Pelkopolilla jutellaan luultavasti kätilön, joskus sairaanhoitajan, ja on mahdollisuus myös lääkärin kanssa jutteluun. Ei olla ryhmässä vaan henk.koht. vastaanoton saa.
Aivan oleellinen juttu on selvittää aiemmat synnytykset, mitä niissä tapahtui, miksi, ja mitä voidaan tehdä saman toistumisen ehkäisemiseksi (jos siis pelko johtuu konkreettisista kokemuksista).
Monissa sairaaloissa (en uskalla luvata että kaikissa koska en tiedä!) pelkopolin kautta synnyttämään tulevat saavat papereihinsa erityisen merkinnän, ja kaikki suhtautuvat heihin sillä lailla kuin oikeasti kaikkiin synnyttäjiin pitäisi suhtautua
Eli todella vakavasti kuunnellaan ja huomioidaan synnyttäjän omat tuntemukset, selitetään huolellisesti kaikki mitä tehdään, eri vaihtoehdot ja mitä on odotettavissa, kysytään mikä olo, onko kysyttävää jne.
Monella toissynnyttäjällä, sellaisella, joka ei pelannyt ensimmäistä synnytystä, pelko ei johdu mistään oikeasti hengenvaarallisesta kokemuksesta tai kuolemanpelosta konkreettisesti, vaan siitä, että ensimmäisen synnytyksen aikana on joutunut jotenkin altavastaajan asemaan erittäin herkässä tilanteessa... ei ole itse ollut oma herransa (rouvansa
), on tullut mitätöidyksi ja ylikävellyksi (ei varmaan tahallaan mutta kokemus on tämä). On sitten tietty niitäkin, jotka ovat oikeasti olleet myös fyysisesti uhkaavassa tilanteessa, ja kärsivät selkeästi traumatisoitumisesta ja ajatus kokemuksen toistumisesta on ihan kamalan ahdistava.
Sektioita pelon perusteella jaellaan tosi niuhasti, mutta sitäkin tapahtuu.
Ei, en ole itse kätilö, olen jutellut heidän kanssaan synnytyspeloista kiinnostuksen vuoksi, ja harrastan aktiivisynnytysyhdistyksessä joten on jäänyt näitä juttuja mieleen sieltä.