No nyt parkkeeraan tänne kunnolla, kun elokuun raikkaammat aamut ovat vihdoin täällä. Tästä tulee niin erityinen syksy, sillä tulen varmasti olemaan luonnossa paljon enemmän kuin tavallisesti. Ja tavallisestikin olen ollut paljon. Nyt syynä on siis ihanaan pikkuiseen kesämökkiimme tehty sähköistysremppa, eli nyt siellä palaa valo ja saadaan laitteetkin latautumaan. Jääkaappi tulee hieman myöhemmin.
Nyt on todella outoa olla Helsingin keskustan sykkeessä, jossa työpaikkani ja kotini siis edelleen viime vuoden tapaan sijaitsevat - olin siis kaksi viikkoa putkeen polvea myöten sammalessa ja järvivedessä, kun vietimme lomaamme kahdella eri saarimökillä, Puumalassa ja vielä omalla järvenrantamökilläni. Ohjelmassa oli pääasiassa kalastusta. Otimme siis mukaan vain perunat ja kasvikset, hieman kasvipohjaista jogurttia (tärkeää oli, ettei pilaannu helposti, koska sähköä=jääkaappia ei aina ollut) ja joitain pikkulisiä, mutta pääasiassa proteiinit tulivat järvestä hauen ja muun järvikalan muodossa. Tulin niin osaksi sitä koko lunotomeininkiä, mustikan poimintaa ja aivan kaikkea, että oli oikeasti jopa hieman järkyttävää kävellä tänään aamuruuhkassa töihin
Voi juanita88, harmi kuulla viime kevään tapahtumista. Muistan sinun kirjoitelleen tästä koirasta. Olen itsekin tullut jollain tavalla koiraihmiseksi vasta ihan lähivuosina miehen perheen koiran kautta (se on niin ihanan kiltti ja rauhallinen ja halailusta tykkäävä) ja nyt kun luen tällaisista jutuista, ne oikeasti tuntuvat eri tavalla kuin ennen. Mukava, että palstailet taas täällä, olit sitten taustalla tai aktiivisemmin : )
kilsikka, opitko muuten tekemään noita mehiläisvahakynttilöitä ihan helposti itse vai ootko ollut jonkun opastuksessa? Ne on aina tosi houkuttelevan näköisiä ostaa, kun niitä joissain sisustuskaupoissa näkee. Toki täällä pääkaupungissa varmaan aivan ylihintaisia. Näen niitä lähinnä joissain turisteille suunnatuissa puodeissa. Sellaisia, missä se levy on ns. rullattu vähän kuin tiukka talouspaperirulla sellaiseksi pitkulaksi kruunukynttiläksi.
Meinasin ottaa jo ohuen bleiserin päälleni aamulla tän pitkähihaisen puseron kaveriksi kunnes mies muistutti, että siellä on nyt 17 ja myöhemmin 22. Eli läppärireppuni kanssa olisin hikoillut. Mutta pian on kyllä takkiaamujen aika. Niitä on jo joitain naulassa valmiina odottelemassa.