Synnytystapa arveluttaa

Olen jo monta viikkoa arponut pyydänkö sektion vai yrittäisinkö sittenkin luottaa ja yrittää alakautta. Sain siis esikoisen pitkän synnytyksen jälkeen sektiolla. Vauva ei lähtenyt laskeutumaan enkä minä avautumaan ja pöydällä kuulin, että napanuora oli kolmesti kaulan ympärillä. Minä käsitin sen niin, että vauva olisi hirttänyt itsensä, jos olisi alakautta tullut. Silloin en jäänyt märehtimään synnytystapaa sen enempää, pääasia oli saavutettu ja terve lapsi maailmassa.

Nyt on tottakai esikoisen synnytys mielessä ja joka toinen päivä olen pyytämässä sektiota ja joka toinen päivä tuntuu, että ehkä voisin kuitenkin yrittää alakautta. Tässä ei nyt ole kyse siitä, että tavalla olisi väliä minulle vaan siitä, että kummalla tavalla varmemmin saan elävän, terveen lapsen syliini. En nimittäin ymmärrä miksi ultrassa ei muka nähdä, jos napanuora on kaulan ympärillä varsinkin monin kertaisesti.

Ajatukset sektion puolesta:
- taitaa olla varmin tapa lapselle tulla maailmaan
- sovitussa sektiossa mies näkisi varmasti edes viimeisen lapsensa syntymän

Ajatukset sektiota vastaan:
- ei ole aikaa toipua 6 viikkoa
- en voi olla nostolakossa noin pitkään, on puolitoistavuotiaskin hoidettavana
- opinnot jatkuvat heti synnytystä seuraavassa kuussa
- olin kipeä
- en tykännyt olla heräämössä erossa lapsestani enkä tykännyt kun vauva oli ensimmäisen yön kansliassa
- mies ei voi tulla avuksi sairaalaan hoitamaan vauvaa, joten kivuista huolimatta olen yksin hoitamassa

Monta syytä olis siis yrittää alakautta, mutta silti tuo esikoisen synnytys ja se, että haluan varmistaa mahdollisimman pitkälle, ettei lapselle käy synnytyksessä kuinkaan taitaa kallistaa vaakaa silti sektion pyynnön puolelle.

 

Kokeile ensin mennä pelkopolille.

Mä koittaisin kumminkin alakautta. Tosi harvoinpa vauvoilla on niin monesti napanuora kaulan ympärillä ja jos on vaikka vaan kerran niin vauva voi syntyä kumminkin ihan normaalisti. Se on ihan tavallista. Ei ne vaan jostakin syystä sitä ultralla oikein näe tai jos näkee niin se ei välttämättä pysy kumminkaan niinkuin se on jossakin kohtaa ollut. Ja jos napanuorassa on jotakin vikaa, se näkyy sydänäänissä tai muuten syntymisen pysähtymisenä jolloin mennään sektioon.

 

Suosittelen myös pelkopolia.

 

Pelkopolia suosittelisin minäkin. Keskustelu ehkä auttaisi sua tekemään päätöksen.

Vauva "pyörii" synnytyksen aikanakin (saati sitten ennen sitä) joten napanuora ei ehkä ultrassa näy olevan kaulan ympärillä, mutta syntyessä kuitenkin voi olla.

 

sen verran vaan että suunniteltu sektio on huomattavasti helpompi ja mukavampi mitä kiireellinen. ja vauvan sain rinnalle heti kun oli kursittu kasaan ja koko sairaala-ajan hoidin itse. mies oli viikon kotona jonka jälkeen pärjäsin 2v pojan ja vauvan kans keskenään..

 

Pelkopolia olen jo miettinyt ja sinnehän ne neuvolasta lähettävät, jos alan suunnitellusta sektiosta jutella. Ehkäpä siis sinne.

Esikoinen pyöri mut merisairaaks viimeisinä viikkoina, joten varmasti oli napanuoraan sotkeentuneena jonkin aikaa. Onneksi siinä on niin kova paine, ettei vauva saa sitä solmuun. Tälläkin vauvalla lukee lääkärin lausunnossa 9+viikolla "eloisa sikiö" ja liikkeitä olen tuntenut jo vko 13 tultua täyteen eli taitaa olla toinen pyöriäinen tulossa

 

Ja asiaan vaikuttaa vielä se, että esikoisen painoarvio oli 3,5 kg ja jo silloin arvottiin mahtuuko (otettiin magneettikuvat), lopullinen paino oli vain pikkuisen päälle 3 kg. Tuonkin takia alakautta yrittäminen arveluttaa, jos ei noin pieni olisi mahtunut, miksi edes alkaisin yrittämään seuraavan ulos pukertamista.