Synnytysmasennusta vai mitä? kuolemanpelko

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ElliT"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

"ElliT"

Vieras
Minulla on parin kuukauden ikäinen vauva. Mielestäni aika helppo, yoki öisin heräilee mutta en koe tätä liian rankaksi.
Viime yönä näin painajaista josta heräsin kamalaan kuolemanpelkoon, olo oli kerrassaan kammottava. Nyt aamulla vähän helpotti mutta ahdistaa silti vähän, täällä kotona oleminen ja ajatus ensi yöstä. Tekisi mieli lähteä jonnekkin kauas pois näistä tutuista ympyröistä.
Eilen siis oli vielä hyvä olo, nyt sitten ahdistaa.
 
sinulla voi siis liittyä ihan tuohon synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta itselläni aikanaan oli samoja yöllisiä kokemuksia, että heräsin yöllä paniikkikohtaukseen ja mulla oli kuolemanpelkoa. sitä jatkui muutaman viikon, kunnes sain lääkityksen siihen ja vaiva meni ohitse. myöhemmin tullessani raskaaksi, lopetin lääkkeen syömisen lääkärin suosituksesta, toki olisin saanut jatkaa sitä syömistä lääkärin alaisuudessa ja vauva olisi vain ollut tarkemmassa seurannassa. olin yli puoli vuotta syömättä lääkettä, kunnes aloin taas saamaan yöllisiä kohtauksia ja jouduin aloittamaan lääkkeen syömisen uudelleen.
 
Mulla on ollut tuota kuolemanpelkoa ja omaan kuolemaan liittyviä painajaisia kun vauva on ollut suht pieni. Ei se mitään masennusta ole ollut, vaan ihan luonnollinen reaktio siihen, että vastuu on suuri, vauvasta siis, ja pelottaa se, että pystyykö siihen? Olemaan äiti. Huolehtimaan lapsesta. Ja miten riippuvainen tuo pieni minusta onkaan.
Menee ohi ajan kanssa. Mä en tajua tuota lääkäriin menemistä ja nappien hakemista diagnoosista puhumattakaan, maalaisjärki peliin. Ulos ihmisten joukkoon.
 
sinulla voi siis liittyä ihan tuohon synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta itselläni aikanaan oli samoja yöllisiä kokemuksia, että heräsin yöllä paniikkikohtaukseen ja mulla oli kuolemanpelkoa. sitä jatkui muutaman viikon, kunnes sain lääkityksen siihen ja vaiva meni ohitse. myöhemmin tullessani raskaaksi, lopetin lääkkeen syömisen lääkärin suosituksesta, toki olisin saanut jatkaa sitä syömistä lääkärin alaisuudessa ja vauva olisi vain ollut tarkemmassa seurannassa. olin yli puoli vuotta syömättä lääkettä, kunnes aloin taas saamaan yöllisiä kohtauksia ja jouduin aloittamaan lääkkeen syömisen uudelleen.

Mitä lääkettä siulle määrättiin?
 
Mulla on ollut tuota kuolemanpelkoa ja omaan kuolemaan liittyviä painajaisia kun vauva on ollut suht pieni. Ei se mitään masennusta ole ollut, vaan ihan luonnollinen reaktio siihen, että vastuu on suuri, vauvasta siis, ja pelottaa se, että pystyykö siihen? Olemaan äiti. Huolehtimaan lapsesta. Ja miten riippuvainen tuo pieni minusta onkaan.
Menee ohi ajan kanssa. Mä en tajua tuota lääkäriin menemistä ja nappien hakemista diagnoosista puhumattakaan, maalaisjärki peliin. Ulos ihmisten joukkoon.

Voi olla ettet tajua sen takia että sinulla ei ole ollut pahoja pelkotiloja. Eikä silloin tarvitakkkaan terapiaa tai lääkitystä, sehän on luonnollinen reaktio niikuin sanoitkin. Minulla oli myös kuopuksen syntymän jälkeen pelkotiloja, jotka meni ohi kun lapsi kasvoi.
Mutta sen jälkeen ne tuli takaisin pahan trauman aiheuttamana ja siihen ei enää maalaisjärki auta.

Lapsen saaminen ja synnytys on isoja asioita jotka voi laukaista, masennusta, paniikkihäiriöitä, psykooseja jotka vaativat sairaalahoitoa. Näihin ei myöskään maalaisjärki auta. Et pysty omien tuntemustesi perusteella tietämään mitä jonkun toisen päässä liikkuu.
Ap:lla tuskin on tarvetta mihinkään radikaaleihin toimenpiteisiin, mutta haluan muistuttaa että sellaisia ihmisiä on, ja varsinkin oman lapsen saaminen voi laukaista pahoja mielenterveys ongelmia, vaikkei ole sitä ennenpään ollut mitään sellaiseen viittaavaa.
 

Similar threads

Yhteistyössä