Synnytys on ylimainostettua

Oma ihana tyttäreni oli lähellä kuolemaa alatiesynnytyksessä: napanuora kaulan ympärillä ja ponnistusvaihe kesti liian kauan. (Pisteet käväisi välillä 1'sessä) Kuukauteen en pystynyt normaalisti kävelemään, aluksi ei edes selkää suoristamaan. Selityksiä en saanut mikä synnytksessä oikeasti oli mennyt pieleen. Tällä kertaa vaadin sektiota, dagnoosi on kuitenkin synnytyspelko, aikasempaa kokemusta ei lasketa, mutta ei myöskään kerrota miksi isomman vauvan synnyttäminen muka onnistuisi paremmin. Sanotaan vaan että alatiesynnytys on vauvalle turvallisempi ja minun paranemisen kannalta helpompi!!!

 

poistaisin kyllä kaikki pelko + mukavuus sectiot. Synnyttämisessä on aina riskinsä ja jos on olemassa selkeä epäsuhta vauvan ja lantion suhteen tällöin tulisi synnytystavan olla sectio. Kaikki lässyttäjät traumaattisista synnytyksistään ja muista kuolemanpeloistaan voivat totuttautua ajatukseen elämästä ilman lapsia tai nauttia niistä joita jo on. Kokemuksen mukaan ne pahimmat pelkääjät eivät onnistu missään muussakaan lapsen kanssa synnytyksen jälkeen. Ja lapsista tulee varmasti samanlaisia elämän pelkääjiä.

 

\

poistaisin kyllä kaikki pelko + mukavuus sectiot. Synnyttämisessä on aina riskinsä ja jos on olemassa selkeä epäsuhta vauvan ja lantion suhteen tällöin tulisi synnytystavan olla sectio. Kaikki lässyttäjät traumaattisista synnytyksistään ja muista kuolemanpeloistaan voivat totuttautua ajatukseen elämästä ilman lapsia tai nauttia niistä joita jo on. Kokemuksen mukaan ne pahimmat pelkääjät eivät onnistu missään muussakaan lapsen kanssa synnytyksen jälkeen. Ja lapsista tulee varmasti samanlaisia elämän pelkääjiä.

Olenpa onnellinen etten sattunut sinun potilaaksesi! \|O Mikäli nyt noin suppeakatseinen ylipäätään voi olla töissä ko. ammatissa. Eiköhän meitä "turhan lässyttäjiä" tule vastaan harvase päivä kätilöille..

 

\

poistaisin kyllä kaikki pelko + mukavuus sectiot. Synnyttämisessä on aina riskinsä ja jos on olemassa selkeä epäsuhta vauvan ja lantion suhteen tällöin tulisi synnytystavan olla sectio. Kaikki lässyttäjät traumaattisista synnytyksistään ja muista kuolemanpeloistaan voivat totuttautua ajatukseen elämästä ilman lapsia tai nauttia niistä joita jo on. Kokemuksen mukaan ne pahimmat pelkääjät eivät onnistu missään muussakaan lapsen kanssa synnytyksen jälkeen. Ja lapsista tulee varmasti samanlaisia elämän pelkääjiä.

Ääliö!
Vähän turhauttavaa näille on selittää yhtään mitään, mutta lyhyesti...
Usein todellisten pelkojen taustalla on jotain. Harvaan kai pelko tulee "ihan muuten vaan". On hyväksikäyttöjä ja sen sellaisia juttuja. Pelkääjät ovat alun alkaenkin uhreja. Siihen päälle vielä pitäisi luopua niinkin tärkeästä asiasta kuin lapsen saanti?!
Oikeasti, sinun kaltaisesi kusipäät pitäisi viedä suoriltaan saunan taakse!
Sinunkaan rohkea elämäsi kun ei välttämättä jatku loputtomiin! Kaikki ei ole omasta tahdosta kiinni!

 

synnytys ei ole yhtään ylimainostettua. kun eletään 2000-lukua, synnyttäjät ovat oikeutettu vaatimaan puudutuksia- koska niitä on, sectiota -koska, se voidaan tehdä jne.

Ihmettelen todella teitä, jotka olette niin sectiota vastaan! siinä ei ole teiltä, vauvalta eikä keltään muultakaan pois!!! Itse synnytin alakautta mutta TOTTA ihmeessä en kritisoi pelkosectioon hakeutuvia!

Se, että synnyttäjillä olisi VARMA tieto PUUDUTUSTEN saannista, koska ne on keksitty, voisi vaikkapas vähentää pelkosectioon menijöitä.

Silti, ihmettelen, etteivät kaikki puudutteita saa esim. yöllä, jos ei ole tarvittavaa lääkäriä paikalla (epiduraali).
Hoh........

 

\

Silti, ihmettelen, etteivät kaikki puudutteita saa esim. yöllä, jos ei ole tarvittavaa lääkäriä paikalla (epiduraali).
Hoh........

Älä ihmettele, sillä ainakin minulle kävi niin, että en saanut epiduraalia, koska anestesialääkäri, joka sen laittaa, ei yksinkertaisesti päässyt tulemaan. Minulle sanottiin, että se on nukuttamassa lasta leikkausta varten. Oli lauantai-iltapäivä ja ilmeisesti siellä leikkaussalissa oli jotain hämminkiä, koska kolme tuntia sitä lääkäriä odotettiin. Sitten alkoikin ponnistuttaa ja vauva syntyi 4min:ssa ilman mitään puudutteita. Ei kaikissa sairaaloissa ole useita anestesialääkäreitä viikonloppuisin ja öisin päivystämässä, korkeintaan se yksi vain.. Että ei se epiduraalin saanti ole aina 100% varmaa eikä sitä voi suunnitella.

 

\

\

Silti, ihmettelen, etteivät kaikki puudutteita saa esim. yöllä, jos ei ole tarvittavaa lääkäriä paikalla (epiduraali).
Hoh........

Älä ihmettele, sillä ainakin minulle kävi niin, että en saanut epiduraalia, koska anestesialääkäri, joka sen laittaa, ei yksinkertaisesti päässyt tulemaan. Minulle sanottiin, että se on nukuttamassa lasta leikkausta varten. Oli lauantai-iltapäivä ja ilmeisesti siellä leikkaussalissa oli jotain hämminkiä, koska kolme tuntia sitä lääkäriä odotettiin. Sitten alkoikin ponnistuttaa ja vauva syntyi 4min:ssa ilman mitään puudutteita. Ei kaikissa sairaaloissa ole useita anestesialääkäreitä viikonloppuisin ja öisin päivystämässä, korkeintaan se yksi vain.. Että ei se epiduraalin saanti ole aina 100% varmaa eikä sitä voi suunnitella.

Sepä se..sekin voi olla syynä synnytyspelkoihin, koska puudutuksia luvataan, mutta kaikki halukkaat niitä ei ole kerennyt saada...itse jouduin odottelemaan myös noin 5tuntia...

 

\

Sepä se..sekin voi olla syynä synnytyspelkoihin, koska puudutuksia luvataan, mutta kaikki halukkaat niitä ei ole kerennyt saada...itse jouduin odottelemaan myös noin 5tuntia...

On aika väärin, että niitä edes luvataan. Eihän se ole koskaan 100% varmaa! Ihan ymmärrettävää kylläkin. Kyllä mun mielestä on ok, että lääkäri on siellä missä toinen mahdollisesti taistelee hengestään kuin jossain synnyttäjän luona.

 

\

\

Sepä se..sekin voi olla syynä synnytyspelkoihin, koska puudutuksia luvataan, mutta kaikki halukkaat niitä ei ole kerennyt saada...itse jouduin odottelemaan myös noin 5tuntia...

On aika väärin, että niitä edes luvataan. Eihän se ole koskaan 100% varmaa! Ihan ymmärrettävää kylläkin. Kyllä mun mielestä on ok, että lääkäri on siellä missä toinen mahdollisesti taistelee hengestään kuin jossain synnyttäjän luona.

no mutta voihan olla muitakin ratkasuja esim. useampi anest.lääkäri palkattuna.

 

vai tuleeko kenties halvemmaksi tehdä pelkosectioita kuin taata puudutukset..

 

\

no mutta voihan olla muitakin ratkasuja esim. useampi anest.lääkäri palkattuna.

Pitäisi varmaan sitten palkata yksi, ellei useampiakin, lääkäri/lääkäriä ihan sitä varten ja pelkästään sairaalaan. 100% tarkoitaa ihan jokaiselle ihan joka tilanteessa. En usko, että sellainen kovin halvaksi tulisi...

 

jos miehet synnyttäisivät, tällaista keskustelua luvulla 2000 ei olisi. KAIKKI halukkaat saisivat puudutukset(tottakai).
Ennen on synnytetty luomusti mutta onhan lääketiede kehittynyt ja moniin sairauksiin joihin ennen kuoli on keksitty lääkitys. Miksi sitten olisi väärin VAATIA puudutus synnytykseen kun sellainen kerran on keksitty? Itse ennemminkin säälin niitä naisraukkoja jotka yrittävät olla urheita ja omasta tahdostaan selvitä ilman puudutusta,koska minä kuten jokainen synnyttänyt tietää sen tuskan määrän!

Mutta..toinen haluaa olla urhea ja saa siitä jotain(itsekunnioitusta), toinen myöntää pelkonsa ja haluaa siihen apua. Nykypäivänä jokaisen pitäisi vapaasti saada valita miten haluaa synnyttää. Itse olen synnyttänyt alakautta enkä puudutusta saanut vaikka sitä alunperin toivoin ja kivuissa rukoilin. Sektiota en silti halua, ellei pakko, mutta pelkopolin kautta tieni käy toiseen synnytykseen. Varmasti olisi se epiduraalipiikki tullut minunkin kohdallani halvemmaksi kuin pelkopolikäynnit.

 

Minä en kyllä ymmärrä tällaista tuomitsemismentaliteettia. Jos joku haluaa pelkosektion, niin siitä vaan. Mikä tarve meillä muilla on siitä tuomita? Onneksi todelliset terveydenhuollon ammattilaiset katsovat ihmistä kokonaisuutena, jolloin myös pelko on perusteltu syy sektiolle; onhan sille nykyään diagnoosiluokituskin ja siihen suhtaudutaan onneksi ihan vakavasti.

Synnytykset ovat erilaisia ja kivunsietokykykin on yksilöllinen, sekin tulisi huomioida ennen kuin puhuu vain omista kokemuksistaan. Jonkun synnytys voi sitä paitsi olla kivuliaampi kuin toisen, joten puudutuksiakin tarvitaan. Ja jos nämä puudutukset olisivat vaarallisia, niin ei niitä annettaisi. Joka paikkaan voi kuolla, vaikka niinkin arkiseen paikkaan kuin vessan pöntölle.

Itsellä nyt kohta alkamassa raskausviikko 38, sektiota en haluaisi. Syystä siitä, että olen ollut leikkurissa töissä välinehuoltajana ja yön hiljaisina tunteina nähnyt sektioita. Siitä on jäänyt vähän sellanen fiilis, että toivottavasti saisin synnyttää alakautta. Mutta kuten sanottu, kukin tyylillään. Mulla ei ainakaan ole mitään tarvetta alkaa moralisoimaan muiden valintoja. Tosiaan kannattaa muistaa millä vuosituhannella eletään...

 

\

jos miehet synnyttäisivät, tällaista keskustelua luvulla 2000 ei olisi. KAIKKI halukkaat saisivat puudutukset(tottakai).
Ennen on synnytetty luomusti mutta onhan lääketiede kehittynyt ja moniin sairauksiin joihin ennen kuoli on keksitty lääkitys. Miksi sitten olisi väärin VAATIA puudutus synnytykseen kun sellainen kerran on keksitty? Itse ennemminkin säälin niitä naisraukkoja jotka yrittävät olla urheita ja omasta tahdostaan selvitä ilman puudutusta,koska minä kuten jokainen synnyttänyt tietää sen tuskan määrän!

Mutta..toinen haluaa olla urhea ja saa siitä jotain(itsekunnioitusta), toinen myöntää pelkonsa ja haluaa siihen apua. Nykypäivänä jokaisen pitäisi vapaasti saada valita miten haluaa synnyttää. Itse olen synnyttänyt alakautta enkä puudutusta saanut vaikka sitä alunperin toivoin ja kivuissa rukoilin. Sektiota en silti halua, ellei pakko, mutta pelkopolin kautta tieni käy toiseen synnytykseen. Varmasti olisi se epiduraalipiikki tullut minunkin kohdallani halvemmaksi kuin pelkopolikäynnit.

Siis oon täysin samoilla linjoilla sun kanssa! Niinkuin olisin itse ton kirjoittanut!

 

En määkään kyllä ymmärrä, kun synnytyksestä tehdään elämää suurempi juttu. Jos lapsia "tekee", niin luulis, että synnytyksestä on valmis suoriutuun tavalla tai toisella eli suhtautumalla, että menee miten menee, en voi kontroloida sitä itse. :/

Tuntuu siltä, että elämässä pitää kontroloida asioita ja samalla myös synnytys luetaan kontroloitaviin asioihin. Tietysti on hyvä saada informaatioo mahdollisista kivunlievityksistä (luonnonmukasista ja lääketieteellisistä), mutta...

Vähemmän jännittää, kun suhtautuu synnytykseen niin, että menee niinkun on mennäkseen. =)

Itse meinasin kuolla verenhukkaan esikoisen syntymän jälkeen ja synnytys oli musta kaikin tavoin hirveetä (paitsi tietysti lopputulos :heart: ). Kun toista menin synnyttämään ajattelin, että menee miten menee, sen näkee sitten. Siten osasi rentoutua synnytyksen aikana ja se menikin suht nopeesti.

Meinaan tällä sitä, että synnytys tietenkin jännittää jokaista jonkun verran, mutta aihetta panikoimiseen ei ole. Synnytys kannattaa ottaa luonnollisena tapahtumana, jolloin saa ihanan lahjan hoidettavakseen. Kannattaa keskittyä raskausaikana ja synnytyksen jälkeen siihen itse päähenkilöön/henkilöihin eli vauvaan/vauvoihin. Sillä sen takiahan koko homma "tehdään".

=)

 

\

En määkään kyllä ymmärrä, kun synnytyksestä tehdään elämää suurempi juttu. Jos lapsia "tekee", niin luulis, että synnytyksestä on valmis suoriutuun tavalla tai toisella eli suhtautumalla, että menee miten menee, en voi kontroloida sitä itse. :/

Tuntuu siltä, että elämässä pitää kontroloida asioita ja samalla myös synnytys luetaan kontroloitaviin asioihin. Tietysti on hyvä saada informaatioo mahdollisista kivunlievityksistä (luonnonmukasista ja lääketieteellisistä), mutta...

Vähemmän jännittää, kun suhtautuu synnytykseen niin, että menee niinkun on mennäkseen. =)

Itse meinasin kuolla verenhukkaan esikoisen syntymän jälkeen ja synnytys oli musta kaikin tavoin hirveetä (paitsi tietysti lopputulos :heart: ). Kun toista menin synnyttämään ajattelin, että menee miten menee, sen näkee sitten. Siten osasi rentoutua synnytyksen aikana ja se menikin suht nopeesti.

Meinaan tällä sitä, että synnytys tietenkin jännittää jokaista jonkun verran, mutta aihetta panikoimiseen ei ole. Synnytys kannattaa ottaa luonnollisena tapahtumana, jolloin saa ihanan lahjan hoidettavakseen. Kannattaa keskittyä raskausaikana ja synnytyksen jälkeen siihen itse päähenkilöön/henkilöihin eli vauvaan/vauvoihin. Sillä sen takiahan koko homma "tehdään".

=)

Joo, siis esimerkiksi mä haluan useamman oman biologisen lapsen, jos vain saan, mutta nykyään on onneksi keksitty puudutteita ja muita juttuja helpottaakseen synnytystä . eihän meidän tarvi kestää edes pääkipuakaan niin miksi ihmeessä synnytyskipu olisi jotain sellaista mikä pitäisi kestää?? tottakai syntyväpienokainen on se tärkein ja kallein asia ja näiden pienokaisten vuoksi me naiset synnytämme yhä uudestaan. Mutta MIKSI emme voisi myös vaatia synnytystä helpottavia seikkkoja, koska niitä on olemassa. Onhan vauvankin etu, että äitillä jää hyvät muistot synnytyksestä eikä "turhia" pelkoja, jotka estävät nauttimaan vauva-ajasta.

 

\

\

En määkään kyllä ymmärrä, kun synnytyksestä tehdään elämää suurempi juttu. Jos lapsia "tekee", niin luulis, että synnytyksestä on valmis suoriutuun tavalla tai toisella eli suhtautumalla, että menee miten menee, en voi kontroloida sitä itse. :/

Tuntuu siltä, että elämässä pitää kontroloida asioita ja samalla myös synnytys luetaan kontroloitaviin asioihin. Tietysti on hyvä saada informaatioo mahdollisista kivunlievityksistä (luonnonmukasista ja lääketieteellisistä), mutta...

Vähemmän jännittää, kun suhtautuu synnytykseen niin, että menee niinkun on mennäkseen. =)

Itse meinasin kuolla verenhukkaan esikoisen syntymän jälkeen ja synnytys oli musta kaikin tavoin hirveetä (paitsi tietysti lopputulos :heart: ). Kun toista menin synnyttämään ajattelin, että menee miten menee, sen näkee sitten. Siten osasi rentoutua synnytyksen aikana ja se menikin suht nopeesti.

Meinaan tällä sitä, että synnytys tietenkin jännittää jokaista jonkun verran, mutta aihetta panikoimiseen ei ole. Synnytys kannattaa ottaa luonnollisena tapahtumana, jolloin saa ihanan lahjan hoidettavakseen. Kannattaa keskittyä raskausaikana ja synnytyksen jälkeen siihen itse päähenkilöön/henkilöihin eli vauvaan/vauvoihin. Sillä sen takiahan koko homma "tehdään".

=)

Joo, siis esimerkiksi mä haluan useamman oman biologisen lapsen, jos vain saan, mutta nykyään on onneksi keksitty puudutteita ja muita juttuja helpottaakseen synnytystä . eihän meidän tarvi kestää edes pääkipuakaan niin miksi ihmeessä synnytyskipu olisi jotain sellaista mikä pitäisi kestää?? tottakai syntyväpienokainen on se tärkein ja kallein asia ja näiden pienokaisten vuoksi me naiset synnytämme yhä uudestaan. Mutta MIKSI emme voisi myös vaatia synnytystä helpottavia seikkkoja, koska niitä on olemassa. Onhan vauvankin etu, että äitillä jää hyvät muistot synnytyksestä eikä "turhia" pelkoja, jotka estävät nauttimaan vauva-ajasta.

Toi sun lainaus oli siis mun kirjottama...
En tarkottanutkaan, ettei kivunlievityksiä voi ottaa tai että kipua pitäis vaan hampaat irvessä kestää... Pointtini oli se, että synnytyksestä, joka on ihan luonnollinen tapahtuma (kivunlievityksen kanssa tai ilman) ja se kannattais sellasena ottaa. Sillä mitenkään sitä tapahtumaa ei kukaan voi etukäteen suunnitella (paitsi tietenkin päättämällä tai ottamalla kivunlievityksistä selvän). =)

 

Ehkä sää oot, mummo, nyt ymmärtänyt jotain väärin. Ihan samalain vertaillaan autoja ja vertaillaan lasten kehitystä. Puhutaan siitä, mikä on itselle tärkeä kokemuksena. Jos sen on kokenut, niin mikä sen mukavampaa, ku jakaa kokemukset toisen saman kokeneen kanssa. :hug:

 

En lukenut koko ketjua, joten toivottavasti ei mene asian vierestä... mutta tuonne pelkosektioketjuunkaan en tätä halunnut laittaa. Mulle tehtiin suunniteltu sektio perätilan takia, selvisi vasta viime metreillä. Sitä ennen en stressannut koko synnytystä, ajattelin että kaipa se siinä menee ja jos ei mene niin onneksi voi tehdä hätäsektion. Nyt kuitenkin en tiedä miten enää uskallan lisää lapsia alkaa suunnittelemaan, sen verran jäi sektio pelottamaan... itse sektio meni siis hyvin, mutta sitten samana iltana tuli komplikaatioita ja jouduttiin operoimaan uudelleen, ja sitä ennen tuska oli HIRVEÄ... ja tietty sitten kahdesta isosta leikkauksesta toipuminen oli hidasta ja tuskallista. En enää ikinä siihen haluaisi... mutta mitä jos seuraava lapsikin on perätilassa tai on tavallista isompi, mulla kun on ahdas lantio... toisille tehdään pelkosektio, mulla taas on sektiopelko... :headwall:

 

\

En lukenut koko ketjua, joten toivottavasti ei mene asian vierestä... mutta tuonne pelkosektioketjuunkaan en tätä halunnut laittaa. Mulle tehtiin suunniteltu sektio perätilan takia, selvisi vasta viime metreillä. Sitä ennen en stressannut koko synnytystä, ajattelin että kaipa se siinä menee ja jos ei mene niin onneksi voi tehdä hätäsektion. Nyt kuitenkin en tiedä miten enää uskallan lisää lapsia alkaa suunnittelemaan, sen verran jäi sektio pelottamaan... itse sektio meni siis hyvin, mutta sitten samana iltana tuli komplikaatioita ja jouduttiin operoimaan uudelleen, ja sitä ennen tuska oli HIRVEÄ... ja tietty sitten kahdesta isosta leikkauksesta toipuminen oli hidasta ja tuskallista. En enää ikinä siihen haluaisi... mutta mitä jos seuraava lapsikin on perätilassa tai on tavallista isompi, mulla kun on ahdas lantio... toisille tehdään pelkosektio, mulla taas on sektiopelko... :headwall:

No tuskin se pelokkaille mikään taivas on se sektiokaan, vaan kahdesta pahasta se vähemmän huono vaihtoehto. Koskaan ei voi tietää miten menee. Olisihan sinullakin voinut mennä perätila alatiesynnytyksenä pieleen lapsen kannalta, tai olisit voinut revetä pahasti. Kuka tietää? Pääasia että kai kumpikin oette terveitä ja hengissä.

Alatiesynnytys ei takaa tervettä vauvaa tai äitiä pienin vaurioin. Ei myöskään sektio, oli sitten suunniteltu tai ei. Kummassakin voi sattua tai olla sattumatta. Suurin osa selviää kuitenkin hienosti. Kipu ei tee kenestäkään sankaria tai alatiesynnytys ilman kivunlievityksiä tai ylipäätään.

Eiköhän äitiys ole muutakin kuin synnytystä? Miksi naiset niin kärkkäästi ovat vaanimassa toisiaan????

 

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että synnytyksiä (kuten muutenkin raskausaikaa) yritetään nykyään kontrolloida todella paljon. Aivan kuin se olisi jotain mitä ihminen voisi hallita. Menetin esikoiseni kohtuun hyvästä terveydenhuollosta huolimatta ja kuolinsyy on tuntematon. Synnytin esikoiseni siis kuolleena ja vaikka synnytys itsessään oli ihan hyvä kokemus niin se tuntui ettei vastannut tarkoitustaan.

Nyt toivon todella paljon että saisin kokea ns. normaalin synnytyksen eli en halua että joudutaan päätymään sektioon. Sillä on varmaan jokin psykologinen merkitys että haluan kokea syntymän "niinkuin sen kuuluukin mennä".

En kuitenkaan usko, että voin synnytyksen kulkuun luottaa. Toivon kuitenkin että vauvani saisi syntyä mahdollisimman luonnollisesti ja ennenkaikkea terveenä ja elävänä :heart: