V
vierailija
Vieras
Aiemmin kirjoittelin synnytyspelostani jonka takia kävin Oysin äitiyspoliklinikalla ja pelkoa vähäteltiin. Yksin jäin pelkojeni kanssa ja pelko on vallannut mielen kokonaan. Raskaudesta ei pysty nauttimaan ja otin tämän ja muut huoleni esiin tämän viikon neuvola käynnillä mutta ei auttanut. Terveydenhoitaja suositteli odottamaan spontaania synnytystä (vaikken välttämättä ehdi sairaalaan) ja niinikään hän suositteli alatiesynnytystä. Mihin asti synnytyspelon pitää mennä jotta uskotaan että pelkää? Tokihan ne asian niin kääntää että olen keksinyt pelkoni ja haluan päästä helpolla. Näin ei ole sillä takana vaikeita synnytyksiä joista pelko johtuu. Onko antaa neuvoja miten pystyn itseäni rauhoittamaan pelkojen suhteen? Voimat on lopussa kun olen joutunut perustelemaan/taistelemaan mutta edessä on pakolla alatiesynnytys. Miksi siis esim. joka paikassa mainitaan ettei ketään pakoteta synnyttämään alateitse kun todellisuus on aivan toinen?