Synnytyspelkoako?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Fenix
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
F

Fenix

Vieras
Saimme esikoisemme reilu vuosi sitten, raskaus meni hyvin, synnytys meni hyvin, kaikki meni hyvin kunnes napanuoro leikattiin ja vauva ei alkanut hengittää. Lapsellamme todettiin paha syntymäasfyksia, mahdollisuus siihen 0,2% eikä osata kertoa mistä se johtuu. Napanuoran leikkaamisen jälkeen vauvaa alettiin elvyttää ja kaikki meni pieleen, ei löytynyt välineitä ja kaikki hukassa. Tunnin jälkeen vauva lähti OYSin lastenteholle. Ensimmäinen kuukausi oltiinkin sitten Oulussa, teholta päästyä osastolle syömäharjoitteluun. Ja kotiin pääsyn jälkeen ravattiin ahkerasti kontrolleissa. Mitään "vikaa" ei löytnyt ja meillä on terve tyttölapsi. On ihme ettei jäänyt mitään aivovammaa, hapettomuuden takia. Vuoden ikäisenä oli viimeinen kontrolli ja nyt on elämä normaalia. Haaveissa olisi myös toinen lapsi, mutta kun en pysty edes ajattelemaan että yritettäisiin toista. Tuntuu, että paniikkikohtaus iskee jos joku edes kysyy, joko on suunnitelmissa toinen. Miten tästä pääsee yli? En minä sitä synnytystä pelkää vaan sitä mitä sen jälkeen tapahtuu. Kun ei tiedetä mistä tämä johtui niin jospa vika onkin minussa/meissä ja toiselle kävisi samoin? Voiko tästä päästä yli?
 
Olisko sun mahdollista päästä keskustelemaan jonkun asiasta hyvin tietävän lääkärin kanssa? Kysyisit esim. neuvolasta asiasta. Jos lääkäri osaisi kertoa paremmin asian taustoista ja mahdollisesta todennäköisyydestä tulla uudestaan? Neuvolan kautta saattaisi olla myös mahdollista päästä puhumaan kerran pari psykologin kanssa, jos vaikka saisit sitä kautta purkamaan tunteita synnytyksen jälkeisiin tapahtumiin.

Heti, kun vauvan/lapsen terveydessä on jotain suurempaa ongelmaa, niin tottakai se vaikuttaa ajatuksiin mahdollisiin sisaruksiin. Luulen, että jos ja kun pääset purkamaan sydäntäsi tapahtumista lapsesi alkuvaiheista, ja pääset ns. "asian yli ja saat siirrettyä sen pois", niin ajatukset mahdollisista muista lapsista voivat olla helpompia ja eikä raskaus ja synnytys tunnu niin pahalta. Mutta asian käsitteleminen kannattaa kyllä aloittaa ennen mahdollista seuraava lasta.
 
Mikä kiire sinulla on "hankkia" toinen lapsi heti perään, kun on ollut noin vaikeeta ensimmäisen kanssa. Anna nyt itsellesi lupa toipua esikoisen yllättävästä sairastumisesta: onhan terveenkin esikoisen hoito jo sinällään raskasta, puhumattakaan kuukausien sairaalahoidoista.
Älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa päätöksiisi. Pari vuotta voit olla rauhassa ja keskittyä vihdoin ja viimein terveeeseen tyttäreesi. Ja itseesi!
 
Saimme esikoisemme reilu vuosi sitten, raskaus meni hyvin, synnytys meni hyvin, kaikki meni hyvin kunnes napanuoro leikattiin ja vauva ei alkanut hengittää. Lapsellamme todettiin paha syntymäasfyksia, mahdollisuus siihen 0,2% eikä osata kertoa mistä se johtuu. Napanuoran leikkaamisen jälkeen vauvaa alettiin elvyttää ja kaikki meni pieleen, ei löytynyt välineitä ja kaikki hukassa. Tunnin jälkeen vauva lähti OYSin lastenteholle. Ensimmäinen kuukausi oltiinkin sitten Oulussa, teholta päästyä osastolle syömäharjoitteluun. Ja kotiin pääsyn jälkeen ravattiin ahkerasti kontrolleissa. Mitään "vikaa" ei löytnyt ja meillä on terve tyttölapsi. On ihme ettei jäänyt mitään aivovammaa, hapettomuuden takia. Vuoden ikäisenä oli viimeinen kontrolli ja nyt on elämä normaalia. Haaveissa olisi myös toinen lapsi, mutta kun en pysty edes ajattelemaan että yritettäisiin toista. Tuntuu, että paniikkikohtaus iskee jos joku edes kysyy, joko on suunnitelmissa toinen. Miten tästä pääsee yli? En minä sitä synnytystä pelkää vaan sitä mitä sen jälkeen tapahtuu. Kun ei tiedetä mistä tämä johtui niin jospa vika onkin minussa/meissä ja toiselle kävisi samoin? Voiko tästä päästä yli?

Kannattaa yrittää saada neuvolan kautta vaikka keskustelu apua. Neuvolassahan yleensä psykologi. Itselläni on ollut myös pelkoja ennen toista raskautta. Meilläkin synnytys meni suht hyvin päättyen kiireelliseen sectioon mutta 15h iässä lapsi sairastui ja olen asiasta paljon jälkikäteen kesksutellut ja saanut tukea pelkopoliklinikalta . Kannattaa rohkeasti ottaa asia puheeksi.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä