H
historiantoistaja
Vieras
Tytär muuttaa omilleen opiskelemaan toiselle paikkakunalle nyt syksyllä ja olen jo koko talven nähnyt pahoja uhkakuvia mielessäni siitä miten pahaksi hänen syömishäiriönsä taas saattaisi yltyäkkään.
Pahasta anoreksiakaudestaan on jo pari vuotta aikaa, mutta vähän jatkuvastihan tämä on silti ollut sitä, että me vanhemmat pidetään tytön syömiset kunnossa.
Vasta noin puolisen vuotta sitten oksenteli jokusen aikaa ennenkuin tajuttiin puuttua siihen. Sen jälkeen on mennyt muuten ihan tavallisen hyvin. Eli tyttö syö mukisematta, kun häntä siitä vain muistutetaan ja vähän vahditaan. Ei pakoteta. Tuo tytön omilleen muutto on minua huolestuttanut pitkään jo itsessään, kun joutuu olemaan täysin itse vastuussa syömisistään. Lisäksi olen hänen puheistaan huomannut, ettei esim. osaa nähdä rahojen riittämistä ruokaan kovinkaan merkittävänä. Tuo asenne tullut esille, kun on yleisesti puhuttu kaikista raha-asioiden hoitamisista yksin asuessaan.
Onko täällä syömishäiriöisten nuorten vanhempia? Tuliko teille ongelmia tuosta omilleen muutosta, eli menikö syömiskäyttäytyminen taas huonompaan suuntaan?
Vasta noin puolisen vuotta sitten oksenteli jokusen aikaa ennenkuin tajuttiin puuttua siihen. Sen jälkeen on mennyt muuten ihan tavallisen hyvin. Eli tyttö syö mukisematta, kun häntä siitä vain muistutetaan ja vähän vahditaan. Ei pakoteta. Tuo tytön omilleen muutto on minua huolestuttanut pitkään jo itsessään, kun joutuu olemaan täysin itse vastuussa syömisistään. Lisäksi olen hänen puheistaan huomannut, ettei esim. osaa nähdä rahojen riittämistä ruokaan kovinkaan merkittävänä. Tuo asenne tullut esille, kun on yleisesti puhuttu kaikista raha-asioiden hoitamisista yksin asuessaan.
Onko täällä syömishäiriöisten nuorten vanhempia? Tuliko teille ongelmia tuosta omilleen muutosta, eli menikö syömiskäyttäytyminen taas huonompaan suuntaan?