Synnytyskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mammammaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mammammaa

Vieras
Huomasin neuvolakortissa ruksin paikan synnytyskeskustelulle, onko tehty vai ei. Onko kuinka yleistä, että se jätetään tekemättä? Mulla olis kyllä ollut vaikka mitä sydämelläni. Nyt toisen raskauden aikana juttelin asiasta tk-neuvolassa ja sain taas kuulla saarnaa ylidramatisoinnista ja yliherkkyydestä *murrrr!* aion ottaa asian vielä uudelleen esille ny yksityisessä neuvolassa, vaikuttaahan se myös tulevaan synnytykseen, jos edellisensynnytyksen peikot kaivelevat vielä. Tuntuu ainakin, että yksityisellä jaksetaan kuunnella kunnolla eikä oo sitä "perussuomalaisen miehen meininkiä - sisään- ulos ja homma on vartissa ohi" ;)
 
Tämä nyt ei välttämättä liity sinun aloitukseesi suoraan, mutta minä olisin akivannut synnytyksen jälkeen jotain kunnon keskustelua synnytyksestä. Sairaalassahan se käytiin pikaisesti läpi ja terkkari kotona luetteli avautumisen+ponnistuksen jne keston, mutta mä olisin kaivannut jotain KUNNON keskustelua... Yksinään jauhan sitä vieläkin harva se ilta päässäni vaikka likka on jo 4kk. Synnytys meni hyvin, mutta silti...
 
En ole huomannut mitään ruksin paikaa, mutta kätilö kävi sairaalassa seuraavana päivänä. Sehän on aivan liian aikaisin, ei silloin ollut mitään mielessä kuin että onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin (vaikea synnytys). Kätilön kotikäynnillä mielessä oli jo miljoona kysymystä, jotain sain kysyttyä ja mieheni jotain, muuten kätilö sanoi että seuraavaa synnytystä ennen kannattaa asiaa käydä läpi. Nyt se kai pitäisi uskaltaa ottaa neuvolassa puheeksi... Tuntuu vaan, että ne asiat on jo niin herkkiä kohtia, että alan itkeä ihan just jos saan vastaani jotain tylyä kommenttia :whistle: .
 
ei mun kans ainakaan varsinaisesti käyty mitään keskustelua! Mun keskustelu oli semmonen että seuraavana päivänä synnytyksestä kätilö sanoi onko jotain kysyttävää synnytyksestä eikä muuta! Eipä siinä vaiheessa tullut mitään mieleen, vasta kotona kun tajusi kaikki kunnolla, alkoi mieltä vasta askarruttamaan jotkut kysymykset! Esim kun meinasin joutua hätäsektioon kesken synnytyksen kun lapselta hävisi sydän äänet ja puudutuksista sun muusta olisin halunnut tietää!
minusta kätilö olisi oikein hyvin voinut kertoa koko synnytyksen tapahtumat ja sitten olisi yhdessä mietitty niitä asioita!
 
Alkaa epäilykset kasvaa siitä, että vaikeimmissa synnytyksissä keskustelu jätetään tekemättä kun ei uskalleta kohdata tapahtunutta? Kätilö sanoi mulle kärrätessään synnäriltä mammaosastolle, että "voidaan jutella sitten", mutta äänensävy kertoi, että "uskallapa vaan tulla pyytämään..." Eikä puhettakaan, että olisi itse käynyt katsomassa osastolla, vaikka siellä 4 päivää makoilin.
 
Hei, Massu!
Meillä myös 4kk tytsy ja ihan samat ajatukset minullakin.
Synnytys meni todella hyvin, mutta silti tuntuu että olisi tarve keskustella asiasta, tarve saada se jotenkin "purettua". :attn:
 
esikoisesta ainakin käytiin kätilön kanssa synnytys vaihe vaiheelta läpi, näytti kaikki dokumentit mitä oli tapahtunut. synnytyskertomuksesi saat synnytyssairaalastasi, kun vain pyydät. (tai ainakin pitäisi saada)
 
Toki kaikki itseä koskeva materiaali pitää saada nähdä, se on vaan eri asia, alkavatko keskustella rakentavassa mielessä, kun terveyskeskuslääkärikin, joka ei tiedä kuin mitä ehdin kertoa, alkoi nalkuttaa, että "ite oot v:uillu kätilölle, jos se on jotain sulle pahasti sanonut" ja että "no sä taidat olla vaan nii herkkä..."
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 18.12.2005 klo 12:13 mammammaa kirjoitti:
"ite oot v:uillu kätilölle, jos se on jotain sulle pahasti sanonut" ja että "no sä taidat olla vaan nii herkkä..."

Kuulostaa erittäin tutulta :\| . Tämä on sellainen aihe, että pitää vaan olla tyytyväinen terveestä lapsesta. Synnytyksen tarkoitus on saada lapsi ulos ja siinä se, muuten olet hysteerinen ja vaativa (olisit iloinen, että joku edes sinua siinä auttaa jne...).
 
Juuh... Tuli tuossa kans mieleen osastolla ollessa, kun mulla ei ollut siis ei minkäänlaista lapsenhoitokokemusta aikaisemmin, että eipä sitä sielläkään apua saanut edes sen verran, kun kysyin, että paljonko tällaiselle pikkunyytille pitäisi antaa pulloon maitoa, kun ei itsellä vielä eka päivinä herunut. Jos nyt joku kätilö lukee tätä ketjua, niin ei olisi pahitteeksi, jos ottaisi onkeensa ja veisi vielä viestiä eteenpäin, että ei sitä tyhjän päiten kysymyksiä kysellä siellä mammaosastolla...
 
Helsingissä pääsin toista synnytystä ennen ns. synnytyspelkokeskusteluun kättärille, missä ollin ekan synnyttänyt. Siellä käytiin koko eka synnytys läpi papereita tutkien ja mietittiin mitä voi tokalla kerralla tehdä paremmin. Se kannatti ehdottomasti ainakin mulle. Eikä neuvolassa tarvinnu kuin vihjaista halusta keskusteluun niin heti sain lähetteen...
 
Joo, mulla on keskiviikkona neuvola-aika, nii on kyllä tarkoitus ottaa asia esille. Neuvolakin vaihtunut yksityiseen, ja ovat olleet siellä tosi asiallisia ja ystävällisiä. Koko henkilökunta tervehtii, vaikkei muuten olis ollut missään tekemisissä heidän kans. Ja neuvolakäynnin pituus on noin tunti tk:n vartin sijaan. Siinä ehtii jo jutellakin.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.12.2005 klo 10:15 mammammaa kirjoitti:
Joo, mulla on keskiviikkona neuvola-aika, nii on kyllä tarkoitus ottaa asia esille. Neuvolakin vaihtunut yksityiseen, ja ovat olleet siellä tosi asiallisia ja ystävällisiä. Koko henkilökunta tervehtii, vaikkei muuten olis ollut missään tekemisissä heidän kans. Ja neuvolakäynnin pituus on noin tunti tk:n vartin sijaan. Siinä ehtii jo jutellakin.

Kuulostaa loistavalta! =)
Olin viime viikolla neuvolassa, tasan 10min ja niin kuin arvelinkin, en saanut suutani auki :x . Ehkä ensi kerralla... :xmas:
 
On tämä niin mielenkiintoista lukea teidän synnyttäneiden kommentteja kätilöistä ja synnytyksestä muutenkin. Joitakin luen äitinä, jotkut taas kätilön näkökulmasta. Ja tämän viestiketjun luen kyllä kätilön silmillä... On se surullista, jos teille jää sellainen olo synnytyksistä että kätilö on ollut tyly, loukannut tai jättänyt teidät huomioimatta. Toivon, että itse kätilönä en sorru moiseen. Mutta on myös totta että kyseessä on aina myös persoonien kohtaaminen ja ainahan ei synkkaa. Sen tietää kaikki. JA silloin jos jo toisen ihmisen näkeminen ärsyttää, sitä ottaa kaiken viestin negatiivisena vaikkei toinen puoli sitä tarkoitakaan. Ja kyllähän me kaikki tiedämme että synnyttäjä on hyvin herkässä mielentilassa. Silloin saattaa ottaa nokkiinsa pienimmistäkin asioista ja se tekee meidän työstämme välillä vaikeaa. Synnytys on kuitenkin tilanne, jossa tietyt asiat pitää sanoa jämäkästi. Jos liikaa myötäilee äidin tunteita, ei tilanne edisty mihinkään.

Synnytyskeskustelun pyrimme käymään aina läpi, mutta ainahan se ei ole mahdollista. On muistettava että kätilöllä saattaa alkaa vapaat tai sitten on synnytyssalissa niin kiirettä ettei yksinkertaisesti kerkeä. Sitä en allekirjoita että jos on ollut vaikea synnytys niin kätilö ei mielellään tule juttelemaan. Tilanne on juuri päinvastainen. Itse ainakin haluan käydä synnyttäjän kanssa tilanteen aina läpi - etenkin jos kyseessä ollut ns. vaikea synnytys. Tämä on tärkeää, ettei väärinkäsityksiä synny ja synnyttäjä tietää mitä milloinkin on tapahtunut ja miksi.
Joskus kuitekin koen myös äitien puolelta sitä että eivät halua asiasta keskustella, eiuvät kysele... Olen miettinyt tähän usein syitä. Usein huoneessa saattaa olla vierustovereita jollon syvällinen juttelu on vaikeaa. Ja synnytyksestä on saattanut kulua liian lyhyt aika, ettei äidit osaa vielä kysyä mitään. Tai vauvan hoitaminen on sillä hetkellä se tärkein asia johonn keskitytään ja synnytyskysymykset nousevta mieleen vasta kotona. Ihanteellistahan olisi käydä synnytys läpi ehkä noin viikon kuluttua synnytyksestä... tällöin synnyttäjä osaisi peilata asioita eri tavalla. Mutta tähänhän ei resursseja ole.
Että tällasta... Kyselkää vain jos jotakin tulee mieleen. tms. ... Minä jatkan palstojen lukemista.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.12.2005 klo 14:07 smile80 kirjoitti:
Silloin saattaa ottaa nokkiinsa pienimmistäkin asioista ja se tekee meidän työstämme välillä vaikeaa. Synnytys on kuitenkin tilanne, jossa tietyt asiat pitää sanoa jämäkästi. Jos liikaa myötäilee äidin tunteita, ei tilanne edisty mihinkään.
No toivottavasti et sorru samaan ku mun kätilö, joka jaksoi koko kolmituntisen ponnistusvaiheen ajan muistuttaa, että mun supistuksista ei oo mihinkään... Oksitosiinikäynnistyksen armoilla se ei ole erityisen rohkaisevaa ja kannustavaa...
 
toivottavasti en. Valitettavasti meidän joukossamme kuten kaikissa ammattiryhmissä on erilaisia ihmisiä ja jokainen kantaa vastuunsa omista sanomisistaan/tekemisistään. Surullista jos sulla on jäänyt paha mieli synnytyksestä ja kätilöstä. Näin ei tietystikään saisi olla. Toivottavasti ensi kerralla jää parempi mieli, jos näissä puuhissa vielä kätilön tapaat =)
 
Synnytin kuukausi sitten kolmannen lapseni. Ensimmäistä kertaa pääsin kotiinlähtötarkastuksessa lääkärin luo keskustelemaan synnytyksestä, koska siinä käytettiin imukuppia. Ihanan kätilön kanssa olin ja synnytyksestä paljon jutellut, mutta hän lupasi, että synnytys käydään vielä läpi lääkärin kanssa, ettei minulle jää mitään "hampaan koloon". Mutta pettymyksekseni ja kummastuksekseni lääkäri ohitti parilla ylimalkaisella kysymyksellä koko synnytyksen ja sitten olikin jo aikani ohi! Mietin siis edelleen asioita itsekseni kotona...
 
Äitihän voi myös itse pyytää saada keskustella synnytystä hoitaneen kätilön kanssa jälkikäteen, mikäli kysyttävää on. Aina ei tosiaan kätilö ehdi/pääse jututtamaan äitiä osastolle, voi olla vapaalla/lomalla/töissä niin kiire, et hyvä että ehtii syödä ja vessassa käydä. Itse pyrin käymään ennen äidin ja vauvan kotiutumista lapsivuodeosastolla katsomassa perhettä. Jos äidillä heräilee kysymykset vasta kotiutumisen jälkeen, hän voi ottaa yhteyttä synnytyksen hoitaneeseen kätilöön ja pyytää saada jutella hänen kanssaan. Tai sitten jos asiat nousevat pintaan seuraavassa raskaudessa, voi käydä keskustelemassa myös silloin kätilön kanssa, niin saa "mielenrauhan." Hyviä synnytyksiä teille, toivoopi kätilö pohjoisesta =) :hug:
 
Kiitos, ite olisin kyllä mieluumin näkemättä tätä edellistä kätilöä. Tuskin edes muistaisi enää koko synnytystä (3v sitten) ja saisi vaan taas kuulla olleensa yliherkkä. Ihmettelin kans, kun omasta mielestä mulla alkoi synnytyksen 3. vaihe jotain puol yhdeksän aikaan illalla, tai viimeistään yhdeksältä, nii kätilö oli sen silti merkinnyt alkaneeksi vasta yhdentoista aikaan yöllä. Mistä se oikein lasketaan? Tuolloin puol yhdeksän aikaan vaihtui just vuoro kätilöillä, ja tämä edellinen sanoi, että nyt alkoi se siirtymävaihe 2 --> 3, ja tuntuu pahalta (oli yhtä h:ttiä), mutta menee ohi/helpottaa kun 3. vaihe on kunnolla alkanut (ja se oli joskus yhdeksän aikaan)
 
Mulla se jäi koska synnytin ruuhka-aikaan Tampereella syksyllä 2002. Synnytys oli järkky ja neuvolassa ihmeteltiin jälkikäteen miksi keskustelua ei käyty koska eritoten minä sitä olisin tarvinnut. Mutta ymmärrän todella että silloin ei ehtinyt.
 
Vuos sitten tyksissä synnytin ja sieltä sai pyytää omaa kansiota katsottavaks(kaveri joka synnytti kuukautta aikasemmin kerto sen,tuskin olis muuten tullu pyydettyä)Ja kun menin sitä pyytämään niin yksi kätilöistä (siis vuodeosastolla) kysyi haluanko että käydään sitä yhdessä läpi ja lupasi tulla käymään huoneessa ja niin myös tuli ja käytiin kaikki läpi,mut sillon oli kyl niin vähän aikaa synnytyksestä et ei oikeen mitään tajunnu kysyy...Ja synnytyksessä ollut kätilö harmitteli ettei voi tulla käymään vuodeosastolla kattomassa kun on joululomalla.Mun mielestä ihan kivasti tehty et tollee kertoo.Vaikka mun synnytys meni hyvin niin silti mietin asioita edelleen koko ajan ja kaverin kaa pidetään vällillä "synnytyspuinti-iltoja",se vaan on kivaa käydä sitä läpi uudestaan ja uudestaan.
 
Mun kans käytiin synnärillä ennen kotiinlähtöä synnytyskeskustelu missä käytiin kätilön kans kaikki yksityiskohtaisesti läpi ja sain kysellä asioista jotka oli hämärän peitossa... näin tehtiin myös esikoisen syntyessä et mä sain kyl käydä läpi synnytykseni ja sain vielä paperit mukaan joihin oli kirjoitettu synnytys kätilön näkökulmasta... Näin siis ainakin Vammalan aluesairaalassa... :)
 

Yhteistyössä