B
bulimiako?
Vieras
Hei!
Olen tässä tuskaillut painoni kanssa viimeiset 4 vuotta ja nyt alan olla huolissani sekä ajatuksistani, että toiminnastani. Olen 164 cm ja painan 66 kiloa, vaatekoko 40. Valtaosin läski on kertynyt vatsaan, reisiin ja peppuun ja näytän (ainakin omasta mielestäni) aivan karmealta. Vaatteilla saan vielä itseni näyttämään ihmismäiseltä, mutta alasti olen niin karmeaa nähtävää, että en halua itseäni katsoa peilistä ollenkaan. Jos esim. sovitan vaatteita kaupassa, puen päälle katse poispäin peilistä ja katson vasta kun olen pukenut.
Olen nyt laittanut ihan sikana rahaa hoikentaviin alusvaatteisiin (toppi, alusmekko, alushousuja, korsetti). Lisäksi olen osanut joitakn laihdutusta "edesauttavia" valmisteita, joita tosin en nyt syö, koska saatan olla raskaana.
Päivät menee ihan ok, syön suht terveellisesti (vähähiilihydraattisia vaihtoehtoja melko pitkälti, vähärasvaisia tuotteita, säännöllinen ruokailurytmi). Tosin juon limpparia pitkin päivää, minkä tiedän olevan huono valinta, mutta en saa lopetettua. Ja sitten illat, voi nämä illat...Alan yleensä syödä yhdeksän aikaan, eli kun lapset on nukahtaneet. Ja sitten lähtee tolkku koko hommasta, syön ihan mitä kaapista löytyy. Saatan napostella kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa ja sen jälkeen mulla on aina ihan hirveä morkkis.Viime kesänä työnsin sormet kurkkuun pari kertaa herkuttelun jälkeen ja oksensin. Sitten päätin, että tälle linjalle en lähde ja lopetin. Mutta nyt olen alkanut "ihailla" anorektikkoja ja bulimikkoja syömisiensä hallitsemisesta ja katson esim. laihdutusohjelmia, nettisivuja yms. siihen, miten painoa saisi tiputettua radikaalisti ja nopeasti. Mutta toisaalta järki sanoo, ettei kannata...
Liikuntaa pystyn harrastamaan aika vähän. Mieheni on viikolla iltaisin pääosin töissä, enkä siis pääse harrastamaan/lenkille. Käyn kerran viikossa Pilateksessa. Viikonloppuisin sitten lenkkeilen jonkin verran, mutta aika menee pitkälti perheen kanssa.
Onko tämä ihan "normaalia" epävarmuutta omasta painosta vai pitäisikö käydä esim. terveydenhoitajan juttusilla asiasta. Pelottaa, että turvaudun kohta joihinkin älyttömyyksiin ollakseni tyytyväisempi vartalooni....
Olen tässä tuskaillut painoni kanssa viimeiset 4 vuotta ja nyt alan olla huolissani sekä ajatuksistani, että toiminnastani. Olen 164 cm ja painan 66 kiloa, vaatekoko 40. Valtaosin läski on kertynyt vatsaan, reisiin ja peppuun ja näytän (ainakin omasta mielestäni) aivan karmealta. Vaatteilla saan vielä itseni näyttämään ihmismäiseltä, mutta alasti olen niin karmeaa nähtävää, että en halua itseäni katsoa peilistä ollenkaan. Jos esim. sovitan vaatteita kaupassa, puen päälle katse poispäin peilistä ja katson vasta kun olen pukenut.
Olen nyt laittanut ihan sikana rahaa hoikentaviin alusvaatteisiin (toppi, alusmekko, alushousuja, korsetti). Lisäksi olen osanut joitakn laihdutusta "edesauttavia" valmisteita, joita tosin en nyt syö, koska saatan olla raskaana.
Päivät menee ihan ok, syön suht terveellisesti (vähähiilihydraattisia vaihtoehtoja melko pitkälti, vähärasvaisia tuotteita, säännöllinen ruokailurytmi). Tosin juon limpparia pitkin päivää, minkä tiedän olevan huono valinta, mutta en saa lopetettua. Ja sitten illat, voi nämä illat...Alan yleensä syödä yhdeksän aikaan, eli kun lapset on nukahtaneet. Ja sitten lähtee tolkku koko hommasta, syön ihan mitä kaapista löytyy. Saatan napostella kolme tuntia ennen nukkumaanmenoa ja sen jälkeen mulla on aina ihan hirveä morkkis.Viime kesänä työnsin sormet kurkkuun pari kertaa herkuttelun jälkeen ja oksensin. Sitten päätin, että tälle linjalle en lähde ja lopetin. Mutta nyt olen alkanut "ihailla" anorektikkoja ja bulimikkoja syömisiensä hallitsemisesta ja katson esim. laihdutusohjelmia, nettisivuja yms. siihen, miten painoa saisi tiputettua radikaalisti ja nopeasti. Mutta toisaalta järki sanoo, ettei kannata...
Liikuntaa pystyn harrastamaan aika vähän. Mieheni on viikolla iltaisin pääosin töissä, enkä siis pääse harrastamaan/lenkille. Käyn kerran viikossa Pilateksessa. Viikonloppuisin sitten lenkkeilen jonkin verran, mutta aika menee pitkälti perheen kanssa.
Onko tämä ihan "normaalia" epävarmuutta omasta painosta vai pitäisikö käydä esim. terveydenhoitajan juttusilla asiasta. Pelottaa, että turvaudun kohta joihinkin älyttömyyksiin ollakseni tyytyväisempi vartalooni....