Synnytyspelko ja miten terveydenhoitaja voisi auttaa?

Hei kaikki synnytyspelosta kärsivät!

Olemme kaksi kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelijaa. Teemme opinnäytetyömme synnytyspelosta ja siitä, miten terveydenhoitaja voisi auttaa synnytyspelkoista. Keräämme aineiston keskustelupalstoilta. Vastauksenne käsittelemme anonyymisti eli nimimerkkejänne tai muitakaan tietoja ei tule työhömme. Koostamme vastauksistanne opinnäytetyömme.

Toivoisimme teidän vastaavan kahteen kysymykseemme:

1. Mitä pelkäätte synnytyksessä?

2. Miten terveydenhoitaja voisi lievitää synnytyspelkoanne ja millaista tukea toivoisitte terveydenhoitajalta saavanne?

Ja jos voisitte kertoa vastauksissanne oletko ensi- vai uudelleen synnyttäjä.

Toivomme paljon vastauksia, jotta saisimme kattavan kuvan näistä asioista ja osaisimme omalta osaltamme toimia oikein synnytyspelkoisten kohdalla tulevassa ammatissamme.

 

1. Pelkään eniten pahasti repeämistä. Ja yleisesti ottaen koko synnytystilannetta, hoitohenkilökunnan töykeyttä jne. Sairaalassa en ole koskaan joutunut olemaan hoidossa mistään syystä, joten tilanne on uusi jo senkin takia. Kivusta uskon kyllä selviytyväni ja puudutteitakin kuitenkin on saatavilla jos on täysin sietämätöntä.

2. Ehkä jotain faktatietoa esim. pahojen repeämisten yleisyydestä. Saattaa vähän helpottaa, jos kuitenkin esim. 95% toipuu parissa kuukaudessa.. Ja varmaan terveydenhoitaja voisi ehkä ohjata sitten johonkin ammattiauttajalle keskustelemaan peloista? Tietysti jonkin verran vaikutusta voi olla terveydenhoitajan omalla "huolehtivaisuudella" ja käytöksellä, jos se kasvattaa luottamusta hoitavaan henkilökuntaan..

Niin ja olen ensisynnyttäjä.

 

Edessä on muutaman kuukauden päästä toinen synnytys,joka todellakin pelottaa.

1.Kipua!!!!!!!Ensimmäisen synnytyksen lähestyessä ei tällaista voinut pelätä kun ei yhtään tiennyt mitä on tulossa.Synnytys oli traumaattinen kokemus josta todellakin jäi kammo,ja nyt voin sydämestäni sanoa pelkääväni.

2.Tärkeintä itselleni olisi se,ettei terveydenhoitaja vähättelisi pelkojani vain sen takia että olen uudelleen synnyttäjä (tämä on tilanne kohdallani tällä hetkellä.) Keskustelua keskustelua keskustelua aiheesta. Minulle ei myöskään ole missään vaiheessa edes mainittu että sellainen on olemassa kuin pelkopoli,kuulin siitä ihan muuta kautta ja kun neuvolassa kysyin aiheesta niin terveydenhoitaja jälleen naurahti sanoen että haloo,sinä oot jo yhen synnyttänyt!!
Tärkeintä on,että kun odottava äiti menee neuvolaan,saa hän täydellisen TUEN sieltä,mikä ikinä mieltä painaakaan!

 

1. Mitä pelkäätte synnytyksessä?

No, minä pelkään repeämistä, kipua ja sitä etten saa kivunlievitystä, töykeää kohtelua, komentelua, sitä ettei minua kuunnella. Pelkään koko prosessia. Suurin pelko koskee synnytyksestä toipumista uusien repeämien ym. jälkeen. Kaikki nuo asiat siis menivät vähän pieleen ekassa synnytyksessä, tai sanoisinko että ponnistusvaiheessa. Pelkään myös, ettei taaskaan kätilön kanssa synkkaa enkä osaa pyytää toista kätilöä. Pelkään että synnärillä on ruuhkaa. Pelkään, että joudun olemaan osastolla viikon, pelkään etten taaskaan nuku siellä yhtään. Pelkään, ettei vauva saa lisämaitoa pyydettäessä. Näitähän riittää!

2. Miten terveydenhoitaja voisi lievitää synnytyspelkoanne ja millaista tukea toivoisitte terveydenhoitajalta saavanne?

Mun mielestä olisi hyvä, että asia otettaisiin tosissaan myös uudelleensynnyttäjien kanssa. Itse en ainakaan osannut pelätä ekaa synnytystä, vaan menin sinne ns. avoimin mielin niin kuin oli kehoitettu, ja naiivisti uskoin, että henkilökunta on empaattista ja ammattitaitoista. Sitä virhettä en tee toiste!

Minusta olisi hyvä, jos jo äitiysneuvolassa puhuttaisiin synnytystoiveista, ja uudelleensynnyttäjilläkin olisi mahdollista vaikka työstää toiveita terkkarin kanssa. Pelkopolille pitäisi ilman muuta saada lähete! Itse en ainakaan edes harkitse koskaan toista, jos en pelkopolille pääsisi ainakin puhumaan ja mahdollisesti jopa pyytämään sektiota. Ensisynnyttäjien kohdalla olisi varmaan hyvää että saisi puhua omista huolenaiheista, ja juurikin nuo statistiikat olisivat kivoja. Eli esim. kuinka moni synnyttäjä saa minkäkin asteisia repeämiä ja kuinka moni niin pahoja, että joudutaan myöhemmin korjaamaan leikkauksella. Lisäksi äitiysneuvolassa pitäisi EHDOTTOMASTI puhua siitä, miten synnytyksestä toipuminen tapahtuu - itse en todellakaan tajunnut, että alatiesynnytyksestä toipuminen vie kuukausia - sekä siitä, minkälaista elämä on lapsivuodeosastolla. Koska sehän oli aika kauheaa, enkä itse jotenkin osannut edes kuvitella sellaista.

Ennen kaikkea neuvolan terkalla tulisi olla aikaa jutella näistä asioista... Kaikilla ei valitettavasti tunnu olevan.