Syömisestä ja temppuilusta

Onko muille tuttu ongelma. Taapero (meillä 1.5v) osaa syödä itse ja syökin jogurtit tms herkut ihan hyvin,mutta lämmin ruoka taas..Huudetaan,pelleillään,heitellään lusikkaa. Ja lopulta äiti joutuu "huijaamaan" syömään kiinnittämällä huomion muualle...Meilläelettäis vaan hedelmillä ja jogurtilla.. Mites muut?vinkkejä?

 

Meilläkin välillä ollut samanmoista, välillä menee paremmin, toisinaan huonommin. Nyt tyttö 1,5-vuotias ja tätä "huijaamista" jouduttu taas harrastamaan. Meillä vaan erona, ettei oikein vieläkään itse osaa lusikalla syödä, ei edes yleensä halua yrittääkään. Toisinaan taas haluaa itse oman lusikan, mutta sotkee vaan pöytää tai lusikka ei edes mene suuhun asti ja ruuat tippuu matkalla pöydälle. Sormin kyllä söisi mitä vaan.
Neuvoja tännekin otettaisiin mielellään vastaan!!! :|
Taitaa kuulua tähän ikäänkin, kun opetellaan itse syömään ja samalla uhmakin jo nostelee päätään...

 

Jättäkää nuo herkut pois niin alkaa maistumaan.Meillä 1,3v syä melkein kaiken itse. Lämmin ruóka maistuu hyvin, mutta pääpaino pidetäänkin kunnon ruuilla esim. en aina anna välipalaa. auttaisko 4 ateriaa siis viiden sijaan

 

Meillä ei kyllä "herkkuja" syödä, hedelmiä, kasviksia ja leipää sormiruokana. Vai pitäisikö nekin syöttää/syödä lusikalla??? Ja välipala yleensä on hyvin pieni ruokailujen välissä, joku pikkujugurtti tai hedelmä eli nälkä kyllä on ruoka-aikana, mutta temppuilee siitä huolimatta! Ruokailuajat meillä: lounas 11.30, välipala n.15.00, päivällinen 17.30, iltapuuro 20 eli kyllä noissa väleissä jo nälkä ehtii tulla, kun lapsi koko ajan touhuaa ja liikkuu.

 

Sama homma kun Bbbbb:llä... noi jogurtit ja hedelmät on niitä herkkuja. Ja joskus ollaan se välipalakin jätetty pois tuloksetta...

 

Meillä oli vielä hetki sitten sama ongelma, mutta se on ratkaistu! Muksun suurinta herkkua on nykyään iskän murot ja niillä voi "kiristää". Tyttö ei vielä muutama viikko sitten tuntunu ymmärtävän lausetta "ensin täytyy syödä ruoka, vasta sitten saa banaania". Tyttö olisi siis ruoka-aikaan tahtonut kaikkea muuta kuin tarjolla olevaa ruokaa, aina osu silmään jotain keittiön pöydiltä. Alko jo tuntua siltä, et ruoka-aikana olis pitäny laittaa keittiössä kaikki mahdollinen piiloon, että tytön sai syömään. Tiskirättikin olisi kai vaikuttanu herkullisemmalta, ku edessä oleva ruoka... Mut nyt sen taikalauseen merkitys on selvinny ja siis kun sanon, ettei muroja saa ellei lautanen ole tyhjä, niin johan taas alkaa ruoka maistua.

Kiristys, lahjonta ja uhkailu... Joku tod näk torpedoi tämän huonoksi kasvattamiseksi, mutta minä olen tyytyväinen, kun lapsi syö itse ja innolla! Jälkkäriksi saa sitten 3-4 murohiutaletta, jotka tuskin ovat pahaksi

 

Kiristys, lahjonta ja uhkailu... Joku tod näk torpedoi tämän huonoksi kasvattamiseksi, mutta minä olen tyytyväinen, kun lapsi syö itse ja innolla! Jälkkäriksi saa sitten 3-4 murohiutaletta, jotka tuskin ovat pahaksi

Minkä ikäinen lapsi?

 

jatkanpa vaan, että antakaa vaan pelkkä lämmin ruoka eteen. Jos lapsi on nälkäinen, syö kyllä. Jos alkaa temppuilemaan niin nostatte pois pöydästä. Simppeliä. Jos syö hyvin kuten oletettavan nopeasti alkaakin niin sen jälkeen annatte kasvikset, leivät sun muut. Meillä siis lautanen tyhjenee todella vauhdilla ja jos tulee stoppi ja alkaa heittelemään ruokaa niin se on selvä merkki, että on kylläinen ja pöydästä pois. Miksi te kysytte neuvoja, jos ette niitä halua? Tämä toimii varmasti. Jos on lautasen vierellä kaiken maailman tilpehööriä ja tietää namijugurtin odottavan, jos ei heti syö kunnolla niin kyllä taapero sen tajuaa. Itse asiassa ei haittaa ollenkaan, jos jollakin aterialla syö huonosti, älkää paikatko sitä herkuilla. Seuraavalla aterialla syö sitten paremmin. lapsi siis säätelee itse syömistänsä päivän neljän tai viiden aterian kesken. Jos työnnätte joka syömisen jälkeen herkkuja, jotka kyllä uppoaa niin ruokahalu kärsii. Mulla on kaksi lasta eikä ikinä ole ollut ongelmia. Jos eivät syö, eivät ole nälkäisiä ja tarjoilu loppui.

 

Kiristys, lahjonta ja uhkailu... Joku tod näk torpedoi tämän huonoksi kasvattamiseksi, mutta minä olen tyytyväinen, kun lapsi syö itse ja innolla! Jälkkäriksi saa sitten 3-4 murohiutaletta, jotka tuskin ovat pahaksi

Minkä ikäinen lapsi?

1v6kk on tytöllä ikää

 

Taidanpa jatkaa minäkin..Itse kysyn neuvoja tietty hyvien vinkkejen toivossa,mutta myös siksi että on kiva kuulla että kohtalotovereita löytyy.
Olen itse samoilla linjoilla ettei herkkuja jos ei syö ruokaa ja näin ollaan toimittukin. En siis anna korvikkeeksi herkkuja.

Lapseni on todella temperamenttinen ja helposti ärsyyntyvä. Ehkä teen tosiaan sen virheen että huijaan lapseni syömään,mutta voit varmaan kuvitella että on paljon mukavampi olla kun lapsi on tyytyväinen ja kylläinen kun nälkäinen erittäin kiukkuinen... Kokeiltu on ja välillä tuntuu että näännyttää itsensä mielummin nälkään kun syö.Ateriavälit tuntuu silloin todella pitkiltä.

Niin ja tässä tosiaan tulee aika kyyniseksi kun ollaan aina syöty tosi huoností (4kk lähtien) ja tuntuu että kaikki keinot on kokeiltu. :'(

 

Vielä kommentoin, että lapsi ehkä tietää omat rajansa. Jos näyttää sinusta vähältä, voi olla hänelle kuitenkin tarpeeksi. Ettet sitten turhaan tee syömisestä numeroa? Ehkä sä et oikeasti tarvitse mitään keinoja? Lapset ovat kausisyöjiäkin, välillä maistuu huonommin, välillä paremmin. Mitä enempi äiti stressaa ja tekee numeroa, sen huonommin syö. Yritän vain sanoa, että ota tiukka linja, syö mitä syö ja pöydästä ulos. Jos on vähäruokainen, anna olla. Ei lapsi syö enempi sinun stressistäsi. Ja lapsen kuuluu hoikistua vauva-ajoista. Ja oma tahto tulee. Sekin kuuluu asiaan. Ja ethän vertaa muihin lapsiin? Joku syö kaksi lautasellista, joku kolme lusikallista. lapsi tietää. Suomessa ei kukaan kuole nälkään.Relaa! Mä oikeasti tiedän, mistä puhun. Meilläkin on välillä menty prinkkalaan, kun on alettu liikaa tuputtamaan ja stressailemaan. Kun olen rentoutunut ja antanut vaan ruoan pöytään niin syövät sen minkä haluavat. Piste. Suomessa pikemminkin ongelma ylen syöminen kuin ali syöminen. Ja oikeasti lapset näyttävät tosi hoikilta meidän aikuisten silmissä. Itse olin varma, että vanhempi poika on kamalan laiha ja alikäyrillä niin mitä vielä, oli juuri niin kuin pitikin. Ihmiset on vaan tottunut näkemään (liian) pulskia lapsia, lapset itse tietää paremmin. Oikeasti haluaisin auttaa sinua, kun tuo on ihan turha stressi.

 

Miksi te kysytte neuvoja, jos ette niitä halua?

Eihän tässäkään ketjussa kukaan ole vielä sanonut, ettei neuvot kelpaa?!?!?!?! On se kumma, miten aina löytyy joku äiti, joka tietää aina sen ainoan ja oikean tavan... Lapset on erilaisia, kuka enemmän ja kuka vähemmän temperamenttinen. Meillä tyttö on kans ollu pitkään huono syömään ja se sitten näkyi esim. iltaisin jaksamisessa. Kiukkua ja lyhyttä pinnaa, kun ei ollu syöny tarpeeksi. Itse olen kokeillu senkin, että pöydästä pois, jos ei suostu syömään ja herkkuja ei tarjottu. Varsinaisia herkkuja ei edelleenkään tarjota, murot kun ei ole mitään sokeripaukkuja. Eikös tän palstan idea ole, et täällä saa jakaa omia kokemuksiaan ilman, et joku heti teilaa sillä, et oma tapansa on se paras ja järkevin? Tämänkin keskustelun alottaja pyysi vinkkejä ja must jokainen saa vapaasti omat niksinsä kertoa. Tottahan se on, et äidit stressaa monesti syyttä ja se heijastuu lapseen. Mut on monesti myös paljon arkea helpottavaa keksiä erilaisia "kikkoja" esim. syömisen helpottamiseen. Nälkään lapsi ei tosiaan kuole ja syö sit kun on nälkä, mut kyllä päivät sujuu mukavammin, kun lapsen saa syömään kunnolla. Ja mun mielestä esim. 1,5v on vielä vähän liian pieni sellaiseen, et pistetään vaan pois pöydästä, jos ei ruoka uppoa. Se tehoaa kyllä isompiin, mut ei noin pieni vielä ymmärrä kaikkea samalla tavalla ku isommat.

Meillä tyttö söi jonku aikaa hyvin, kun sai samalla leikkiä jollakin, mut ei nyt enää edes halua lelujaan ruokapöytään. Eli vaikka syyllistyin lelujen antamiseen, niin jo nyt voi kai todeta, et ei siitä välttämättä seuraa ikuinen lelujen ja kirjojen pöytään kantaminen...

Huoh...

 

Enpä ole se, joka tietää oikean tavan. On vaan luettu sattuneesta syystä asiantuntijoiden ohjeita. katsopa mikä tahansa vauva/kaksplus/meidän perhe lehti, jossa käsitellään nirsoja lapsia. Kun asiantuntijaohjeet (en siis minä itse) on vaan noi ylläolevat. Sorge jos levitän niitä eteenpäin.

 

Täällä on yksi äiti joka saa lapsen syömään kun antaa hänelle tyhiä pestyjä jugurtti/viilipurkkeja leikittäväksi. 1v5kk haluaa piilotella tuttia niiden alle tai tehdä pinoa. Samalla menee puurot ja ruuat. Jos ei ole käsillä toimintaa, syömisestä ei tule mitään vaan ruuat lentää lattialle tms. lusikan oma käyttö on aika hapuilevaa. Toki annan yrittää itsekin.

Mä tykkään, että lapsi syö ruokansa, vaikka siinä sitten vielä vähän kikkailtais. 1,5-vuotias on vielä pieni.

Meillä on käytössä herkkuina eloveenan kauratyynyt, täysjyväkeksit ja maissinaksut, joita voi saada vähän jos ruoka on hyvin syöty.

 

Mä meinasin vastata tähän ketjuun, mutta MinniG oikeastaan sanoi kaiken mitä mä oli aikonut. Meillä sujuu syöminen siis täysin samoin kuin teillä, ruoka menee alas, kun on käsillä jotain tekemistä samalla. Muuten poika yrittää kiivetä pöydälle ja kääntään päätä pois siihen tahtiin, ettei lusikka osu suuhun edes tuurilla, mutta kun saa noita purkkeja käsiinsä, joita kasata tai joihin asettaa kantta, niin taas suu aukeaa kuin linnunpojalla.

Tosiaan pitää muistaa, että kyseessä on pieni lapsi vasta ja koen, että se syöminen ja kylläiseksi tuleminen on kuitenkin tärkeää, niin poikakin jaksaa paljon paremmin touhuta hymyssä suin. Ja kyllä sen huomaa, kun hän on oikeasti kylläinen ei silloin auta enää mitkään konstit, kun hän ei enää jaksa syödä.

 

Meillä helpotti kun annoin pojan syödä itse oman ruokansa, sitä ennen oli kokoelma leluja pöydässä ja äiti/isä leikki sirkuspelleä. Tämä edellyttää tietysti että lapsi on kiinnostunut itse syömisestä. Sotkua tulee mutta entä sitten. Yhdyn myös edellisiin siinä että äidin ei kannattaisi niin stressata ruokamääristä mutta meilläkin asuu sellainen pieni mies joka on vietävän kiukkuinen jos ei ole syönyt ja roikkuisi sitten vain tissillä yöt päivät. Että yritän kyllä houkutella jotenkin syömään edes jotain. Ruokamäärät on muutenkin meillä pieniä, muutamia lusikallisia, parhaimmillaan syö pienen pilttipurkin tai reilun desin puuroa. Ja se on siis loistavasti, kotiruokaa jota yleensä tarjolla menee se muutama lusikallinen/kourallinen. loput heitellään lattialle ja halutaan pois. Joskus käytän myös arvelluttavaa konstia eli syötän poikaa hänen leikkiessään siinä ohella, jos en ole saanut häntä edes syöttötuoliin asti.

 

Tämä menee jo vähän aiheen ohi, mutta olen jo pitkään huomannut, että nim. möömillä on kaikille ja kaikkeen aina TOSI tiukat mielipiteet. Tämä palstahan on sitä varten että täällä voi kysyä ja kommentteja saa antaa, mutta voisi joskus miettiä millä lailla (minkälaiseen sävyyn) kommentoi toisten "ongelmia".
Vaikuttaa että möömi itse on oikea superäiti, kaikki menee aina putkeen ja ohjeita muille löytyy aina joka asiaan - ja tietysti juuri se möömin oma ohje on kaikista oikein tapa toimia!

Oletko möömi koskaan itse joutunut kysymään mihinkään muilta vertaistukea/neuvoa? Eipä sinun varmaan ole tarvinnut, kaikkeen kun varmaan tiedät vastauksen jo etukäteen!!!

 

Lapseni on todella temperamenttinen ja helposti ärsyyntyvä. Ehkä teen tosiaan sen virheen että huijaan lapseni syömään,mutta voit varmaan kuvitella että on paljon mukavampi olla kun lapsi on tyytyväinen ja kylläinen kun nälkäinen erittäin kiukkuinen... Kokeiltu on ja välillä tuntuu että näännyttää itsensä mielummin nälkään kun syö.Ateriavälit tuntuu silloin todella pitkiltä.

Samoin meillä. Ihanaa kun löytyy kohtalotovereita.

Meillä ei tuo pöydästä pois nostaminen auta mitään, kiljuu vaan kahta kauheammin ja tahtoo takaisin ruokapöytään - nälkäinen on. Ei tuonikäinen mielestäni vielä ymmärrä tuollaista "rangaistusta", isnommat lapset kyllä, niin kuin nim. Hulivilikin kirjoitti.

Täällä mennään nyt päivä kerrallaan vaihdellen. Lempiruuat uppoaa tosi hyvin, eli niitä sitten tarjoilen ja omaa lusikkaa tuputan joka välissä käteen jos kelpaa, siinä sivussa sitten syöttelen...Tsemppiä kaikille "temppuilijoiden" vanhemmille! :hug:

 

Hei, ottamatta sen enempää kantaa aiempiin vinkkeihin kerron vielä meillä käytössä olevan "niksin". Meillä on ollut käytössä ensisoseiden syönnistä alkaen RUOKAKYNTTILÄ. Sytytämme kynttilän ennen syömisen aloittamista ja lopuksi lapsi saa sen itse puhaltaa. Tähän ei meillä liity mitään uskonnollista, kyse on rutiinista ja syömisen "merkitsemisestä" omaksi tilanteekseen. Kynttilän sanotaan myös rauhoittavan. Nyt vajaa 2v lapsi on todella taitava kynttilän puhaltaja

 

Meillä poika on vasta 1-vuotias, mutta kyllä on saatu tehdä vaikka mitä temppuja jotta ruoka on mennyt alas. Kaikista parhaiten syö silloin kun koko perhe on kasassa ja pöydän ääressä esim päivällisellä.
Jossain kohden tuossa kuukausi sitten lopetin ohjelmanumeroiden tekemisen jotta ruoka menisi alas...alkuun oli kapina mutta nyt ollaan jo paremmalla suunnalla eli ei tarvita enää viihdykkeitä.
Enää on ongelmana se, että poika on todellinen samettikurkku ja kaikki kokkareinen purkkiruoka tulee kaaressa ulos. Kotiruoka saa olla mielellään ihan paloina, mutta aina ei voi kotiruokaa tarjota joten sen takia olisi kiva jos poitsu suostuisi noita purkkeja silloin tällöin syömään.
Mutta ehkä tämä ongelma poistuu viimeistään siinä vaiheessa kun joutuu kolme vuotiaana menemään päiväkotiin.

 

Kas kiitos, että olet seurannut vastauksiani. Jep, kysyn usein neuvoja ja noudatan asiantuntijatahojen suosituksia. ne tietävät kai parhaiten. Syömisestä ja nukkumisesta ja uhmasta varsinkin oon saanu sitä kautta paljon vinkkejä. ja mikä parasta, asiantuntijoiden vinkit toimii. kiitoksia vain niistä kaikki asiantuntijatahot! Ehkä superäidiksi tullaan kuuntelemalla viisaampiaan. Suosittelen!

 

Meillä toistaiseksi saa katsella kirjaa ruokapöydässä; näin syö rauhallisesti eikä kohkaa sinne tänne.

 

Kas kiitos, että olet seurannut vastauksiani. Jep, kysyn usein neuvoja ja noudatan asiantuntijatahojen suosituksia. ne tietävät kai parhaiten. Syömisestä ja nukkumisesta ja uhmasta varsinkin oon saanu sitä kautta paljon vinkkejä. ja mikä parasta, asiantuntijoiden vinkit toimii. kiitoksia vain niistä kaikki asiantuntijatahot! Ehkä superäidiksi tullaan kuuntelemalla viisaampiaan. Suosittelen!

Kyse ei olekaan siitä, että olet lukenut asiantuntijoiden neuvoja - niin minäkin. Enkä myöskään katso että sinä kuuluisit asiantuntijoihin eli olisit pätevä neuvomaan muita kaikesta. Eikä tämä palsta ole sitä varten että täältä saisi alan asiantuntijoilta neuvoja, ei, niin hullu en sentään ole, että uskoisin kaikkea mitä netissä tai ainakaan keskustelupalstoilla kirjoitetaan. Vertaistukeahan täältä saa, ei muuta, mutta sinulta ei sitäkään.

 

MOI!

Ihan pakko oli tulla kirjoittamaan, kun niin kuulostaa tutulta tämä ruokashow. Meillä vaan on kaksin kappalein tyttöjä touhuamassa ruokapöydässä (kaksoset 1v 7kk). Jos joku muistaa, kun kirjoittelin tänne tyttöjen juomattomuudesta syksyllä. Nyt osaavat juoda mutta uudet tuulet puhaltaa, ja ongelmallista on tällä hetkellä syöminen ja ruokapöydässä puuhastelu...

Tytöiltä löytyy tempperamenttia ja tuntuu tosiaan siltä välillä, että tiskirättikin olisi herkullisempaa kuin tarjottu ruoka. Yleensä meillä riehutaan, heitellään ruokaa ja lusikkaa ja lautasta, kunnes minä ne pois otan. Ja kun on minun vuoro syödä, niin vierellä on kaksin kappalein tyttöjä mankumassa " anna, anna". Jos syön yhtäaikaa heidän kanssa, niin minun lautanen tyhjenee masuihin, kun kumpikin käy verottamassa lautaseltani, mutta oma ruoka ei niinkään sitten kelpaa... Eli lapsen aivoitus on kovin omituinen.

Minä en myöskään osaa pitää lasta ruoatta, sillä siitä seuraa huutoa, itkua, kaikkea mukavaa mitä nälköinen lapsi vaan keksii. Eli jos tytöillä lusikka ei heilu omaa suuta kohti, niin minä syötän. Minulla on oma lusikka ja molemmilla omansa. Näin autettuna ja huolehtien ruokailu onnistuu. Saatan tässä ohessa itsekin joskus syödä, mutta toisinaan homma karkaa käsistä, enkä saa itse syötyä.

Itse olen huomannut seuraavaa. Ruokapöydässä ei saa olla mitään virikettä, muuten ote herpaantuu. Esimerkiksi katettupöytä--> tytöt vaan silppuaa, sylkee, haluaa sitä, haluaa tätä, eikä lopulta syö mitään vaan pöydän alla on iso kasa murusia, jopa servettiä yritetään järsiä
Eli mahdollisimman virikkeetön ympäristö ei ole meillä pahasta.

Meillä ei liioin syödä välipaloja. Herkkuja tarjoan jos ruokailu on sujunut pari päivää oikein mallikkaasti.

Yksi mitä minä olen yrittänyt kokeilla tyttöihin on psyykkaaminen. Aloitan psyykkaamisen jo ennen ruokaa. Tyylillä "kohta syödään, tytöt syö omalla lusikalla oman ruoan reippaasti jne" Jos näin todella tapahtuu, kehun tytön maasta taivaaseen. Jos ei niin sitten moitin mutta en ihan niin pursuavasti kuin kehuessa. Tämä psyykkaus on tehonnut yllättävän hyvin "koputtaa puuta". Tämä on toiminut muissakin tilanteissa. Esim muskariin mennessä puhun kuinka siellä istutaan ja lauletaa ja näin on sitten vaan tapahtunut että ovat siellä ihmeekseni istuneet aika kiltisti...

Meillä tytöt ei juurikaan puhu, mutta niitä harvoja asioita mitä toimittavat on "anna" ja toinen vastaa "en anna". Aika surullista kuultavaa, mutta se on tullut ruokapöydästä, kun haluaisivat jotain, mitä en sitten anna...

 

Meillä tuli tytöille täys syömälakko, kun annoin heille aamulla puuroa. Ruokailut oli silloin aivan ylitsepääsemättömän hankalia... Tytöt riehuivat ja touhottivat. Ja söivät seuraavan kerran sitten iltapalaksi puuroa.

Sitten kokeilin jättää puuron aamusta pois ja kas ruoka alkoi taas upota. Eli luulen että puuro aamulla on liian tuhtia meidän tytöille. Aamupalaksi syövät hyvin kevyesti esim leipää + maitoa tai jotain vastaavaa... (kai ne lapset perii vanhemmiltaan myös ruokatottumuksia, me molemmat olemme aamuisin hyvin vähäruokaisia, jos syömme silloin ollenkaan)