Synnytys saatetaan käynnistää jo huomenna rv 41+1...

...lapsen koon vuoksi. On siis tulossa iso vauva. Esikoinen syntyi itsellään rv 41+4 yliaikakontrollissa olleen sisätutkimuksen jälkeen. Olen aina toivonut, että synnytykset käynnistyisivät yksin, mutta ei tunnu mitään tapahtuvan. Välillä supistelee monta tuntiakin esim. 10min välein, mutta supistukset loppuvat. Mistä tämä johtuu? Voisinko mitenkään edistää synnytyksen käynnistymistä? Onko käynnistäminen loppuviimeksi niin paha juttu? Mitä lääkettä suosittelisit käynnistykseen?

 

Itsellä ekan tenavan synnytys käynnistettiin rv.42+1 ja päivä oli maanantai. Tiistaina sama homma jatkui ja iltapäivällä pääsin saliin. Sain epiduraalin - se helpotti kipuja huomattavasti. Ti / ke - aamuyöstä sain viimeisen annoksen epiduraalia ja kun vaikutus lakkasi, kivut tulivat päälle täysillä. Alettiin tutkia mikä on tilanne, no ei ollut paikat auki kuin 6-7cm ja lapsi tulossa ulos väärässä tarjonnassa, kasvotarjonta. Eikun sektioon.

Mutta toivon sinulle parempaa reissua!!

 

Minulla käynnistetty 2 synnytystä ja ei ole kuin hyvää sanottavaa
Ensimmäinen -07 käynnistettiin iltapäivällä kohdunsuulle laitettavalla tabletilla (ei mitään) toinen tabletti illalla (ei alkuun mitään). Miehenkin passittivat kotiin (120km). Yöllä alko supistukset ja vähän 2 jälkeen oli tyttö sylissä. Mieskin kerkesi just ja just synnytykseen mukaan Kestoksi merkitty 4h, mutta 3h on todellisempi aika. Tosi nopea ja helppo synnytys, puudutuksista ei keritty antamaan kuin kohdunkaulanpuudute.
Toinen käynnistys -12. Perjantaina suunkautta tabletteja x3 (ei mitään). Lauantaina sama homma (muutamia supistuksia). Sunnuntaina taas sama homma (ei mitään). Maanantaina kotilomalle. Tiistaina aamulla saliin ja kalvot puhki 9.30. joskus 12 aikaan tippaan että sais supistuksia ja 15 aikaan rupesi tulemaan. n18 aikaan kunnon supistukset ja epiduraalin sain. Lopulta n.20 tyttö sylissä. Taas oli helppo ja nopea synnytys. Aika taas n.4h.
Vielä jos joskus kolmannen pääsen synnyttämään, niin toivon käynnistystä, niin hyviä kokemuksia itsellä niistä on. Asiaan vaikuttaa myös pitkä matka sairaalaan ja itselläni alkaa ponnistuksen tarve heti kun ekat supparit tulevat...

 

Mulla syntyi ittekseen isohko tyttö rv41+3. Samana aamuna ois ollut yliaikaiskontrolli, mut meninpä sit pyöräyttää lapsosen ulos ensiks.

Olin ihan varma, että käynnistykseen mennään kun ei ollut kun surkeita suppareita .

 

Minulla meni siihen tasan 42 viikolle kun käynnistettiin. Yöllä oli tullut supistuksia mutta niitä tuli harvakseltaan kun sairaalaan päästiin (oli aika käynnistykseen). Ensin yritettiin saada käyntiin kalvojen puhkaisulla kun olin sairaalaan tullessa "jo" 2 senttiä auki. Ei toiminut, joten laitettiin tippa. Se kyllä auttoi, mutta lapsen sydänäänet meni siitä kolmen neljän tunnin päästä huonoksi ja tippa laitettiin pois. No omat supistukset eivät sitten olleet tarpeeksi avaavia, ja tippa laitettiin uudestaan. Sydänäänet siitä huononi taas ja lopulta päädyttiin kiireelliseen sektioon kun olin 6 senttiä auki ja lapsi joutui teholle heti leikkaussalista. Molemmat saimme viikon antibioottia suoneen. Eli ei ollut normaalisynnytys ollenkaan, mutta kiva kuulla että joillain on käynnistys toiminut.

 

2 käynnistetty yliaikaisina (42+1 ja 41+6) ja 1 käynnistynyt spontaanisti. Spontaanisti käynnistynyt oli helpoin mutta ei se käynnistetty synnytys mitenkään älyttömästi eroa loppupeleissä tuosta spontaanisti käynnistyneestä.

 

[QUOTE="friida";28438138]...lapsen koon vuoksi. On siis tulossa iso vauva. Esikoinen syntyi itsellään rv 41+4 yliaikakontrollissa olleen sisätutkimuksen jälkeen. Olen aina toivonut, että synnytykset käynnistyisivät yksin, mutta ei tunnu mitään tapahtuvan. Välillä supistelee monta tuntiakin esim. 10min välein, mutta supistukset loppuvat. Mistä tämä johtuu? Voisinko mitenkään edistää synnytyksen käynnistymistä? Onko käynnistäminen loppuviimeksi niin paha juttu? Mitä lääkettä suosittelisit käynnistykseen?[/QUOTE]

Mulla molemmat lapset käynnistetty, ja en haluaisi sitä enää koskaan. Sinuna odottelisin, jos lääkäri antaa luvan ja napavirtaukset ovat ultrassa kunnossa eli vauva voi hyvin.

Eka syntyi 42+5, ja käynnistettiin sairaalassa viikko. Sain neljänä päivänä oksitosiinia suoneen, mutta supistuksia ei saatu aikaiseksi. samalla laitettii Cytotecejä kohdunsuulle, mikä oli sen ajan käytäntö. Synnytys käynnistyi lopulta sisätutkimusken jälkeen, kun kalvot puhkesivat lääkärin mekaanisella ärsytyksellä. Sen jälkeen olin niin täyteen ladattun niitä lääkkeitä, että supistuskäyrä oli jatkuvasti ylhäällä; ei siis tulleet aaltomaisesti, vaan jatkuva "kramppi" päällä. Sain epiduraalin, joka auttoi rentoutumaan -käyrä kun oli koko ajan ylhäällä senkin ajan. Ja sitten tietysti loppuivat supistukset kun tuli ponnistuksen aika. Ei muuta kuin oksitosiinia jälleen supistusten vauhdittamiseksi. Olisin halunnut kyllä kokea ne luonnolliset supistukset, eli ne, joiden välissä neuvotaan hegittelemään...

Toisesta meni vesi kotona, kalvot puhkesivat laskettuna päivänä kohdun pohjasta, eli vain tihkuili vettä. Ei muita tuntemuksia. Mentiin rauhassa sairaalaan, ja vesi todettiin lapsivedeksi. mitään ei tapahtunut. Lääkäri poikkesi ja sanoi, että 99 % lapsista syntyy vuorokauden sisällä veden menosta. Paitsi meidän poika. Saatiin suun kautta Cytotecia neljän tunnin välein yötä päivää. Eikä mitään käyrällä näkynyt taaskaan. Sitten 36 tunnin jälkeen lääkäri tuli ilmoittamaan, että tulehdusriski on kova, koska kalvot ovat olleet niin kauan puhki ja synnytys ei etene. Kohdunsuu ei ollut käytännössä auennut mihinkään. Hän asensi pinnin lapsen päähän sydänääniä varten, ja pyöräytteli vähän paikkoja kädellään. Siitä sitten meni kaksi tuntia, ja vauva oli ulkona. En suosittele kenellekään -sama tilanne, tautoton kramppi, jota lääkärikin pahoitteli ja kertoi jälleen kerran johtuvan siitä, että lääkkeitä on niin paljon pohjalla. Mitään kivunlievitystähän siinä ei sitten ehditty antaa. Olisin toivonut sillakin kertaa, että supistukset olisivat tulleet luonnollisesti ja olisin ns. ehtinyt mukaan synnytykseen vähän itsekin.

 

Meillä on yliaikakontrolli jo huomenna, kun arvelevat vauvan olevan nyt noin 4,5kg : / Esikoinen oli 4kg, joten voi tulla sitten hoppu saada lapsi ulos, jos on niin iso. Mutta eipä tämä mitään auta, että sormet ja varpaat ristissä toivois synnytuksen käynnistyvän. Mitään ei tapahdu. Vähäiset supistuksetkin on loppuneet. Ehkä yritän nyt vain levätä ja keätä voimia huomiselle jos tosiaan sitten käynnistävät jo...

 

[QUOTE="friida";28439061]Meillä on yliaikakontrolli jo huomenna, kun arvelevat vauvan olevan nyt noin 4,5kg : / Esikoinen oli 4kg, joten voi tulla sitten hoppu saada lapsi ulos, jos on niin iso. Mutta eipä tämä mitään auta, että sormet ja varpaat ristissä toivois synnytuksen käynnistyvän. Mitään ei tapahdu. Vähäiset supistuksetkin on loppuneet. Ehkä yritän nyt vain levätä ja keätä voimia huomiselle jos tosiaan sitten käynnistävät jo...[/QUOTE]

Olin itse vajaa 3kk sitten samassa tilanteessa kolmannen raskauteni kanssa. Kaksi aiempaa noin 4kg vauvoja ja tämä nuorin vaikutti vielä kookkaamalta. Kahdesta ensimmäisesti raskaudesta poiketen minulla oli PALJON ennakoivia supistuksia, jotka sitten kuitenkin hyytyivät jossain vaiheessa. Synnytys käynnistettiin rv 41+1. Vauva oli muutamaa grammaa vaille 5kg. Jälkeenpäin olen pohtinut asiaa useiden tahojen kanssa ja voi olla, että ennakoivat supistukset johtuivat vauvan koosta. Itse synnytykseen ei sitten juuri omia supistuksia riittänytkään (kohtu oli muutenkin niin venynyt vauvan koon vuoksi, ei jaksanut supistella) ja se oli melko hurja päivä, mutta ei siitä sen enempää. Jos olisin siinä tilanteessa uudestaan, EN MISSÄÄN NIMESSÄ yrittäisi luoda niitä supistuksia tahallani (nännihieronnalla, seksillä, urheilulla jne) vaan antaisin kehoni levätä synnytystä varten. Vauvan koko on vieläkin vähän mysteeri, hänellä ja minulla sokeriarvot aina olleet erinomaisia.

Tsemppiä paljon!!

 

Mulla eka synnytys käynnistyi itsestään, ja toka käynnistettiin. Ei hirveästi eroa, toka oli nopeempi ja rajumpi, mutta repeämiä ei tullut toisin kuin ekassa, eikä epparia tehty myöskään toisin kuin ekassa, eli kuitenkin lopulta valitsisin mielummin sen tokan nopean mutta kipeän synnytksen, kuin ekan vähän hitaamman mutta jälkikäteen kivuliaamman.

Mulla käynnistys tehtiin lääkkeettä, eli ensin laitettiin balonki kohdunsuuta avaamaan, ja kun kohdunsuu oli 3cm auki puhkaistiin kalvot, siitä meni 3 tuntia ja vauva oli ulkona, vaikka ennen kalvojen puhkaisua mulla ei ollut yhtään supistusta. Oksitosiinia ei tarvittu myöskään, vaan synnytys eteni todella vauhdilla kalvojen puhkaisusta. Todennäköisesti mulla on edessä taas käynnistys, ja toivottavasti mennään tälläkin kertaa lääkkeettä, balonki oli oikein toimiva ainakin mulla, tosin luulen että synnytys käynistyi siksi niin hyvin, että olisi varmaan käynnistynyt itsestäänkin parin päivän sisään.

Tsemppiä, kyllä käynnistettykin synnytys voi sujua oikein hyvin!

 

Mulla oli esikoisestakin ennakoivia supistuksia, mutta nyt alkoivat aiemmin. Kipeitä eivät ole juurikaan olleet, välillä vain ikäviä, välillä ei sitäkään.

Mikä se balonki on? Miten toimii? Mulla oli siis viime viikolla jo pehmeä kohdunsuu ja auki oli 3cm, mutta kanavaa oli jäljellä 2cm. Tosin terkka sanoi, että toissynnyttäjällä onkin normaalia että kanava häviää samalla kuin kohdunsuu aukenee. Tuolloin vauvan pää oli vielä yläaukeamassa mutta nähtävästi tullut jo aalemmas, kun senkin jälkeen olen ollut koko lannerangalta kipeä väliin ja on myös supistellut välillä.