat painuneet osittain maahan marjojen painosta. Ensimmäisestä pensaasta on jo voinut joitakin hajamarjoja noukkia suuhun, mutta hetken saisivat vielä olla makeutta keräämässä. Linnut vaan ovat valitettavasti eri mieltä asiasta.

 

Ovatko nuo ”uudet tulokkaat” kaikki naisia?
Voisitteko te, silmäätekevät, kutsuo joitakin miehiä myös palstailemaan?

 

Eilen saatiin viimeinkin kauan odotettua sadetta! Istuttiin yläkerran avoimessa ikkunassa yhdessä kissan kanssa ja ihmeteltiin vaan. Aamulla ilma oli kevyttä ja viileää - taivaallista.

Hauduttelin pitkästä aikaa kupin vahvaa mustaa teetä ja vedin ohuen neuleen päälle. Ovathan nuo helleleningit ihania, mutta töiden kannalta ongelmallisia.

Viikonloppuna pitäisi hakea pari laatikkoa mansikoita ja säilöä ne talveksi. Pidän kovasti tästä sydänkesän taitteesta, kun sadonkorjuu hiljalleen alkaa. Tänä vuonna tulee mahdottomasti punaherukkaa. Oksat ovat painuneet osittain maahan marjojen painosta. Ensimmäisestä pensaasta on jo voinut joitakin hajamarjoja noukkia suuhun, mutta hetken saisivat vielä olla makeutta keräämässä. Linnut vaan ovat valitettavasti eri mieltä asiasta.

Tänään on kyllä tullut ihmeteltyä, vajaan kuukauden helteen jälkeen, että tältäkö se pienoinenkin viileys tuntuikaan. Ihana keli.

 

eikös tämä ole alunperin ruotsalainen kappale.Ainakin laulajalla on aksenttia äänessä.

Ei vaan suomalainen, tosin alkuperäinen sanoitus on ruotsia, Tove Janssonin käsialaa. Säveltäjä Erna Tauro oli suomenjuutalainen, Viipurissa syntynyt.

Höstvisan
Tove Jansson

Vägen hem var mycket lång och ingen har jag mött,
nu blir kvällarna kyliga och sena.
Kom trösta mej en smula, för nu är jag ganska trött,
och med ens så förfärligt allena.
Jag märkte aldrig förut, att mörkret är så stort,
går och tänker på allt det där man borde.
Det är så mycket saker jag skulle sagt och gjort,
och det är så väldigt lite jag gjorde.

Skynda dej älskade, skynda att älska,
dagarna mörknar minut för minut.
Tänd våra ljus, det är nära till natten,
snart är den blommande sommaren slut.

Jag letar efter nånting som vi kanske glömde bort
och som du kunde hjälpa mej att finna.
En sommar går förbi, den är alltid lika kort,
den är drömmen om det man kunnat vinna.
Du kommer kanske nångång, förr’n skymningen blir blå
innan ängarna är torra och tomma.
Kanske hittar vi varann, kanske hittar vi då på
något sätt att få allting att blomma.

Skynda dej älskade, skynda att älska…

Nu blåser storm därute och stänger sommarns dörr,
det är för sent för att undra och leta.
Jag älskar kanske mindre än vad jag gjorde förr
men mer än du nånsin får veta.
Nu ser vi alla fyrar kring höstens långa kust
och hör vågorna villsamma vandra.
En enda sak är viktig och det är hjärtats lust
och att få vara samman med varandra.

Skynda dej älskade, skynda att älska…

 

Täällä helle vielä jatkuu, tosin huomenna pitäisi viilentyä. Tämä viikko on ollut todella tukala sää! Melkein 30 astetta ja sellainen ilmankosteus kuin yleensä ennen ukkosta - paitsi ettei ukkosta näy eikä kuulu. Muualla Saksassahan on sadetta riittänyt, mutta täällä pohjoisessa on satanut vain hetken.

Ai joo, se pieni esittely. Täällä siis Rosemarie, en edes muista, milloin eksyin näihin keskusteluihin alun perin. Ehdin demittää vuodesta 2002, mutta ihan alkuvuosina en kyllä vielä syysfiilistellyt tai joulufriikkeillyt (eikä näitä keskusteluja tainnut silloin ollakaan). Ikää 30+ ja asun Saksassa saksalaisen miehen ja 3-vuotiaan poikani kanssa. Asumme miljoonakapungissa kerrostaloasunnossa, mikä on näin korona-aikaan ollut aika ikävää. Töissä olen IT-alalla. En tainnut viime vuonna juuri kirjoitella ollenkaan, joten kerrotaanpa nyt vielä, että vajaa vuosi sitten sain ylennyksen ja olen nykyään meidän tiimin esimies.

 

Ei vaan suomalainen, tosin alkuperäinen sanoitus on ruotsia, Tove Janssonin käsialaa. Säveltäjä Erna Tauro oli suomenjuutalainen, Viipurissa syntynyt.

Höstvisan
Tove Jansson

Vägen hem var mycket lång och ingen har jag mött,
nu blir kvällarna kyliga och sena.
Kom trösta mej en smula, för nu är jag ganska trött,
och med ens så förfärligt allena.
Jag märkte aldrig förut, att mörkret är så stort,
går och tänker på allt det där man borde.
Det är så mycket saker jag skulle sagt och gjort,
och det är så väldigt lite jag gjorde.

Skynda dej älskade, skynda att älska,
dagarna mörknar minut för minut.
Tänd våra ljus, det är nära till natten,
snart är den blommande sommaren slut.

Jag letar efter nånting som vi kanske glömde bort
och som du kunde hjälpa mej att finna.
En sommar går förbi, den är alltid lika kort,
den är drömmen om det man kunnat vinna.
Du kommer kanske nångång, förr’n skymningen blir blå
innan ängarna är torra och tomma.
Kanske hittar vi varann, kanske hittar vi då på
något sätt att få allting att blomma.

Skynda dej älskade, skynda att älska…

Nu blåser storm därute och stänger sommarns dörr,
det är för sent för att undra och leta.
Jag älskar kanske mindre än vad jag gjorde förr
men mer än du nånsin får veta.
Nu ser vi alla fyrar kring höstens långa kust
och hör vågorna villsamma vandra.
En enda sak är viktig och det är hjärtats lust
och att få vara samman med varandra.

Skynda dej älskade, skynda att älska…

Tovehan oli ruotsalainen,ja jos ruotsiksi on kirjoitettu alunperin eikös se silloin olekin Ruotsalainen kappale eikä Suomalainen.

 

Minäkin voisin esittelyn kirjoittaa. Nykyään oon 25 vuotias, syys/joulufriikkeihin olen varmaan melkein kymmenen vuotta kirjoittanut?? Voiko olla mahdollista mutta teini-ikäisenä aloittanut kuitenkin....

Oon varhaiskasvatuksen opettaja / sosionomi ja asun Keski-Suomessa, tällä hetkellä vuokralla omakotitalossa. Nautin omakotitaloasumisesta kyllä hurjan paljon.

 

Ovatko nuo ”uudet tulokkaat” kaikki naisia?
Voisitteko te, silmäätekevät, kutsuo joitakin miehiä myös palstailemaan?

Miksi mammapalstalle pitää houkutella lisää miehiä

 

Miksi mammapalstalle pitää houkutella lisää miehiä

Ei ole enää ”mammapalsta”, jos on koskaan ollutkaan.
Mikä tästä palstasta tekee mielestäsi ”mamman”?

 

Vadelmasato on kypsää, napsin niitä illan viileydessä.
Onkohan lakkasato jo kypsää? Asun siis Suomi-neidon helmassa, eli Oulun ja Uudenmaan välisellä alueella.

 

Tovehan oli ruotsalainen,ja jos ruotsiksi on kirjoitettu alunperin eikös se silloin olekin Ruotsalainen kappale eikä Suomalainen.

Kyllä Tove Jansson oli pesunkestävä suomalainen, vaikka ruotsia äidinkielenään puhuikin.

Tässä sinulle opettavaista luettavaa syysiltoihin.

Missä Tove Jansson eli, juhli, rakastui, maalasi ja kirjoitti?
Runsaasti kuvitettu teos karttoineen vie lukijan paikoille, joilla on yhteys Tove Janssonin elämään ja teoksiin.
Missä muumimukit saivat alkunsa? Missä asuivat taiteilijaystävät ja esimerkiksi Nuuskamuikkusen, Piisamirotan, Viuhdin ja Tuutikin esikuvat ? Missä kaikkialla Helsingin katukuvassa voi nähdä Tove Janssonin kasvot?
Kirjailija ja kuvataiteilija Tove Jansson (1914-2001) eli suurimman osan elämästään Helsingissä. Kaupunki onkin täynnä paikkoja, joihin Jansson jätti jälkensä.
Kirja houkuttelee kulkemaan Helsingissä Tove Janssonin jalanjäljissä ja nauttimaan Janssonin teoksista uusin silmin.

Myyttisen saaren lumotut kesät
Klovharu, pieni ulkoluoto Pellingissä Suomenlahdella, on tuttu maisema maailmankirjallisuudesta. Sen neljään tuuleen katsova mökki on tullut laajalti tunnetuksi Tove Janssonista kertovista artikkeleista ja dokumenteista. Taiteilijapuolisonsa Tuulikki Pietilän kanssa Jansson vietti saarella liki kolmekymmentä kesää - unohtumattomia elämänvaiheita täynnä työtä, askareita ja leikkiä herkän luonnon ja arvaamattoman meren keskellä.
Saarella kalastettiin, korjattiin veneen moottoria, rakennettiin rantaan ajautuneesta bambulastista leijoja myrskyn kuljetettaviksi, sommiteltiin erikokoisista kivistä kalliolle mosaiikkeja ja kivilinnoja, jotka meri sai syksyisin viedä mennessään.
Haru, eräs saari on täynnä elämyksiä ja oivalluksia, joista välittyy saarella elämisen filosofia ja koko elämisen filosofia luopumiseen ja loppuun saakka.