Syöpää ei voida leikata, sytostaattihoidot aloitetaan - mitä tämä kertoo?

[Onko toivoa?]

Äidilläni todettiin juuri syöpä, maksatiehyeistä muistaakseni levinnyt maksaan ja imusolmukkeisiin. Viikko sitten tuli tieto että leikkausta ei voida suorittaa ja hoidot aloitetaan välittömästi. Muuta tietoa ei ole juuri saatu. Osaako joku suunnilleen sanoa mitä tämä tarkoittaa? Mitä olen maksasyövästä lukenut, ei tilanne vaikuta kovinkaan lupaavalta, tosin kyseessä ei siis taida olla puhtaasti maksasyöpä.

Pelissä on varmasti lukuisasti muuttujia, mutta olisi kiva edes vähän tietää, onko ennuste täysin murskaava vai vieläkö toivoa ainakin pariksi elinvuodeksi löytyy?

 

[Voimia sinulle ja äidillesi]

Niin kuin tiedätkin, maksasyöpä on yksi hankalimmista syövistä. Mutta niin kauan kuin on elämää, on toivoakin.

Minun läheiseltäni leikattiin puoli maksaa pois syövän vuoksi, eikä annettu kauhean ruusuisia näkymiä. Syöpäkudos saatiin kuitenkin kokonaan pois. Siitä on kohta vuosikymmen, ja hän voi hyvin.

 

["Tiina"]

Äidilläni todettiin juuri syöpä, maksatiehyeistä muistaakseni levinnyt maksaan ja imusolmukkeisiin. Viikko sitten tuli tieto että leikkausta ei voida suorittaa ja hoidot aloitetaan välittömästi. Muuta tietoa ei ole juuri saatu. Osaako joku suunnilleen sanoa mitä tämä tarkoittaa? Mitä olen maksasyövästä lukenut, ei tilanne vaikuta kovinkaan lupaavalta, tosin kyseessä ei siis taida olla puhtaasti maksasyöpä.

Pelissä on varmasti lukuisasti muuttujia, mutta olisi kiva edes vähän tietää, onko ennuste täysin murskaava vai vieläkö toivoa ainakin pariksi elinvuodeksi löytyy?

Niin kauan on toivoa, kun on elämää. Tuskin niitä sytostaatteja aloitettaisi, jos ei olisi toivoa . Omalla äidilläni syöpä löydettiin luusta, hänellä ei ollut toivoa. Voimia!

 

[Maine Coon/]

Voimia sinulle ja äidillesi:hug:

 

["vieras"]

No toivotaan parasta! Itse en tiedä kyseisestä syövästä mitään, mut toivottavasti lääkehoidot auttaa.

 

[hja]

Nämä asiat kannattaa kysyä hoitohlökunnalta ja lääkäreiltä. Ennuste on huono, mutta toivoa pitää pitää yllä. Voimia ja jaksamisia teille!

 

[Monenmamma]

Maksasyöpä on käsitykseni mukaan melko ikävä seuralainen. Hoidolla elämää voi olla jäljelä ehkä vuosi-pari.
Näin olen kuullut ja läheltä nähnyt.

 

[kjhg]

Aina, kun jotain yritetään, on toivoa. Ja vaikka hoidot lopetettaisiin ei kuolema tule vielä sinä päivänä. Isäni, joka kuoli syöpään sanoi usein, että syöpä on siitä hyvä, että se laittaa ihmisen ajattelemaan, mutta aikaa on aina vielä jäljellä. Ehtii puhua asiat selviksi ja hoitaa juttuja valmiiksi, toisin kuin silloin kun rekka ajaa sut hetkessä hengiltä. Nauttikkaa kaikista päivistäjäyka saatte ja jakaa kuormia vaikeina hetkinä.

 

["Tiina"]

[QUOTE="Tiina";24668062]Niin kauan on toivoa, kun on elämää. Tuskin niitä sytostaatteja aloitettaisi, jos ei olisi toivoa . Omalla äidilläni syöpä löydettiin luusta, hänellä ei ollut toivoa. Voimia![/QUOTE]

Niin ja äitini eli syöpänsä kanssa yli 4 vuotta.

 

[Onko toivoa?]

Juu, tosiaan kyseessä ei ole varsinainen maksasyöpä, vaan luultavasti maksatiehyesyöpä, joka on sitten levinnyt osittain myös maksaan. En tiedä miten tämä käytännössä eroaa varsinaisesta maksasyövästä, mutta tuskin on paljoakaan iisimpi vaihtoehto. Tosiaan tuo homma että leikkausta ei voida suorittaa, mietityttää. Tosin luin tapauksesta jossa jotakuta oli hoidettu noin kerran kuussa sytostaattihoidoilla ja elänyt tällaista elämää useita vuosia, mutta tietenkin kaikki on niin yksilöllistä. Ajattelin vain että jollain olisi tarkempaa tietoa, missä mennään, kun pelkät hoidot ovat vaihtoehtoina.

 

[^vierailija^]

Isäni, joka kuoli syöpään sanoi usein, että syöpä on siitä hyvä, että se laittaa ihmisen ajattelemaan, mutta aikaa on aina vielä jäljellä. Ehtii puhua asiat selviksi ja hoitaa juttuja valmiiksi.

Tämä on toki totta. Oma iskä sairasti kans maksasyöpää ja oli toivoton tapaus. Lääkäri kuitenkin lupasi 3-6kk elinaikaa. Tila huononi kuitenkin todella paljon jo 3vk päästä (siis niin ettei enää ollut paljoa mahdollisuuksia "hoitaa juttuja" tms.) ja kyllähän se kuolemakin sitten tuli reilusti aiemmin kuin mitä lääkäri ennusti

Mutta toivotaan ap:n äidille parempaa onnea!! Syöpä on kyllä tosi inhottava sairaus

 

["Kata-76"]

Kaikki tosiaan riippuu siitä syövästä, sen tyypistä ja agressiivisuudesta.

Äitini eli reilu 2.5 v tosi ärhkäkän rintasyövän kanssa. Häneltä leikatiin alunperin syöpä pois, mutta se uusi aika nopeasti. Siitä huolimatta häntä hoidettiin parin vuoden ajan sytostaateilla ja välillä sädehoidolla. Hoidot olivat alkuun tosi rankat, mutta hän eli lähes koko ajan suht normia elämää. Hän jäi pois töistä aika pian taudin toteamisen jälkeen, koska halusi käyttää voimansa meidän (isän, lasten ja lastenlasten) kanssa olemiseen eikä töissä jaksamiseen.
Tarkkaa ennustetta ei lääkärit pysty sanomaan, koska jokainen syöpä ja potilas on omanlaisensa, mutta aina on toivoa. Kannattaa kuitenkin miettiä itse miten sen ajan käyttää, eli suosittelen viettämään paljon aikaa äitisi kanssa ja etsimään itsellesi sopivaa tukiverkkoa, jotta se sinun ahdistus ja huoli syövästä ei lisäisi enää entisestään äitisi huolta omasta kunnostaan ja teidän pärjäämisestä.

 

[Voimia sinulle ja äidillesi]

Juu, tosiaan kyseessä ei ole varsinainen maksasyöpä, vaan luultavasti maksatiehyesyöpä, joka on sitten levinnyt osittain myös maksaan. En tiedä miten tämä käytännössä eroaa varsinaisesta maksasyövästä, mutta tuskin on paljoakaan iisimpi vaihtoehto. Tosiaan tuo homma että leikkausta ei voida suorittaa, mietityttää. Tosin luin tapauksesta jossa jotakuta oli hoidettu noin kerran kuussa sytostaattihoidoilla ja elänyt tällaista elämää useita vuosia, mutta tietenkin kaikki on niin yksilöllistä. Ajattelin vain että jollain olisi tarkempaa tietoa, missä mennään, kun pelkät hoidot ovat vaihtoehtoina.

Tuntuu tyhmältä spekuloida, kun lääkäritkään eivät siihen paljon parempine tietoineen ryhdy. Mutta oman läheiseni kohdalla (hänenkään syöpänsä ei ollut alun pitäen maksasyöpä, mutta levisi maksaan ja imusolmukkeisiin) sytostaattihoito tepsi hyvin eikä tehnyt edes kauheita sivuvaikutuksia.

Iso kysymys äitisi kohdalla lienee se, kuinka maksa jaksaa säilyttää toimintakykynsä rankoissa hoidoissa.

 

["vieras"]

Ei ole harvinaista, että syöpää ei voida leikata, sijainti saattaa olla niin hankala tms. Koska aktiiviset hoidot aloitetaan, on silloin myös toivoa. Joskus hoitoja käytetään oirelievitykseen, mutta siitä ei varmasti tässä ole kyse vaan yritetään hoitaa sairautta.

Minulla on molemmilla vanhemmilla ollut kyseinen tilanne, kummallakn eri syöpä (ei maksa). Toinen selvisi, toinen ei. Kuolleen vanhemman syöpä oli alunpeirnkin hyvin huono ennusteeltaan.

 

["tiina"]

Juu, tosiaan kyseessä ei ole varsinainen maksasyöpä, vaan luultavasti maksatiehyesyöpä, joka on sitten levinnyt osittain myös maksaan. En tiedä miten tämä käytännössä eroaa varsinaisesta maksasyövästä, mutta tuskin on paljoakaan iisimpi vaihtoehto. Tosiaan tuo homma että leikkausta ei voida suorittaa, mietityttää. Tosin luin tapauksesta jossa jotakuta oli hoidettu noin kerran kuussa sytostaattihoidoilla ja elänyt tällaista elämää useita vuosia, mutta tietenkin kaikki on niin yksilöllistä. Ajattelin vain että jollain olisi tarkempaa tietoa, missä mennään, kun pelkät hoidot ovat vaihtoehtoina.

tosta äitisi sairastamasta syövästä mulla ei valitettavasti mitään tietoa, mutta jos jo levinnyt ja lähettänyt etäispesäkkeitä niin ei asiat kyllä kovin hyvin ole.
Noi stytostaati luultavasti antavat vaan lisäaikaa, mutta ei luultavasti paranna tautia...mutta ainahan ihmeitä tapahtuu.
Mun isä sai vuos sitten heinäkuussa keuhosyöpädiagnoosin, syöpä oli levinnyt myös toiseen keuhkoon eikä sitä pystytty leikkaamaan. Sai sädehoitoa muutaman viikon, kesti ne yllättävä hyvin.
Joulukuussa oli kasvain toisesta keuhkosta hävinnyt kokonaan ja toisesta pienentynyt muutaman millin kokoiseksi. Vointi oli ok viime pääsiäiseen saakka, jolloin puhe alkoi puurotumaan ja kävely vaikeutumaan. Sairaalassa todettiin, että syöpä oli lähettänyt etäispesäkkeitä aivoihin. Sai taas sädehoitoa ja vointi parani huomattavasti pariks kuukaudeks, kunnes heinäkuussa sairastui yllättäen keuhkokuumeeseen ja joutui sairaalaan, jossa 3vrk myöhemmin kuoli. Isä siis kuoli 4 päivää vajaa vuos saamastaan diagnoosista.

 

["Aloittaja"]

Kiitoksia kaikille tähän ketjuun aikoinaan vastaavalle. Niin vain sitten kävi että äitini kuoli tuossa puolitoista viikkoa sitten, kolme kuukautta diagnoosin annon jälkeen. Toinen sytostaattihoitokerta romahdutti veriarvot ja samalla syntyi vakava tulehdus. Lääkitystä oli pakko nostaa, joka johti muutamassa päivässä siihen, että äiti vaipui pikkuhiljaa syvempään ja syvempään tajuttomuuteen. Noin viisi päivää tuli sitten nukuttua voimattomana, ennen kuin tuli lähtö.

Kaikkea en saanut sanottua, koska tila huononi jotenkin niin yllättäen ja nopeasti, mutta jotain kuitenkin. Todella paljon voimia kaikille jotka kamppailevat samaisen tilanteen kanssa. Ei ole reilua hommaa tämä. =( Ja kiitokset Meilahden 8. kerroksen henkilökunnalle, jos jostain syystä joku sattuu tähän kirjoitukseen törmäämään.

 

["madame"]

kauheeta! :'(

 

[osanottoni]

voimia ap:lle.

 

["Tiina"]

[QUOTE="Aloittaja";25134318]Kiitoksia kaikille tähän ketjuun aikoinaan vastaavalle. Niin vain sitten kävi että äitini kuoli tuossa puolitoista viikkoa sitten, kolme kuukautta diagnoosin annon jälkeen. Toinen sytostaattihoitokerta romahdutti veriarvot ja samalla syntyi vakava tulehdus. Lääkitystä oli pakko nostaa, joka johti muutamassa päivässä siihen, että äiti vaipui pikkuhiljaa syvempään ja syvempään tajuttomuuteen. Noin viisi päivää tuli sitten nukuttua voimattomana, ennen kuin tuli lähtö.

Kaikkea en saanut sanottua, koska tila huononi jotenkin niin yllättäen ja nopeasti, mutta jotain kuitenkin. Todella paljon voimia kaikille jotka kamppailevat samaisen tilanteen kanssa. Ei ole reilua hommaa tämä. =( Ja kiitokset Meilahden 8. kerroksen henkilökunnalle, jos jostain syystä joku sattuu tähän kirjoitukseen törmäämään.[/QUOTE]

Tosi nopeasti äitisi tauti eteni. Voimia sinulle ja läheisillesi!

 

[Cleopatra]

Otan osaa. Kovasti voimia sinulle.

 

["vieras"]

Osanotto! Oma äitini kuoli tarkalleen 4 vuotta sitten leukemiaan, vain kolme viikkoa toteamisen jälkeen. Rankkoja aikoja elelet!