syyllistämistä matkalle lähtemisestä

[hihiii]

Noh noh, eipäs nyt hermostuta. Sitä voi vaikka googlettaa "kiintymyssuhde" sanalla niin kyllä sieltä hitaampikin löytää tietoa siitä minkälainen hoito ja huolenpito sille naperolle on parasta. Etsivä löytää ja kysyvä ei tieltä eksy! Ja sehän on upeaa että suurimmalla osalla täällä se lapsen isä on se ensimmäinen kiintymyksen kohde, eikun reissuun vaan!

Niin ja siitähän sinun sopii olla katkera. Hahaa, mätäne himaas sädekehä pään päällä!

 

[hyvinn]

Tunnen sen vain melko selkeästi, että lapseni on erityisen kiintynyt minuun, äitiinsä, joten uskon, että minä olen se ensisijainen kiintymyksen kohde, vaikka kuinka haluaisin uskoa, että olemme tasa-vertoisia. Syitä en tiedä, mutta yli vuoden kestänyt imetys on voinut osaltaan vaikuttaa erityisen suhteen kehittymiselle, mutta on vain hurja arvaus.

Eli jos sinä TUNNET että sinä olet lapsesi ensisijainen kiintymyksen kohde niin siinä tapauksessa jollain muulla lapsella ei se ensisijainen kiintymyksenkohde voi olla isä? Tai sekä äiti että isä? Jos puhutaan kyökkipsykologista niin tuo sinun teoriasi se vasta sitä olikin.

Olisi mukava kuulla myös teidän omistautuja-äitien koulutusaste. Anteeksi yleistys, mutta jotenkin tuntuu vahvasti siltä ettette ole opinnoissanne kovin pitkälle päässeet tai jos olette niin ne ovat hoiva- ym alalla.

Eiköhän niitä ihmisiä riitä joka lähtöön jokaisella koulutusasteella. Itse olen kansainvälisellä miehisellä alalla ja tutkintona KTM johtamisesta.

 

[Ap.]

Lähinnä tuossa aloitusviestissäni halusin vain jakaa tuota oman äidin syyllistämistä. Ja jotenkin sitä, kun oma äiti reagoi niin vahvasti tuohon reissuun ja kyseenalaistaa äitiyteni. Luulisi, että hän jos kuka tietää, miten rankkaa lasten hoito voi olla (lapsia puolen tusinaa) ja ymmärtäisi edes vähän minuakin mutta ei.. Tosin nyt, kun reissu on ohi, niin ei ole puhunut asiasta mitään...

Tuntuupa todella kurjalta, että viikon lomareissun pohjalta minut leimataan halpamatkalla kännääväksi äidiksi, joka haluaa vain hoitaa kaverisuhteitaan ja viisveisaa lapsestaan ja perheestään. No hyvä, jos se helpottaa joidenkin olotilaa ja antaa omaa paremmuuden tunnetta äitinä olemisesta ja voimaa siinä oman perheen arjen pyörittämisessä ja lasten hoidossa. Jatkakaa vaan samaan malliin! Sillä niinhän se taitaa olla, että kotiäitiys ei ole kauhean arvostettua, joten kuka muu siitä kehuja antaisi, jos ei äidit itse. Ja onhan se rankkaa hommaa, arvostan kovasti niitä, jotka pystyy/jaksaa/joiden on pakko pyörittää sitä rumbaa 24/7. Omalta kohdalta kyllä myönnän, että en tiedä miten jaksaisin, jos ei olisi miestä. Onneksi minulla on todella hyvä ja osallistuva mies, joka HALUAA myös ottaa vastuuta lapsen ja kodin hoidosta!

 

[Ap.]

Siis tarkoitin, että jatkakaa vaan samaan malliin kotiäitinä olemista ja omistaumista lapsille ja perheelle, en tuota mollaamista. Ja siis tarkoitin hyvällä, ei ivallista äänenpainoa!

 

[relax kaikki]

Matkustaminen on ihan normaali osa elämää. Äitinä ihminen tekee ihan niitä samoja asioita, joita tekisi ilman lapsiakin. Siis ihan oikeasti - niin pitääkin. Ei lasta voi pitää perhepedissä 5-vuotiaaksi ja keskittyä "kiintymyssuhteen" ylläpitoon. Nykysuomessa on ihan ihme käsityksiä äitiydestä. Kotiäitiyttä ihannoidaan ilman minkäänlaista todellisuuspohjaa, vain koska sosiaalituet antavat siihen mahdollisuuden. Omia valintoja selitetään milloin milläkin lapsen sillä ja tällä. Suomessa naiset ovat tehneet töitä niska limassa kaikki aiemmat sukupolvet. Lasten hoito ei siis ole ollut mikään työ, vaan kaikkien varsinaisten töiden ohella itsekseen hoituva asia.

Lapset siis kasvatettiin osaksi yhteisöä sen yhteisön tahtiin. Yhteisöön kuuluvat muutkin kuin lapsen äiti. Pelkkä isäkään ei siis riitä, vaan mukana pitää olla läheisiä sukulaisia, sisaruksia, naapureita jne. Itse en lähtisi siirtelemään lasta moneen kertaan täysin uuteen sosiaaliseen ympäristöön. Esim. pienten lasten vanhempien avioerot ovat varmasti traumaattisia lapsille. Sen sijaan normaalit asiat, kuten erossa oleminen yhteisön yksittäisistä jäsenistä on täysin perusteltua ja tärkeä osa kokonaiseksi ihmiseksi kasvamista.

Eläkää siis oma elämänne ja antakaa lapsillenne mahdollisuus siihen myös!

 

[Pitikö]

Pitikö tämä vielä kaivaa esiin? Mun mielestä tuo Ap:n viimeinen kirjoitus oli ihan hyvä piste tälle keskustelulle.

 

[ei nimeä]

Lapsi selviää aivan hyvin viikon ilman äitiä. Oma äitini oli useamman kuukauden psykiatrisessa hoidossa kun veljeni oli alle vuoden ikäinen. Hän myös poistui keskuudestamme veljeni ollessa noin 3,5 vuotias. Veljestäni ei kasvanut mitenkään erityisen traumatisoitunutta tyyppiä vaan hän on käsitykseni mukaan huomattavasti tasapainoisempi tyyppi kuin useimmat parikymppiset nuorukaiset. Minusta on aivan käsittämätöntä miten nykyään kuvitellaan että äitien pitäisi suurinpiirtein pureskella lapsille ruoka valmiiksi ettei siinä vain ole liikaa kokkareita. Veljelläni on aina ollut rakastava ympäristö muttei koskaan "ensisijaista kiintymyksen kohdetta" tai mikä se nyt olikaan, koska isäni teki pitkiä työpäiviä ja me olimme siskon kanssa vielä itsekin lapsia. Hänellä oli kuitenkin kaksi mummoa, taata, erinomainen perhepäivähoitaja ym turvallisia aikuisia ympärillään. Joten voin todeta että hänet on kasvatettu yhteisvoimin. Sen sijaan tiedän monta lasta jotka ylihuolehtivainen ja ripustautuva äiti on pilannut. Älkää siis hyvät ihmiset syyllistäkö äitiä viikon poissaolosta joka taatusti piristää häntä ja tuo uutta energiaa arjessa jaksamiseen.

 

[kotivanhempi]

Lapsi oman isänsä kanssa kotona viikon. Enpä olisi huolissani yhtään, etenkään jos lapsi on muutenkin kotihoidossa.
Paljon huolestuttavampaa ja haitallisempaa on taatusti se, että pienet 9kk ikäiset vauvat viedään 5 päivänä viikossa tuntemattomalle (=perheeseen kuulumattomalle) ihmiselle hoitoon moneksi tunniksi. Tämä vauvojen hoitoonvieminen on sellainen asia jota en yksinkertaisesti käsitä??!! Itse ajattelen niin, että jos rahaa ei ole lasta kasvattaa kotona 1,5-vuotiaaksi, niin silloin lapsia ei tehdä. Jos rahkeet ei riitä lapsen hankintaan, niin silloin niitä ei vielä hankita, vaan säästetään ensin vähän rahaa.
Jos lapsi hoidetaan kotona, oli sitten yö tai päivä ja hoitaja on äiti tai isä, niin asiat ovat parhaalla mahdollisella tolalla. Kyllähän monessa perheessä tilanne on se, että äiti menee töihin ja isä jää vanhempainvapaalle, joten mikseivät vanhemmat voisi käydä vuorotellen silloin tällöin lomallakin.. Eiköhän näissä tapauksissa isä ole aika osallistuvaa sorttia, sellainen isä joka makaa illat sohvalla tai käy vaan kotona kääntymässä, tuskin lupautuu "lapsenlikaksi" viikoksi..

 

[noppa]

Tekee mieli hämmentää vähän tuosta hoitoalan aliarvostamisesta.. Kuka lie ja millon lie viime vuonna epäili jotain jonkun mielipiteen laukojan koulutustaustaa, että vähän koulutettu ja ehkä hoitoalalla. En muista tarkasti mitä ja miten asian muotoili enkä jaksa palata taakse päin ketjussa, mutta hoitoala jos mikä on alirvostettua (en ole itse hoitoalalla). Eipä tarvi kuin itse pyörähtää mutka sairaalassa tms niin huomaa, kuinka SUURI MERKITYS on näiden ihmisten inhimillisyydellä ja ihmisyydellä. Joo ja ei oo kaikki inhimillisiä ja osa on törkeitä, mutta löytyypä näitä joka ammattikunnasta.

Itse en ainakaan ole yhtään parempi äiti korkeasta (?) koulutuksestani huolimatta. Virheitä teen päivittäin, yritän niistä oppia ja kyselen ja pohdin, aivan kuten ketjun aloittajakin